Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20.6.

K-7 on S:ää hieman vahvempaa materiaalia. Alastomuutta, huumausaineita, väkivaltaa tai huonoa kielenkäyttöä voi esiintyä lievässä muodossa, mutta ei tarkasti kuvailtuna. Seksiä tai seksuaaliseksi koettua käytöstä saatetaan käsitellä maininnan tasolla. K-11 ja K-13 voivat jo sisältää edellä mainittuja sisältöjä hieman enemmän.

Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20.6.

ViestiKirjoittaja Amber » Ti Kesä 16, 2009 5:56 pm

Linnunkesyttäjät

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani. (Kiyoharu vastaa itse kirjeensä puhekielisyydestä yms. ;))
Paritus: Kiyoharu/Kyo (Kuroyume, SADS, soolo/Deg)
Rating: PG+ (~K11)
Genre: songfic, drama
Biisi: Monoral – Sometimes
Varoitukset: Vähän rumaa kieltä, viittauksia seksiin ja alkoholiin.
PoV: Kiyoharu
Summary: Mä oon rakastanut sua aina välillä.
-

1. luku


"No tota, moi.

Mulla ei oo ikinä ollu niin nuorta poikaa sängyssä kun mitä sä olit sillon. Tytöistä en tiedä, kun ne valehtelee ikänsä aina, mutta en mä niistä niin välitäkään. Sä olit ihan eri juttu. Oot. Kukaan ei oo niinku sä. Ei sua voi ees kuvailla, kun jokasta adjektiivia seurais sen vastakohta.

Eikä kukaan oo niinku mä – ja ihan hyvä kai niin, koska mä en oikeen sovi tällaseen yhteiskuntaan. Nää, ne, muut, kaikki haluu aina pitää kiinni ja takertua ja seistä jollakin vakaalla ja kokonaisella, mut mä en oo ikinä tajunnu pysyvyyttä arvona. Mä haluun vaan etsii hyvää oloa. Millään muulla ei oo mitään väliä mulle kun kliimaksien ja orgasmien ja euforioiden jatkuvuudella. Eikä rakkaus oo mulle sama kun joku sitoutuminen, minkä sä ehkä ootkin jo huomannut. Tosin sä et varmaan oo tajunnut, et rakastan sua, koska en oo kehittänyt sun kaa mitään sellasta riippuvaisuussuhdetta. Pahimmassa tapauksessa viiltelit sillon teininä mun takia, kun en osannut kertoo, et oikeesti tavallaan välillä välitän.
Oon aika kännissä nyt, joten tää ei varmaan oo mikään hyvä kirje.

Mut hei Laululintu, siitä asti, kun sä olit kuustoista, mä oon rakastanut sua aina välillä. Tää kuulostaa näin sanottuna varmasti idioottimaiselta eikä erityisen uskottavalta, mutta tän aidompaan rakkauteen mun kankee sydän ei taivu. Nyt mä oon jopa rakastunut suhun. Rakastuminen on se sellanen vaaraton lastentauti, mutku mä en sairastanu sitä koskaan sillon pienenä, niin tää taitaa nyt olla hengenvaarallinen. Jostain vesirokostakin voi kuulemma aikuisena mennä isyys, kelaa.
Kyl tähän kuolee. Ihan vitun varmasti kuolee, tää ainaki tuntuu vaaralliselta.

Anteeks, kun kirjotan sulle tällasta paskaa. En tiedä, mikä mua vaivaa.

Mitä mä yritän kai tällä sanoo, on et mä jätin mun vaimon ja et oon taas vapaa. (Ota mut kii.) Mä oon ihan kusipää, joten en tuu koskaan oleen yksin sun enkä varmaan pitkiä aikoja sun ollenkaan. (Mut älä laita häkkiin.) Ei tää kirje varmaan muuta mitään, koska käytännössä tää on varmaan se sama kun ennenkin; nyt ehkä tulee uus sellanen jakso, et nain sua useemmin. (Kun mä lennän sieltä kuitenkin pois.)

Mun on vaan niin vitun hyvä olla sun kanssa, Laululintu. Sä et oo koskaan vaatinut multa mitään, eikä mun oo koskaan tarvinnut vaatia sulta mitään, koska yleensä me ollaan haluttu samaa. (Vapautta.) Me ollaan kai molemmat sillä tavalla vaikeita, ja mä pidän siitä sussa. (Vaikka kaikki vihaa sitä mussa.)
Sometimes I cry to hide my anger
Sometimes I lie to you

Radiosta tulee hyvä biisi. Mä olisin voinut kirjottaa tän biisin susta ja musta, jos joku ei ois ehtinyt ensin. Niin että lainaan nyt tähän kirjeeseen noita pätkiä sitten, niin ei tarvitse keksiä omia sanoja tälle, millekään.

See the world and trace the life that use to bleed
Wash away all the pain you hold inside
I stick around and read your mind
You know that nothing matters as long as you're near
Near me


Vannon, etten jauhais selvänä tällasta paskaa. (Sometimes I fall and show myself to you)
Soitellaan?

Come around to see the world I've made for you
Take your time and just screw me well

(Ota mut kii.)



Mori"
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    2 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic)

ViestiKirjoittaja Lemia » Ti Kesä 16, 2009 8:57 pm

Paritus oli syy, miksi klikkasin tämän auki. (Vasta sitten katsoin kuka oli kirjoittaja - sinäpä sinä, tyyppi, jonka kommentin kanssa on pieni ongelma. No, teen tämän tässä välissä ja jatkan sitä toista taas huomenna. Jospa siihen tulisi pari lausetta lisää. :__D ) Minua kiinnosti nähdä, mitä tällä parituksella saadaan aikaan. Muistaakseni se oli Kiraine, joka minua joskus sivisti Kyosta ja Kiyoharusta, kun eksyin lukemaan häneltä samalla parituksella ficin. Ja siksi jopa tiedän _vähän näiden ns. yhteisiä taustoja, jei! hyvä minä.

Minulle on muodostunut Kiyoharusta jo jonkinlainen pieni kuva - ja tämä fic sopii siihen saamaani kuvaan. Miun ajatus herran luonteesta ei välttämättä ole se maailman positiivisin, mutta hiton hyvää musiikkia se silti tekee, ja se tuntuu olevan varsinkin ficeissä varsin mielenkiintoinen persoona. Siinä on särmää, ei pelkkä kiiltokuvapoika vailla huolia. Siksi minusta tämä puhekielinen asu sopi tähän hyvin - ei ole vaikeaa ajatella tyyppiä puhumassa näin. Ja jos tämä olisi kirjoitettu täysin kirjakielellä, niin miusta merkitys olisi muuttunut selvästi. Veikkaan, että silloin tämä olisi ollut kaunis tai ehkä angstinen. Mutta nyt tämä oli lähinnä karun kaunis, ilman turhaa silittelyä ja selkeää romantiikkaa.

Ja toi alku! No tota, moi. Ei ehkä perinteisin kirjeen aloitustapa, kuulosti enemmän vaikka puhelun aloittamiselle, mutta se sopii. (Ainakin minulla puhelut tuntuvat aina alkavan tyyliin: "ööö" tai "no Lemia tässä terve".) Samaan aikaan hieman epäröivä ja varma. 'No tota' epäröi - miten tässä nyt aloittaisi, mutta sitten tulee varma, lyhyt ja ytimekäs 'moi' perään, joka sitten aloittaa koko kirjeen.

Minulle tuli sellainen kuva, että Kiyoharu kirjoitti tätä kirjettä tässä samalla; yöllä. Ei niin, että Kyo olisi sen lukenut, en usko, että se edes koskaan sitä kirjettä sai. Kiyoharu kirjoitti ja vuodatti ajatuksiaan paperille. Ehkä alkoholi auttoi hieman asiaa. Kirje valmistui, oli valmiina lähtemään postiin, mutta siellä se lojuu yhä; unohdettujen papereiden arkistossa, pöydän arkiologisissa kaivauksissa. Ei postilaatikossa odottamassa matkaa Kyon luokse, tai jo Kyon käsissä, kun hän viimeinkin sai sen.

Sitten, puolen välin tienoilla tekstiin ilmestyi sulkeita. Ensivilkaisulla en ymmärtänyt niitä, tuntuivat irrallisilta. Kun sitten luin tekstin kokonaan, olen ihan varma, että ne ei ole kirjoittettua. Sulkujen tekstit ovat vain Kiyoharun ajatuksia, tai tekstejä jotka Kyon täytyy löytää rivien välistä. Ne olisivat tämän kirjeen ainoa oikea pointti, se mitä kaikki muut sanat yrittivät kertoa. Kiyoharu haluaisi olla Kyon kanssa, mutta ei osaa, halua tai kykene. Ristiriitoja ristiriitojen perään.

Ficin nimi taas toi minulle sellaisen mielikuvan - että tämänhän olisi voinut kirjoittaa Kiyoharun sanojen mukaan kumpi tahansa osapuolista. He ovat samanlaisia persoonia, haluavat kiintyä ja läheisyyttä, mutta toisaalta haluavat säilyttää oman itsenäisyytensä ja vapautensa. Molemmat olisivat kiinteässä suhteessa kuin häkkiin suljettuja lintuja, jotka katsovat kaltereiden läpi vapaata maailmaa. Ja pian lentävät sinne.

Nyt olet kuitenkin ajatellut täysin eri asioita, mitä minulle tuli tästä mieleen.
Ainut vielä, Laululinnusta minulla alkoi soimaan välittömästi Apulannan samanniminen biisi.

Mutta tykkäsin tästä tarinasta ihan mielettömästi, jokin otti ja koukutti minut pahasti. Tulen varmasti lukemaan tämän myöhemmin uudelleen ja sitten löydän paljon uusia juttuja, jotka paljastavat tarinasta taas uuden puolen. En nimittäin usko, että tämä on kovin yksiselitteinen teksti. En tiedä, jotenkin minusta vain tuntuu sille.

Kiitos tästä~ ♥
Velaksi otettua mielenterveyttä.

Avatar
Lemia
Teknikko
 
Viestit: 152
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:35 pm
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic)

ViestiKirjoittaja Amber » Ke Kesä 17, 2009 6:40 pm

Oi, kiitos kommentista!

Lemia kirjoitti:Paritus oli syy, miksi klikkasin tämän auki.

Paritus on kieltämättä yksi parhaista, no can do.

Lemia kirjoitti:Minulle on muodostunut Kiyoharusta jo jonkinlainen pieni kuva - ja tämä fic sopii siihen saamaani kuvaan. Miun ajatus herran luonteesta ei välttämättä ole se maailman positiivisin, mutta hiton hyvää musiikkia se silti tekee, ja se tuntuu olevan varsinkin ficeissä varsin mielenkiintoinen persoona. Siinä on särmää, ei pelkkä kiiltokuvapoika vailla huolia.

Toivon kyllä, että minun(kaan) ficcini eivät anna Harusta mitenkään hirveää kuvaa, koska herra Mori kuitenkin on esim. blogissaan varsin herttainen tapaus. Tykkään vaan kirjottaa Kiyoharusta tällaisen hiukan... monimutkaisen, mutta toivon, että Kiyoharu ei ole ficeissäni Iso Paha Susi, vaan ehkä vain hiukan sopeutumiskyvytön ja solmuisa henkilö.

En viitsi nyt quotata puolta viestistäsi, joten sanoin vain, että olet lukenut tekstistä täsmälleen saman kuin mitä minä olen siihen kirjoittanut. Tulkitsit sulkeetkin oikein, mitä en rehellisesti sanottuna uskonut kenenkään tekevän.

Lemia kirjoitti:Kiitos tästä~ ♥

Kaunis kiitos itsellesi.<3
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic)

ViestiKirjoittaja gnrbu » To Kesä 18, 2009 7:14 am

Lähdin lukemaan tätä ajatellen, että kai Kiyoharusta ja Kyosta jotain pikkukivaa saa aikaiseksi, kun herroilla on oikeassa elämässä jotain kontakteja joskus ollut, ja että jos ficci sijoittuu Kyon nuoruusvuosiin, ei ole kauheasti väliä, onko se angstia, fluffia vai jotain siltä väliltä.

Sain luettua kaksi ensimmäistä lausetta ennen kuin leukani putosi lattialle. Voi luoja, nainen, mitä olet mennyt tekemään? :D Kiyoharu harrastamassa seksiä nuoren Kyon kanssa on niin vastustamaton mielikuva, että jouduin seisomaan hetken parvekkeella sateessa ennen kuin pystyin palaamaan lukemaan. Vastustamattoman siitä tekee erityisesti se, että se vain mainitaan - ficci, jossa Kiyoharu viettelisi Kyon tai toisinpäin ja he harrastaisivat NC-17-seksiä, olisi ihan peruskamaa, mutta tällainen lyhyt maininta, josta välittyy hieman, mutta ei tilanteen vakavuuteen nähden läheskään niin paljon kuin pitäisi, katumusta, saa minut innostumaan. Joskus on vain tehokkaampaa sanoa "se oli hyvää" kuin kuvailla asennonvaihteluja viiden sivun verran.

Kiyoharun POV sai tämän tuntumaan aidolta. Vaikka sisältö oli välillä aika fluffia, sen ilmaiseminen miehisin sanavalinnoin ja puhekielisillä rakenteilla piti aww-reaktion kurissa. Tietysti sekin, että Kiyoharu kirjoitti kirjeensä kännissä, oli hyvin luontevaa. Kukapa menneitä suhteitaan selvinpäin pohtisi.

Tässä oli paljon mielenkiintoisia teemoja, ehkä päällimmäisenä mieleeni jäi tämä:

Tosin sä et varmaan oo tajunnut, et rakastan sua, koska en oo kehittänyt sun kaa mitään sellasta riippuvaisuussuhdetta.


Voisin lähteä tangentilla avautumaan omista ja läheisteni suhteista, mutta koska haluat varmaan kuulla mieluummin jotain ficciisi liittyvää, sanon vain, että on hienoa, että ficeistä löytyy joskus erilaisiakin ihmisiä. Sellaisia, joiden elämän päällimmäinen tavoite ei ole löytää elämänsä rakkautta, jonka kanssa ostaa asunto ja kultainen noutaja ja harrastaa joka päivä kuumaa homoseksiä. Kun miettii, kuinka harva jrockari on oikeasti päätynyt naimisiin, luulisi useammankin kirjoittajan keksivän heille erilaisia "omituisia" mieltymyksiä, mielipiteitä ja ongelmia.

Jo yhteenvedossa mainittu "mä oon rakastanut sua aina välillä" on toinen kohta, joka pani oikeasti miettimään. Miksi sen, että rakastaa välillä, pitäisi olla arvottomampi asia kuin ikuisen rakkauden? Tämä ficci herättää omituisen paljon ajatuksia. :D

Lopuksi jäin miettimään, soittaako Kyo. En usko hänen olevan yhtään rakastuneempi Kiyoharuun kuin tämä on häneen, mutta rakastuminen ei tarkoita tässä mitään. Luulen, että Kyo on niin katkera, ettei hän vastaa, vaikka saisikin kirjeen. Pidän Kyoa sellaisena ihmisenä, joka pelkästä jääräpäisyydestä ei edes lukisi koko kirjettä, vaikka haluaisi. Tästä ei voi tulla vuosisadan rakkaustarinaa, mutta haluaisin silti ajatella, että tässä olisi jonkinlainen onnellinen loppu. Että he voisivat rakastaa toisiaan edes välillä.

Avatar
gnrbu
Vuoden Kaoru
 
Viestit: 2497
Liittynyt: Ti Maalis 24, 2009 12:05 am

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic)

ViestiKirjoittaja Avalyn » To Kesä 18, 2009 11:40 am

Ei koskaan pitäisi lukea edellisten kommentoijien kommentteja ennen oman rustaamista, koska nyt tuntuu siltä, että kaksi edellistä ovat jo tyhjentäneet pöydän varsin tehokkaasti. No, koetan kuitenkin muutamia murusia heidän jäljiltään etsiä...

Tuskinpa olen koskaan aiemmin lukenut mitään tällä parituksella, mutta eipä yhtään haitannut. Kiyoharu/Kyo toimi ihan älyttömän hyvin - tosin en muuta odottanutkaan, kun authorina olet sinä. ^^ Ehkä outoa, mutta näistä kahdesta herrasta Kiyoharu on minulle se tutumpi. En nyt todellakaan väitä tuntevani häntä mitenkään perinpohjin, mutta sen perusteella, mitä olen herralta kuunnellut ja musiikkivideoilta nähnyt, pidän häntä erittäin mielenkiintoisena henkilönä. Se mielikuva tuli viimeistään sitä videota katsoessa, jossa Kiyoharu soittaa kitaraa alastoman näköisenä. Mietin, onko herralla siinä alushousuja lainkaan... Okei, meinaan mennä ajatuksineni ihan sivuraiteille. Pointtini oli vain se, että tämän ficin Kiyoharu vastaa mielikuvaani erittäin hyvin. Herrassa epäilemättä riittää ratkottavia salaisuuksia. ^^

Yleensä puhekielellä kirjoitetut tekstit eivät iske minuun. Mutta en voi rehellisesti väittää yllättyneeni, kun sinun kirjoittamana en olisi yhtään halunnut tämän olevan kirjakielinen. Minusta alkaa vahvasti tuntua, että miten tahansa kirjoitatkin ficcisi, pidän siitä tavasta, vaikka kenenkään muun kirjoittamana en pitäisi. Tekstisi ovat toinen toistaan nerokkaampia. En vain käsitä, miten se on mahdollista. Eikö jossain ole katto rajana siinä, kuinka hyväksi voi kehittyä? :D

Tiedätkö, on kiintoisaa, kun tätä lukiessa levisi sellainen lämmin tunne sisälle. Jotenkin tässä ficissä kaikki tuntuu olevan hyvin, vaikka Kiyoharu ja Kyo eivät koskaan enää palaisikaan jakamaan vuodetta. Ehkä se johtuu siitä, että jollain tapaa tämä antaa rakkaudesta yksinkertaisen kuvan: ollaan yhdessä, kun siltä tuntuu, ja se siitä. Älä nyt vain käsitä väärin tuota yksinkertaisuutta, en tarkoita, että tämä olisi ollut mitenkään simppeli teksti. Tässä oli paljonkin pohdinnan aihetta. Yksinkertaisuudella viittaan vain siihen, että rakkaudesta on Kiyoharun mielessä karsittu kaikki sellainen dramaattinen "yhyy, miksi sä petät mua" ja "rakastatko sä mua vai et?" tyyppinen aines. Vaikka Kiyoharun ja Kyon suhteessa on epäilemättä ongelmansa, tuollainen rakkaus tuntuu kuitenkin jotenkin ihanan mutkattomalta. Vapaa rakkaus on omalla tavallaan paljon kauniimpaa kuin häkkiin suljettu. Nyt minua alkaa jostain syystä herkistämään tämä aihe... ;__;

Otsikon tulkinta aiheutti minulle pientä päänvaivaa. Mahtaako linnunkesyttäjät viitata yhteiskuntaan, joka asettaa normit sille, millä tavalla pitäisi rakastaa, ja siten kesyttää vapaat lintusemme? Vai olisiko kyse siitä, että herrat kesyttävät toisissaan olevat vapauden kaipuiset linnut hetkeksi mutta antavat toistensa silti lentää vapaina, jos siltä tuntuu? Hmm... Joka tapauksessa aivan ihana otsikko. Eikä sen perusteella tiedä, mitä teksti tulee sisältämään. On välillä niin kivaa tarttua tekstiin, jonka otsikon perusteella ei tiedä, mitä odottaa. ^^

Se, mitä rakastan tässä tekstissä ehkä kaikista eniten, on aitous. Tämä ei kuulosta yhtään liian kirjalliselta, vaikka siihen on kovin helppoa sortua. Kun tätä lukee, tähän uppoaa tuon aitouden takia heti sisään. Mä voin todella kuvitella Kiyoharun kirjoittamassa tällaista kirjettä Kyolle. Tosin en Lemian tavoin usko, että tämä pääsisi koskaan postiin asti. Mutta ei sillä ehkä ole väliä. Minusta tuntuu vähän siltä, että tavallaan Kiyoharulle riittää, että hän saa päänsä tyhjennettyä.

Paikka paikoin tämä kirje oli myös aivan ihanan naiivi. Oli pakko nauraa, kun Kiyoharu pohtii rakkautta lastentautina ja luulee kuolevansa siihen. Jotenkin niin suloista, menemättä kuitenkaan fluffyn puolelle. Tässä olisi aineksia sekä angstiin että fluffyyn mutta taitavasti tasapainoilet kummankin genren välissä niin, ettet kallistu yhtään enempää kummankaan puoleen. Ihan vilpittömästi sanottuna ihailtava suoritus, johon ei moni pystyisi.

Minua kiehtoo yhä tässä esitetty kuva rakkaudesta, vaikka luin tämän ensimmäisen kerran jo viime yönä. Saat aivoni aina käymään ekstrakierroksilla teksteilläsi ja tarjoat uusia ajatuksia. Enpä muista koskaan ennen lukenut ficciä, jossa rakkaus esitettäisiin näin vapaana. Pakko kyllä sanoa, että moni ei pystyisi sellaiseen suhteeseen kuin Kiyoharu ja Kyo, ja olihan tuollainen suhde Kyon viiltelystä päätellen aiheuttanut ongelmia heillekin. Kun yhteiskunta kertoo meille, miten meidän pitäisi rakastaa, on vaikeaa oppia rakastamaan näistä normeista poiketen. Ja ehkä ihmisluontokin on taipuvainen mustasukkaisuuteen ja takertumiseen. Hmm...

Ihan välttämätöntä mainita, että toisin kuin gnrbu, uskon, että jos Kyoa saisi tuon kirjeen, hän kyllä soittaisi. Ei minulla kylläkään ole mitään huippuhienoja perusteluja tämän väitteen tueksi, tuli vain tällainen tunne. Jos Kyo kerran on monin tavoin Kiyoharun kanssa samoilla linjoilla vapaudesta ja rakkaudesta, niin tuntuu, että heidän suhteensa voisi omalla tavallaan toimia. Ei siitä varmaankaan perinteisessä mielessä mitään vuosisadan rakkaustarinaa tulisi, mutta jos hetkittäin rakastaa toista, se ei kuitenkaan kenties ole yhtään arvottomampaa kuin yhtämittainen rakkaus. Ehkäpä suurimmat tunteet kätkeytyvät vain pieniin hetkiin, koska en oikein usko, että palavaa rakkautta on mahdollista pitää yllä joka hetki vuodesta toiseen, niin ihanaa kuin se olisikin.

Eikä kukaan oo niinku mä – ja ihan hyvä kai niin, koska mä en oikeen sovi tällaseen yhteiskuntaan. Nää, ne, muut, kaikki haluu aina pitää kiinni ja takertua ja seistä jollakin vakaalla ja kokonaisella, mut mä en oo ikinä tajunnu pysyvyyttä arvona.


Nautin niin paljon näistä pienistä yhteiskuntakriittisistä kohdista ficeissäsi. Se tapa, jolla tuot esiin sitä, mitä toiset meiltä vaativat, on niin kiehtova. Kerrasta toiseen, asiasta toiseen meitä vaaditaan mukautumaan muotteihin, jotka joku muu on meitä varten valanut, ja aika usein me suostumme. Mutta Kiyoharu ei tässä ficissä suostu, ja siitä minä pidän. Miksi hänen tapansa rakastaa olisi muka huonompi kuin muiden?

(Ota mut kii.) Mä oon ihan kusipää, joten en tuu koskaan oleen yksin sun enkä varmaan pitkiä aikoja sun ollenkaan. (Mut älä laita häkkiin.)


Tämä ristiriita Kiyoharun ajatuksissa on niin kiehtova. Samaan aikaan hän haluaa, että hänet otetaan kiinni, ja tahtoo, ettei häntä suljeta ficciin. Kuulostaa ensilukemalta ihan mahdottomalta yhtälöltä, mutta tämän ficin lukemisen jälkeen se tuntuu yllättäen hyvinkin mahdolliselta. Se, että rakastaa, ei ehkä sittenkään vaadi välttämättä sitoutumista.

Ei tää kirje varmaan muuta mitään, koska käytännössä tää on varmaan se sama kun ennenkin; nyt ehkä tulee uus sellanen jakso, et nain sua useemmin.


Tämä kuulostaisi missä tahansa muussa ficissä ihan järjettömän karulta, mutta tässä ficissä vain luonnolliselta. Niin epäromanttista ja korutonta tuollainen toteaminen onkin, niin jollain tapaa se kuuluu tässä mielestäni ehdottomasti Kiyoharun ja Kyon suhteeseen eikä tunnu väärältä tai tunteettomalta. Jotenkin oudosti se kuulostaa jopa erittäin tunteelliselta. Käännät taas kaiken väärinpäin tekemällä tunteettomasta tunteellista.

Voisin vielä toistaa aika paljon siitä, mitä Lemia ja gnrbu edellä jo ehtivät sanoa, mutta koska se ei toisi uutta infoa sinulle, jätän sen väliin ja tyydyn kumartamaan syvään. Olet jälleen kirjoittanut tekstin, jota oli suuri ilo lukea ja pohtia. Kiitos tästä. ^^

//Ai kuka muka ei lue kommenttejaan läpi ennen postaamista? :D Tietenkin häkkiin, ei ficciin. En oikeasti tajua, kuinka onnistuin mokaamaan noin lahjakkaasti. XD
Viimeksi muokannut Avalyn päivämäärä To Kesä 18, 2009 7:55 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
Jossain ollessaan on jostain poissa.

Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic)

ViestiKirjoittaja maimaichan » To Kesä 18, 2009 3:27 pm

"No tota, moi" :'D

Tykkäsin ideasta tosi paljon. Kirje :'D Varsinki tuo tervehysalotusmiälienee oli tosi hyvä. Itseasiassa tää koko asdfghjkl juttu oli asdfghjkl XD tosi hyvä. Siis iha tositosi hyvä. Kaikki kuullosti nii aiolta, eikä siltä, että joku tavallaa ulukopuoline olis kirjottanu fiktiivise kirijeen. Ihan niinku joku olis oikiasti kirjottanu tuon kirjeen jollekki. Ja pistinpä piisin juutuupista soimaan ja se sopi tähän hienosti! Sitäpaitsi tuo piisi on hyvä~ ;---;

Tämän vois lukia viismiljoonaakakssattaakolokytäkuus kertaa ja joka kerta tää olis varmaa hyvä (en nyt varmasti tiiä ku en ole lukenu ku kaks kertaa nytte äske). Ruostumatonta. Puhekieli soppii tähän ku nenä päähä ja tykkään siittä. Yleensä puhekieli missä tahansa fiktiivisessä tekstissä (+lasten ohjelmat) näyttää/kuullostaa _tosi_ tyhmältä.

Kiyoharu on tässä aika törppö, sulone sellane. Realistinen hahmo u_u Filosofioi alussa O.o

Rakastin noita "Jostain vesirokostakin voi kuulemma aikuisena mennä isyys, kelaa.", "Oon aika kännissä nyt, joten tää ei varmaan oo mikään hyvä kirje." jne. lauseita. Ja se Laululintu~~

Että öö... Joo. Kiitos~ ^^
カーテンがそっと揺れた隙間に差し込んだ柔らかな夜風と星の瞬き
そっと手を握れば無意識に握り返す眠り姫もうすぐお別れなんて

Avatar
maimaichan
Fani
 
Viestit: 22
Liittynyt: La Elo 16, 2008 1:46 pm

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic)

ViestiKirjoittaja jasper » To Kesä 18, 2009 4:26 pm

No tota, täytyyhän tätä kait kommentoida. Vaikka mä en pystykkään tollasiin metrimittoihin kuten edelliset, mutta tää vaan vaatii kommenttia kun tämä kaikessa erikoisuudessaan yksinkertaisesti ansaitsee sen.

Koko asetelma tuntuu hullulta, kun kelaa että Kiyoharu on kuitenkin Kyota sellaset vaivaset kaheksan vuotta vanhempi, mutta toisaalta - ei rakkaus katso ikää eikä tunne rajoja ja miten tää loru nyt menikään. Toisaalta tää on juuri siksi kiehtova asetelma, etenkin kun mulle jäi olo että Kiyoharulle Kyo on oikeasti eka jota se on voinut rakastaa niin... pyyteettömästi. Ehkä jopa raadollisesti, ilman takuita.
Kiyoharu nosti hyviä pointtejä esiin, kuten Eikä rakkaus oo mulle sama kun joku sitoutuminen. Koska miksi rakkaus kysyiskään ehdotonta sitoutumista, onko kenelläkään ihmisellä oikeutta omistaa toista? Naisilla on tapana pilata hyvä ihmissuhde ikuisuudella, rakkaudella Oscar Wilde.

Noi sulkeet tuolla kaiken keskellä toimii ihan törkeen hyvin, ja musta tuntuu että koko kirje olisi ollut ihan yhtä kaikki toimiva pelkästään noilla muutamalla sanalla, että koko kirjeen olennaisin osuus tiivistyy niisin sanoihin ja kertoo sen kaiken ristiriidan, mikä Harun päässä liikkuu, mikä koko tilanteessa liikkuu. Lisäks koko teksti on niin ruman kaunis, sellanen realistinen ja istuu täysin siihen kuvaan, mikä mulla on ollut esim. Kiyoharusta Kuroyumen ja SADSin ajoilta.

Mitä tossa vähän silmäilin noita muita kommentteja, niin allekirjoitan niissä tulleen pointin täysin, että puhekielisyys vaan toimii tässä, mä en vois mitenkään kuvitella jonkun hapoissa olevan Harun kirjoittavan kirjakielellä. Ei se koko miehelle sovi kirjakielisyys (paitsi ehkä joskus nykyään kun se on ...aikuisempi) ja tossa kunnossa nyt vielä vähemmän.

Vannon, etten jauhais selvänä tällasta paskaa.

Ehkä ihan hyvä vaan, että edes kännissä koska muuten pikku-Kyrtsälle tulis paha mieli kun se ei sais ikinä tietää. Vaikka ei oo mitään takeita että Haru krapulassa luettuaan ton kirjeen pistäis sitä koskaan oikeesti matkaan.


Mut mä vaan sanon, että kiitos. Oli hyvä lukee jotain tällästä mihin teki oikeesti mieli kommentoida.
ja taas
hierrät a i k a a s i verille

Avatar
jasper
Vuoden Kiyoharu
 
Viestit: 841
Liittynyt: Ti Elo 19, 2008 2:10 pm
Paikkakunta: helsinki

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic)

ViestiKirjoittaja Amber » To Kesä 18, 2009 5:27 pm

JÄRKYTYN TÄSTÄ KOMMENTTIMÄÄRÄSTÄ. :--------------------------O Siis mikä teitä vaivaa, ihmiset? En ansaitse tätä. ;----;
KIITOS.


gnrbu kirjoitti:Sain luettua kaksi ensimmäistä lausetta ennen kuin leukani putosi lattialle. Voi luoja, nainen, mitä olet mennyt tekemään? :D Kiyoharu harrastamassa seksiä nuoren Kyon kanssa on niin vastustamaton mielikuva, että jouduin seisomaan hetken parvekkeella sateessa ennen kuin pystyin palaamaan lukemaan.

Ihastuttavan vahva reaktio. :'D Sait ainakin mun sympatiat puolelles.

gnrbu kirjoitti:Kukapa menneitä suhteitaan selvinpäin pohtisi.

Minä. Eiku ei kukaan. :D

gnrbu kirjoitti:Voisin lähteä tangentilla avautumaan omista ja läheisteni suhteista, mutta koska haluat varmaan kuulla mieluummin jotain ficciisi liittyvää, sanon vain, että on hienoa, että ficeistä löytyy joskus erilaisiakin ihmisiä. Sellaisia, joiden elämän päällimmäinen tavoite ei ole löytää elämänsä rakkautta, jonka kanssa ostaa asunto ja kultainen noutaja ja harrastaa joka päivä kuumaa homoseksiä. Kun miettii, kuinka harva jrockari on oikeasti päätynyt naimisiin, luulisi useammankin kirjoittajan keksivän heille erilaisia "omituisia" mieltymyksiä, mielipiteitä ja ongelmia.

Jo yhteenvedossa mainittu "mä oon rakastanut sua aina välillä" on toinen kohta, joka pani oikeasti miettimään. Miksi sen, että rakastaa välillä, pitäisi olla arvottomampi asia kuin ikuisen rakkauden?

Tähän sanon vain: aamen.

gnrbu kirjoitti:Lopuksi jäin miettimään, soittaako Kyo. En usko hänen olevan yhtään rakastuneempi Kiyoharuun kuin tämä on häneen, mutta rakastuminen ei tarkoita tässä mitään. Luulen, että Kyo on niin katkera, ettei hän vastaa, vaikka saisikin kirjeen. Pidän Kyoa sellaisena ihmisenä, joka pelkästä jääräpäisyydestä ei edes lukisi koko kirjettä, vaikka haluaisi. Tästä ei voi tulla vuosisadan rakkaustarinaa, mutta haluaisin silti ajatella, että tässä olisi jonkinlainen onnellinen loppu. Että he voisivat rakastaa toisiaan edes välillä.

Musta on ihanaa, että lähditte arvailemaan tulevia tapahtumia. :') Tekee mieli kertoa, mitä minun mielestäni tapahtuu, mutta enpä viitsi. Jääköön se avoimeksi ja huimien mielikuvitustenne varaan - kukaan ei ole vielä täysin arvannut loppuratkaisua. :______D


Avalyn kirjoitti:Yleensä puhekielellä kirjoitetut tekstit eivät iske minuun. Mutta en voi rehellisesti väittää yllättyneeni, kun sinun kirjoittamana en olisi yhtään halunnut tämän olevan kirjakielinen. Minusta alkaa vahvasti tuntua, että miten tahansa kirjoitatkin ficcisi, pidän siitä tavasta, vaikka kenenkään muun kirjoittamana en pitäisi. Tekstisi ovat toinen toistaan nerokkaampia. En vain käsitä, miten se on mahdollista. Eikö jossain ole katto rajana siinä, kuinka hyväksi voi kehittyä? :D

Noh noh, piste henkilöpalvonnalle, jookos. :'D Kyllä minä aion tästä vielä paaaaljon kehittyä - uskon, että jos sellainen katto on olemassa, se ei ole vielä lähelläkään.
Puhekieli on henkilökohtainen inhokkificciasiani (...sanahirviö...), mutta joskus tilanne yksinkertaisesti vaatii sitä.

Avalyn kirjoitti:Ehkä se johtuu siitä, että jollain tapaa tämä antaa rakkaudesta yksinkertaisen kuvan: ollaan yhdessä, kun siltä tuntuu, ja se siitä. Älä nyt vain käsitä väärin tuota yksinkertaisuutta, en tarkoita, että tämä olisi ollut mitenkään simppeli teksti. Tässä oli paljonkin pohdinnan aihetta. Yksinkertaisuudella viittaan vain siihen, että rakkaudesta on Kiyoharun mielessä karsittu kaikki sellainen dramaattinen "yhyy, miksi sä petät mua" ja "rakastatko sä mua vai et?" tyyppinen aines. Vaikka Kiyoharun ja Kyon suhteessa on epäilemättä ongelmansa, tuollainen rakkaus tuntuu kuitenkin jotenkin ihanan mutkattomalta. Vapaa rakkaus on omalla tavallaan paljon kauniimpaa kuin häkkiin suljettu. Nyt minua alkaa jostain syystä herkistämään tämä aihe... ;__;

*ojentaa nenäliinan :D*
Tämä ficci on pohditojen lapsi. Mietin aika pitkään tässä jokin aika sitten sitä, että rakkaus ei taida itseasiassa olla kuin se hetkessä kiinni oleva tunne. Kaikki muu, mitä liitämme rakkauteen, on "vain" rakkauskulttuuria. Niin se kai on?

Avalyn kirjoitti:Otsikon tulkinta aiheutti minulle pientä päänvaivaa. Mahtaako linnunkesyttäjät viitata yhteiskuntaan, joka asettaa normit sille, millä tavalla pitäisi rakastaa, ja siten kesyttää vapaat lintusemme? Vai olisiko kyse siitä, että herrat kesyttävät toisissaan olevat vapauden kaipuiset linnut hetkeksi mutta antavat toistensa silti lentää vapaina, jos siltä tuntuu?

Siistiä, että joku löysi otsikonkin yhteiskunnallisenkin tason :D! Oon niin ylpee mun lukijoista välillä.

Avalyn kirjoitti:Saat aivoni aina käymään ekstrakierroksilla teksteilläsi ja tarjoat uusia ajatuksia.

Isona musta tulee uskonnollinen johtaja ja USA:n presidentti. Ei kun vakavasti, tosi hienoa kuulla. Siihen mä pyrinkin, vaikka en miksikään propagandaksi ficcejäni kirjoitakaan, vaan omat filosofointini vain tuppaavat lykkäämään itsensä teksteihini muidenkin nähtäville.

Avalyn kirjoitti:Nautin niin paljon näistä pienistä yhteiskuntakriittisistä kohdista ficeissäsi.

Siinä tapauksessa vihjaan sinulle jo tässä vaiheessa, että multa olis tarkotus tulla näytelmä vajaan vuoden päästä. Teemana on yksinäisyys yhteiskunnallisena ilmiönä, tervetuloa katsomaan, jos vielä silloin kiinnostaa.

Avalyn kirjoitti:Samaan aikaan hän haluaa, että hänet otetaan kiinni, ja tahtoo, ettei häntä suljeta ficciin.

You made my day with your mistake, sweetie. ::DD


maimaichan kirjoitti:Ja pistinpä piisin juutuupista soimaan ja se sopi tähän hienosti! Sitäpaitsi tuo piisi on hyvä~ ;---;

NO EIKÖS OLEKIN. Ihan sika hyvä bändi, suosittelen~

Muuten vain kiitoksia kehuista.

jasper kirjoitti:No tota, täytyyhän tätä kait kommentoida. Vaikka mä en pystykkään tollasiin metrimittoihin kuten edelliset, mutta tää vaan vaatii kommenttia kun tämä kaikessa erikoisuudessaan yksinkertaisesti ansaitsee sen.

Ei se määrä vaan se laatu! ;) Kiitos.

jasper kirjoitti:Koko asetelma tuntuu hullulta, kun kelaa että Kiyoharu on kuitenkin Kyota sellaset vaivaset kaheksan vuotta vanhempi, mutta toisaalta - ei rakkaus katso ikää eikä tunne rajoja ja miten tää loru nyt menikään.

Mun mielestä 16-vuotias ja 24-vuotias satunnaisesti sängyssä ei ole mitenkään mahdollinen ajatus, varsinkaan kun nuorempi on vanhemman fani ja roudari ja... Joo, en hehkuta tätä paritusta enää sanallakaan, vaikka se onkin mfkfplålsådknfijkos.

jasper kirjoitti:Naisilla on tapana pilata hyvä ihmissuhde ikuisuudella, rakkaudella Oscar Wilde.

So true! Ei sillä, että vastustaisin sitoutumista, mutta sitä ehkä painotetaan liikaa eikä se ole se pääasia.

jasper kirjoitti:
Amber kirjoitti:Vannon, etten jauhais selvänä tällasta paskaa.

Ehkä ihan hyvä vaan, että edes kännissä koska muuten pikku-Kyrtsälle tulis paha mieli kun se ei sais ikinä tietää. Vaikka ei oo mitään takeita että Haru krapulassa luettuaan ton kirjeen pistäis sitä koskaan oikeesti matkaan.

Ihanaa, että nostit tän pointin esiin, koska vaikka Haru häpeskin tota kirjettä hullun paljon, se oli ehdottoman tärkeetä kirjottaa. Kaikkein tärkeintä tosin olis ollut kirjottaa ne sulkeisiin jääneet osuudet, ne kaikkein arimmat.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic)

ViestiKirjoittaja Amber » Pe Kesä 19, 2009 7:08 pm

Kiitos kommentista! Mielentöntä kuulla, miten paljon mäki oon onnistunut vaikuttamaan yhdellä pienellä ficillä. Toivon kyllä varsin hartaasti, etten ole juuri suistanut ihmisten elämiä tietämättäni väärään suuntaan. :/ Haluan lainata sulle vielä yksiä toisia Monoralin lyriikoita:

Monoral - Release Me kirjoitti:Please release me today
Kill your flowers, water me
Replace all your cards
All your cards


Minusta se sopii hyvin... teille(kin). Itseasiassa voisin kirjoittaa tähän kakkososan tuosta biisistä... En tiedä.

rela kirjoitti:toisaalta, päädyin myös kelaamaan ihan tätä fiktiivistäkin asetelmaa tässä. kyo 16v. ja kiyoharu 24v.
tuntui äärimmäisen oudolta ajatella että kyo, tuo kruunaamaton kuningas ja puolijumala, on tässä omanikäiseni angstaava teinipoika ja tarttunut itseään liki kymmenen vuotta vanhemman miehen matkaan ja päätynyt tämän sänkyynkin. tuossa iässä ei kuitenkaan turhan paljon elämänkokemusta liene karttunut senkään lisäksi että tuollaisessa suhteessa on varmasti raastavia ristiriitoja jo ihan ilman kiyoharun perusvaikeaa luonnetta.

Luulisin, että juuri tuossa iässä poika voisi päätyä bändäriksi. Elämänkokemusta kun ei todellakaan vielä ole, niin vanhempi, kuuluisa, cool oma idolihan avaa ovet aivan uuteen "aikuisten maailmaan", joka esim. omaa pikkuveljeäni (16 v.) katsellessa näyttää kovinkin kiehtovan, uusia kokemuksia on pakko saada ja aikuiseksi on kova kiire.

rela kirjoitti:kiitos tästä, oikeasti, tää ansaitsee isommat kiitokset ko mikään ficci koskaan ennen.

;--------------; <3
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic)

ViestiKirjoittaja Amber » La Kesä 20, 2009 12:11 pm

Biisi: Monoral – Widow’s Stool (Kannattaa ehdottomasti laittaa myös taustalle soimaan.)
PoV: edelleen Kiyoharun + Tällä kertaa sulkeet ovat Kyon ajatuksia.
A/N: Kun joku ficci on saanut kirjoittajalleen poikkeuksellista suosiota, extempore-kakkososa on vähintäänkin riskialtis teko. Haukkukaa pois, jos oli huono valinta kertoa teille lisää näistä kahdesta ja/tai/eli tämä on huonompi kuin ykkösosa. :( *stressaa*
Huom! Kiyoharuni kuuluu Japanin pikkiriikkiseen kristinuskoisten joukkioon – viittaus sinne suuntaan on siis täysin laskelmoitu, ja tiedostan tilanteen epätodennäköisyyden.



Toinen luku

Yö alkoi vaaleta, kun saavuin hänen pihalleen. Humalalla oli yhä vahva ote käsistäni ja jaloistani, se sitoi minua kiinni katuun, kiinni oksiin, kiinni mustanruskeana seisovaan ilmaan. Kerrostalo oli ruma ja luotaantyöntävä, niin epämiellyttävä, että oli vaikea uskoa hänen kuuman - ja silti niin kylmän - sydämensä sykkivän harmaiden seinien sisällä.

Sormet kiertyivät kirjekuoren kulman ympäri ja hipaisivat tietämättään hänen nimeään, kun rukous karkasi minusta.

Help me Father
Will I be someone's bruise?
I've tried... I tried so hard to choose


Kännykän ruutuun oli vaikea kohdistaa katsetta.
Hei Tooru, sain sun puhelinnumeron ja osotteen tiedustelusta. Ootko kotona? Ootko hereillä? Mori.

Ovenkahva oli karhea ja puinen, ovi painoi liikaa niin väsyneelle miehelle, vaikka olikin yllätyksekseni auki keskellä yötä. Porraskäytävä kaikui ja kolahteli, hapuilin pimeässä hänen ovelleen. Jäin istumaan sen taakse, vaikka minulla ei ollutkaan suuria toiveita sen suhteen, että saisin vastausta tekstiviestiini.

Hätkähdin, kun viestiääni kimpoili seinästä seinään hiljaisessa talossa.
Joo ja joo, mut sä et oo tervetullut.

Vastaus oli lamaannuttava, vaikka minun olisikin pitänyt aavistella häneltä jotakin sellaista. Istuin hiljaa paikallani.

Vedin kirjeen taskustani, pyörittelin sitä käsissäni, mietin. Yhtäkkiä postiluukku kolahti, kun olin työntänyt kirjeen sisään, vaikka en ollutkaan päätynyt vielä yhtään mihinkään lopputulokseen ajatuksissani. Hänen paljaat jalkapohjansa läpsähtelivät oven toisella puolella hiljaa lattiaan, kun hän tuli lähemmäs, lähemmäs, lähemmäs.

Postiluukku aukesi hänen selvästi kiivaalla liikkeellään.

”Painu nyt vittuun sieltä.”
Sävähdin heti lähemmäs ääntä, mutta en siltikään pystynyt näkemään postiluukun kautta mitään osaa miehestä.
”En ennen kun oot lukenut sen kirjeen.”
Kuulostin uhmaikäiseltä jopa omiin korviini, mutta se ilmeisesti toimi, sillä olin kuulevinani hiljaista rapinaa oven takaa. Pitkä hiljaisuus – oli ihme, etten nukahtanut otsa vasten viileää ulko-ovea, vaikka lepuutinkin silmiäni hänen lukiessaan – ennen kuin hän selvitti unikäheää kurkkuaan. Käsi alkoi väsyä postiluukun kannatteluun.
”Okei, voisitsä nyt painua helvettiin?”
”Tooru, sä et tajua, mä –”
”Täällä. Ei. Asu. Ketään. Toorua.”
Hänen äänensä kitiseerahiseekirskuu rumasti inhoa, se saa minut pelästymään.
”Anteeks, Kyo, mä…” …I'm still asking am I those pieces of you left by
”Et tarkota mitään tosta tunteellisesta paskasta. Mä tunnen sut, sä oot yks saatanan itsekäs kusipää. Mee kotiis nukkuun pää selväks nyt.”

We don't see the fate on the face
I know you know me
I'm starting to fade
How can I be sure

That I don't need you now


Hänen äänensä on kireä ja varovainen, kun se tunkeutuu epävarmana postiluukun läpi.
”Sä et oo mulle enää mitään, tajuutko? Mä oon peittänyt sen tatuoinnin toisilla, mä en matki sua enää, enkä mä tee sulla vittu yhtään mitään.” (But I don't need you now)

And I don't see somehow
How I don't need you now


“Voitaisko me puhua tästä kunnolla, Lintu?”
”Toki, mä niin rakastan kaksintaisteluita, verta, tappamista ja sitä, et kaikilla on paha mieli. Tapellaan pois.”
Hän kolautti minua ovella lujaa päähän, kun aukaisi sen minulle.
(See how open my veins are for you to come)

Sisällä asunnossa lepatti elävän liekin valo.
”Miksi..?”
Katsoin kynttilää hänen kädessään.
”Sähkökatkos, idiootti.”
Nyökkäsin hitaasti, vaikka hän oli jo kääntänyt selkänsä kävelläkseen äänettömin askelin olohuoneeseen. Suljin oven takanani ja väistin lattialle jääneen kirjeen. Oloni alkoi tuntua jo aivan selvältä, väsyneeltä vain.

Steariini läikkyi, kun hän värähti (liian) rajusti koskettaessani varoen hänen kylkeään. (These feelings must fade right now)
Painauduin lähelle Toorua, niin lähelle kuin hän päästi, mutta jännittyneet kyynärpäät tulivat pian vastaan. Hän laski kynttilän pöydänkulmalle.
”Mä en oo turta enää”, kuiskasin hänen paremmin kuulevaan korvaansa.
Kyo kääntyi minua kohti; vihainen katse muuttui hämmentyneeksi sen kohdatessa omani.

See me changing
I'm not who you think I am


“Sä et…?”
Hän veti henkeä ennen kuin rohtuneet huulet iskeytyivät omiani vasten, ennen kuin hampaat olivat tiellä, ennen kuin kieli maistoi mitään.

I'm tasting all your fears
(I'm tasting all your fears)




A/N: Ja kyllä, olen tarpeeksi pirullinen jättääkseni edelleen lopun avoimeksi. >D
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20.6.

ViestiKirjoittaja Avalyn » Ma Kesä 22, 2009 12:00 pm

No niin, nyt olen lukenut tämän kahdesti putkeen ja voisin yrittää kommentoida. ^^

Pakko sanoa, että olin yllättynyt, kun huomasin, että olit laittanut tähän toisen luvun, koska tämä toimi niin hyvin oneshottina. Toisaalta tämä toimi hyvin näinkin, varsinkin, kun jätit lopun edelleen avoimeksi. Tämän parin tapauksessa en halunnut mitään määrättyä loppua, koska on kivempaa tehdä itse oma päätelmänsä siitä, mitä heille lopulta käy. Mutta niin, en osaa sanoa, oliko tämä parempi oneshottina vai näin, mutta ainakin kakkososa oli aivan yhtä tasokasta luettavaa kuin ykkönen. ^^

Olin ensilukemisen jälkeen vähän hämmentynyt, kun luulin, että kaikki kursivoidut osat olivat Kyon ajatuksia. Sitten tajusin kuitenkin lukea A/N:n uudemman kerran ja huomasin, että vain sulkeet olivatkin hänen mietteitään. Sitten ei ollutkaan enää mitään ongelmaa vaan aloin jälleen kerran tapaasi käyttää sulkeita. Eli kaikki johtui vain siitä, että tekstisi oli sen verran mukaansatempaava, että ehdin jo unohtaa, mitä A/N:ssä sanottiin sulkeista. :D Ei pitäisi yrittää lukea tai kommentoida mitään aamudatauksen aikana...

Saatoin ehkä rakastua entistäkin syvemmin henkilöihisi. ^^ Kiyoharu on jotenkin niin vaikea ihminen, ja uskon, että hän todella välillä on aikamoinen itsekäs idiootti. Toisaalta hän on myös liikuttava tajuttuaan nyt, kuinka paljon oikeastaan Kyosta välittääkään. Kyo taas on niin ihana itsensä tuollaisena äkäisenä pikkuisena, joka yrittää peittää tuskansa ja pelkonsa olemalla vihainen. Hän tuntuu luulevan päässeensä vihdoinkin Kiyoharusta yli, mutta totuus ei olekaan aivan samanlainen, kuin hän kuvittelee. Vaikka Kiyoharu ei kenties olekaan hänelle kaikkein paras mies, jos asiaa ajatellaan yleisten standardien mukaan (välittävä, hellä, uskollinen jne.), niin silti Kyon tunteet vaikuttavat elävän. Taas nähdään, että rakkaus ei ole järjen vaan tunteen asia. Sitä paitsi kaikesta epätäydellisyydestään huolimatta - tai ehkä juuri sen vuoksi - Kiyoharu tuntuu oikealta Kyolle.

Toisaalta loppu jätti edelleen avoimeksi, mitä herrojen väliselle suhteelle Kiyoharun kirjeen jälkeen tapahtuu. Voin yhtä hyvin kuvitella, että he elävät yhdessä tai että Kyo työntää Kiyoharun pois. Sillä vaikka jotakuta rakastaa paljon, uskon, että joskus voi tulla eteen hetki, jolloin on vain pakko panna piste sille kaikelle. On vaikea sanoa, kumpi vaihtoehto joissakin tilanteissa sattuu enemmän: kiinni pitäminen vai irti päästäminen. Tämän ficin kohdalla tulee juuri sellainen fiilis, että jonkin verran kipua on tiedossa, mitä tahansa Kyo päättääkin. En yritä nyt paremmin perustella tätä, koska tällainen tunne vain tuli ihan yhtäkkiä, kun aloin jälleen kerran pohtia heidän suhdettaan.

Erityismaininnan ansaitsee dialogisi. Se oli aivan yhtä elämänmakuista kuin ykkösluvun kirjeen puhekieli. Osa Kyon repliikeistä nosti hymyn huulille, osa taas sai olon onnettomaksi. Osa repliikeistä aiheutti molemmat tunteet ihan peräkkäin. Väliin kävi sääliksi Kiyoharua, väliin Kyoa - ja väliin molempia. Sanat ovat oikeasti tappava ase ja voivat satuttaa yhtä paljon kuin väkivalta. Joskus tuntuu, että jopa pahemminkin.

On niin hienoa, kun tämän ficin lukemisen jälkeen ei kykene inhoamaan sen paremmin Kyoa kuin Kiyoharua. Vaikka on selvää, että Kiyoharu on satuttanut Kyoa käytöksellään, silti häntä käy lähinnä vain sääli. Kyoa taas on julma sanojensa kanssa, mutta ymmärrän häntä sen verran hyvin, että sääli on taas päällimmäisin tunne. Mahtavaa, ettet vieläkään osoita kumpaakaan syyttävällä sormella, vaikka siihen sortuminen on ajoittain niin houkuttelevaa. Siitä tulisi tässä ficissä vain mustavalkoinen kuva, koska harvoin ihmissuhteiden ongelmista voidaan syyttää vain toista osapuolta. Ihailen sitä, kuinka puolueettomana kykenet pysymään, vaikka tarinassa on näin paljon tunteita kysymyksessä.

Ah, tuntuu, ettei Kiyoharun ja Kyon suhteen spekuloinnista ja pohdinnasta voi saada millään tarpeekseen. :D Voisin jatkaa sitä lopun päivää, samoin kaikkien tämän herättämien puolivalmiiden ajatusten avaamista ja kääntelyä suuntaan ja toiseen. Juuri tämän ficin aivoja stimuloiva vaikutus onkin mieleeni. Vaikka välillä tuleekin sellainen fiilis, että haluaa lukea vain jotakin helppoa, niin toisaalta välillä on aivan ihanaa tarttua tekstiin, joka jää kaihertamaan mieltä pitkäksi aikaa. Kiitos siis, että tarjoat juuri tuollaista lukemista. ^^

Steariini läikkyi, kun hän värähti (liian) rajusti koskettaakseni varoen hänen kylkeään.


Pakko ottaa tämä kohta esiin, koska en oikein käsitä, mitä tässä yritetään sanoa. Pitäisikö tässä olla koskettaessani? Vai oletko hakenut merkitystä "hän värähti (liian) rajusti, kun otti huomioon, että minä vain kosketin varoen hänen kylkeään"?

Yhtäkkiä postiluukku kolahti, kun olin työntänyt kirjeen sisään, vaikka en ollutkaan päätynyt vielä yhtään mihinkään lopputulokseen ajatuksissani.


Jostain ihmeellisestä syystä koin tämän kakkosluvun jotenkin henkilökohtaisempana kuin ykkösen. Tässä oli useampiakin kohtia, joissa olin ihan ihmeissäni siitä, että luulen tuntevani kuvailemasi asian. Niin kuin tässä. Joskus sitä vain pohtii ja miettii loputtomiin, mitä pitäisi tehdä, ja sitten lopulta väsyy siihen pohtimiseen niin, että vain huomaa ilman tietoista päätöstä valinneensa toisen vaihtoehdon. Valitettavan usein käy kuitenkin niin, että sitten jälkikäteen asiaa joutuu katumaan, koska on valinnut juuri sen väärän vaihtoehdon. Toisaalta tässä Kiyoharu valitsi mielestäni oikein, johtipa tilanne loppujen lopuksi mihin tahansa. Herrojen vain kerta kaikkiaan tuntui olevan korkea aika puhua suunsa puhtaaksi.

”Tooru, sä et tajua, mä –”
”Täällä. Ei. Asu. Ketään. Toorua.”
Hänen äänensä kitiseerahiseekirskuu rumasti inhoa, se saa minut pelästymään.


Nyt nousivat jo kyyneleet silmiin, koska kykenen tuntemaan Kiyoharun pelästymisen niin vahvasti itsessäni. On niin kamalaa, kun kuvittelee tehneensä jotain oikein, ja sitten toinen vain osoittaa, ettei asia olekaan näin. Tulee hirveän epätoivoinen olo, kun näkee kaiken ponnistelun valuvan äänettömästi sormien välistä. :C Mutta pidän tuosta kitiseerahiseekirskuu -ilmaisusta. Leikit jälleen kerran kielellä niin ihastuttavasti. ^^

”Mä en oo turta enää”, kuiskasin hänen paremmin kuulevaan korvaansa.


Pidän siitä, kuinka tuot esiin sen, että Kiyoharu ainakin luulee muuttuneensa. Jokaisen oman harkinnan varaan jääkin sitten se, onko tuo muutos todellinen tai pysyvä. Vaikea on myös sanoa, uskooko Kyo Kiyoharua. Läheisillä on paha tapa nähdä meidät sekä hyvässä että pahassa sellaisina, kuin olemme olleet aikaisemmin, vaikka nykyään olisimme ihan erilaisia. Moni kuvittelee tuntevansa juuri sinut, mutta kuitenkaan kukaan ei ainakaan minun mielestäni voi tuntea ketään jokaista sielun sopukkaa myöten.

I'm tasting all your fears
(I'm tasting all your fears)


Vihdoinkin Kiyoharun ja Kyon ajatukset kulkevat samaa rataa! Tuntuu, että he vihdoin myös ymmärtävät toisiaan kunnolla. Kenties Kyo myös nyt uskoo, että Kiyoharu oli tosissaan sen kanssa, mitä kirjeessään kertoi. Hieno lopetus, ei voi muuta sanoa. ^^

Kiitos jälleen kerran lukuelämyksestä, joka ei ihan heti unohdu. ^^
Jossain ollessaan on jostain poissa.

Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20.6.

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 22, 2009 2:08 pm

Vau, oot nopee! :D Ja taas tällainen Vanhan Testamentin mittainen kommentti, kiitos. ;---; <3 Kiitos jännien pohdiskelujesi jakamisesta. :>

Avalyn kirjoitti:Pakko sanoa, että olin yllättynyt, kun huomasin, että olit laittanut tähän toisen luvun, koska tämä toimi niin hyvin oneshottina. Toisaalta tämä toimi hyvin näinkin, varsinkin, kun jätit lopun edelleen avoimeksi. Tämän parin tapauksessa en halunnut mitään määrättyä loppua, koska on kivempaa tehdä itse oma päätelmänsä siitä, mitä heille lopulta käy. Mutta niin, en osaa sanoa, oliko tämä parempi oneshottina vai näin, mutta ainakin kakkososa oli aivan yhtä tasokasta luettavaa kuin ykkönen. ^^

NO MÄKIN YLLÄTYIN. Yritän olla jatkamatta tätä tämän enempää. :') Spinoffiin olisi kyllä pienen pieni ajatus, mutta katsotaan. En haluais pialata tätä huonolla jatkolla tai mitään.

Avalyn kirjoitti:On niin hienoa, kun tämän ficin lukemisen jälkeen ei kykene inhoamaan sen paremmin Kyoa kuin Kiyoharua. Vaikka on selvää, että Kiyoharu on satuttanut Kyoa käytöksellään, silti häntä käy lähinnä vain sääli. Kyoa taas on julma sanojensa kanssa, mutta ymmärrän häntä sen verran hyvin, että sääli on taas päällimmäisin tunne. Mahtavaa, ettet vieläkään osoita kumpaakaan syyttävällä sormella, vaikka siihen sortuminen on ajoittain niin houkuttelevaa. Siitä tulisi tässä ficissä vain mustavalkoinen kuva, koska harvoin ihmissuhteiden ongelmista voidaan syyttää vain toista osapuolta. Ihailen sitä, kuinka puolueettomana kykenet pysymään, vaikka tarinassa on näin paljon tunteita kysymyksessä.

Hmm, sellainen mun asenne on lyipäätään ihmissuhteissa, siksi se kai tulee ficceihinkin. Ensinnäkään en haluaisi koskaan mustamaalata kenenkään olemassa olevan henkilön julkisuuskuvaa kirjoittamalla hänestä (jatkuvasti) ultimate kusipäätä, ja toiseksi yritän liiallisuuksiinkin asti aina ymmärtää ihmisiä ja heidän tekojensa syitä.

Avalyn kirjoitti:Juuri tämän ficin aivoja stimuloiva vaikutus onkin mieleeni. Vaikka välillä tuleekin sellainen fiilis, että haluaa lukea vain jotakin helppoa, niin toisaalta välillä on aivan ihanaa tarttua tekstiin, joka jää kaihertamaan mieltä pitkäksi aikaa. Kiitos siis, että tarjoat juuri tuollaista lukemista. ^^

Musta on hienoa löytää sellaisia lukijoita, jotka jaksavat ajatella lukemaansa. Kiitos.

Avalyn kirjoitti:
Steariini läikkyi, kun hän värähti (liian) rajusti koskettaakseni varoen hänen kylkeään.


Pakko ottaa tämä kohta esiin, koska en oikein käsitä, mitä tässä yritetään sanoa. Pitäisikö tässä olla koskettaessani? Vai oletko hakenut merkitystä "hän värähti (liian) rajusti, kun otti huomioon, että minä vain kosketin varoen hänen kylkeään"?

Omg, korjattu. Ihan väärä verbimuoto yksinkertaisesti, en tiedä, mikä on mennyt aivoissa solmuun.

Avalyn kirjoitti:Kiitos jälleen kerran lukuelämyksestä, joka ei ihan heti unohdu. ^^

Kiitos unohtumattomista kommenteistasi!
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20.6.

ViestiKirjoittaja Lemia » La Heinä 04, 2009 2:55 pm

Täällä taas. Tunnustan ekana, että luin tämän jo heti huomatessani, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kommentoida. Tyätyy myöntää, että yllätit miut tällä uudella osalla, en todellakaan osannut odottaa sitä ja nyt se jotenkin vei pohjan pois alta tuolta aikaisemmalta kommentiltani. Minä vain suhtaudun erilailla oneshotteihin ja jatkoficcuihin - oneshoteissa voit pääsi sisällä keksi itse taustoja, miten asiat jatkuu, mitä luki rivien välissä. Jatkoficuissa se ei ole nini samanlaista, sillä kirjoittaja tietää jo, että kuinka fic tulee jatkumaan. Se pohtiminen ei jotenkin ole niin hauskaa silloin - ehkä siksi tykkään kommentoida enemmän oneshotteja.

Toisaalta en tiedä, halusinko lukea tähän jatkoa, koska minulla tosiaan oli jo omat versiot tapahtumista. Ei sillä, että tämäkään olisi ollut huono, mutta oneshot vain on erilainen kuin jatkofic. :__D Tämä oli hyvin kirjoitettu, ja tykkäsin puhekielestä, koska edelleenkin se sopii molemmille henkilöille hyvin. Sai tästä sitä todellisempaa ja karumpaa tekstiä, kuin mihin kirjakieli olisi puheenvuoroissa pystynyt. Joskus kirjakieli saa vuorosanat kuulostamaan liian viralliselta, teennäisiltä, mutta tässä sitä ongelmaa ei ollut.

Minä mietin, että oliko tuon kirjeen alkuperäinen tarkoitus sittenkin mietitty, ei vain humalan tuoma päähänpisto. Kiyoharu kirjoitti sen, vaikka hänellä ei ollut edes osoitetta valmiina. Se tuntuu suunnitellulle. Kirje. Osoite. Toimittaminen. Jos se olisi vain spontaani keksintö, luulisi, että osoite olisi jo valmiina. Tai vastaavasti kirje ei olisi koskaan mennyt Kyon luettavaksi.

Jotenkin en olisi olettanut, että tällä on näin herkkä tai onnellinen loppu (? mistä tietää, jos vielä innostut jatkamaan tätä :__D). Ajattelin, että molemmat ajattelevat toisiaan usein, mutta eivät koskaan saisi tehtyä asialle mitään. Kumpikin pitäisi ylpeytensä, eikä menisi sanomaan toiselle mitään, saati kirjoittaisi tunteellista kirjettä.

Nyt teen jotain, mitä en yleensä harrasta, quottaan:
Hätkähdin, kun viestiääni kimpoili seinästä seinään hiljaisessa talossa.

Se menee just näin. Siulla on puhelimessa äänet päällä, oot hiljaisessa tilassa missä ei välttämättä saa metelöidä edes viestiäänen verran. Sitten se ääni kuuluu tuplasti kovempaa, kimpoilee, ei lopeta pitkään aikaan, lopulta pelkkä kaiku jatkaa siitä mihin ääni jäi. Mielsin tämän lauseen, sen tunne-elämyksen mikä tästä tuli, miun tädin kerrostalon rappuun. Siellä pelkät askeleetkin kimpoilevat ja aiheuttavat meteliä. Vaikkaa kuiskaisit tai hiipisit kuinka hiljaa, se ääni kaikuu.

Hänen äänensä kitiseerahiseekirskuu rumasti inhoa, se saa minut pelästymään.

Tämä on yksi ficin hienoimmista lauseista. Tästä tulee miulle jotain mieleen, mutta en saa millään päähäni mitä. Kylmät väreet ja epämiellyttävä olo tulivat kaupanpäällisinä. Tässä on vain jotain taidokkuutta, joka kuvaa tosi upeasti äänensävyn, reaktion... kaiken. Lalala, i like. (Oonkohan jotenkin outo, kaikki ficit, lauseet yms, mistä miulle tulee huono ja epämiellyttävä olo, ovat aina ne parhaat? 8D)

Mutta pointti oli, että tykkäsin tästä toisestakin osasta, vaikka tämä olisi toiminut tosi hyvin pelkän ensimmäisenkin osan kanssa.

Kiitän! ♥
Velaksi otettua mielenterveyttä.

Avatar
Lemia
Teknikko
 
Viestit: 152
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:35 pm
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20.6.

ViestiKirjoittaja Amber » La Heinä 04, 2009 4:24 pm

Lemia kirjoitti:Täällä taas. Tunnustan ekana, että luin tämän jo heti huomatessani, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kommentoida. Tyätyy myöntää, että yllätit miut tällä uudella osalla, en todellakaan osannut odottaa sitä ja nyt se jotenkin vei pohjan pois alta tuolta aikaisemmalta kommentiltani. Minä vain suhtaudun erilailla oneshotteihin ja jatkoficcuihin - oneshoteissa voit pääsi sisällä keksi itse taustoja, miten asiat jatkuu, mitä luki rivien välissä. Jatkoficuissa se ei ole nini samanlaista, sillä kirjoittaja tietää jo, että kuinka fic tulee jatkumaan. Se pohtiminen ei jotenkin ole niin hauskaa silloin - ehkä siksi tykkään kommentoida enemmän oneshotteja.

Oon pahoillani. Tai oikeestaan en; kai mä nyt saan kirjoittaa ficilleni jatkoa, jos siltä tuntuu. :'D

Lemia kirjoitti:Minä mietin, että oliko tuon kirjeen alkuperäinen tarkoitus sittenkin mietitty, ei vain humalan tuoma päähänpisto. Kiyoharu kirjoitti sen, vaikka hänellä ei ollut edes osoitetta valmiina. Se tuntuu suunnitellulle. Kirje. Osoite. Toimittaminen. Jos se olisi vain spontaani keksintö, luulisi, että osoite olisi jo valmiina. Tai vastaavasti kirje ei olisi koskaan mennyt Kyon luettavaksi.

Tähän vastaan nyt ihan suoraan. Keksintö oli spontaani, mutta se ... jäi päälle. Kiyoharu alkoikin haluta tehdä niin oikeasti, muutti mieltään ja vaihtoi suuntaa. Se vain tapahtui aika yllättäen ja reippaasti humalan lykkimänä.

Lemia kirjoitti:Jotenkin en olisi olettanut, että tällä on näin herkkä tai onnellinen loppu (? mistä tietää, jos vielä innostut jatkamaan tätä :__D). Ajattelin, että molemmat ajattelevat toisiaan usein, mutta eivät koskaan saisi tehtyä asialle mitään. Kumpikin pitäisi ylpeytensä, eikä menisi sanomaan toiselle mitään, saati kirjoittaisi tunteellista kirjettä.

MIKSI TE TUNNUTTE PAINOSTAVAN MUA KERTOMAAN, MITÄ TAPAHTUU, VAIKKA YRITÄN KOKO AJAN JÄTTÄÄ LOPPUA AVOIMEKSI? 8DDD No, sanon nyt vaan, että loppu ei ole mikään and they lived happily ever after, vaikka varsinkin fluffynen sielu melko varmasti lopun niin lukeekin.

Lemia kirjoitti:(Oonkohan jotenkin outo, kaikki ficit, lauseet yms, mistä miulle tulee huono ja epämiellyttävä olo, ovat aina ne parhaat? 8D)

No, jos se on epänormaalia, meillä on sama ongelma, koska lol, pidän esim. inhorealistisesta runoudesta tosi paljon. 8D

Lemia kirjoitti:Kiitän! ♥

Thank you.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20.6.

ViestiKirjoittaja Pinja-Chan » Su Helmi 27, 2011 4:10 pm

Mun piti kommentoida tätä (ja monia muitakin ficcejäsi) silloin maanantaina, mutta netti ei ollut puolellani (aka, meni pois päältä). Sitten kommenttien kirjoittelu vain jäi... Anteeksi siis siitä (äläkä ihmettele jos/kun saat minulta kommentteja aina välillä. Mä yleensä teen hommat loppuun, vaikka aikataulu useasti välillä vähän pitkittyykin. Sitten itse ficin kommentoimiseen.

Kokonaisuutena pidin tästä hyvin paljon. Kummatkin osat oli niin luontevasti kirjoitettu, että tätä oli helppo ja nopea lukea. Silti tässä oli paljon asioita, joita ajatella. Toisinsanoen, tämä oli täysin vastakohta kirjalle, joka mun pitää lukea äidinkielentunnille... haluaisitko kirjoittaa mulle kirjan?:)
Paritus ei ollut minulle enestään kovinkaan tuttu, mutta ehkä tämä rohkaisee minua lukemaan paljon erilaisilla parituksilla kirjoitettuja ficcejä. who knows~

Mulla ei itselläni ollut muodostunut vielä mitään kuvaa Kiyoharun luonteesta... ulkonäöstäkin vain sellainen, että tiedän suunnilleen minkälaiselta herra näyttää. Toisin sanoen, ficin luoma kuva Kiyoharusta muodostui päähän paljon paremmin, kun jos olisin tiennyt herrasta jo paljon ennen lukemista... (mullakun tuppaa olemaan vaikeaa luoda kuvaa henkilöstä, josta tiedän paljon jo ennestään ja ficissä se onkin ihan erilainen. Hyvä kirjoittajan ficciä lukiessa kuva on helmpompi muodostaa... Tosin, sinun ficciesi kanssa ei tätä kuvanluontiongelmaa ole ^^).

Ensimmäisessä osassa pidin hyvin paljon siitä, että olit kirjoittanut sen kirjeen muotoon. Tämän kirjeen alku oli ihanan persoonallinen, eikä mikään perus moi, terve jne. Kirjeenvaihtoa pienempänä harrastaneena voin sanoa, että olisin pitänyt siitä, että se alkaisi jotenkin tuollatavalla, eikä aina perus moilla. Kiyoharulla oli myös todella hyviä pointteja. Sulussa olevat tekstit olivat ihania, kuten: ota mut kii.

Mä olin ihan varma, ettei Kiyoharu aikonut antaa sitä kirjettä Kyo:lle sitä kirjettä. Ainakin näin ajattelin. Sitten aloin rullata ikkunaa alaspäin ja huomasin, että olit kirjoittanut tähän toisenkin osan. Olin ehkä hieman yllättynyt, mutta positiivisesti. Heti ensimmäinen lause tyyliin pakotti lukemaan eteenpäin.(tää lause kuulostaa nyt jotenkin tosi negatiiviselta,vaikkei olekkaan tarkoitus). Mulle tuli jännittynyt olo miettiessäni, miten Kyo suhtautuu tohon kirjeeseen. Musta oli ihanaa,ku Kiyoharu ei ollu sillee "no antaa olla sitte,mä meen kotiin" vaan se oli sinnikäs ja halus viedä asian loppuun. Kyosta huomaa, että Kiyoharu oli satuttanut häntä.(?) Tai siis kun Kyo on silleen, mä en halua nähdä sitä ja samalla silleen, mä en välitä siitä yhtään ja olen päässyt yli. Kuitenkin, hän huomaa, että ei voi vain päättää "en tunne enää tätä henkilöä kohtaan mitään.".
Tässä oli myös ihanaa, kun laitoit kummankin ajatuksia tähän.

Tähän loppuun vielä, pidin siis ihan älyttömästi tästä ficistä ! Niin ja toi kappale, jonka linkitit oli todella ihana. Pistin sen tähän taustalle soimaan.
Jaja, mulla on silleen,et jos luen hyvin kirjotetun ficin,jossa esiintyy joku j-rockari, jolta en ole kuullut ennen kappaleita, niin mun tekee mieli kuunnella sitä... ja musta tuntu, et meen nyt youtubettamaan Kiyoharua. eikai tässä muuta. Kiitos jälleen lukunautinnosta. :)
Life is tough but try to be postive always i will do my best So you will do your best.

☆ LM.C 13.5.2012
☆ An Cafe 6.11.2012
☆ Plunklock 9.5.2013

Avatar
Pinja-Chan
Vuoden Maya
 
Viestit: 265
Liittynyt: Ti Tammi 26, 2010 4:37 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Helmi 28, 2011 1:19 am

Kiitos taas, Pinja, kommentista! Oot niin ihana, kun viitsit nähdä vaivaa. ;---; <3 (Anteekspyynnönkin saat, koska tästä kommentista ei oo tulossa kamalan hyvää. Aamuyö ei aina olekaan se paras aika kirjoittamiseen - kommenttivastauksenkaan - vaikka joskus siltä tuntuukin.)

Vastaan nyt muutamaan enemmän tai vähemmän olennaiseen asiaan sun kommentissa: yleisesti haluan vain kiittää kehuista~
Hahaha, kyllä mä vielä joskus kirjoitan kirjan. Oon kirjoittanutkin, vaikka en kyllä romaania, vaan pari runokirjaa yms. lyhyemmistä kokonaisuuksista koostuvia asioita. Kustantajilta on tullut pelkkää punaista valoa, mutta en oo jaksanut sitä ihmetellä; nykyään on tosi vaikea saada kustannussopimuksia, ja näin nuorena harva vielä on mitenkään päin valmiskaan julkaisemaan. Luulen, että saan vielä joskus jotakin läpi, mutta ehkä vasta nelikymppisenä, kun oon ehtinyt opettajana pitkät kesälomani kirjoittaa ajan kanssa - eli joo, voin kirjottaa sulle kirjan, mutta aikaa voi vähän vierähtää. XD

Hahah, toivottavasti en näin alkuun tahrannut sun kuvaas Kiyoharusta, ja toivottavasti tosiaan youtubetit ja tykkäsit kuulemastas. Kiyoharu on ihan mielettömän hieno muusikko, ja oon tosi iloinen, jos voin ficcieni kautta saada herralle muutaman uuden faninkin. Se ansaitsis paljon enemmän arvostusta ja rakkautta~ Samoin Monoral-yhtye, jota linkitin tähän. Hyvää musiikkia. <3

Sun huomio Kyon tunteista Kiyoharua kohtaan osui ihan naulankantaan. Kyo on tässä aika... satutettu. Mutta kyllä se silti kaipaa Harua, niin kuin viimeistään lopussa käy ilmi. On vaan aika pelottavaa välittää jostakusta, joka on aiemmin satuttanut ja lujaa. Siinä on aika lailla tän ficin ydin Kyon näkökulmasta.

Kiitos kun luit, kiitos kun kommentoit ja ihanaa, että pidit!
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20

ViestiKirjoittaja tikraw » Ke Helmi 27, 2013 9:32 pm

EN TYKKÄÄ TÄSTÄ KOSKA MUN AIVOT ON NYT LATTIALLA.

...ai mitä, eikö riitä? :( Ugh. Komppaan kaikkia aiempia kommentteja. Ai ei vieläkään? No, yritän.

Tää on näitä ficcejä, ettei tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa. Variskin (uusi lintu sarjaan jatkoksi? :o) varsinkin eka osa, se kirje, voi luoja. Osa kohdista taipuu jo niin rakkaudenhuuruisen ja filosofisen pohdinnan puolelle et huhhuh, mut sit tulee vastaan koko homman yleinen tyyli tai joku perinteisestä rakkaustunnustuskirjeen konseptista täysin poikkeava asia/sanavalinta (kaikki ne kännit ja "vähän" ja "välillä" ja "ehkä" rakastanvälitännain) ja heittää koko homman päälaelleen. Ihanaa, että Haru itsekin tiedostaa kirjoituksensa olevan vähän... kyseenalaista ja jännää ("paskaa"), mut voi apua kyllä se silti yrittää ja on tosissaan.

Hahmot oli molemmat sellaisia, kuin miksi ne vois olettaa ja kuvitella, mut ne ei kuitenkaan valuneet stereotypioiden puolelle. Molemmissa oli joku sellainen oma... twisti? (...:|), joka teki niistä mielenkiintoisia, sopivan ennalta-arvaamattomia, syviä ja todellisen tuntusia. Ihmiset kun ei tapaa oikeassa elämässäkään olla läpikotasin tunnettuja ja yksinkertasia, haha.

Tää ficci, lintusarja ja no ihan kaikki tän ympärillä on määrällisesti hyvin hämmentävää luettavaa. Selitän: tuntuu, et vaikka kirjottaisit ja julkaisisit tästä kuinka paljon lisää, tästä ei silti saisi koskaan täysin kiinni (vangittua ymmärrettyä laitettua häkkiin?). Toki jotkut asiat, henkilöt ja/tai motiivit selviää aina vähän joltain osin, mutta samalla nousee vähintään sama määrä uusia kysymyksiä ja hämmennystä, yleensä enemmänkin. Se on samalla todella turhauttavaa, että kiehtovaa, tästä ei vaan millään saa tarpeekseen :D Oot kyllä ehkä huomannut.

Vielä valitut palat:
Amber kirjoitti:Rakastuminen on se sellanen vaaraton lastentauti, mutku mä en sairastanu sitä koskaan sillon pienenä, niin tää taitaa nyt olla hengenvaarallinen. Jostain vesirokostakin voi kuulemma aikuisena mennä isyys, kelaa.
Kyl tähän kuolee. Ihan vitun varmasti kuolee, tää ainaki tuntuu vaaralliselta.

Ehkä mun suosikkikohta koko ficistä :D Saatoin melkein tukehtua tällekin. Kiyoharun ajatuksenjuoksu on vaan niin käsittämätön, kuten myös sen vertaukset. Osuvia, mutta käsittämättömiä.
Amber kirjoitti:et oikeesti tavallaan välillä välitän.

Mukavaa myös, et herra suvaitsee vihdoin olla rehellinen (tai mistäs me sitä tiedetään...). Vaikka tää onkin sellaista rehellisyyttä, et toinen luultavasti miettii, olisiko ollut onnellisempi ilman :'D Mut sellaista se elämä on ja uskon et näillekin kahdelle parempi näin.

Mut ei kykene. Ei aivot toimi. Joten toivottavasti tästä irtoaa jo jotain. Lisää anelisin kovasti, mutta tiedän, et sitä tulee kyllä sit kun on tullakseen :D Kiitos ja anteeksi ♥
Just smile, it confuses people.

    5 tykkää.
Avatar
tikraw
Pääesiintyjä
 
Viestit: 1846
Liittynyt: Su Maalis 01, 2009 7:23 pm

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20

ViestiKirjoittaja Amber » Pe Maalis 01, 2013 10:48 pm

^ SUN KOMMENTILLA ON ENEMMÄN TYKKÄYKSIÄ KUN TÄLLÄ FICILLÄ ET TAPUTAHAN TOVERI ITSEÄS OLALLE.

On aina tosi jäätävää lukea omia vanhoja ficcejään. Delete-sormea jopa hieman kutitti, vaikkakaan ei pahasti juuri tämän ficin kohdalla. Ehkä juuri siksi, että tämä on Lintusarjan ensimmäisiä rakennuspalikoita. Varmaankin samasta syystä - Kiyoharun tuttuudesta - johtuen säkin tästä tulit aivos lattialle valuttaneeks. :D

Kiitos paljon kommentista. <3
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20

ViestiKirjoittaja DrMinttu » Ke Marras 20, 2013 1:23 pm

Kirjotin eilen illalla The rhythms of the nightin sekä yhtien erittäin mieltäkiihottavien lyriikoiden inspiroimana Kyo/Kiyoharu -ficin ja tänään sitte tsekkasin että kuinkas monta niitä onkaan tänne Lafiin jo siunautunut. Ja törmäsin tietysti tähän. (Sekä siihen faktaan, että eihän niitä nyt ookaan yhtään niin paljon kuin odotin.)

Ja oikeesti aaaa tää on parasta mitä mä oon aikoihin lukenut. ;__; Sä et edes tiedä, miten paljon mä sain tästä irti ja miten paljon sain jostain ihan lyhyistä pikku lauseista ja pelkistä sanoistakin irti. Mun on nyt ihan pakko listata nää ajatukset tai tästä ei tuu muuten yhtään mitään.

1) Toi kirjotustyyli on just eikä melkeen se, mikä muhun nykyään iskee. Se tekee tästä pelottavan realistisen, mikä pätee etenki tohon Kiyoharun kirjeeseen. Se on jotain, mikä on helppo kuvitella oikeesti jonkun samassa tilanteessa olevan äijän tajunnanvirraks.
2) Mä luin tätä oikeesti sydän vähän pamppaillen, en oikee tiedä miksi. Jo ensimmäinen kappale sai mut sellaseen "Jesss, vaikuttaa hyvältä!!" -modeen. :D Ni ehkä mua vähän jännitti, että tulisin pettymään, koska aloitus oli niin hyvä. No en tullut.
3) Täs on tosi monta kohtaa, jotka haluaisin erikseen quottaa, mutta ehkä mä yritän valita niistä parhaat tohon loppuun. Tää on sellanen ficci, jota haluaa lukea niin että imee jokasen sanan itteensä. (Älä syyttä oo self-conscious tai mitään. :D Mä varmaan olisin jos joku sanois noin mulle...)
4) Kaikki on varmaan jo tästä maininnut, mutta minäkin olin vähän huolestunut kun näin, että tällähän on kakkososa. Kakkosluvun alku sai mut vähän epäilemään, että onks sen ykkösosan, ööhh, "maallisuus"? vaihtunut yön kuvaukseen ja metaforin väritettyyn tekstiin, mutta sitten tuli ensimmäinen dialogi ja tajusin et, ehei, samaa hyvää luvassa. Ja loppujen lopuks en ees pysty sanomaan, kummasta osasta tykkään enemmän.
5) Ihan oikeesti, mulla ei oo mitään ikävää sanottavaa tästä. Mä melkeen toivon että olis, jotta sais tähänki kommenttiin jotain järkeä.
6) Eikun hetkinen, onhan mulla jotain: kakkososan loppu. En oikein tajunnut sitä. Tai siis en lähinnä tajunnut sitä, miksi Kyo oli yhtäkkiä niin vakuuttunut Kiyoharun sanoista, kun se ensin oli sitä mieltä että "Et tarkota mitään tosta tunteellisesta paskasta".

Muthei tässä muutama tän ficin parhauksista. (Mä ite rakastan sitä, jos mulle suunnatuissa kommenteissa quotataan jotain kohtia, joten oletan että kaikki muutkin tykkää siitä.)

tän aidompaan rakkauteen mun kankee sydän ei taivu. Nyt mä oon jopa rakastunut suhun. Rakastuminen on se sellanen vaaraton lastentauti, mutku mä en sairastanu sitä koskaan sillon pienenä, niin tää taitaa nyt olla hengenvaarallinen. Jostain vesirokostakin voi kuulemma aikuisena mennä isyys, kelaa.
Kyl tähän kuolee. Ihan vitun varmasti kuolee, tää ainaki tuntuu vaaralliselta.

Aaah mikä nerokas vertaus. Hyvä, Kiyoharu, eiku häh, eiks se kirjottanukaan tätä?

Anteeks, kun kirjotan sulle tällasta paskaa. En tiedä, mikä mua vaivaa.

En tiiä. Tää oli vaan ihan korvaamaton pätkä.

Postiluukku aukesi hänen selvästi kiivaalla liikkeellään.

”Painu nyt vittuun sieltä.”

Ihana Kyo. Emmä taas tiiä, tää oli vaa nii hyvä. Okei koko dialogi on niin hyvä. Kaikki mitä Kyo päästää suustaan tässä ficissä saa mut vaan kelaamaan et ei vitsi tää on hyvin kirjotettu.

Sisällä asunnossa lepatti elävän liekin valo.
”Miksi..?”
Katsoin kynttilää hänen kädessään.
”Sähkökatkos, idiootti.”

Ihana kontrasti ensimmäisen ja viimesen rivin välillä. :D "elävän liekin valo" kuulostaa niin taiteelliselta, mutta sitte sekin selitetään: "sähkökatkos, idiootti".

Steariini läikkyi, kun hän värähti (liian) rajusti koskettaessani varoen hänen kylkeään.

En mä tätäkään osaa selittää mitenkään, tää on taas yks sellanen pieni juttu joka silleen hienovaraisesti räjäytti mun mielen.

Hei mä lopetan tän nyt tähän ja jatkan harjottelua omien raapustelujeni parissa, jotta voin joskus suoltaa tän tasoista tekstiä!
MOPT -blogi || Last.fm || Ficcilista

    2 tykkää.
Avatar
DrMinttu
Teknikko
 
Viestit: 108
Liittynyt: La Elo 29, 2009 2:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Linnunkesyttäjät (Kiyoharu/Kyo, PG+, songfic) 2. luku 20

ViestiKirjoittaja Amber » La Marras 30, 2013 3:05 pm

Anteeksi, kun vastaamiseen meni nyt näin tolkuttoman kauan! En oo juurikaan jaksanut avata tietokonetta, ja ainakin mun puhelimella Lafiin on maailman ärsyttävintä kirjoittaa mitään. :') Toivottavasti pystyt kuitenkin antamaan tän viiveen mulle anteeksi!

DrMinttu kirjoitti:Kirjotin eilen illalla The rhythms of the nightin sekä yhtien erittäin mieltäkiihottavien lyriikoiden inspiroimana Kyo/Kiyoharu -ficin --

Kai mää saan betata sen? <3__<3

-- ja tänään sitte tsekkasin että kuinkas monta niitä onkaan tänne Lafiin jo siunautunut. Ja törmäsin tietysti tähän. (Sekä siihen faktaan, että eihän niitä nyt ookaan yhtään niin paljon kuin odotin.)

Joo, aika vähissä on tämä pari Lafista. Tuntuu kyllä myös, että Kiyoharu-faneja on Suomessa todella vähän siihen nähden, mitä voisi luulla. :<

Ja oikeesti aaaa tää on parasta mitä mä oon aikoihin lukenut. ;__; Sä et edes tiedä, miten paljon mä sain tästä irti ja miten paljon sain jostain ihan lyhyistä pikku lauseista ja pelkistä sanoistakin irti.

Voi, kiva kuulla! Itse muistan koko ficin vain hämärästi, kun tämänkin kirjoittamisesta on niin monta vuotta aikaa. Pelottavasti ponnauttelette näitä ikivanhoja ficcejä välillä esiin. :')

6) Eikun hetkinen, onhan mulla jotain: kakkososan loppu. En oikein tajunnut sitä. Tai siis en lähinnä tajunnut sitä, miksi Kyo oli yhtäkkiä niin vakuuttunut Kiyoharun sanoista, kun se ensin oli sitä mieltä että "Et tarkota mitään tosta tunteellisesta paskasta".

Mun on hyvin vaikea selittää ajatustani auki, varsinkin näin kauan kirjoittamisen jälkeen. :D Ainakaan en oo ajatellut, että sen enempää Kyon kun Kiyoharunkaan epäilykset ja pelot täysin tuossa lopussakaan olisi hälvenneet (I am tasting all your fears), eikä Kyon jonkinasteinen täyskäännös siinä mielessä ole yllätys, että kyllähän se on koko ajan halunnut uskoa Kiyoharua, vaikka ei siihen pystykään, ja halunnut päästää sen takaisin elämäänsä, vaikka ei olekaan uskaltanut.

Hei mä lopetan tän nyt tähän ja jatkan harjottelua omien raapustelujeni parissa, jotta voin joskus suoltaa tän tasoista tekstiä!

Haha, ihan hienoa, jos mun (vanhat[kin]?) tekstit on jollain tavoteltavalla tasolla. Neuvoisin sua kyllä ihan arvostamaan omia taitojas sellaisina kuin ne nyt on ja muihin vertaamatta, koska voin kertoa, että Etsi minua kanssani on kirvoittanut musta todella monet, todella hysteeriset naurut. Kiitos niin siitä kuin tästä kommentistasikin!
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    1 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere


Paluu K-7 - K-13

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron