J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja) 3.6.

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 03, 2013 9:34 pm

Lohdutus

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Fandom: Plastic Tree
Ikäraja: G
Genre: gen, hurt/comfort
PoV: Tadashi

Pesin itseni suitsukkeiden savussa; tuntui että tarvetta olikin. Oli aikainen aamu. Olin liikkeellä vain, koska en ollut nukkumassa ollutkaan, ja olihan se ihme, että selvisin sinne naarmuitta ja kenenkään edes häiritsemättä, vaikka lähdinkin kävelemään silloin, kun poistuin viimeisten joukossa siitä yhdestä tutuhkosta juottolasta, jonka nimi pääsi usein illan aikana unohtumaan.

Tämä kaupunki on valtava. Kuinka pitkään joutuisin kävelemään tätä väsynyttä, mutkittelevaa, huojuvaa kulkuani ennen kuin löytäisin kaupungin rajan?

Temppelin ovelle vievä hiekkatie oli pitkä, suora ja siisti. Kaikki muukin oli kuin viivottimella mitattua, kaikki paitsi minä tietenkin. Yritin ryhdistäytyä, kohdistaa katseeni tien päässä ylväänä kohoavaan rakennukseen ja astella sitä kohti reippain askelin. Ainakin hetken minä todella yritin, edes jotakin.

Pesin käteni kyynärpäitä myöten. Oli kuin minut olisi tehty katupölystä kokonaan.

Seisoin alttarin edessä yksin, hiljaa. En tiedä, missä koko papisto vietti aamuaan, mutta ei siinä toisaalta juuri valittamista ollut. Luovuin parista kolikosta, ja tuntui kuin olisin sen jälkeen painanut sydämen kohdalta pari grammaa vähemmän.

Aurinko alkoi työntyä kostean ilman sekaan, kun myöhemmin kävelin metrolle. Ihmiset nukkuivat, lukivat tai tuijottivat kaukaisuuteen, kuten kaikkina aamuina sillä linjalla.

Menin kotiin ja nukuin muutaman tunnin.
Kävin suihkussa.
Ryhdyin työhön.
Viimeksi muokannut Amber päivämäärä Ti Kesä 04, 2013 9:31 am, muokattu yhteensä 1 kerran
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 03, 2013 9:36 pm

Kylmyys

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Fandom: Plastic Tree
Ikäraja: G
Genre: gen, mielenterveysongelmat
PoV: Ryuutarou

Vesi seisoi jäätävänä ja harmaaana, kuin leikkaamaton kiinteä teräsmassa, jossa vain sattui olemaan minuun muotoiseni aukko. Siinä aukossa minä sitten värjöttelin, yritin hieroa pystyyn nousseita karvoja takaisin kiinni käsivarsiin. Tuuli puhalsi ilkeästi suoraan niskaan, sai veteenkin pientä eloa vihdoin. Katsahdin taivaalle, missä liisi sulassa sovussa kaikenlaista: pilvilauttoja; sydäntäsärkevästi huutavia lintuja; yksi pikkuruinen lentokone, jossa vilkkui valo.

Minä en yksinkertaisesti osannut enää uida.

On taitoja, joita ihmisen pitäisi pystyä säilyttämään koko elämänsä ajan, ja yksi niistä tunnetusti on uiminen. No, minä en ole niin kuin muut. Minä saatan yhtenä päivänä unohtaa, miltä kasvoni näyttävät, ja kummastella niitä peilistä pitkän tovin. Yhtä hyvin voi kesken kaiken unohtua oma nimi, kuluvan vuoden numero (molemmat järjestelmät häviävät yhtä aikaa, tietenkin), miten hymyillään, mitä kuuluu vastata, kun joku pyytää anteeksi.

Tänään minä siis unohdin uimisen. Menin siltä osin täysin lukkoon, ja tiesin sen jo heti aamulla, kun heräsin. Silti oli lähdettävä lähimmälle mahdolliselle rannalle (julkisia kuluneuvoja osaan tänään käyttää) ja yritettävä. Siinä seisoin sitten ja tiesin, että vaikka minut työnnettäisiin veteen kohdassa, jossa jalat eivät enää ulottuisi pohjaan, minä en uisi. Kuolisin helpommin kuin kiipeäisin tällaisen muurin yli.

Pakotin jalkani liikkeelle, raahasin itseni pois kylmästä vedestä. Luovutin. Nukuin yön yli. Yön takana odotti seuraava korkea este.
Viimeksi muokannut Amber päivämäärä Ti Kesä 04, 2013 9:30 am, muokattu yhteensä 2 kertaa
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 03, 2013 9:41 pm

Mielipiteet

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Fandom: Plastic Tree
Ikäraja: G
Genre: gen, bändielämä
PoV: Kenken


Ilmapiiri oli myrkytetty jo edellisellä viikolla turhankin perusteellisesti, sanoihin oli ilmestynyt terävät reunat ja katseisiin jotakin solmuista mustaa villalankaa, jonka tuntui karhealta kurkussa ja tukki täysin kaikki reitit, joita pitkin uusia ajatuksia yleensä esitettiin siinä huoneessa. Aamuisin ei ollut mitenkään hohdokasta lähteä treenikämpälle, kun mielessä kummittelivat edellisten päivien pientä kipinää iskevät sanaharkat ja pitkiksi venyvät hiljaisuudet, joita oli ehkä rumia sanojakin vaikeampi kestää.

Se ei ollut mitään mukavaa aikaa. Kenellekään meistä.

Tuijotin tylsänä lattialla risteileviä johtoja, joista vain osa oli missään järkevässä järjestyksessä. Tuntui kuin meidän ja kaiken etenemisen välissä olisi ollut kilometrin korkuinen este, kuin kylmä ja läpäisemätön betoniharkko, jota kyräilimme hiljaisina ja oikeastaan jo luovuttaneina. Soitimme väkinäisesti samoja kohtia yhä uudestaan, tartuimme epäolennaisiin asioihin ja pikkuseikkoihin soitossa ja kadotimme kokonaiskuvan kappaleesta viimeistään tunnin päästä harjoitusten alkamisesta. Tadashi oli kireä ja turhautunut, ja Ryuutaroun pään päällä melkein näkyi sysimusta myrskypilvi, joka sylki kylmää sadetta hänen niskaansa ja sai hänet vetäytymään kuoreensa. Akira yritti esittää touhukasta. Minä vain odotin, että pääsisin pois. Hakkasin soitintani pelkkänä tyhjänä kuorena.

"Tää kohta sais olla vähän rohkeampi", Akira esitti yrittäen epätoivoisesti hakea kontaktia meihin muihin, "ja siinä vois irrotella enemmän. Nyt me vähän pyöritään samaa kehää, eikä sitä hidasta biisiä voi laittaa samalle levylle tämän kanssa, kaikki ratkaisut on liian samanlaisia. Oisko teillä mitään käytännön ehdotuksia?"

Kohautin olkiani. Ryuutarou heijasi itseään lattialla jonkinlaiseen transsiin, teki mieli mennä hakkaamaan se hereille sieltä. Tässä ei kyllä nyt ole mitään luovuuden taianomaista hehkua, ajattelin. En pystynyt napsauttamaan sormiani ja loitsimaan meille valmiita lappuja, joissa olisi ollut puoli sinfoniaorkesteria ja hitin ainakset yhtä aikaa.

Tuijotin rumanharmaata, halkeilevaa maalia katonrajassa, kun päässäni alkoi surista, vinkua ja humista. Tuli pimeää, huone kääntyi äkkiarvaamatta ympäri. Jossain kaukana minuun ehkä sattui, ehkä selkään, ehkä pää kolahti. Tuli hiljaista.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Edellinen

Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron