Muutoksen taju (D'espairsRay, Hizumi, PG, oneshot)

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Muutoksen taju (D'espairsRay, Hizumi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » La Elo 22, 2009 10:32 pm

Title: Muutoksen taju
Author: Avalyn
Rating: PG
Fandom: D’espairsRay (Hizumi)
Pairing: ei ole
Genre: Drama, oneshot
Warnings: Kiroilua
Beta: En koe tarvitsevani näin lyhyeen tekstiin
Disclaimer: En omista Hizumia enkä tienaa tällä ficillä rahaa
Summary: Musta tuntuu, että mun pitäis tehdä jotain mun elämälle.
A/N: Despan Mirror-levy osoittautui hyvinkin inspiroivaksi yhdistettynä satunnaisiin mietteisiin. Tuloksena oli minulle joka suhteessa hyvin epätyypillinen ficci, loikkasinhan jopa uuteen fandomiin. Ihmeellisintä on kuitenkin se, että tämä on kirjoitettu puhekielellä, jota tavallisesti kartan kuin ruttoa. Vaihtelu kuitenkin virkistää aina silloin tällöin, eikös? ^^
Feedback: Haluathan ilahduttaa palautetta janoavaa author-raukkaa kommentillasi? Olen aivan varma, että haluat. *puppy eyes*

* * *

Hizumin PoV


Mä herään kännykän muka-pirteään herätysluritukseen, samaan raastavaan ääneen, joka herättää mut joka hemmetin aamu. On itse asiassa herättäny jo kahden vuoden ajan. Ei siis mitään uutta. Taaskaan.

Musta tuntuu, että mun pitäis tehdä jotain mun elämälle.

Mä painan kännykän laiskalla kädenliikkeellä hiljaseks enkä jaksa enää edes suuttua niille tyypeille, jotka kehitti mokoman kapineen. Jään makaamaan sängyn pohjalle kuin paraskin koomapotilas, vaikka vatsa valittaa ääneen nälkäänsä. Mua ei suoraan sanottuna huvita nousta ylös koko päivänä. Mä haluisin vaan vaipuu uudelleen höyhensaarten enemmän tai vähemmän (mun tapauksessa tietty vähemmän) ihmeelliseen maailmaan, mutta mua ei enää nukuta yhtään. Ei, vaikka mä kuinka kovasti painan silmiäni kiinni ja lasken lahon aidan yli hyppiviä lampaita, jotka mun huvitukseks meinaa kompastuu sen lahon aidan lahoihin lankkuihin ja mennä ihan mukkelis makkelis.

Mä en totta puhuen yhtään tiedä, mitä mun kannattais tehdä itselleni.

Mä tajuan kristallinkirkkaasti, ettei mun elämäntilanteessa oo liiemmin nauramista, mutta silti mä rupean yhtäkkiä hekottamaan kuin heikkopäinen. Sehän mä itse asiassa oonkin. Mun elämässä ei tätä nykyä oo balanssin häivääkään, vaan mä oon kuin kalibroimaton vaaka, jonka lukemat heittää milloin yläkanttiin, milloin alakanttiin. Ja se on tällä hetkellä musta ihan helvetin hauskaa.

Mä en oikeesti tiedä, kuinka asiat pääsi kehittymään tähän pisteeseen.

Mun viime viikon kohokohta oli se, kun pizzakuski erehty ovesta. Musta oli oikeesti tosi hauskaa vaihtaa sen kanssa muutama sana ja vitsailla siitä, ettei mun naapuri kohta enää mahdu ovestaan ulos, kun se syö niin paljon roskaruokaa. Joka hemmetin päivä se tilaa jotain epäterveellistä mössöä ja jostain syystä se on vielä niin kaavoihinsa kangistunu, että se tekee sen aina suunnilleen samaan aikaan. Mä kyllä tiedän tän jutun, koska mulla on paljon joutilasta aikaa kuunnella sitä, kuinka sen ovikelloo soitetaan ripeesti ja kuinka se lyllertää hitaasti avaamaan ovensa. Joskus mä jopa otan aikaa siitä, kauanko menee ovikellon soimisesta oven avaamiseen.

Mä en tiedä, kuvittelenko mä omiani vai onko mun elämä oikeesti ihan perseestä.

Katto on valkonen. Kännykkä on musta. Mun elämä on harmaa. Mä en tiedä, miksi mun piti herätä näin aikasin. Miksi mun piti ylipäätään herätä tänä aamuna? Ei mulla oo mitään fiksua tekemistä tiedossa, kun tänään ei oo edes bändiharkkoja. Olis ollut ihan sama nukkua koko päivä. Miksi ihmeessä mä vaivaudun joka hemmetin ilta asettamaan herätyksen seitsemäks, kun mä kuitenkin teen vain asioita, joilla on tasan yhtä paljon merkitystä kuin sen uuden filmitähden, jonka nimeä mä en muista (enkä haluiskaan muistaa), kengänkoolla. Paitsi ettei mun yksityiselämästä saa revittyy otsikoita – toisin kuin siitä kengänkoosta, jota mä en myöskään muista (enkä haluiskaan muistaa). Melko pateettista, eikö?

Musta tuntuu oikeesti siltä, että mun pitäis tehdä jotain mun elämälle.
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    1 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Muutoksen taju (D'espairsRay, Hizumi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja Cheyenne » Su Elo 23, 2009 11:18 am

Mä kaipasin kipeästi jotain pientä luettavaa, olen ollut niin epäaktiivinen ficcien suhteen viime aikoina. No, tämähän tuli kuin tilauksesta, ja täytyy kyllä sanoa että tosi loistava fic vaikkei minulla periaatteessa ole mitään hajua edes fandomista : D Toki mä tiedän Despan nimeltä, mut esim Hizumin ulkonäöstä mulla ei ole mitään mielikuvaa. Mutta ei sillä väliä, mä en tykkää siitä että se fakta ettei tiedä fandomia rajoittaa lukemista. Ja ainahan voi googlettaa!

Ensinnäkin ficin nimi on tosi mielenkiintoinen, siksihän mä tämän avasinkin. Muutoksen taju, se on hieno. Mulle syksy on aina sitä aikaa että alan kelaamaan jotain tyyliin nyt mä käännän mun elämän ympäri, mietin ja mietin sitä muutosta niin kauan että alkaa ottaa kupoliin kaikki aina omista hiuksista Kiinan presidenttiin. Sen takia myös summary vetosi muhun hyvin, ja viimeistään sen pitäisi laittaa muutkin lafilaiset lukemaan tämä fic.

Tämä on tosi hienosti kirjoitettu, ja puhekielisyys toimii. Mä olen aika avoin uusille kirjoitustavoille ja myös puhekielisyydelle, mutta monesti puhekielellä kirjoitetut ficit menevät päin metsää. Tämä ei todellakaan mene, se sopii tosi hyvin tähän ja saa tähän ficciin jännän tunnelman. Tuskin fic tuntuisi näin... tuota noin, realistiselta ja samaistuttavalta, u know, jos se olisi kirjoitettu kirjakielellä. Muutenkin, kun luin tätä, tuli oikeasti sellaisia kohtia joissa ajattelin, että "tämähän olen niin minä". Sä kuvaat tosi hyvin vittuuntuneen ihmisen.

Ficissä oli paljon loistavia kohtia, sun kertominen ja kuvailu on niin hienoa! Mä tiedän ettei nämä välttämättä ole oikeita sanoja etkä sä välttämättä hae tätä, mutta Hizumin ajatuksista heijastuu sellainen itsesäälivyys ja sarkasmi. Ei sellainen byhyhyy-itsesäälisyys, vaan... sellainen vittuuntunut, niin kuin kaikilla joskus. En mä osaa selittää, otetaan quote avuksi :''D

Mun viime viikon kohokohta oli se, kun pizzakuski erehty ovesta.

Se mitä mä hain näkyy esimerkiksi tässä. Nyt sä varmaan ymmärrät paremmin mitä mä tarkoitin : D

Sitten muutama muu quote.

Mun elämässä ei tätä nykyä oo balanssin häivääkään, vaan mä oon kuin kalibroimaton vaaka, jonka lukemat heittää milloin yläkanttiin, milloin alakanttiin. Ja se on tällä hetkellä musta ihan helvetin hauskaa.

Tämä on mun mielestä tosi hieno. Tässä näkyy myös se mitä mä tuossa ylempänä yritin selittää, ja musta kalibroimaton kuulostaa hienolta ja tosi tieteelliseltä : D

Katto on valkonen. Kännykkä on musta. Mun elämä on harmaa.

Mä tykkään just tällaisista yksinkertaisista jutuista.

Musta tuntuu oikeesti siltä, että mun pitäis tehdä jotain mun elämälle.

Loppu on tosi hyvä, mä tykkään siitä miten melkein sama lause toistuu alussa ja lopussa.


Toivottavasti saat jotain irti kommentistani, tuntuu velvollisuudelta jättää kommenttia kun niin tykkään tästä. Kiitos ♥
"Be true to yourself, it's all you got."
- Janis Joplin

avatar by xanjellykax @ photobucket

Avatar
Cheyenne
Teknikko
 
Viestit: 182
Liittynyt: Ma Maalis 02, 2009 6:42 pm
Paikkakunta: Roskakori

Re: Muutoksen taju (D'espairsRay, Hizumi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja SaseKo » Ti Elo 25, 2009 5:46 pm

Okei, mun tämänhetkistä olotilaani on tosi vaikea kuvailla. Osittain mun aivot lyö pelkkää tyhjää, osittain ne kihisee täynnä ajatuksia jossain kiehumispisteessä ja osittain -- ei helvetti, en mä osaa selittää. Mä en nimittäin pitänyt tästä ficistä. Mä vähintään rakastin tätä, tää oli yksinkertaisesti aivan tajuttoman upee.

Niin joo, mä tiesin heti kun tää ilmesty tänne, että jumalauta mulla on _niin pakko lukea toi, ihan pakko. Toi nimi on nimittäin yks ehkä upeimmista koskaan. Miksi? Koska se on ihan hemmetin filosofinen, hieno, ajatuksia herättävä ja niin pois päin. No, se pakotti mut lukemaan. Tietysti silläkin, että sä oot kirjottaja, saattaa jotain tekemistä olla asian kanssa. XD Mutta, kaikista parasta tossa nimessä oli se, että se vaikutti niin älyköltä ja hienostuneelta ja itse teksti on ihan kaikkea muuta kuin älykkö ulkoasussaan, vaikka sitä asiaa sieltä tekstistä pohdintaa siis kyllä löytyy. Mutta ne muodostaa sellasen upean vastavaikutteen, tulis ihan mieleen sanoa että kuin musta ja valkoinen. Tai siis, joo, tajusitte varmaan. XD Mutta tota, vasta nyt mä pääsin tän lukee ja vasta nyt pääsin tätä kommentoimaan. Ja senkin teen tod. näköisesti aika sukasti, anteeksi jo etukäteen. :< Tää jos mikä kyllä ansaitsis about parhaan kommentin koskaan, mut elämä on julma ja saseko sukka.

Muttah joo, asiaan. Mä voisin aloittanyt tosta tekstin alusta. Toi jo ensimmäisellä lauseella vetäsi mut mukaan, ja mä tiesin, että tulisin tykkäämään tästä. Heti siitä kävi ilmi, että tässä on upeita sanavalintoja. Kännykkä ei herättänyt herätysäänellään vaan justiinsa herätyslurituksellaan, ja se on yks juttu, mistä mä pidän sun teksteissä niin paljon. Ne pienet sanat on siellä niin purhur ja ne luo sitä tunnelmaa usein paljon enemmän kuin yltiökuvailu. Tästä puhekielestä mä oon samoilla linjoilla kuni Cheynne, moni fic puhekielisyydessään menee metsään, sitä rosoista ja coolia puhekieltä käyttäessään. Oikeestaan, kirjakieli on ihan helvetin paljon helmpompi vaihtoehto, pitää osata kirjottaa _hyvin, että saa puhekielen toimimaan, ja sä muuten tottavie sait. Vaikka tää todennäköisesti olis kirjakielelläkin voinut toimia, ehkä jopa yhtä hyvin, oli kuitenkin ehdottoman hyvä, että tän ratkaisu oli tää, sillä hyvin kirjoitettu puhekieli on totaalisen virkistävä tuulahdus.

Mä voisin jatkaa vielä vähän samoilla linjoilla Cheynnen kanssa, tosta tän ficin vittuuntuneisuudesta. Sarkasmin ja ironian raja on aika heiluva, mutta tän tunnelma oli niin sellasen kirpeen ironinen elämää kohtaan. Tosi väsynyt, ja lisäks vittuuntunut siihen että on niin väsynyt ja vittuuntunut. Niinkuin vittuuntumiseen vittuuntunut ja väsyyn väsynyt, kaikki tajusi? :D Muutenkin tää tunnelma on niin käsinkosketeltava ja aito, mullekin tuli olo että toi on ihan kuin omasta elämästä, sä sait se tosi lähelle tässä. Tässä oli kaikki tosi aitoa ja uskottavaa, kaikin puolin. Niin kuvailu, Hizumin ajatukset kuin tunteetkin, ihan kaikki.

Ja seuraavana tulee yks juttu, mistä mä pidin ihan sikana. Taas tää vastakohtajuttu, mikä esiintyi tossa nimen hienoudessa ja tekstin, ööm, karkeudessa tai siis siinä. Toi, että tossa ensin puhutaan lampaista, jotka menee mukkelis makkelis, on tosi lapsenomaista. Ja sit, seuraavana, puhutaan balansseista ja kalibroimattomuudesta, ja se on ihan eri tyylistä puhetta, tollasta hienostunutta ja älykköä ja tollasta. Kaks ihan eri Se tuo tähän aivan upeeta, kontrastiksikos sitä sanois. Tää juttu mulla heti iski mieleen, kun mä luin tätä. Muutenkin, jos tossa olis ollut pelkästään toi mukkelismakkelis tai pelkästään toi balanssi, mulle olis saattanut tulla tunne että hei, tää muuttaa tyyliään nyt tää on liian lapsenomainen/liian älykkö. Mutta noiden molempien elementtien löytyessä tää on tasapainossa. Joo, no enköhän mä oo selittäny tästä ihan tarpeeksi, kiitos ja heihei tän suhteen. XD (Lol mikä selitys oikeesti. XD)

Noi yksittäiset lauseet tuolla kappaleiden väleissä, ne oli upeita. Ne tuolleen samalla tiivistää entisen kappaleen asiat ja samalla kuin kertovat jo seuraavan kappaleen asioista, ja ne niinkuin, ööm, oli tietyllä tavalla tosi paljon ajatuksia synnyttäviä ja samalla tosi paljon mieltä tyhjentäviä. Se tässä muuten oli jännä, mä samalla rupesin ajattelemaan asioita ihan tajuttomasti ja samalla mun olo muuttui tyhjäksi, sellaiseksi woah-oloksi. Ja se on tosi siisti suoritus tekstiltä! Niin, mut tosiaan, noi lauseet tuolla, ne oli periaatteessa samanlaiset kaikki, mut silti ne oli erilaisia. Äh, tää on tosi vaikee selittää. XD Varsinkin toi ekan ja vikan lauseen samankaltaisuus, tosin viimeisen paljon syventynyt päättäväisyys, on tosi hienoja.

Tää loppu. Kuten kaikki muukin, se oli yksinkertaisesti todella hieno. Kun tää aiemmin oli tollasta vakavempaa, syvällisempää ym, toi lopun kiepsahtaminen julkkiksen kengänkokoon oli huippu, tietyllä tavalla kevyempikin veto. Sulut tuolla, yleensä ficeissä olevia sulkuja mä kartan (ne tuntuvat katkaisevan tunnelmaa), mutta noi sulut oli onnistuneita. Niitä ei ollut liikaa, niiden sisältö oli hauskan vittuuntunut. Tässä oli sellasta tunnelmaa, että teki itsekin mieli nauraa, muttei siksi, että tää olis tajuttoman hauska ja heheheheh, vaan siksi, koska elämä osaa olla niin vitun paskaa että ihan naurattaa. XD Esimerkiksi toi, että Hizumi nauroi tossa yhdessä välissä kuin heikkopäinen, oli sellanen aika sykähdyttäväkin kohta. Yksinkertaisesti, toistan vielä, elämä voi olla ihan naurettavan paskaa. XD

Ja mä vielä vähän horisen, tästä ideahommelisydeemistä tai tästä. Tästä, että Hizumi tosiaan on julkisuuden henkilö, mutta helkkarissa sillä voi mennä yhtä tyhjästi kuin tavallisella talliaisella. Mä pidän ficeissä siitä, että niissä huomioidaan se, ettei kuuluisan ihmisen elämä aina oo parasta. Tää muuten olis jäänyt vajaaksi, jos olis unohdettu kokonaan se, että Hizumi on bändissä (kun tää ei oo AU), mutta onneks tässä lopussa mainittiin noi bänditreenit. Se mainita kerto just sen, että vaikka herra onkin rokkari ja kaikkee ja tekee töitä ja kaikkee, sen elämä on silti tyhjä. Joo, no tästäkin oon aika hyvin selittäny, lol. Anteeksi, kun mä toistan itteeni aina sata kertaa, se on mun pahe. 8<

Katto on valkonen. Kännykkä on musta. Mun elämä on harmaa.

Ja vaikken mä yleensä kommenteissani pahemmin lainalekaan, tää mun oli pakko lainata. Tää kohta oli nimittäin ihan helvetin upee, ehkä mun lempparini koko ficistä, suorastaan nerokas. Tää piiloutuu, ööm, aika yksinkertasen näkösiin lauseisiin, mutta helkkari vie, on ihan tajuttoman nerokas. Mä oon aina pitänyt "elämän harmaudesta" ilmaisuna, vai miten sen sanoni, ja tää kohta oli vaan yksinkertaisesti rakkaus. Lisäks toi pelkistetyn pelkistetty kuvailu vaan oikein räjäyttää ton potin tosta, yksinkertasesti, kolme yksinään yksinkertaista lausetta, yhdessä helkkarin upee paketti.

Joo mutta. Tää kommentti tais nyt jäädä vähän köpöksi, äh anteeksi, mulla on nyt ihan hirmuinen kiire ja lepatus päällä koko ajan ja kommentit ja kommentteihin vastaamiset ja ties mitkä viipyy viipymistään. Mun selitykset on tunnetusti todella helppoja ymmärtää (NÅT.), joten tota, et varmaan tajunnut mitään, mullakin oli vaikeuksia oman tekstini kanssa. :'D Muttamutta, mä nyt tästä lähden vetämään käteen, kommentissahan oikeestaan tärkeintä on se (kun kirjoittajaa on enää vaikeaa informoida millään rakentavalla), että kertoo että mitä piti tekstistä. Ja mähän pidin, ja paljon. Kiitos tästä, kiitos aika pirun helkutisti. ♥

Ps. Mä oon miljoona kertaa tän kommentin aikana sanonut ööm. Hassua. XDD

Ja hei! Unohdin! Tietysti myös suurkiitos fandomista. Despasta kirjoitetaan aivan liian vähän ja lisäksi Hizumi sopi tähän perfecto, mä todella voisin kuvitella herran ajatusmaailman tällaseksi. Vaikken toki haluaisi. Mutta voisin. Mutten haluaisi. Mutta silti voisin. ...XD

Avatar
SaseKo
Taustalaulaja
 
Viestit: 465
Liittynyt: La Helmi 07, 2009 11:24 am
Paikkakunta: Kuusamo

Re: Muutoksen taju (D'espairsRay, Hizumi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Su Syys 06, 2009 12:29 am

Anteeksi ihan hirveästi, etten ole ehtinyt vastaamaan upeisiin kommentteihinne aikaisemmin. Lähestyvät ylppärit ovat vähentäneet oikein kivasti Lafissa viettämääni aikaa... :< Joka tapauksessa kiitos teille kummallekin siitä, että kommentoitte. Voitte olla varmoja, että kehräsin itsekseni mielihyvästä teidän kommentteja lukiessani. ^^

Cheyenne:

Toki mä tiedän Despan nimeltä, mut esim Hizumin ulkonäöstä mulla ei ole mitään mielikuvaa. Mutta ei sillä väliä, mä en tykkää siitä että se fakta ettei tiedä fandomia rajoittaa lukemista. Ja ainahan voi googlettaa!


Juuri niin! Itsekin noudatan sitä periaatetta, että jos ficci vaikuttaa kiinnostavalta, avaan sen, olipa fandom sitten minulle kuinka tuntematon tahansa. Sitä paitsi kukapa tietää, jos vaikka hyvä ficci herättäisi mielenkiinnon fandomiin ja sitten tulisi mentyä Youtubeen ja löydettyä uusi bändirakkaus.

Ensinnäkin ficin nimi on tosi mielenkiintoinen, siksihän mä tämän avasinkin. Muutoksen taju, se on hieno.


Kiitos. ^^ Mulla on aina hirveä tappelu tekstieni nimien kanssa, ja tätäkin nimeä väännettiin pitkään ja hartaasti, joten on upeaa kuulla, että tällä kertaa työ tuotti hedelmää. Muutoksen tajusta nimenä voisin avautua sen verran, että on olemassa kirja Lumen taju, jota en ole kylläkään lukenut mutta josta olen kuullut sen lukeneilta ihmisiltä. Lumen tajun ja tämän ficin välillä ei kylläkään ole sisällöllisesti mitään yhteistä, mutta Lumen taju on minusta upea nimi. Siitäpä sitten inspiroiduin, ja niin tästä tuli Muutoksen taju.

Mulle syksy on aina sitä aikaa että alan kelaamaan jotain tyyliin nyt mä käännän mun elämän ympäri, mietin ja mietin sitä muutosta niin kauan että alkaa ottaa kupoliin kaikki aina omista hiuksista Kiinan presidenttiin. Sen takia myös summary vetosi muhun hyvin, ja viimeistään sen pitäisi laittaa muutkin lafilaiset lukemaan tämä fic.


Tässä ficissä on nimenomaan kyse juuri siitä, kun joskus saattaa havahtua kysymään itseltään, että tässäkö tämä nyt sitten on, ja tiedostamaan, että ei hemmetti, asialle on tehtävä jotakin. Musta se on erittäin jännä tunne, joten sitä oli kiinnostavaa käsitellä myös ficissä. Hienoa, että säkin koit aiheen sen verran kiinnostavaksi, että halusit lukea tämän. Ja kiitokset siitä, että kehuit summarya, koska siitä saa harvemmin kiitosta. ^^

Mä olen aika avoin uusille kirjoitustavoille ja myös puhekielisyydelle, mutta monesti puhekielellä kirjoitetut ficit menevät päin metsää. Tämä ei todellakaan mene, se sopii tosi hyvin tähän ja saa tähän ficciin jännän tunnelman. Tuskin fic tuntuisi näin... tuota noin, realistiselta ja samaistuttavalta, u know, jos se olisi kirjoitettu kirjakielellä.


Mä tiedän hyvin, mitä sä tarkoitat sillä, että puhekielellä kirjoitetut ficit menevät helposti metsään. Itseeni puhekieli ei yleensä pahemmin vetoa, mutta täällä Lafissa muutama kirjoittaja on hyvin osoittanut, että se on taitolaji, joten täytyihin minunkin kunnianhimossani kokeilla, joska vaikka en pahasti feilaisi. :D No joo, itse asiassa juttu meni kyllä enemmänkin niin, että mulla oli Despan Mirror-levy soimassa ja yhtäkkiä vain tuli sellainen fiilis, että on pakko kirjoittaa. Äkkiä sitten vihko ja kynä esiin ja sitten sitä tekstiä rupesikin tulemaan ihan itsestään jostakin syystä puhekielellä. Joten puhekieli ei ollut täysin tietoinen valinta, vaikka niin haluaisin mielelläni väittää. :D

Muutenkin, kun luin tätä, tuli oikeasti sellaisia kohtia joissa ajattelin, että "tämähän olen niin minä".


Ihanaa kuulla! ^^ Rakastan sitä, että joku kokee, että mun teksteihin on mahdollista samaistua, ja erityisen upealta se tuntuu tämän ficin kohdalla, koska tämä on sekä aiheeltaan että käsittelytavaltaan minusta melko realistinen ja maanläheinen verrattuna sellaiseen dramaattiseen ihmissuhdehöttöön, jota olen myös kirjoittanut. :D

Mä tiedän ettei nämä välttämättä ole oikeita sanoja etkä sä välttämättä hae tätä, mutta Hizumin ajatuksista heijastuu sellainen itsesäälivyys ja sarkasmi. Ei sellainen byhyhyy-itsesäälisyys, vaan... sellainen vittuuntunut, niin kuin kaikilla joskus.


Itse asiassa mä hain juuri tuollaista vittuuntuneen itsesäälin ja sarkasmin yhdistelmää tähän. Joten osuit naulan kantaan. ^^

Tässä näkyy myös se mitä mä tuossa ylempänä yritin selittää, ja musta kalibroimaton kuulostaa hienolta ja tosi tieteelliseltä : D


Hih, mun on pakko sanoa, että Hizumista oli tässä varsin hauskaa kirjoittaa. :D Ja kalibroimaton on taas näitä mun hienolta kuulostavia sivistyssanoja, joita tykkään ripotella teksteihini aina, kun suinkin löydän tilaisuuden. Tämä tapa alkaa muodostua mulle jo tavaramerkiksi. XD

Loppu on tosi hyvä, mä tykkään siitä miten melkein sama lause toistuu alussa ja lopussa.


Ah, ihanaa, että rakenneratkaisunikin kerää kiitosta! Tosin sä olet kyllä jakanut ylipäätään niin runsaalla kädellä kehuja, että olen ihan tomaattina täällä. :D

Voit olla varma, että sain kommentistasi ihastuttavan paljon irti.^^ Siispä suurensuuri kiitos siitä, että vaivauduit kommentoimaan näinkin lyhyttä ja outoa tekelettä. Teit pienin ficcarin iloiseksi. <3

SaseKo:

Pakko sanoa, että rakastan sun kommentteja. ^^ Saan henkisiä orgasmeja niistä. XD Ei kun ihan oikeasti, miten saat tuollaisen kasan tekstiä irti näin lyhyestä ficistä? Sulla on selvästi jokin yliluonnollinen kyky...

Mä en nimittäin pitänyt tästä ficistä. Mä vähintään rakastin tätä, tää oli yksinkertaisesti aivan tajuttoman upee.


Arvaapas, kenellä melkein pysähtyi sydän ensimmäisen virkkeen kohdalla. :D En kuitenkaan ihan ehtinyt saamaan sydänkohtausta, kun luin seuraavan virkkeen, jonka jälkeen meinasikin sitten tulla sydänkohtaus ihan toisesta syystä. Rakastit mun tekstiä... ;_; Mutta niin, olet ilkeä, kun yrität hoidella mut päiviltä kommenteillasi. Varaudu siihen, että joudut pettymään, sillä ei Lafi pääse musta kovin helposti eroon, kun olen jo ehtinyt asettumaan tänne taloksi. XD

Niin joo, mä tiesin heti kun tää ilmesty tänne, että jumalauta mulla on _niin pakko lukea toi, ihan pakko. Toi nimi on nimittäin yks ehkä upeimmista koskaan. Miksi? Koska se on ihan hemmetin filosofinen, hieno, ajatuksia herättävä ja niin pois päin. No, se pakotti mut lukemaan. Tietysti silläkin, että sä oot kirjottaja, saattaa jotain tekemistä olla asian kanssa. XD


Olenko saamassa susta vakiokommentoijan? ^^ Se olisi nimittäin erittäin hienoa, koska sun kommentit on niin tajuttoman upeita, että housut pois kaikilta X:n jäseniltä. (Anteeksi tyhmä huumori, olen vähän väsynyt...)

Mutta, kaikista parasta tossa nimessä oli se, että se vaikutti niin älyköltä ja hienostuneelta ja itse teksti on ihan kaikkea muuta kuin älykkö ulkoasussaan, vaikka sitä asiaa sieltä tekstistä pohdintaa siis kyllä löytyy. Mutta ne muodostaa sellasen upean vastavaikutteen, tulis ihan mieleen sanoa että kuin musta ja valkoinen.


Sä olet selvästi lukenut liikaa mun ficcejä jo nyt, kun rupeat jo vertauksissakin viittaamaan Black and whiteen. XD (Tällei ihan by the way, mulla kestää sen jatkon kanssa, koska pääsen kirjoittamaan sitä vasta ensi kuussa, kun ylppärit ovat (mahdollisimman epäkunniallisesti) ohi. :<) Mutta niin, tuon nimen ja puhekielisen tekstin välillä voi tosiaan nähdä ihan kivan kontrastin, kun asiaa nyt rupeaa kunnolla ajattelemaan. Itse en tätäkään juttua tiedostanut, ennen kuin huomautit siitä. Avaat mulle ihan uusia ulottuvuuksia omaan tekstiini. :D

Mutta tota, vasta nyt mä pääsin tän lukee ja vasta nyt pääsin tätä kommentoimaan. Ja senkin teen tod. näköisesti aika sukasti, anteeksi jo etukäteen. :< Tää jos mikä kyllä ansaitsis about parhaan kommentin koskaan, mut elämä on julma ja saseko sukka.


Eipä mulla taida olla liiemmin pokkaa valittaa kommentin viipymisestä, kun itselläni kesti näin kauan kommenttivastauksen kanssa. Mutta voin vakuuttaa, että kommenttisi on niin kaukana sukasta kuin mahdollista. Eli se on pipo. XD Vakavasti: jos saisin yhden tällaisen kommentin edes joka toinen viikko, kuolisin varmaan mielihyvään. Selkosuomeksi: kommenttisi on aivan kerta kaikkisen upea. ^^

Kännykkä ei herättänyt herätysäänellään vaan justiinsa herätyslurituksellaan, ja se on yks juttu, mistä mä pidän sun teksteissä niin paljon. Ne pienet sanat on siellä niin purhur ja ne luo sitä tunnelmaa usein paljon enemmän kuin yltiökuvailu.


Yritän pitää tästä tyylipiirteestä tulevaisuudessakin parhaani mukaan kiinni. ^^

Vaikka tää todennäköisesti olis kirjakielelläkin voinut toimia, ehkä jopa yhtä hyvin, oli kuitenkin ehdottoman hyvä, että tän ratkaisu oli tää, sillä hyvin kirjoitettu puhekieli on totaalisen virkistävä tuulahdus.


Hienoa, että sunkin mielestä oli hyvä ratkaisu kokeilla jotain uutta. Mua näet vähän panikoitutti, kun julkaisin tämän, että jos palaute onkin sellaista "tämä oli outo, puhekieli ei toiminut" -tyyppistä. Uuden kokeilemisessa on aina omat riskinsä, mutta toisaalta eihän sitä kehity, jos ei uskalla testata rajojaan aina silloin tällöin. Olkoon monipuolisuus päivän (tai paremminkin yön) sana! :D

Sarkasmin ja ironian raja on aika heiluva, mutta tän tunnelma oli niin sellasen kirpeen ironinen elämää kohtaan. Tosi väsynyt, ja lisäks vittuuntunut siihen että on niin väsynyt ja vittuuntunut. Niinkuin vittuuntumiseen vittuuntunut ja väsyyn väsynyt, kaikki tajusi? :D


Mä ainakin luulen tajunneeni. ^^ Mutta tätä oli aika mielenkiintoista kirjoittaa, koska en ole tainnut koskaan ennen kirjoittaa tekstiä, joka olisi ironinen. Aika ihme siis, jos sun mielestä onnistuin... Kiitän Luovuuden Haltijatarta armollisuudesta. :D

Muutenkin tää tunnelma on niin käsinkosketeltava ja aito, mullekin tuli olo että toi on ihan kuin omasta elämästä, sä sait se tosi lähelle tässä. Tässä oli kaikki tosi aitoa ja uskottavaa, kaikin puolin. Niin kuvailu, Hizumin ajatukset kuin tunteetkin, ihan kaikki.


En tiedä, miten päin olisin... Musta on vain niin kerta kaikkisen hienoa, että sekä sä että edellinen kommentoija koitte, että tähän saa otteen ja että tämä voisi olla teidän omasta elämästänne.

Toi, että tossa ensin puhutaan lampaista, jotka menee mukkelis makkelis, on tosi lapsenomaista. Ja sit, seuraavana, puhutaan balansseista ja kalibroimattomuudesta, ja se on ihan eri tyylistä puhetta, tollasta hienostunutta ja älykköä ja tollasta. Kaks ihan eri Se tuo tähän aivan upeeta, kontrastiksikos sitä sanois.


Juu, kontrastihan se hieno sivistyssana on. :D Mutta pakko tunnustaa, että mä en kirjoittaessani tiedostanut, että tässä olisi jonkinlainen ristiriita, vaikka nyt se näyttää aika ilmeiseltä, kun otit asian esiin. Missäköhän aineissa mäkin aina kirjoittelen, kun jälkeenpäin ihmettelen itsekin tekstieni sisältöä...

Noi yksittäiset lauseet tuolla kappaleiden väleissä, ne oli upeita. Ne tuolleen samalla tiivistää entisen kappaleen asiat ja samalla kuin kertovat jo seuraavan kappaleen asioista, ja ne niinkuin, ööm, oli tietyllä tavalla tosi paljon ajatuksia synnyttäviä ja samalla tosi paljon mieltä tyhjentäviä.


Myönnän, että pidän kaikenlaisista taiteellisista (tai muka-taiteellisista) rakenneratkaisuista. Olen pieni taidehöttöfriikki. :D

Se tässä muuten oli jännä, mä samalla rupesin ajattelemaan asioita ihan tajuttomasti ja samalla mun olo muuttui tyhjäksi, sellaiseksi woah-oloksi.


Mä tiedän täsmälleen, mitä sä tarkoitat, mutta musta on jotenkin tosi käsittämätöntä, että sulle tuli sellainen olo mun tekstin kanssa. Kyseinen ilmiö on näet ainakin omalla kohdallani harvinainen, eikä täällä Lafissakaan ole montaa kirjoittajaa, joiden tekstit saisivat mulle aikaan sellaisen olon. Joten koen todellakin onnistuneeni, jos tällä pienellä ficillä oli tuo ristiriitaisesti aivoja stimuloiva ja tyhjentävä vaikutus. Aika uskomatonta... *mutisee hiljaa itsekseen*

Kun tää aiemmin oli tollasta vakavempaa, syvällisempää ym, toi lopun kiepsahtaminen julkkiksen kengänkokoon oli huippu, tietyllä tavalla kevyempikin veto. Sulut tuolla, yleensä ficeissä olevia sulkuja mä kartan (ne tuntuvat katkaisevan tunnelmaa), mutta noi sulut oli onnistuneita.


Itse asiassa julkkiksen kengänkoon oli tarkoitus edustaa mun piiloyhteiskuntakritiikkiosastoa. :D Mutta onhan se tosiaan tavallaan myös sellainen kevyempi kohta, koska siinä tosiaan nauretaan myös elämän järjettömyydelle yleensä. Sulkuja en ole itse asiassa käyttänyt koskaan aiemmin enkä varmaan ota niitä mihinkään vakiokäyttöön, koska niiden yliviljely ei tosiaan ole hyvä idea, mutta tähän ne tuntuivat sopivan. Itse asiassa kun mä nyt pohdin tätä tekstiä kokonaisuudessaan, niin tässä on oikeasti vaikka mitä mulle uusia juttuja. Kyllä huomaa, että jos mä päätän ryhtyä kokeilevaksi, niin mun täytyy kokeilla kaikkea samalla kertaa. :D

Yksinkertaisesti, toistan vielä, elämä voi olla ihan naurettavan paskaa. XD


Niksi elämästä selviämiseen onkin se, että täytyy kyetä tiedostamaan elämän naurettavat puolet. Kun oppii edes välillä nauramaan elämälleen, maailmalle ja vastoinkäymisille, elon taival sujuu paljon hauskemmissa merkeissä. Ongelma on vain se, että ainakaan itse en ole vielä onnistunut omaksumaan kyseistä suhtautumistapaa sen erinomaisuudesta huolimatta. :D

Ja mä vielä vähän horisen, tästä ideahommelisydeemistä tai tästä. Tästä, että Hizumi tosiaan on julkisuuden henkilö, mutta helkkarissa sillä voi mennä yhtä tyhjästi kuin tavallisella talliaisella.


Sä olet kyllä onnistunut saamaan kaiken mahdollisen ja mahdottomankin irti tästä tekstistä... Vilpittömät onnittelut ja hatunnosto siitä, että huomasit tämänkin jutun. Mä en henkilökohtaisesti usko, että ulkoinen menestys kertoisi kovinkaan paljoa ihmisen onnellisuudesta. Ei julkisuus mun mielestä riitä tekemään ketään onnelliseksi, ei varsinkaan, jos tähteyttä ei koe elämänsä tarkoitukseksi. En tietenkään tiedä, kokeeko Hizumi syntyneensä tullakseen tunnetuksi rock-laulajaksi, mutta musta on ihan mahdollista, että hän kaipaa elämäänsä muutakin. Kuten esimerkiksi sitä kuuluisaa rakkautta, jota tässä ficissä ei mun muista ficeistä poiketen näkynyt. (Hippi-ihanteet kunniaan! Peace and love for everyone! XD)

Tää piiloutuu, ööm, aika yksinkertasen näkösiin lauseisiin, mutta helkkari vie, on ihan tajuttoman nerokas. Mä oon aina pitänyt "elämän harmaudesta" ilmaisuna, vai miten sen sanoni, ja tää kohta oli vaan yksinkertaisesti rakkaus. Lisäks toi pelkistetyn pelkistetty kuvailu vaan oikein räjäyttää ton potin tosta, yksinkertasesti, kolme yksinään yksinkertaista lausetta, yhdessä helkkarin upee paketti.
´

Jotta vaikuttaisin mahdollisimman itserakkaalta, niin kerron, että lainauksesi on yksi omasta mielestäni tämän ficin onnistuneimmista kohdista. Pelkistetty kuvailu on rakkaus. ^^

Tietysti myös suurkiitos fandomista. Despasta kirjoitetaan aivan liian vähän ja lisäksi Hizumi sopi tähän perfecto, mä todella voisin kuvitella herran ajatusmaailman tällaseksi.


Täytyyhän sitä munkin joskus ruveta laajentamaan reviiriäni. :D Mutta saa nähdä, kenties tulen vielä joskus kirjoittamaan lisää Despasta, kun tämä sai näin järkyttävän hyvän vastaanoton eikä Hizumikaan jäänyt ihan OOC:ksi, kuten pelkäsin.

Muttamutta, mä nyt tästä lähden vetämään käteen, kommentissahan oikeestaan tärkeintä on se (kun kirjoittajaa on enää vaikeaa informoida millään rakentavalla), että kertoo että mitä piti tekstistä.


Eipä ole kukaan tullutkaan ennen sanomaan, että mun tekstit käy masturbointimateriaaliksi. XD On aina ilo auttaa puutteenalaista... :D (Kaksimielisyydet lisääntyvät sitä mukaa, mitä väsyneempi mä olen, anteeksi siitä) Anyway, sun kommenttisi oli tasan niin upea kuin perfecto kommentti voi olla, joten en ota minkäänlaisia anteeksipyyntöjä kuuleviin korviini. (Paitsi ehkä siitä, että kommentoit niin pitkästi, että mulla menee puolen yötä vastatessa sulle, kun haluan vastakommentoida suunnilleen jokaista lausettasi. XD) Sun kommenttien kaltaiset kommentit on niitä, joista ficcarit näkevät märkiä päiväunia, joten on suuri iloa ja kunnia, että jaksoit suoda juuri tälle tekstille sellaisen kommentin.

Kiitos, kiitos ihan älyttömästi. <3
Jossain ollessaan on jostain poissa.

Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Muutoksen taju (D'espairsRay, Hizumi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Pe Heinä 19, 2013 8:15 pm

"Muutoksen taju" pisti odottamaan jotain syvällistä ja raskasta, mutta tää teksti onkin positiivisella tavalla hauskassa kontrastissa odotusteni kanssa. Hizumi on ihana (mulla on joku juttu vokalisteihin...), ja kukaan joka on nähnyt Despan backstage-videoita tai haastatteluja tietää, että se on oikeesti niiiiin kaukana siitä "vaarallisesta" ja itsevarmasta lavapersoonastaan. Tässä ficissä se ei ollut ollenkaan vaarallinen tai itsevarma, vaan just sellanen, millanen sen voisi melkeinpä kuvitella oikeasti olevan. (Enkä nyt siis tarkoita, että se on helppo kuvitella masentuneeksi, mutta siis, ööh, noh, ei vaikeakaan.)

Mä hymyilin aika leveesti, kun olin lukenut (kirjotin eka vahingossa "kirjottanut".......... huh?! persoonallisuushäiriö iski) tän, vaikkei aihe sinänsä hauska olekaan. Mutta maailma on pohjimmiltaan niin kurja paikka ja ihmiset voi pohjimmiltaan niin huonosti, että joskus sitä kaikkea on vaan pakko kattoa pilke silmäkulmassa pienellä huumorilla höystettynä. (Yhtään oikeita ongelmia väheksymättä.)

Sun ficcejä jonkin verran lukeneena en odottanut törmääväni puhekielellä kirjoitettuun, mutta täähän on just loistava tällaisena. :D Puhekieleen on helpompi upottaa sanoja kuten "hemmetti" ja "lyllertää".

Tykkäsin noiden yhden rivin kappaleiden muodostamasta kokonaisuudesta. Kunnon tollanen "ympyrä sulkeutuu" -kehitys. :D (pitää tehdä jotain mun elämälle -> en tiedä, mitä, mutta jotain -> miten mä edes päädyin tähän? -> onks tää oikeesti näin perseestä? -> pitää ihan oikeesti tehdä jotain mun elämälle.) Ei mitenkään uniikki ratkasu, mutta toimii pirun hyvin tässä ficissä.

Loppuun vielä muutama kohta, josta erityisesti tykkäsin:

Jään makaamaan sängyn pohjalle kuin paraskin koomapotilas, vaikka vatsa valittaa ääneen nälkäänsä.

Rakastan koomapotilas-vertauksia. :D

Mä kyllä tiedän tän jutun,

Tää nauratti mua jostain syystä ihan hirveesti...

Mä en tiedä, kuvittelenko mä omiani vai onko mun elämä oikeesti ihan perseestä.

No vähän siltä kyl nyt kuulostais. :D

Viimenen lause oli paras ja ainoa mahdollinen lopetus tällaselle ficille! Kiitos taas, sä et kyllä petä, jos haluaa jotain tasokasta lukemista.
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    1 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Muutoksen taju (D'espairsRay, Hizumi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Ti Syys 24, 2013 1:15 pm

DrMinttu:

Olin jo melkein unohtanut, että ficcilistauksestani löytyy tällainenkin teksti, kun sinä päätit kommentillasi nostaa tämän pitkästä aikaa etusivulle. Tuntuu, että tämän ficin kirjoittamisesta on kulunut kamalasti aikaa. Ja niinhän siitä kai onkin, onhan tämä kirjoitettu vuonna 2009... Huhhuh. :D

Ymmärrän hyvin, miksi odotit nimen perusteella jotakin syvällistä ja raskasta. Nimi on tosiaan aika vaikuttava - näin jälkikäteen ajateltuna ehkä vähän liiankin vaikuttava tällaiselle hiukan kieli poskessa kirjoitetulle tekstille. Toisaalta nimen ja sisällön välinen ristiriita voi olla hyväkin asia, kuten huomautit.

Ottaen huomioon, kuinka heikosti olen perehtynyt D'espairsRayn jäsenten persoonallisuuksiin, en ole varma, kehtaanko ottaa paljoakaan kunniaa Hizumin hahmon uskottavuudesta. ^^' On silti kiva kuulla, että koit tämän ficin Hizumin olevan riittävän uskollinen esikuvalleen. Ja joo, tosielämän Hizumi on aikas ihana. <3

Ihmettelen, miksen ole laittanut alkutietoihin genreksi huumoria, vaikka sitä tämä ficci selvästi edustaa. Ehkä minua aikoinaan hämäsi se, että tämän ficin huumori on hyvin tummanpuhuvaa, minkä vuoksi en osannut mieltää tätä ficciä samaan joukkoon perinteisempien huumorificcien kanssa... Oli miten oli, leveä hymy ei todellakaan ole väärä reaktio tähän tekstiin, vaikka aihe tavallaan varsin masentava onkin.

Sun ficcejä jonkin verran lukeneena en odottanut törmääväni puhekielellä kirjoitettuun, mutta täähän on just loistava tällaisena. :D

Täytyy myöntää, etten itsekään osannut odottaa itseltäni tällaista tekstiä. :D Tämä ficci on monessa suhteessa kaukana siitä, mitä tavallisesti kirjoitan, minkä vuoksi en oikein tiedä, pidänkö tästä tekeleestä vai en. Toisaalta aina on hyvä kokeilla jotain erilaista ja rikkoa itse itselleen asettamiaan rajoja - eihän sitä muuten voi kehittyä. Sitä paitsi moni on tykännyt tästä ficistä, näemmä myös sinä, joten ei kai tämä ihan surkea voi olla.

Mitä puhekieleen tulee, en tosiaan yleensä kirjoita puhekielisiä ficcejä. Originaalinovelleissa käytän kyllä repliikeissä puhekieltä, mutta ficceihin puhekieli ei minusta yhtä luontevasti istu. En henkilökohtaisesti koe, että Helsingin seudun puhekieltä vääntävät japanilaismuusikot olisivat yhtään sen luontevampia tai uskottavampi kuin suomalaista kirjakieltä puhuvat japanilaismuusikot. Lisäksi luen itse mieluummin kirjakielistä tekstiä, ellei puhekielen käyttö lisää olennaisesti tarinan uskottavuutta tai palvele tyylillisiä päämääriä, kuten tässä ficissä.

Mukava kuulla, että "ympyrä sulkeutuu" -rakenne toimi tässä ficissä mielestäsi hyvin, vaikkei se tosiaan niin kovin ainutlaatuinen ratkaisu olekaan. Kiitos myös lainauksista: on aina kiva tietää, mitkä kohdat kutakin lukijaa ovat erityisesti miellyttäneet. ^^

Kiitos itsellesi yllättävästä kommentista ja runsaista kehuista! Toivottavasti nautit myös seuraavasta ficistäni, jonka pariin eksyt. ^^
Jossain ollessaan on jostain poissa.

Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron