Nimi: Äärimmäistä epäloogisuutta
Kirjoittaja: haido
Paritus: Hyde/Tatsurô
Ikäraja: K-13
Tyylilaji: humourangst
Varoitukset: kiroilu on tämän tekstin kulmakivi.
Beta: Qfeiss
Oikeudet: Qfeiss nappasi nimen tekstistä sitä betatessaan, ja hahmoja en omista. Yllättävääkö? Mut tarina on minun ja blahblahblah.
Yhteenveto: Hydeä vitutti.
Alkusanat: ...kyseessä on päähänpälkähdys, joka yhtäkkiä vain löysi itsensä tekstinä näytöltä. :'D Tämä ei ehkä todellakaan ole parasta tekstiäni, ei kauneinta, omaperäisintä, hienointa, syvällisintä tai mitään muuta vastaavaa, mutta olen tähän tyytyväinen. Hieman erilaista näyttöä minultakin, naur.
Lukekaa, kommentoikaakin, teette minut iloiseksi ~
Kiittelen vielä sukkajalkaa, joka poimi pahimmat roskat pois raakaversiosta, Orkristia, joka valisti mua MUCCun oikeasta bändinjohtajasta, ja erityisesti Q'ta, jälleen upeasta betauksesta.
--
Äärimmäistä epäloogisuutta
Hydeä vitutti.
Hän makasi mustalla nahkasohvalla ja tuijotti kattoa. Olisi edes halkeamia laskettavana, mutta ei - koko asunto oli niin tavattoman uusi ja moderni, ettei sieltä löytynyt pienintäkään vikaa. Ei minkään näköistä. Olisi edes valo palanut, blondin päässä käväisi, kun kattolampun hehkuvat silmät tuijottivat ilkeästi takaisin. Olisi edes sotkuista, pölyistä, vuotava hana, rikkinäinen sukka, jotain, mutta kaikki oli uutta ja hohtavaa ja toimivaa ja niin helvetin pitkästyttävää.
Hetken Hyde mietti, vaihtaako lamput valaisimeen, vaikka ne loistivat uutuuttaan. Olisi jotain tekemistä.
Tällaista se oli ollut viimeiset kolme päivää. Tatsurô liehui maailmalla, eli unelmaansa, tanssi euforiassa, hengitti katsomon huutoa, ja Hyde makasi sohvalla ja tuijotti kattoa.
Jos katse voisi polttaa, olisi kattoon palanut jo pilkuntarkat suunnitelmat Tetsun ja Miyan murhista. Toinen bändinjohtaja päättää antaa kullannupuilleen "hyvin ansaitun loman", ja samaan aikaan toinen repäisee ja kaappaa murusensa kiertueelle. Äärimmäistä epäloogisuutta. Hyden olisi tehnyt mieli vangita Yukke komeroon, ottaa Satochin onnenrumpukapula panttivangiksi, myrkyttää Miyan hammastahna ja ennen kaikkea kaapata Tatsurô mukaansa ja karata - sen sijaan hän oli päästänyt tuon menemään ja joutui nyt kärsimään virheestään kokonaisen viiden päivän ajan.
Viisi päivää. 120 tuntia. 7 200 minuuttia. 432 000 sekuntia.
Pelkkä ajatuskin pyörrytti vanhempaa solistia. Hän voihkaisi dramaattisesti ja sulki silmänsä. Mitä kaikkea mukavaa Tatsurô voisikaan tehdä siinä neljässäsadassakolmessakymmenessäkahdessatuhannessa sekunnissa jos olisi täällä...
Hyde ei enää edes muistanut, monettako kertaa hän veti käteen viimeisen kolmen päivän sisällä.
Ei vittu, että sillä nahkasohvalla oli epämukavaa maata.
Kuunneltuaan hiljaisuutta ja laskettuaan kellon tikitystä niin kauan, että blondi pää meinasi seota, Hyde nousi ja laahusti keittiöön. Syöminen tuntui toisarvoiselta - kun ei ollut Tatsurôta syöttämässä - joten hän päätti tyytyä kupilliseen sitruunateetä. Katsoessaan yläkaappia, jossa hän tiesi noiden kirottujen teepussien oleilevan, herraa alkoi kovasti ottaa nuppiin oma lyhyytensä.
Tatsurô saisi kuulla kunniansa kun tulisi takaisin.
Löydettyään sopivan korkean tuolin Hyde kapusi sen päälle ja virnisti sitten omahyväisesti kaapista löytyneille kirkkaankeltaisille sitruuna-aarteilleen. Tuossa omituisessa euforiassaan, joka luultavasti poikkesi hänen poikaystävänsä samanaikaisesta keikkahuumasta melkoisesti, Hyde onnistui astumaan harhaan.
Ai vittu, että se lattia oli kova.
Hyde makasi valkoisella laatoituksella ja tuijotti kattoa. Tälläkään kertaa hän ei löytänyt ainuttakaan halkeamaa.
Kännykkä taskussa ilmoitti saapuneesta tekstiviestistä.
"Oli aivan _helvetin upea keikka!! Miya tipahti katsomoon kesken kitarasoolon. Oli siinä meillä nauramista.
Nähdään ylihuomenna, rakas, on ikävä. Koita levätä nyt kun siihen on aikaa, äläkä näännytä itseäsi työllä. Pusuja <3
- Tatsu"
Hydeä vitutti.
--
