Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG, oneshot)

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » To Heinä 30, 2009 3:00 pm

Title: Valoa kohti
Author: Avalyn
Rating: PG
Fandom: the GazettE
Pairing: Kai/Aoi
Genre: Drama, angst, oneshot
Warnings: Aavistuksen rankkaa kuvailua
Beta: En koe tarvitsevani näin lyhyeen tekstiin
Disclaimer: En omista henkilöitä enkä ansaitse tällä ficillä muuta kuin mahdollisesti kommentteja
Summary: Sisimmässäni olen yöperhonen: tuomittu etsimään valoa sieltä, mistä löytyy vain polttavia lamppuja.
A/N: Yödatausta häiritsevät yöperhoset voivat joskus tarjota yllättävän inspiraation. :D Alun perin tämä oli itse asiassa runo, jonka kirjoittamiseen meni vain muutama minuutti. Tuli vain sellainen olo, että nyt menen ja kirjoitan runon, joten avasin koneen ja kirjoitin sen. Sitten rupesin kuitenkin miettimään, että tästähän voisi saada nätin oneshotin, joten runsaan muokkauksen jälkeen runotoukasta kuoriutui pikkuficciperhonen. Toivottavasti se on mielestänne kaunis... Julkaisukynnys oli nimittäin varsin korkealla, koska tämä on minulle suhteellisen henkilökohtainen teksti.
Feedback: Jos joku ei jo ennestään tiennyt, niin paljastettakoon nyt, että rakastan kommentteja. Olisi oikeasti upeaa saada tietää, mitä ajatuksia tämä herätti lukijoissa. ^^

* * *

Aoin PoV


Pimeys valuu verhojen välistä kuin tulvavesi. Hitaasti se kohoaa varpaista nilkkoihin, nilkoista sääriin, sääristä polviin, polvista reisiin, reisistä lantiolle, lantiolta vyötärölle, vyötäröltä rintakehälle, rintakehältä solisluille, solisluilta kaulalle ja lopulta kaulaa pitkin kasvoille. Se tunkeutuu paksuna, tunkkaisena ja tukehduttavana suuhun, valuu sieltä sydänlihaksen iskujen tahtiin nielua alaspäin ja lukitsee kaikki nyyhkäisyt kurkun pohjalle, josta ne eivät enää pääse omin avuin ylös. Hiljaisuus syövyttää korviin aukkoja kuin rei’itin.

Tänä yönä en kuitenkaan pelkää pimeää, en pelkää menetystä, en pelkää yksinäisyyttä; olen vahva, vahvempi itseäni. Tai jos olenkin heikko, heikompi sinua, Kai, en ainakaan anna sen näkyä ulospäin. Kiintynyt sydän on haurasta paperia, ja sitä on helppoa repiä palasiksi, mutta ellei kukaan paina päätään rintakehääni vasten, ei kukaan voi kuulla raastamisesta syntyvää ritinää, joka on kuin kummallinen sydämen sivuääni. Sivuääni, joka kuuluu jokaisen lyönnin takaa.

Tänä yönä olen hiljaa, yhtä hiljaa, kuin jos olisin syntynyt tähän pimeyteen, tottunut tulvivaan mustuuteen suussani, kurkussani, sisälläni. Olen hiljaa, yhtä hiljaa, kuin jos en vierastaisi valon puutetta. Ja kuitenkin sisimmässäni olen yöperhonen: tuomittu etsimään valoa sieltä, mistä löytyy vain polttavia lamppuja. Kirkuvanvalkoinen säteily kärventää siipiäni, kunnes niistä jää lopulta jäljelle vain kaksi pientä kasaa silkkistä tuhkaa.

Tänä yönä olen hiljaa ja odotan. Olen odottanut jo kymmenen päivää, ja vanat surusilmistä poskipäiden luuharjanteille ovat vähitellen painuneet vallihaudoiksi. Niitä on yhteensä kymmenen: yksi uusi on ilmaantunut joka yö.

Äkkiä äänettömyyden rikkoo piippaus, valottomuuden rikkoo sininen hohde, kasvojen naamion rikkoo maanjäristys, joka kulkee hiusmarrosta kaulakuoppaan asti kuin kouristus. Sormeni tärisevät vähemmän, kuin olisin luullut niiden tärisevän, kun tartun käden ojentamisen päässä lojuvaan puhelimeeni. "1 uusi viesti vastaanotettu."

Katson nyt jo himmentynyttä näyttöä enkä avaa viestiä. Minulla ei ole siihen tarvetta, ei pienintäkään tarvetta. Hymy ilmaantuu jostakin pimeyden virheettömän posliinipinnan alta, ja hymyilen rohtuneet huuleni rikki niin, että niihin avautuu punahehkuisia, risareunaisia, verenmakuisia railoja kuin vulkaaniseen maaperään. Tiedän, että tuo viesti on sinulta, ja tänä yönä se tieto riittää minulle. Se riittää, Kai, se riittää kohottamaan kyyneleet silmieni pinnalle niin, kuin sokeat kalat nousevat valtameren hautojen mustista syvyyksistä.

Ne nousevat valoa kohti.
Viimeksi muokannut Avalyn päivämäärä To Elo 06, 2009 11:53 am, muokattu yhteensä 5 kertaa
Jossain ollessaan on jostain poissa.

Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG-13, oneshot)

ViestiKirjoittaja Amber » Pe Heinä 31, 2009 8:41 pm

No niin, päätin tässä yrittää häivyttää stressin hetkeksi ja tulla lukemaan jotakin hyvää. Ilostuin, kun huomasin, että olit julkaissut jotakin uuta, ja että pääsen vieläpä olemaan ensimmäinen kommentoija! Jes. :D

Aloitan todella epäkohteliaasti valituksella ja vikinällä - ihan vain, että kommentista jäisi positiivinen maku suuhun, koska tämä nillitys olisi kurja tuolla lopussa. :P

Elikkäs, ensinnäkin, en tykkää otsikosta. Olkoonkin, että se paranee hiukan, kun lukee ficin, koska kyllähän se kokoaa ficin ajatusta jne., mutta... no, se ei oikein houkuttele lukemaan. Ihan vain, koska se kuulostaa paljon kliseisemmältä kuin tämä ficci oikeasti on.

Sitten, lyöntivirhe:
Avalyn kirjoitti:solisluilta kaulalla ja lopulta kaulaa pitkin kasvoille.

E-kirjainhan tuossa pitäisi olla?

Ja sitten vielä makuasia, mutta...
Avalyn kirjoitti:1 uusi viesti vastaanotettu.

Haluaisin tuon lainausmerkkeihin. Minua ei haittaisi ollenkaan lainausmerkittömyys, jos numero yksi olisi kirjoitettu kirjaimin, mutta koska se on kirjoitettu numerona, haluaisin tehdä eron sinun lähes virheettömän ja kännykkävalmistajien ruman kirjoituksen välille. :---------D

Tähän päättyy valitus.

Sinä ja minä emme ole ainoat, jotka ovat kirjoittaneet yöperhosista. Monikaan asia ei ole niin kaunis ja surullinen kuin lamppuun lentävä yöperhonen tai lasia päin lentävä lintu. Ihmisetkin ovat sellaisia; kaipaavat aina eniten sitä, mikä myös satuttaa eniten.

Uskon, että tähän ficciin on monen todella helppo samaistua. Sanot, että tämä on sinulle todella henkilökohtainen, ja se ei ole lainkaan ristiriidassa sen kanssa, että minusta tässä on jotakin todella yleisinhimillistä.

Usein tällaisten tekstien kanssa tulee toimittua niin, että lukee uudestaan ja uudestaan, kunnes on rakentanut konkreettisen käsityksen tarinan tapahtumista, kielikuvien takaa. Tällä kertaa en kuitenkaan edes halua lukea tätä siinä valossa - pelkkä tunteiden ymmärtäminen ja niihin samaistuminen riittää minulle hyvin. Alun tukehduttava epätoivo tuntuu yhtä tutulta kuin lopun rauhakin (jonka tosin kyseenalaistan, koska valo on paitsi valoa pimeän veden yläpuolella, sitä samaa valoa, joka polttaa perhosensiivet - lopulta), kaikkein tutuimmalta tuntuu yöperhonen vakaan kulissin takana.

Kielikuvasi ovat todella kauniita. Ne eivät sorru kliseisyyteen, mutta eivät silti ole ollenkaan liian vaikeaselkoisiakaan. Käytät hienosti hiukan harvinaisempiakin sanoja - pisteet muuten hiusmarrosta! Sana, jota en itse tulisi koskaan käyttäneeksi, koska se ei ole aktiivisessa sanavarastossani. :D Muuten löysin tästä hyvin paljon samaa kuin omista teksteistäni, mikä ei siis haittaa lainkaan, vaan tuntuu vain todella kotoisalta. Me vain puhumme samaa kieltä.

Tämä ficci vaatii lukijaltaan kyllä keskittymistä, mutta ainakin minusta se tuntui enemmän meditoinnilta kuin pakertamiselta.

Kiitos.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG-13, oneshot)

ViestiKirjoittaja Cerise » La Elo 01, 2009 11:08 am

Mun ei alun perin pitäny lukee mitään, koska en kuitenkaan saa kunnollista kommenttia kasaan, mutta koska tää oli a) lyhyt ja b) kirjotettu parituksella, joka on mua aina kiinnostanu (aluksi luulin sitä kovinkin yleiseksi paritukseksi, ja siitä asti olen miettinyt miksi se ei olekaan niin suosittu kuin luulin) luin tän. selkee lause, eikö XD

Kun alussa puhuttiin pimeydestä ja mustuudesta, tuli mieleen musteessa kylpevä Aoi. Muutenkin koko ficin ajan ajatus musteesta tuntui vaanivan jossain tekstin reunoilla ja luovan varjoja siihen. Tosin se katoaa kolmen ensimmäisen kappaleen jälkeen, mutta ilmestyy taas lopussa. Ficin ainut todellinen huono puoli olikin se, miten se jakautuu aika vahvasti erilaisiin teemoihin. Kappaleet eivät tavallaan tunnu kuuluvan yhteen, välissä näkyy saumoja. Tosin se voi myös olla tarkoitus, luohan se erikoisen tunnelman. En siis valita enempää tästä aiheesta, mistä ei oikeastaan mitään valitettavaa olekaan : D Kaksi muutakin ns. huonoa asiaa tässä on. Ne ovat kuitenkin makuasioita, mutta ajattelin nty mainita niistä, että kommentissani olisi edes jonkinlainen wnb-sisältö. Toinen on ikäraja, itse en kokenut tätä PG-13 tasoiseksi. En tosin ole erityisen hyvä ikärajojen määrittelemisessä, ja jokainen näkee kuvailun raakuuden omalla tavallaan. Viimeinen asia josta valitan, on otsikko. Kuten Amber kirjoitti, otsikko kuulostaa hämäävän kliseiseltä. Se myös maastoutuu tehokkaasti muiden nimien sekaan, koska on niin tavanomainen, se ei herätä huomiota tai kiinnostusta, eikä tee oikeutta tän ficin kauneudelle.

...Ja siitä päästäänkin sulavasti kommentin siihen osaan, joka käsittää vain päätöntä selittelyä ja tyhjiä kehuja.

Tuosta ensimmäisestä kappaleesta tuli tosiaan mieleen muste, toisesta kappaleesta taas paperi, vanha, hauras paperi. Tänä yönä olen hiljaa-kohdat loi tekstiin surullisen, jollain tapaa jopa pelottavan ja kammottavan tunnelman. Ja tuo kohta, kun tekstiviesti saapuu, oli jostain syystä tosi karmaiseva o___O Okei, ehkä mulla oli joku asenneongelma tätä ficciä kohtaan tai jotain, kun se tuntu noin pelottavalta eikä niinkään surulliselta... Ja yöperhoset käsiteltiin jotenkin nopeasti ja huomaamattomasti, itse en kiinnittänyt niihin kovinkaan paljon huomiota, vaikka se olikin iso osa tätä. Tosin sellaisia ne ovat, kun niihin tottuu, ne ovat huomaamattomia ja oikeastaan kauniita. Enemmän minulle silti jäi mieleen muste ja paperi.

Lopun kuvailu oli ihanan kaunista, karulla tavalla. Varsinkin tuo huulikohta, ensin niin tavallinen, sitten vulkaaninen maaperä ja se on kaunis. Olisi se muutenkin ollut, mutta tavallisemmalla tavalla. Ja kaikesta huolimatta minusta tuo loppu oli onnellinen. Vaikka se vaikuttaakin surumieliseltä, haikealta, niin minusta se on silti onnellinenm oudolla tapaa riemukas. Pidän siitä, varmaankin eniten koko ficissä.

Olen odottanut jo kymmenen päivää, ja vanat surusilmistä poskipäiden luuharjanteille ovat vähitellen painuneet vallihaudoiksi. Niitä on yhteensä kymmenen: yksi uusi on ilmaantunut joka yö.

Pidän myös tästä kohdasta, se sopii Aoille.

Kiitos tästä, tulen varmasti lukemaan tämän vielä uudelleenkin.
Minulla on dementia ja déjà vu yhtä aikaa.
Minusta tuntuu, että olen unohtanut tämän ennenkin.

~Steven Wright

Avatar by miyaru_x3

Avatar
Cerise
Teknikko
 
Viestit: 247
Liittynyt: Ke Joulu 03, 2008 6:55 pm
Paikkakunta: Valokuvan kirsikkapuu

Re: Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG-13, oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » To Elo 06, 2009 11:47 am

Jouduin keräämään ajatuksiani useamman päivän, jotta keksisin, mitä vastaisin hienoihin kommentteihinne kiitoksen lisäksi. Mä kun en ole edelleenkään varma, kannattiko tätä tosiaan laittaa tänne, koska tässä olisi kommenttienne perusteella ollut vielä hiomisvaraa. Mä olen kuitenkin joka tapauksessa otettu siitä, että näinkin outo ficci on saanut peräti kaksi kommenttia, ja haluan kiittää teitä molempia siitä, että uhrasitte aikaanne kertoaksenne mielipiteenne. Se merkitsee mulle tosi paljon. ^^

Amber:

Sä olet nyt siis suorittanut kommentointivelvollisuutesi mulle. Ja mä kun luulin ehtiväni ensin. :D Mutta olen ilahtunut siitä, että päätit valita juuri tämän ja Karusellin kommentointisi kohteeksi, koska juuri niihin halusin kaikkein eniten kuulla sun mielipiteen, olethan suosikkitaideficcarini. Nyt mun on enää tehtävä vastapalvelus sulle. ^^

Elikkäs, ensinnäkin, en tykkää otsikosta. Olkoonkin, että se paranee hiukan, kun lukee ficin, koska kyllähän se kokoaa ficin ajatusta jne., mutta... no, se ei oikein houkuttele lukemaan. Ihan vain, koska se kuulostaa paljon kliseisemmältä kuin tämä ficci oikeasti on.


Myönnän, että otsikon ongelma on nimenomaan se, että se kuulostaa kliseiseltä. Tiedostin sen jo otsikkoa valitessani, että se ei välttämättä houkuttele lukemaan, koska se ei tuo tämän ficin oikeaa olemusta esiin. Kun huomautit tästä seikasta, harkitsin itse asiassa hetken verran nimen vaihtamista mutta päätin nyt sitten kuitenkin jättää sen ennalleen. En yksinkertaisesti keksinyt sopivampaa nimeä, koska esimerkiksi kaikki yöperhosiin viittavat nimet takertuisivat tuohon yhteen vertauskuvaan, joka on kyllä keskeinen mutta ei mielestäni yhtä tärkeä kuin tuo valo-pimeys -vastapari. Sitä paitsi loppujen lopuksi Valoa kohti sopii minusta tähän, koska siinä on sekä iloa että surua, koska valolla tosiaan on kaksinainen rooli tässä. Ja, kuten mainitsit, se tosiaan aukeaa lopussa paremmin. Mutta yritän ensi kerralla keksiä sopivamman nimen tekstilleni. Kiitos rehellisestä mielipiteestä, arvostan sitä. ^^

Ja kyllä, lyöntivirhehän sinne tekstiin oli livahtanut, vaikka luin tämän aika moneen kertaan läpi. Mulla on selvästi joku a:n ja e:n erottamishäiriö, koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun lle-päätteestä tuli lla-pääte. >.< Mutta virhe on nyt korjattu, kiitos, että huomatit siitä. Lisäsin myös lainausmerkit ehdottamaasi kohtaan, koska perustelusi oli niin hyvä. ^^

Sinä ja minä emme ole ainoat, jotka ovat kirjoittaneet yöperhosista. Monikaan asia ei ole niin kaunis ja surullinen kuin lamppuun lentävä yöperhonen tai lasia päin lentävä lintu. Ihmisetkin ovat sellaisia; kaipaavat aina eniten sitä, mikä myös satuttaa eniten.


Musta tuntuu, että sä olet ymmärtänyt tämän suunnilleen täydellisesti. Kuvittelin, että tämä olisi todella sekava eikä aukeaisi oikein kenellekään, mutta todistit kuvitelmani vääriksi. ^^

Sanot, että tämä on sinulle todella henkilökohtainen, ja se ei ole lainkaan ristiriidassa sen kanssa, että minusta tässä on jotakin todella yleisinhimillistä.


Yleensä vältän henkilökohtaisista kokemuksistani kirjoittamista ihan vain siksi, että niitä asioita on usein vaikea lähestyä. Tämä teksti kuitenkin kirjoitti melko lailla itse itsensä. Tuo yleisinhimillisyys on kuitenkin sikäli ongelmallista, että olen pohtinut, toimisiko tämä sittenkin paremmin ihan vain tavallisena novellina. Tämä saattaa olla ficiksi turhankin yleisinhimillinen eikä liity juuri Kai/Aoihin kovin kiinteästi. Tämä ficci voisi tapahtua heille, mutta toisaalta tämä voisi tapahtua myös melkein kenelle tahansa muullekin. Yleisinhimillisyys on problemaattista. :D

Usein tällaisten tekstien kanssa tulee toimittua niin, että lukee uudestaan ja uudestaan, kunnes on rakentanut konkreettisen käsityksen tarinan tapahtumista, kielikuvien takaa. Tällä kertaa en kuitenkaan edes halua lukea tätä siinä valossa - pelkkä tunteiden ymmärtäminen ja niihin samaistuminen riittää minulle hyvin.


Minun puolestani saat lukea aivan kummalla tavalla tahansa, sillä uskon, että tämä ficci antaa molemmilla tavoilla purtavaa. ^^

Alun tukehduttava epätoivo tuntuu yhtä tutulta kuin lopun rauhakin (jonka tosin kyseenalaistan, koska valo on paitsi valoa pimeän veden yläpuolella, sitä samaa valoa, joka polttaa perhosensiivet - lopulta), kaikkein tutuimmalta tuntuu yöperhonen vakaan kulissin takana.


Yöperhonen vakaan kulissin takana... Tuo kuulostaa sekä surulliselta että kauniilta. Huomaan, että olet onnistunut poimimaan kaikki ficin hienoisetkin tunnetilan muutokset hämmästyttävän hyvin. Taidat tosiaan tietää, mistä tämä ficci puhuu. Ja niin, valolla tosiaan on kaksi eri roolia tässä. Onnea ei saa ilman tuskaa, ja ilon hinta on suru.

Käytät hienosti hiukan harvinaisempiakin sanoja - pisteet muuten hiusmarrosta! Sana, jota en itse tulisi koskaan käyttäneeksi, koska se ei ole aktiivisessa sanavarastossani. :D


Ei hiusmarto varsinaisesti kuulu minunkaan aktiivisanavarastoon. :D Kun kirjoitan, mielessäni kuitenkin aktivoituu yleensä sanoja, joita tuskin tiedän osaavanikaan.

Muuten löysin tästä hyvin paljon samaa kuin omista teksteistäni, mikä ei siis haittaa lainkaan, vaan tuntuu vain todella kotoisalta. Me vain puhumme samaa kieltä.


Olen kommenttisi perusteella täysin samaa mieltä. Tuntuu, että olet ymmärtänyt koko tekstin yliluonnollisen hyvin, vaikka tämä ei varmasti ole sieltä selkeimmistä päästä tekeleitäni. On upeaa lukea kommenttia, jonka kirjoittaja todella tietää, mitä yritän kertoa. Siksi haluan kiittää sinua nöyrästi siitä, että halusit kommentoida juuri tähän. Kommenttisi merkitsee mulle paljon. <3

Cerise:

Enpä osannut odottaa, että joku lukisi tämän parituksen takia, koska käsittääkseni Kai/Aoi ei ole kovin suosittu. Ainakaan en ole törmännyt kuin pariin ficciin, joissa olisi hyödynnetty kyseistä paritusta. Siksi tykkään käyttää sitä tällaisissa vähän taiteellisemmissa teksteissä vaikkapa reitukin sijaan. Kai/Aoissa on enemmän liikkumavaraa kirjoittajalle, koska siitä ei ole vielä kirjoitettu niin paljon. ^^

Ficin ainut todellinen huono puoli olikin se, miten se jakautuu aika vahvasti erilaisiin teemoihin. Kappaleet eivät tavallaan tunnu kuuluvan yhteen, välissä näkyy saumoja. Tosin se voi myös olla tarkoitus, luohan se erikoisen tunnelman.


Myönnän, että tässä ficissä on tiettyä sirpaleisuutta, jonka voi laskea joko plussaksi tai miinukseksi sen mukaan, millaisesta tekstistä pitää. Luultavasti se johtuu siitä, että tämän pohjana oli runo, ja runoihin tietty sirpaleisuus kuuluu keskeisesti. En kuitenkaan halunnut tehdä tästä liian ehjää ja selvää kokonaisuutta vaan liikuin mieluummin mielikuvasta ja tunnetilasta toiseen. En nyt tiedä, oliko se onnistunut ratkaisu, mutta kirjoitushetkellä se tuntui luontevalta.

Toinen on ikäraja, itse en kokenut tätä PG-13 tasoiseksi.


Hmm, saatat hyvinkin olla oikeassa. Itselläni on vieläkin vaikeuksia raitingin kanssa, koska en ole ennen ficcien kirjoittamista joutunut miettimään sitä. Mutta taidan tosiaan vaihtaa ikärajan pykälän alemmaksi eli PG-tasoon. Kiitos, että kerroit mielipiteesi tästä asiasta. ^^

Viimeinen asia josta valitan, on otsikko. Kuten Amber kirjoitti, otsikko kuulostaa hämäävän kliseiseltä. Se myös maastoutuu tehokkaasti muiden nimien sekaan, koska on niin tavanomainen, se ei herätä huomiota tai kiinnostusta, eikä tee oikeutta tän ficin kauneudelle.


Nimi ei tosiaan ollut ehkä se onnistunein, mutta kuten ehdin jo ylempänä Amberille selittää, en kuitenkaan halua enää ruveta vaihtamaan sitä. Voi olla, että tekstin henkilökohtaisuus vaikeuttaa objektiivista lähestymistä, mutta omasta mielestäni Valoa kohti kuitenkin näennäisestä kliseisyydestään huolimatta kuvaa tätä, koska valo-pimeys -vastapari on tämän ficin kaikkein keskeisin juttu, joka on melko lailla koko ajan tavalla tai toisella läsnä tekstissä ja yrittää siten pitää kokonaisuutta kasassa. Kiitos kuitenkin, että sanoit ihan suoraan, ettei nimi sytyttänyt sinua. Arvostan sitä, että mulle kerrotaan, mikä oli onnistunutta ja mikä ei. ^^

Tänä yönä olen hiljaa-kohdat loi tekstiin surullisen, jollain tapaa jopa pelottavan ja kammottavan tunnelman. Ja tuo kohta, kun tekstiviesti saapuu, oli jostain syystä tosi karmaiseva o___O Okei, ehkä mulla oli joku asenneongelma tätä ficciä kohtaan tai jotain, kun se tuntu noin pelottavalta eikä niinkään surulliselta...


Ei sulla mitään asenneongelmaa mun mielestä ole. :D Luulen, että pelottava tunnelma johtui siitä, että noissa olen hiljaa -kohdissa tekstin jännite kasvaa. Tuo tekstiviestin saapuminen on puolestaan se käännekohta, joka muuttaa tekstin suuntaan suhteellisen radikaalisti, joten siinä on ihan tarkoituksella tunnelatausta, joka varmaan sitten välittyi sulle kauhuna.

Ja yöperhoset käsiteltiin jotenkin nopeasti ja huomaamattomasti, itse en kiinnittänyt niihin kovinkaan paljon huomiota, vaikka se olikin iso osa tätä. Tosin sellaisia ne ovat, kun niihin tottuu, ne ovat huomaamattomia ja oikeastaan kauniita. Enemmän minulle silti jäi mieleen muste ja paperi.


Yöperhoset tosiaan jäivät sivurooliin. Saattaa olla, että olisi kannattanut nostaa ne isompaan osaan tätä ficciä, jolloin ficci olisi saattanut tuntua kokonaisemmalta. Yksi iso kielikuva pitää tekstin paremmin kasassa kuin läjä pienempiä, mutta en edelleenkään tiedä, haluaisinko tästä välttämättä ehjempää. Jostakin syystä pidän tästä nykyiselläänkin... Mutta kiitos, että otit tämänkin seikan esiin.

Ja kaikesta huolimatta minusta tuo loppu oli onnellinen. Vaikka se vaikuttaakin surumieliseltä, haikealta, niin minusta se on silti onnellinenm oudolla tapaa riemukas. Pidän siitä, varmaankin eniten koko ficissä.


Ihanaa kuulla, että loppu miellytti. ^^ Tuskailin sen kanssa nimittäin tosi pitkään ja kokeilin noin miljoonaa pientä muutosta saadakseni siitä täydellisen, mitä se ei vieläkään ole mutta ainakin lähempänä sitä kuin alun perin. Ja niin, lopun tunnelma on ristiriitainen. Se ei oikeastaan ole onnellinen eikä surullinen loppu vaan molempia yhtä aikaa, koska tässä ficissä nuo kaksi tunnetta kulkevat niin tiiviisti käsi kädessä. Ehkä se on kuitenkin pikemmin onnellinen kuin surullinen.

Iso kiitos hienosta ja rehellisestä kommentista, joka antoi mulle paljon. <3
Jossain ollessaan on jostain poissa.

Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja sunny » Su Syys 12, 2010 5:05 pm

Vidoll-ficcisi R-puolella teki minuun niin suuren vaikutuksen, että päätin etsiä jotain muutakin luettavaa sinulta. Lisäksi en ole kommentoinut mihinkään ficciin pariin päivään koulukiireiden ja yleisen laiskuuden vuoksi, joten ajattelin tehdä parannuksen.

Toisin kuin Amber sanoi, minä pidin otsikosta paljonkin. Myönnettäköön, että siinä on vähän kliseinen vivahde, mutta koska tämä fic ei käsitellyt kuolemaa tmv, se oli oikein miellyttävä valinta nimeksi.
Parituksesta minulla ei oikein ole mitään sanottavaa. Tiedän Gazeten kyllä, vaikken heistä liiemmin pidäkään. Tämä taisi olla ensimmäinen ficci, jonka luin Kai/Aoi parituksella, en ole koskaan edes ajatellut heitä yhdessä :D Vaihtelu virkistää, mutta minusta he ovat paremmat ystävyksinä kuin parina. Mutta no. Parempi Kai/Aoi kuin Reituki (ei siinä tosin mitään vikaa ole, olen vain syvästi kyllästynyt).

Aoin käyttäminen ykköspersoonana oli aika jännä idea. Itse en näe Aoita ehkä ihan näin syvällisenä persoonana, mutta toisaalta pidin siitä.

Kuvailusi on loistavaa, voisin ylistää sitä sivukaupalla, mutta ehkä esitän siitä vain lyhennetyn version :D Edelleenkin, sanavalintasi ja tapasi ilmaista erilaisia, arkipäiväisiäkin asioita (kuten esimerkiksi viestin saapuminen, mutta siihen palaan myöhemmin) olivat suorastaan yliluonnollisia. Tapasi kuvailla pakottaa lukijan ajattelemaan, visualisoimaan päässään erikoisempiakin vertauksia. Tunnelma ficissä oli hauras, hento mutta samalla raskas. Mun oli luettava tätä täydellisessä hiljaisuudessa, ilman musiikkia. :D

Mutta. Muttamutta. Joissakin kohdissa - tarpeeksi ilmeisiä esimerkkejä on hankala ottaa - minulla oli hieman hankaluuksia lukea, sillä sinun kuvailuusi on todellakin keskityttävä. Olen lukenut sinulta toistaiseksi vain kaksi lyhyttä ficciä, mutta minusta tuntuu, että pitemmän, monisivuisen teoksen lukeminen tällaisella hyvällä, mutta hieman uuvuttavalla kuvailulla olisi aikamoinen koitos :D Älä käsitä väärin, pidän kyllä tyylistäsi, mutta toisinaan olisi hienoa, jos keventäisit vähän linjaa vaikka muutamalla, helpolla lauseella. (Helpolla en tarkoita, että kirjoittaisit tunneromaanin sijaan "Aoi istui tuolilla." Uskon, että tajusit pointtini :P) Siellä oli muutamia helppoja mutta hyviä lauseita kyllä, olisi hienoa nähdä niitä vähän lisää. Ihan vain siitä syystä, että ajatukset ehtisivät vähän väliä tasaantua ja kaikki jäisi paremmin mieleen.

Äkkiä äänettömyyden rikkoo piippaus, valottomuuden rikkoo sininen hohde, kasvojen naamion rikkoo maanjäristys, joka kulkee hiusmarrosta kaulakuoppaan asti kuin kouristus. Sormeni tärisevät vähemmän, kuin olisin luullut niiden tärisevän, kun tartun käden ojentamisen päässä lojuvaan puhelimeeni. "1 uusi viesti vastaanotettu."


Mitä mä nyt tästä voisin sanoa. Mun suosikkikohta, koko tämä kappale. Osasit ilmaista tämän niin mielenkiintoisella tavalla, että en edes tiennyt kyseessä olevan tekstari ennen kuin mainitsit puhelimen :D

Kiitos paljon tästä, pidän edelleen sinusta kirjoittajana, ja aion ehdottomasti lukea enemmänkin tekeleitäsi ^^
難道 是天意

Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm

Re: Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » La Syys 18, 2010 12:22 am

sunny:

Tunnen oloni onnekkaaksi, kun saan nauttia kommentistasi jo toisen kerran näin lyhyen ajan sisään. ^^ Tosin onnistuit valitsemaan juuri sen ficin, johon oma suhteeni on kaikkein kompleksisin. :D Olen itse asiassa harkinnut tämän poistamista muutamaankin otteeseen mutta en sitten kuitenkaan ole tehnyt sitä muun muassa siksi, että tähän ketjuun on kommentoitu.

Julkaisuhetkellä pidin tämän ficin nimestä suhteellisen paljon mutta enää en ole kamalan tyytyväinen siihen. Jos julkaisisin tämän nyt, nimenä olisi todennäköisesti Yöperhonen tai jotakin siihen liittyvää. Noh, aina ei voi onnistua nimivalinnassa, sen verran hankalaa puuhaa se on. Siksi onkin mukavaa kuulla, että sinä et kokenut nimeä aivan mahdottoman kliseiseksi.

En edes yritä puolustella Kai/Aoi-parituksen hienoutta, koska minulla ei itsellänikään ole mitään vahvaa mielikuvaa kyseisestä parista. Todennäköisesti he toimisivat paremmin ihan vain ystävinä. Itse asiassa, jos ihan rehellisiä ollaan, käytin Kai/Aoi-paritusta tässä ihan vain siksi, että tarvitsin jonkin parituksen. Lafissa ei minun tätä ficciä väsätessä vielä ollut Muu fiction -osiota, joten oli vähän niin kuin pakko ottaa tähän jrokkareita mukaan, mikäli halusin julkaista tähän. Niin paljon kuin minun hävettääkin myöntää tätä, niin paritus on melko lailla täysin päälleliimattu. En tiedä, näkevätkö lukijat eroa tämän ja sen Shun/Jui-ficcini välillä, koska kummassakin henkilöt jäivät enemmän tai vähemmän maininnan tasolle, mutta sen Shun/Jui-ficin kirjoitin alusta loppuun asti tuolla parituksella, kun taas tässä ficissä (tai ehkä paremminkin "ficissä") juttu meni niin, että kirjoitin ensin tekstin ja mietin sitten, mille paritukselle tällainen tarina voisi edes jollain tasolla sopia. Voisikin sanoa, että se Shun/Jui-ficcini on fanfictionia, kun taas tämä on enemmänkin vain mininovelli, josta olen vain tehnyt fanfictionia julkaisusyistä. Ei näin. :C

Sen sijaan pidän kyllä edelleen itsekin tässä esiintyvästä kuvailusta, ficin perusideasta ja toteutuksesta. En vain pidä siitä, että päätin julkaista tämän fanfictionina, vaikka tämä ei syvimmältä olemukseltaan ole sitä. Nyt varmaan ymmärrät, miksi suhtaudun tähän niin ristiriitaisesti. -.-

Mutta kommenttiisi palatakseni, paljon kiitoksia kuvailun ylistyksestä. ^^ Tässä tekstissä kuvailu ja tietyn tunnelman luominen olivat kantavat voimat, joten jos ne olisivat epäonnistuneet, koko teksti olisi lässähtänyt kasaan kuin ennen aikojaan uunista otettu kakku. Siksi onkin helpottavaa kuulla, että sanavalinnat ja muut ilmaisutavat olivat mielestäsi onnistuneita. Aivan ihanaa, että rupesit visualisoimaan tätä päässäsi!

Olet aivan oikeassa siinä, että tämän tekstin tunnelma on samaan aikaan sekä hauras että raskas. Ja uskon, että tämän lukeminen onnistuu paremmin ilman taustamusiikkia. Itse ainakin luen kaikki taiteellisemmat ja vaativammat tekstit hiljaisuudessa ihan vain siksi, että keskittymiskykyni on silloin parempi ja saan lukemastani enemmän irti. Ja voinen paljastaa, että minä myös kirjoitin tämän täydessä hiljaisuudessa. En usko, että lopputulos olisi ollut tällainen, mikäli minulla olisi soinut jotakin musiikkia taustalla.

Myönnän, että tämän tekeleen kuvailu on paikoin aika raskasta ja intensiivistä keskittymistä vaativaa. Osut oikeaan siinä, ettei tällä tavalla kirjoitettua tekstiä jaksaisi lukea montaa sivua. Ei sitä luultavasti jaksaisi myöskään kirjoittaa. Siksi tämä onkin näin lyhykäinen fiktiopalanen. Älä siis pelkää, pidemmät ficcini eivät ole ihan näin raskaslukuisia, vaikka niissä kuvailua toki onkin, koska nautin sen kirjoittamisesta kovasti. Ainakaan kukaan ei ole vielä valittanut, että ne olisivat raskaslukuisia... (Huomaatko, kuinka yritän hienovaraisesti houkutella sinua lukemaan minulta lisää ficcejä? XD)

Jäin pohtimaan ehdotustasi siitä, että tässä voisi keventää linjaa. Luulen, että muutamassa kohdassa se ei olisi ollut pahitteeksi. Tässä niitä mainitsemiasi helppoja mutta hyviä lauseita ei ollut kovinkaan montaa, vaan suurin osa tekstistä oli varsin raskassoutuista. Jos noita kevyempiä virkkeitä olisi ollut vähän enemmän, lukija olisi tosiaan ehkä pystynyt sisäistämään tekstin paremmin. Toisaalta en oikein osaa kuvitella muuttavani mitään tässä, koska tavallaan pidän tästä tekstistä juuri siksi, että tämä on niin raskas ja intensiivinen. Ristiriitaista...

Suosikkikohtavalintasi yllätti minut. :D En osannut arvata, että joku valitsisi juuri tuon tekstiviestin vastaanottamishetken suosikikseen. Toisaalta, miksipä ei?

Kiitos todella paljon kommentistasi, pidän edelleen hurjasti palautteestasi ja odotan innolla, josko saisin nauttia siitä kolmannenkin kerran. ^^
Jossain ollessaan on jostain poissa.

Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja tearless-rain » Ti Marras 09, 2010 4:05 pm

Ja näin alkuun sanon että olen _hyvin_ huono aloittamaan kommenttejani, joten tähän alkuun tulee varmaankin vain jotai turhanpäiväistä/tylsää löpinää.
Epäilen, että tästä kommentista tulee kukaan saamaan vaivallakaan mitään irti; kuumeessa ei kannata -ainakaan mun-, kommentoida ficcejä, tai edes yrittää, mutta katotaan nyt kuitenki. 8'D

Eli siis, päädyin tämän ficin pariin, kun selailin täältä osastolta päin jotakin keveyempää luettavaa, ja sitten ensimmäisenä mun silmille pomppas toi paritus. Kai/Aoi... Hm, sillä parilla en ookkaan aiemmin lukenu mitään. Ja sitten mä klikkasin tän auki, enkä kadu sitä, sillä tää ficcu oli kokonaisuudessaan jotain kaunista. 8'>>

Alku oli hyvä, pidin mm. sun kuvailusta paljon. Siinä oli käytetty jonkin verran toistoa, ja se loi hyvää tunnelmaa.

Olit luonut Aoille mielenkiintoisen hahmon, vaikka hänestä olikin tässä sinänsä niin vähän. Yöperhonen sopi tähän kuvauksena hyvin, ja kuten joku tuolla yläpuolen kommenteissa mainitsikin, ihminen on loppupeleissä samanlainen; me kaikki mennään sen asian luokse mikä satuttaa eniten.

Mä en osaa oikein kuvailla mun tuntemuksia hyvin tän ficin aikana, mutta kun Aoi sai viestin Kailta, mun rinnassa tuntu sellanen pieni pistos. Ja se on hyvä se, koska silloin mä ainakin tiedän lukeneeni laadukasta tekstiä; ne tunteet tekstistä ulottuu muhun asti, ja mä pystyn elätymään niihin.

Mulle jäi tän lukemisesta hyvä maku suuhun, kiitos siitä. En myöskään bongannut yhtään typoja, mutta en kyllä ole todellakaan mikään pilkunviilaaja.

Meikä tulee varmasti joskus palaamaan uudestaan tän pariin~
//: Gomen jos tästä löytyy paljon virheitä, koska sattuineista syistä kirjotettu DS:llä. ^o^'」~♪
Kuva

「ずっとなんて強いこと言えない僕聞けない君。」

I've always been unabled to say strong words, that's why you never heard of them.

song: Nigatsu - SID
avatar by shouhime @ LJ
translation: rayaikawa @ LJ

Avatar
tearless-rain
Teknikko
 
Viestit: 116
Liittynyt: Su Syys 12, 2010 6:08 pm
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Pe Marras 19, 2010 4:20 pm

tearless-rain:

Pääsit yllättämään minut kommentillasi! Tämä on sen verran iäkäs ficci, että kuvittelin, ettei kukaan enää löytäisi tätä, saati sitten kommentoisi. En kuitenkaan pane yhtään pahakseni, että kuvitelmani osoittautuivat vääriksi. Kommentit ovat tunnetusti oikein ihana asia, olipa ficci vanha tai uusi. :3

(Vakuutan jo tässä vaiheessa, ettei kommenttisi ollut mitenkään epäselvä tai muutenkaan yhtään huono. Päinvastoin: se oli antoisa ja piristävä. Eli turha huoli pois!)

Olen iloinen kuullessani, että tämä ficci miellytti sinua. Olen pohtinut jokusen kerran, kannattiko tätä todella postata tänne, mutta kun katson kaikkia tähän tulleita kommentteja, niin kaipa postaaminen kannatti. Jos joku saa tästä lukunautintoa irti, niin sitten tämä ficci lienee täyttänyt tarkoituksensa. ^^

Hienoa kuulla, että kuvailu oli mielestäsi onnistunutta. Tämä ficci on niin kuvailupainotteinen, että jos kuvailu olisi epäonnistunut, niin koko ficci olisi epäonnistunut. Pidän kuitenkin kuvailun kirjoittamisesta niin paljon, että olen valmis ottamaan vähän riskejäkin sen kanssa. ^^

Niin, ihminen on tosiaan tietyllä tasolla vähän kuin yöperhonen. Periaatteessa suurin osa meistä pyrkii välttämään kipua, mutta kuitenkin käytännössä huomaamme liiankin usein menevämme satuttavien asioiden ja ihmisten luo. Se on kummallista ja ristiriitaista, mutta niinhän ihmisten toimet aina välillä muutenkin ovat. :<

Minustakin on hyvä, että tunsit pienen pistoksen rinnassasi Aoin saadessa viestin Kailta. Se kertoo minulle, että ficci ei jäänyt pelkäksi elottomaksi taidetekstiksi vaan onnistui oikeasti välittämään tunteita. Kenties eläytymistä helpotti se, että Aoin tilanne ei ole aivan abstrakti vaan jotakin, jonka olen tietyllä tasolla itse kokenut... Vaikka hyvän kirjoittajan pitäisikin osata välittää myös tunteet, jotka ovat hänelle itselleen vieraita, turvallisimmilla vesillä ollaan kaiketi silloin, kun kirjoittaja kirjoittaa tunteista, joista hänellä on edes jonkinasteista omakohtaista kokemusta.

Helpottavaa kuulla, ettet havainnut typoja. Kun päätän selvitä ilman betaa, jännitän aina vähän, löytääkö joku lukijoista sittenkin jotain, jonka oma silmäni on välttänyt. :D

Kaunis kiitos sinulle siitä, että luit ja kommentoit. ^^ Ja lämpimästi tervetuloa palaamaan tämän pariin, jos vain mielesi tekee~
Jossain ollessaan on jostain poissa.

Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja Pinja-Chan » Ke Heinä 31, 2013 10:27 pm

Hei! Et varmaankaan pahastu, jos tulen tiputtamaan pienen kommentin tänne. \(^-^;\)

Etsiskelin tässä vähän luettavaa, jota voisin myös kommentoida, koska kuun loppu. Tiesin, etten pysyt kovin pitkiä tekstejä lukemaan (ainakaan sisäistämään), joten päätin nyt illasta etsiä vähän lyhyempää tekstiä. Olin positiivisesti yllättynyt, miten paljon tämä teksti herättikään ajatuksia. Lukaisin myös ennen varsinaisen kommentin kirjoittamista tämän vielä pariin kertaan läpi, ihan vaan, etten kirjoittanut tuntemuksista aivan puuta heinää~!

Fandom ja paritus sai mut katsomaan tätä ficciä tarkemmin. En ole hetkeen lukenut the GazettE –ficcejä, joten oli mukava palata tuttuun fandomiin. Paritus herätti uteliaisuuden, sillä en muista lukeneeni (ainakaan kovin montaa) Kai/Aoi ficciä. Nimi nostatti uteliaisuuden liekkiä, sillä halusin nähdä ja tietää, millainen tarina niiden taakse kätkeytyy.

Tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä varoittaa, että olen tässä jo pitkän tovin miettinyt, miten aloittaisin tarinan käsittelemisen kommenttiin. Ajatuksia ja tuntemuksia tämä herätti, mutta olen aina kovin huono saamaan ne kunnollisesti paperilla, tai tällä hetkellä tietokoneen ruudulle. Mut jos silleen nopeesti sanon, niin mä pidin tästä ficciperhosesta todella paljon. Se oli todella kaunis ja herätti tunteita.

Mä pidän sun kuvailusta todella paljon. Lukijan on helppo saada oikeanlaisesta tunnelmasta kiinni. Mä pidin erityisesti ensimmäisestä kappaleesta. Tulvavesi on hyvä vertaus pimeydelle, kummatkin tunkeutuvat minne tahansa, jos pienikin rako löytyy, oli se sitten konkreettisesti oven ja kynnyksen välissä tai mielessä. Myös tätä seuraava yksityiskohtainen kertominen pimeyden etenemisestä oli vaikuttava. Ainakin itselleni se näytti hyvin sitä, että vaikka pimeys tulvii mieleen, se ei tapahdu sillä sekunnilla.

Mä pidän Aoin persoonasta tässä ficissä. Hän oli todella inhimillinen. Mulle tuli tekstissä sellainen olo, että hänelle on tapahtunut jotain ikävää, jota hän on yrittänyt kestää yksin. Hän odottaa viestiä tai muuta kontaktia, mutta hänet jätetään puille paljaille. Asia satuttaa häntä syvästi, minkä takia olotila on mustunut ja valoa on vaikea löytää mistään. Suunnilleen ficin keskipaikoilla alkaa tuntua, että hän yrittää alkaa totutella pimeyteen, yksinäisyyteen. Hän yrittää näyttää muille ihmisille, että on aivan kunnossa, vaikka sisimmässä tuntee suuren kivun, aivan kun hän olisi kuolemassa.

Avalyn kirjoitti:Ja kuitenkin sisimmässäni olen yöperhonen: tuomittu etsimään valoa sieltä, mistä löytyy vain polttavia lamppuja. Kirkuvanvalkoinen säteily kärventää siipiäni, kunnes niistä jää lopulta jäljelle vain kaksi pientä kasaa silkkistä tuhkaa.

Kuten Amber ja Tearless-rain ottivatkin puheeksi, yöperhonen kuvastaa myös ihmistä. Mulle tuli tästä kohdasta myös mieleen tuo, mistä puhuin vähän aikaisemmin. Se, että yöperhonen kuvastaa myös sisintä. Vaikka Aoi näyttää vahvalta, hän on sisäisesti suuressa vaarassa kuolla jne.

Mä pidin etenkin siitä, kuinka tekstin tunnelma muuttui lopussa. Uusi tekstiviesti tuo sen kaivatun valonpilkahduksen, niin konkreettisesti kuin abstraktisti ajateltuna. (… Voiko noin edes sanoa? : D) Aoin vahvaan olemukseen tulee jotain lisää. Hän ei enää yritä olla vahva ja pysyä pinnalla, vaan saa siihen uudenlaisen tönäyksen. Ihmiset ovat jänniä. Aivan pieni asia voi muuttaa meidän mieltämme positiiviseen, mutta myös negatiiviseen suuntaan.

Avalyn kirjoitti:Ne nousevat valoa kohti.

Tää loppu oli ihana. Se oli tavallaan todella kannustava. ”Vaikka mikä olisikin, niin siitä on mahdollista selviytyä ja päästä yli” tai vastaavaa. Tosin sillein vähemmän kliseisesti ilmaistuna! :3

Tässä tais olla kaikki se oleellisin, mitä mun päässä pyörii tällä hetkellä kommentia varten. Nyt siis suuri kiitos lukunautinnosta ja toivottavasti näemmä näissä merkeissä myös toistekin! ^^
Life is tough but try to be postive always i will do my best So you will do your best.

☆ LM.C 13.5.2012
☆ An Cafe 6.11.2012
☆ Plunklock 9.5.2013

    1 tykkää.
Avatar
Pinja-Chan
Vuoden Maya
 
Viestit: 265
Liittynyt: Ti Tammi 26, 2010 4:37 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja gnrbu » La Elo 31, 2013 6:22 pm

Luulin jo, että olit kirjoittanut jotain uutta, mutta Pinja kävikin näköjään vain nostelemassa vanhempaa tuotantoasi. Oletko nykyään vaihtanut Supernaturaliin vai kirjoitatko ollenkaan?

Ficciperhosesi on nätti.

Miksi ihmeessä yöperhoset hakeutuvat kohti valoa, kun niiden koko olemassaolon tarkoitus on elää pimeydessä? Miksi Aoi odottaa Kain tekstiviestiä, kun hän voisi selvästi paremmin, jos pääsisi irti koko suhteesta? Jos se edes on suhde, eikä jotakin, minkä Aoi on luonut kokonaan päässään.

Haluaisin sanoa, että Aoi on säälittävä, mutta tiedän itsekin sen tunteen, kun pelkkä viestin saaminen on tarpeeksi ja sen avaaminen ja lukeminen aivan liikaa. Lopussa ficin jättämä tunnelma on lähinnä surullinen. Lukija tietää, ettei tilanne ole Aoille hyvä, ja hän taitaa tietää sen itsekin, kieltäytyy vain myöntämästä sitä.

Miksi muuten Kai? Hän tuntuu minusta viimeiseltä henkilöltä, joka satuttaisi Aoita.

    1 tykkää.
Avatar
gnrbu
Vuoden Kaoru
 
Viestit: 2497
Liittynyt: Ti Maalis 24, 2009 12:05 am

Re: Valoa kohti (the GazettE, Kai/Aoi, PG, oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Ma Syys 09, 2013 12:45 am

Pinja-Chan:

Ei, en todellakaan pahastu, että päätit suoda tälle ficille kommentin. ^^ Myönnän kuitenkin olleeni varsin yllättynyt, kun huomasin monen vuoden takaisen tekstini nousseen jälleen etusivulle kommenttisi ansiosta. Olin jo melkein unohtanut, että olin kirjoittanut tällaisenkin ficin. :D

Kai/Aoi ei tosiaan ole kovinkaan yleinen Gazette-paritus. Silloin, kun kirjoitin tämän ficin, minua kuitenkin kiinnosti kahden bändin salaperäisimmäksi ja ehkä myös synkimmäksi katsomani henkilön yhdistäminen paritusmielessä. Lisäksi olen aina yrittänyt välttää kaikkein suosituimpia parituksia, koska niistä kirjoitetaan tarpeeksi ilman minuakin. Mutta hyvä, jos outo paritusvalinta sai mielenkiintosi heräämään sen sijaan, että olisi saanut sinut juoksemaan pää kolmantena jalkana toiseen suuntaan. :D

En ihmettele, että koit tarinan käsittelyn vaikeaksi, koska tässä ficissä se tarina on melko hämärä. Oikeastaan kyse on lähinnä yhdestä hetkestä ja yhdestä mielentilasta, joka sitten lopussa muuttuu toiseksi. Pääasia mielestäni on, että tämä herätti sinussa tunteita ja ajatuksia, saitpa niitä kirjattua ylös tai et. Tämä on aika pitkälti fiilistelyficci, joten ei haittaa, vaikkei tarinaa osaisikaan analysoida tyhjentävästi. ^^

Kiitos kuvailun kehumisesta! On myös ihana kuulla, että sait tunnelmasta helposti kiinni. Kuten sanottu, tämä on tunne- ja tunnelmapainotteinen teksti eikä niinkään juoni- tai hahmopainotteinen teksti, joten kuvailua ja tunnelmaa koskevat kehut tuntuvat erityisen hyviltä tämän ficin kohdalla. ^^

Erittäin mukava tietää, että Aoini miellytti sinua. Olen tykännyt tuoda ficeissäni hänestä esiin hauraampaa ja haavoittuneempaa puolta, joka piileskelee viileän ja vahvan kuoren alla. Aoi vaikuttaa minusta ihmiseltä, joka tuntee sisimmässään hyvin vahvasti mutta jonka on vaikea pyytää apua tai näyttää heikkouttaan. Kommenttisi perusteella olen onnistunut välittämään tämän näkemykseni Aoista varsin hyvin tässä ficissä.

Olet oikeassa siinä, että yöperhonen kuvastaa ihmistä ja hänen sisintään. Tarkemmin sanottuna yöperhonen on minusta tietynlainen ihmistyyppi: sellainen, joka tahattomasti mutta vääjäämättömästi tuhoaa itse itsensä huonoilla valinnoillaan. (Sivuun mennen sanoen minulla taitaa olla jokin juttu perhosvertauskuviin, koska olen kirjoittanut myös originaalitekstin nimeltä Päiväperhonen. :D)

Luulen, että jos lopussa ei olisi tullut jonkinlaista muutosta, tämä olisi ollut huonompi ja tylsempi teksti. Ainakin tämä olisi luultavasti silloin ollut masentavampi teksti. Nyt lopussa tosiaan tulee niin konkreettinen kuin abstraktikin valonpilkahdus. On se jännä, miten yksi ainoa tekstiviesti, jota ei edes lueta, voi kääntää ihmisen mielialan ihan ylösalaisin.

Kiitos viimeisen virkkeen kehumisesta! Täytyy myöntää, että pidän siitä itsekin, jopa näin muutama vuosi kirjoittamisen jälkeen. Näemmä osasin ainakin jossain määrin kirjoittaa jo vuonna 2009. :D

Kiitos paljon kommentista ja runsaista kehuista! Minäkin toivon kovasti, että näemme näissä merkeissä toistamiseenkin. ^^

gnrbu:

Pahoittelen, että tuotin sinulle pettymyksen, kun kyseessä olikin uuden ficin sijaan vanha. Tämä vuosi on ollut tähän mennessä minulle sekä kirjoittamisen että julkaisemisen kannalta hävettävän vaisu, koska minulla on ollut niin paljon muuta tekemistä. Ensin meni kevät kandia väkertäessä ja sitten kesä töissä ja sosiaalista elämää hoitaessa. Nyt syksyn tullen olisi kuitenkin tarkoitus reipastua ja ottaa näppäimistö kauniiseen käteen. Minulla on itse asiassa jo kirjoitettuna prologi + kaksi ensimmäistä lukua ihan upouudesta viisiosaisesta ficistä, jonka toivon onnistuvani julkaisemaan jos nyt en ihan kokonaan niin ainakin isoksi osaksi loppuvuoden aikana. Lisäksi minulla on tietysti uudenvuodenlupaukseni mukaisesti kirjoitettava vielä vähintään 13 ficciä Jfanfic50-haasteeseen, mutta se ei ehkä sinua niin kiinnosta, kun kyse on Juista kertovista pikkuficeistä. Ja no, tietysti minun pitäisi hiljalleen koettaa kirjoittaa eteenpäin myös kesken olevia moniosaisia ficcejäni...

Mutta vastatakseni kysymykseesi: ei, en ole vaihtanut Supernaturaliin tai lopettanut kirjoittamista vaan ihan yksinkertaisesti vain kärsinyt aikapulasta. Ei Lafi minusta ja ficeistäni näin helposti pääse eroon. :D

Ficciperhosesi on nätti.


Kiitos. Kehusi on yksinkertaisuudessaan erittäin sydäntälämmittävä. ^^

Sitä, miksi yöperhoset hakeutuvat kohti valoa, ei kai ihan varmasti tiedetä. Netin mukaan syynä saattaa olla se, että yöperhoset suunnistavat kuun avulla ja luulevat keinovaloakin kuuksi. Lisäksi valoisa kuu on ylhäällä, jossa on turvallista, ja pimeä maa alhaalla, jossa on hyönteisiä syöviä eläimiä. Keinovalo saattaa siis tuntua yöperhosista turvalliselta, koska ne luulevat, että sitä kohti lentäessään ne lentävät ylöspäin, pois maanpinnan vaaroista. Tykönäni pohdiskelin, että kirkas valo saattaa myös herättää yöperhosten uteliaisuuden, koska se on asia, jota ne pimeäeläjinä harvoin näkevät.

Kenties Aoi odottaa Kain tekstiviestiä siksi, että hän on tiedostamattomasti itsetuhoinen. Tai ehkä vain rakastunut. (Itsetuhoisuus ja rakkaus kulkevat usein käsi kädessä.) Vaikka Aoita satuttavat hänen omat tunteensa Kaita kohtaan sekä se, ettei hän koe saavansa Kailta vastakaikua tunteilleen, hän rakastaa Kaita liikaa voidakseen lakata välittämästä ja odottamasta Kain yhteenottoa.

Tietysti kyse voi olla siitäkin, että Aoin ja Kain suhde on ihan kunnossa ja Aoin ongelmana on vain hänen oma epävarmuutensa ja pelkonsa siitä, että hän on se, joka rakastaa enemmän. On aina vähän pelottavaa tuntea olevansa se, jolle suhde merkitsee enemmän ja jolla on siten suuremmat panokset pelissä.

Tässä oli nyt kaksi vastausvaihtoehtoa. Lisää saat keksiä itse, koska tämän ficin kirjoittamisesta on kulunut jo sen verran aikaa, etten enää ihan tarkalleen muista, mitä ajattelin tätä kirjoittaessani. Lisää tulkinnanvapautta siis kommentoijille! :D

Minusta on kiinnostavaa, että koit tunnelman olevan lopussakin surullinen, kun taas Pinja-Chan yläpuolellasi koki lopun olevan kannustava ja toiveikas. Olette selvästi lukeneet tätä ficciä ihan eri tavalla. Mielestäni kummankin mielipide lopun tunnelmasta on kuitenkin ihan yhtä oikea. Itse ehkä sanoisin, että loppu on lyhyellä tähtäimellä onnellinen mutta pitkällä tähtäimellä onneton...

Kain valitsin Aoin tunteiden kohteeksi siksi, että Kai/Aoi-paritus kiinnosti minua aikoinaan melkoisesti. Lisäksi halusin tukea harvinaisia Gazette-parituksia. Mitä Aoin satuttamiseen tulee, omassa tulkinnassani tämän ficin Aoita satuttaa hän itse eikä Kai. Aoin oma epävarmuus itsestään ja kelpaavuudestaan tai vaihtoehtoisesti hänen pakkomielteen kaltainen, vastakaikua vaille jäävä rakkautensa on se, joka häntä pohjimmiltaan satuttaa. Kai ei luultavasti edes tiedä, että Aoi kärsii niin kovasti, koska Aoi ei ota asiaa puheeksi vaan salaa sen mahdollisimman tehokkaasti itselleen niin tärkeältä ihmiseltä, jottei vaikuttaisi tämän silmissä heikolta ja takertuvaiselta. Tai niin minä asian ajattelin, mutta tulkintavaihtoehtoja on tämän ficin kohdalla useita. Sinä olet selvästi lukenut tämän ficin kuvauksena huonosta, tuhoisasta suhteesta, ja se on ihan yhtä hyvä ja oikea tulkinta kuin tämä minun esittämäni. On vain kivaa huomata, että tämän ficin voi ymmärtää niin monella eri tavalla. ^^

Kiitos paljon odottamattomasta kommentista! Lupaan yrittää jälleen aktivoitua ficcaajana, jotta sinä et joudu raapustelemaan kommentteja monen vuoden takaisiin teksteihin - ja jotta minä en joudu epätoivoisesti muistelemaan, mitä mahdoin ajatella niitä kirjoittaessani. :D
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    1 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron