J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja) 3.6.

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja) 3.6.

ViestiKirjoittaja Amber » Su Elo 31, 2008 11:46 am

Tähän topicciin postaan haasteeseen kuuluvat G-tasoiset oneshottini. PG-alueella ja R/NC-alueella on omat topiccinsa ko. ikärajojen haaste-oneshoteille ja kaikki haasteeseen kirjoittamani ficit löytyvät täältä.

Listaan ja linkitän alle kaikki tässä topicissa olevat ficit niiden aiheiden numeroilla ja nimillä.

001 Alku
002 Mielipiteet
003 Ilo
004 Suru
006 Ahneus
007 Pelko
008 Lohdutus
009 Kylmyys
015 Kevät
026 Uusi alku
027 Ystävä
041 Totuus
Viimeksi muokannut Amber päivämäärä Ma Kesä 03, 2013 11:04 pm, muokattu yhteensä 10 kertaa
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Su Elo 31, 2008 11:47 am

Replay

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Paritus: Ryutaro/Tadashi
PoV: Ryutaro
Rating: G
Genre: Yhdelle voi olla yhtä paljon horror kuin toiselle fluff riippuen siitä, miten tulkitsee kielikuvat – tai jättää tulkitsematta.
Pituus: Raapale, 100 sanaa.
A/N: Ficin nimi tulee Puran uusimman singlen nimestä, sillä tarina sai alkunsa biisin synnyttämistä mielikuvista ja sana replay tiivistää tarinan ydinajatuksen.

Tarina on kirjoitettu aiheesta 026: Uusi alku.
Aihe toteutuu tietyllä tavalla äärimmäisen ironisesti.

Summary: Tämä on varmaankin viimeinen kierros.



Musta, viiltävä, kaunis tuuli syleilee minua, kun maailmanpyörä nostaa meitä kohti suurta myöhäisen illan taivasta.

Tämä on varmaankin viimeinen kierros.


Tivolin valot loistavat pieninä, terävinä pisteinä ympärillämme, kun pyörimme hitaasti ikiliikkujassa keskellä suurta avaruutta.

Tadashin viileä käsi tarttuu minun käteeni ja puristaa. Kun olemme huipulla – maailman huipulla maailman huipulla maailman huipulla – hänen huulensa painuvat minun huulilleni pehmeinä ja hellinä.

Rakas, milloin sinusta on tullut noin vanha? Sinähän harmaannut.

Putoamme hitaasti, varmasti, vääjäämättä kohti maata, tulemme aivan alas ja liike hidastuu.

Musta, viiltävä, kaunis tuuli syleilee minua, kun maailmanpyörä nostaa meitä kohti suurta myöhäisen illan taivasta.

Tämä on varmaankin viimeinen kierros.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Su Elo 31, 2008 11:48 am

Muistilista

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Paritus: On makuasia, onko sitä. Jos on, niin Tadashi x Akira (aka Naka-chan)
PoV: Tadashi
Ikäraja: G
Genre: …neutraali.
Pituus: raapale (100 sanaa)
A/N: Kirjoitettu aiheesta 027: Ystävä.
~

Tiedän, mistä Naka-chan ostaa kenkänsä.

Tiedän, millaisista sääristä Naka-chan pitää.

Tiedän, miksi Naka-chanin polvessa on arpi.

Tiedän, mitä Naka-chan syö mielellään.

Tiedän, miksi Naka-chan otti tatuointinsa.

Tiedän, keneltä Naka-chan sai kaulahuivinsa.

Tiedän, mikä saa Naka-chanin hymyilemään.

Tiedän, milloin Naka-chan viimeksi värjäsi hiuksensa.


En tiedä, millaisista suudelmista Naka-chan pitää.

En tiedä, haluaako Naka-chan kävellä käsi kädessä.

En tiedä, onko Naka-chan hermostunut viedessään jonkun ulos.

En tiedä, miten Naka-chan flirttailee tosissaan.

En tiedä, mitä Naka-chan ajattelee sitoutumisesta.

En tiedä, miltä Naka-chanin paljas iho tuntuu.

En tiedä, osaako Naka-chan olla romanttinen.


En tiedä, koska olemme vain ystäviä.
”Vain ystäviä.”
”Vain” ystäviä.
Vain ”ystäviä”.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja minnako » To Syys 04, 2008 3:43 pm

asdasd luin, enkä kirjoita ite enää koskaan. piste. prkl.

Toi eka. ...... jestas.

Mä tykkäsin niin siitä, kun tuo alku ja loppu oli samanlaiset. .. kuulostaa laimealta, anteeksi, mutta silti. Mä en tiedä miksi, mutta jotenkin se kuulosti niin kiehtovalta, niin upealta, etten saa sanaa suustani. En osaa sanoa, kuinka hienolta se mun mielestä kuulosti. Ja uskon, että monen muunkin.

Mun mielestä toi tivoli kuulosti jotenkin niin... puramaiselta. Ehkä johtuu niiden PV:stä ja biiseistä, ehhheheh, mutta se oli jotenkin niin luontainen paikka Ryutarolle ja Tadashille. Ja niin, ehkä Replaysta. :_____D Raapaleiden kirjoittaminen on taitolaji, ja sä osaat sen taidon.

En osaa sanoa mitään, vaikka sä oot just se henkilö, kelle haluaisin sanoa jotain järkevää.

Replay. Kuvailee aika hyvin tuota koko ficiä. Sanoinhan, etten aio kirjoittaa siitä ficiä sun jälkeen, enkä tosiaankaan aio. En saisi siitä mitenkään näin hienoa. Rakastuin tähän.

..... toka !

...... ensimmäiseks mulla tuli sellanen randomolo, koska mä tiesin noista aika paljon. SEN MITEN SE FLIRTTAILEE TOSISSAAN noei.

asdnapgnash, jos ihmettelet, että miksei näihin tule kommenttia, niin haluatko kuulla syyn. Yksinkertaisesti siksi, koska nämä on niin... loistavia, näistä ei keksi mitään muuta sanottavaa kuin randomihkutusta. Mä olin ihan way tämänkin kanssa, koska.... en osaa selittää. Tää oli jotenkin... omalaatuinen ja silti loistava. Henkilökohtaisesti kun yritän kirjoittaa jotain omalaatuista, siitä ei tule oikeasti mitään, joten kirjoittajana pidän sua todella korkealla. Yleensäkin kaikkia, ketkä osaavat.

Ai niin, voin ilmottautua sun vakiolukijaksi. Vaikken heti kommentoikkaan, voin sanoa, että jossain vaiheessa kommentoin kuitenkin. On se sitten vuoden päästä tai kahden minuutin, kommentoin silti. Ja juuri nyt mulla on sellanen olo, että haluaisin kommentoida sun kaikkia ficejä paremmin, kuin.... viimeksi >DD

Ja mun mielestä tuossa on paritus. En oikeastaan tykkää Akira/Tadashista (vaikka oonkin sitä joskus kirjottanu >DD), mutta tässä toi toimi. Jotenkin silti laitoin Dashin tilalle Ryun, vaikka inhoan Ryukiraa vielä enemmän >DD Jotenkin nuo lauseet oli niin.... ryumaisia, että.... random. En osaa selittää.

Tän idea oli loistava. En tiedä mistä saat noi inspiraatiot, mutta jos sieltä tulee tällaista tekstiä niin pliis, kirjoita enemmän jooko. Hyviä ficejä ei ole koskaan liikaa. Rakastuin tähänkin.

Amber, oot loistava kirjoittaja. Vannon, että ennemmin tai myöhemmin kaikissa sun ficeissä on ainakin se yksi kommentti. ♥

kiitos.
提心吊胆和闷

Avatar
minnako
Mao Zedong
 
Viestit: 2220
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:52 pm
Paikkakunta: BJ

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja remtara » To Syys 04, 2008 9:40 pm

Mä pidin Replaysta aivan hillittömästi. Sain siitä ikään kuin... rauhallisen, mutta ahdistuneen surullisen fiiliksen.

Tämä on varmaankin viimeinen kierros.

Kaunis. Mä pidin tuosta toistosta todella paljon. Se sopi tähän enemmän kuin hyvin, tämä olisi ollut paljon tyhjempi ilman sitä. Pidin siitä, miten Ryutaro sanoo Tadashia vanhaksi ja harmaantuneeksi. Ja se tunne, että ne putoaa nopeaa, vaikka oikeasti putoaakin hitaasti, tuntui mun mahanpohjassa. Pelkään tunnetta, kun putoan alaspäin. En pysty huvipuistoissa käymään missään viikinkilaivantapaisissa enää - kerran olen saanut siitä ihan mielettömät pelot ja nyt... minua melkein oksettaa nähdä, kuinka Särkäniemen taikamatto putoaa alaspäin.

Mä pidin tuosta tunnelmasta erittäin paljon.


Muistilista oli jotenkin... hymyilyttävä. Tai sellainen... veikeä. Jollainen itselläkin voisi olla. Juuri tuollainen, jostain läheisestä ihmisestä. Ja mä en tiedä, mutta ehkä mulla on ihminen, josta mä voisin sanoa just nuo samat asiat. En ihan, mutta melkein.

Nää oli ihania. Jotenkin ihanan... tunnelmaan perustuvia, taivasti kirjoitettuja teoksia. Mä pidin näistä todella paljon.

Tuo lause jää soimaan mun päähän ikuisesti. Tämä on varmaankin viimeinen kierros.

Anteeksi, halusin kommentoida, vaikkei nyt oikein irtoakaan.
NEVER MISS THE EYES
KNOW YOUR ENEMY

SUCK MY DICK

Avatar
remtara
Teknikko
 
Viestit: 232
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:36 pm

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Pe Syys 05, 2008 9:34 am

.....vau, kiitos! minnako, remtara - molemmat. Ihania kommentteja, pelastitte päiväni niillä. :)
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja tiku » Ti Syys 09, 2008 1:34 pm

Mun on oikeastaan hirveän vaikea kommentoida, koska jotenkin nuo kaksi oli omalla tavallaan niin hienoja, että... en vaan tiedä mitä voisin sanoa, että se kuulostaisi edes mulle itselleni joltain.

Oon ehkä hieman koukuttunut Puraan tässä äskettäin, niin jo senkin takia kiinnosti hirveästi.

Replay on tuollainen... vaikea sisäistää. Ehkä. Mulla oli jo joku vihje mut vasta kun tajusin lukea tuon aiheen toteutuksen selityksen niin musta tuntui, että se alkoi avautua enemmän. Mutta koska se on niin tulkinnanvarainen, pidän käsityksen omassa tiedossani. Pidin tuosta toistuvasta kohdasta, se oli kaunis.

Muistilista taas on... .... ...en edes keksi mitään sanaa tähän. Jännä, mutta ei tarkoittaen "jännittävä", ehkä vähän... pakkomielteinen. Tadashi kuulostaa pakkomielteiseltä ja siltä, että sen pakkomielle on Akira. En sitten tiedä missä mielessä. Sovitaan, että positiivisessa. Kuulostaa mieheltä, jota ei enää edes jaksa kyrpiä tunteet bändikaveria kohtaan, kun niitä on ollut liian pitkään liian paljon. Sellainen fiilis tuosta ainakin tulee.

Kaikenkaikkiaan pidin näistä ja teki vain mieli sanoa se. Ihan mielelläni luen lisää, koska... nää on jotenkin älyttömän hienoja. tiku kiittää lukukokemuksista~

Avatar
tiku
Teknikko
 
Viestit: 216
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:03 pm
Paikkakunta: 4cm hole in your chest

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ti Syys 09, 2008 7:31 pm

...vau. Kiitos! :)

Jotenkin haluaisin kuulla lukijoiden tulkintoja Replaysta, sillä olen itse omassa päässäni pyöritellyt tuota tekstiä ja pystyn itsekin tulkitsemaan tuon hyvin monella tasolla. Lähtien pinnallisesta fluff-tasosta, jossa tapahtuu tasan se, mitä tekstissä sanotaan, mistä voidaan edestä sitten esimerkiksi horror-tulkintaan, kuvainnolliseen parisuhdekuvaukseen, vanhenemiskuvaukseen tai ihan vaikka koko elämää kuvainnollisesti havainnollistavaan juttuun. Joten jos mitenkään rohkenet, olisi hienoa kuulla ajatuksistasi.

Tulkintasi Muistilistasta on mielenkiintoinen ja tuntuu hyvältä, että se tietystä kielellisestä neutraaliudestaan huolimatta antaa itsestään läpi erilaisia tunteita. Tadashin tunteet kun ovat lopulta aika kaukana neutraalista...

Kiitos kommentista, ihanaa kuulla sun tykkäävän!
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Hamusutaa » To Syys 11, 2008 6:14 pm

Apua kommenton Amberin ficciä. Nyt ei saa tulla kirjotusvirheitä! XD
Enhän minä oikeastaan kuuntele Plastic Treetä mutta halusin lukea jotain ikärajatonta ja sitten eksyin tähän ficci-topikkiin ja onneksi eksyin : D
Tuo ensimmäinen, voi luoja. Se oli kaunis ♥ Oli tulla lähes tippa linssiin, siihen oli jotenkin vangittu sellainen tunnelma sellainen kaunis vähän hämärä, en tiedä. Kaunisse oli joka tapauksessa, voisin lukea sen uudestaan ja uudestaan, mutta ei siihen kyllästyisi. Koska sen voi käsitellä niin monella tavalla. Sille on niin monta ymmärrys tapaa. Tai ainakin minusta on, mutta en sitten muista ihmistä tiedä :OO

Ja tuo toinen, se oli hieman surullinen. Koska minulla on sellanen olo ettei kyseessä ollut henkilö halunnut olla pelkkä ystävä, tai oletettavasti näin olikin (?) Tai toki niin oli, kai, emmä tiiä XD Siinä oli sellainen kysyvä, vastaava tuunelma. Mutta se oli kuitenkin kaunis ja tykkäsin siitä ihan hirveästi, en tiedä miksi mutta siinä oli jotain mistä tykkäsin, ehkä se ettei se ollut ihan tavallinen ficci tai en minä ainakaan ole ennen lukenut tuon tyylistä ficciä..
Kiitos ♥

Toivottavasti ei ollut paljon kirjoitusvirheitä.
Suruaan pikkupoika laulelee, onnellinen mies ei lauluja tee

| | |

Avatar by:bobo2511 @ livejournal

Avatar
Hamusutaa
Fani
 
Viestit: 15
Liittynyt: To Elo 14, 2008 7:09 pm
Paikkakunta: Panelia

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Su Syys 14, 2008 6:04 pm

Hamusutaa kirjoitti:Apua kommenton Amberin ficciä. Nyt ei saa tulla kirjotusvirheitä! XD -- Toivottavasti ei ollut paljon kirjoitusvirheitä.


On se kiva, että mulla on tällainen kielioppipoliisin maine; toivottavasti mun oppilaat pelkää kirjoitusvirheiden tekemistä sitten yhtä paljon, kun opetan äidinkieltä. :'D (Oli muuten vähän virheitä, mutta saa ficcikommenteissa olla sellaisiakin toisinaan mun puolestani. :D)

Kiitos kovasti yllättävästä kommentista - hyvä kuulla näin monen lukeneen ja tykänneen!
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » To Huhti 30, 2009 6:25 pm

Peilikuva

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Paritus: Ryutaro/?
Genre: tekotaide
PoV: Ryutaro
Aihe: 041 Totuus
---

Olen nähnyt sinut vain kylmän lasin läpi, mutta käytän hyvin nämä kaksi ja puoli sekuntia miettien, miksi hymyilit ja katsoit minuun kuin peilikuvaasi.
Kaipuu painaa käteni kovalle, sileälle ikkunalle - olen vain orja sille - ja minusta jää jälki, likaa.

Häpeän sitä, miten yritän takertua sinuun, tahtomattasi, ja kun sinä ojennat kätesi lasin toiselta puolen, katson parhaaksi perua eleeni kuin lyöntivirheen tai puhelun väärään numeroon.

Peilikuvasi teki selvän virheliikkeen. Meitä/Teitä/Heitä onkin siis kaksi.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Touko 18, 2009 2:45 pm

Harusaki Sentimental

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Paritus: Ryutaro/Tadashi
PoV: Ryutaro
Genre: absurdihko draama
Ikäraja: G
Aihe: 015 Kevät
Sanat: 100
Disclaimer: Ficin nimestä pisteet Puralle.



Katselen hänen vakavia, vaitonaisia kasvojaan, joille vaaleat terälehdet putoilevat, jättävät tuoksuvia pieniä lätäköitä ihon uurteisiin silmistä valuessaan. Hänen kukintansa on joka kevät kaunis, päättyy jokaisena alkukesänä surullisesti. Taittuva niska. Tyhjyyteen imeytyvä mollisointu.

Rehelliseni kädet kukkivat vielä. Ne tuoksuvat huumaavaa, makeaa linnunlaulua, kevättä ja hymyä, joka on auringon tappamilta kasvoilta kadonnut. Käsillään Kulta Rakas Rehellinen saa minutkin eloon, herättää solinan ja sirityksen ja vaaleanvihreän raikkauden, mutta kaikki muu hänessä...

Autiomaata. Rottien kallot kolisevat hänessä.

Helle nousee hitaasti. Hikikarpalot putoilevat hänen otsaltaan minun herkille ranteilleni - voi Rehelliseni, valehtelisit edes vähän - ja hiljaa, hitaasti käännymme kohti syksyä.

Talvella kumpikaan meistä ei jaksa versoa.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Enya » La Joulu 05, 2009 9:58 pm

Näin ennen kuin pureudun jokaiseen tekstiin yksittäin, niin haluan sanoa sen, että luin tämän lähinnä mielenkiinnosta. Olen huomannut, että sulla on todella hieno kirjoitustyyli ja tekstit ovat sen mukaisia - voidaan siis sanoa, että avasin tämän lähinnä kirjoittajan perusteella. Ja plussaa oli tietenkin bändi. En tosin ole vielä kerinnyt sen suuremmin tutustua puraan, mutta v-rock festivaalin jälkeen kiinnostus tätä bändiä kohtaan on kasvanut.
Ja otsikosta haluan sanoa sen, että se sopii hyvin tällaiseen JFanFic50-listaukseen. ”Keinotekoisuus” on monitulkintainen sana, ja se antaa enemmän mahdollisuuksia teksteihin, eikä rajoita aihetta tiettyyn aihepiiriin.

Replay:
Kun luin noita alkutietoja, niin arvaa vain kuka ilahtui muutamaan kertaan? Aivan, mä ilahduin tuosta aivan tavattoman paljon. Ironia - tykkään, kielikuvat - rakastan. Eli ei todellakaan huono alku, ennen kuin pääsin koko raapaleen lukuun edes käsiksi.

Huvipuisto on paikkanaan inspiroiva - ainakin mulle. Oon aina pitänyt huvipuistoa sellaisena paikkana, josta voi helpostikin saada monia erilaisia tulkintoja. Maailmanpyörä, sen voisi sanoa olevan huvipuiston kohokohta, ja kuten jo mainitsin monitulkintaisuuden, niin juuri maailmapyörä on sellainen laite (vuoristoradan ohella), jonka voi tulkita monin tavoin. Tämän tekstin pystyin tulkitsemaan monella eri tavalla ja mielestäni se on tekstejä lukiessa todella hienoa. Kuten itsekin sanoit, niin tekstin saattoi tulkita sekä fluffina että eräänlaisena kauhuna. Fluff-versio on tässä hyvin helposti huomattavissa, mutta myönnän, että sivuutin sen version heti kättelyssä. Ensimmäisellä kerralla tulkitsin tekstin niin, että siinä kuvattiin lyhyesti sekä ihmisen elämä että samalla ihmissuhteen rakenne ylä- ja alamäkineen. Kauhuversion tulkitsin lähinnä fobiana (korkeiden paikkojen että myös vanhentumisen).
Pidin siitä, kuinka kuvailit maailmanpyörää ”ikiliikkujaksi” ja siitä, että käytit tekstin alussa ja lopussa toistoa. Se kiteytti tekstin, ja toisto käy hyvin kuvaukseen, kun puhutaan ihmiselämästä - ”kaikki palaa alkuun”. On varmaan turha sanoa, että ymmärsin, kuinka raapaleen nimi pohjautuu tekstiin?

Muistilista:
Jos kommentoisin tätä lyhyesti, niin sanoisin, että pidin tästä raapaleesta enemmän kuin edellisestä. Idea on tässä sinällään yksinkertainen, mutta tässä oli yksi sellainen kerronnallinen juttu, jota olen etsinyt täältä esiintyvistä ficeistä ja mitä olen sitten myöhemmin harmitellut, kun sitä ei ole löytynyt (olen jopa tainnut joillekin mainita asiasta kommenttieni yhteydessä). Voi olla, etten ole ollut tarpeeksi tarkka tai sitten tällaista hyvinkin pientä kerronnallista ilmaisua ei ole vain suosittu tekstien yhteydessä. Ja puhun nyt lainausmerkeistä. Mulla oli varmastikin hyvin epäuskoinen ilme, kun viimein bongasin kohdan, jossa lainausmerkkejä on käytetty sillä tavalla, jota olen etsinyt teksteistä.

En tiedä, koska olemme vain ystäviä.
”Vain ystäviä.”
”Vain” ystäviä.
Vain ”ystäviä”.


Anteeksi. Mun oli aivan pakko mainita tämä kohta, koska tuo kohta todellakin kertoo niin paljon enemmän kuin monet lauseet, joilla olisi voinut ilmaista saman asian. Nuo lainausmerkit todella kertovat enemmän kuin tuhat lausetta. Nuo lainausmerkit pitävät sisällään enemmän, eivät vain sitä päällisin puolin nähtävää. Tuo kohta antaa ymmärtää, että Tadashi kaipaa jotain muutakin kuin ystävyyttä Akiralta, mutta tuonkin voi tulkita monin eri tavoin. Ehkä Tadashilla on suurempia tunteita Akiraa kohtaa, ehkä hän on ihastunut tai rakastunut Naka-chaniin - ehkä hän toivoo olevansa läheisempi ystävä, sellainen, joka on enemmänkin sisar kuin ystävä. En osaa selittää tuota tarkemmin, mutta toivon, että ymmärrät, mitä tuolla haen.
Kun alussa kirjoitit kaikkea sellaista, mitä Tadashi tietää Akirasta, niin mielestäni nuo kohdat kertoivat todella paljon heidän välisestä suhteestaan. Tadashi puhuu Akirasta Naka-chanina. Lempinimet kuuluvat useasti ystävyyteen, joten jo lempinimen käyttäminen viittaa siihen, etteivät he ole toisilleen vain tuntemattomia tai hyvänpäiväntuttuja. Lisäksi nuo lauseet. Pidän niistä todella paljon, sillä ne eivät ole vain lauseita vaan ne ovat muistomaisia - sisältävät jonkun muiston ja tapahtuman, jonka kasi ystävää ovat jakaneet keskenään. Voin hyvinkin nähdä mielessäni Tadashin ilmeen, kun hän luettelee kohtia, jotka hän tietää Naka-chanista. Voin nähdä hymyn ja ehkä sen pienen naurahduksen, kun Tadashi muistelee lauseen taakse kätkeytynyttä tapahtumaa.

Keskimmäisestä kappaleesta voin sanoa täsmälleen saman asiat kuin ensimmäisestäkin kappaleesta, joten en ala luetella niitä tähän uudelleen. Tästä voin sanoa vain sen asia, että nuokin lauseet tuntuvat sisältävän jotain muuta kuin pelkän pintakuoren. Ehkä Tadashi on nähnyt Akiran tuon rakkaan tai parhaimman ystävän seurassa jossain, ja Tadashi on verrannut omaa suhdettaan Akiraan siihen millainen suhde Akiralla on rakastettuunsa tai toiseen ystäväänsä. Ehkä Tadashi on kateellinen siitä, ettei Akira ole hänen kanssaan niin läheinen, ja sen johdosta Tadashi toivoo tietävänsä Akirasta enemmänkin kuin pelkän pinnan.

Kiitos erityisesti tästä raapaleesta! Tämä oli ehdoton suosikkini näistä ja olisin voinut jatkaa tämän pohtimista enemmänkin, mutta pitäähän sitä kahteen viimeiseenkin tekstiin jättää jotain ;D


Peilikuva
:
Ennen kuin olin ennättänyt lukea otsikkoa pidemmälle, niin olin saanut hyvän käsityksen siitä, mitä teksti tulisi sisältämään - ja niinhän siinä kävikin, että genre vahvisti otsikosta syntyneen mielikuvani taiteellisuus. Väititpä mitä hyvänsä alkutiedoissa, niin uskallan väittää sulle yhdessä asiassa vastaan: mielestäni tuohon genreen ei todellakaan kuulu sanana ”tekotaide”, vaan taide. Tässä tekstissä ei ollut mitään, mikä olisi tuonut mieleeni sen, että tämä olisi keinotekoista taidetta. En nyt valita tuosta sen enempää, vaikka mielelläni niin tekisin - on vai niin ärsyttävää, kun oikeasti mahtavat kirjoittajat väheksyvät taitojaan. Ja mielestäni juuri tuon ”teko” sanan käyttäminen on taitojen väheksymistä, ja sulla ei todellakaan ole mitään syytä väheksyä tekstejäsi.

Mutta nyt siihen tekstin sisältöön! Varoitan jo tässä, että tulen hyvin todennäköisesti toistamaan aikaisemmin sanomaani, mutta sun teksteissä (ainakin näissä) on suhteellisen paljon yhtäläisyyksiä toistensa kanssa ja mun ajatukset ovat siten ehkä lähellä toisiaan - tulkinnallisesti katsoen.

Eli, kuten osasin odottaakin nimen ja genren perusteella, löysin tästäkin tekstistä monia erilaisia tulkintatapoja. Tietenkin teksteistä voi aina nähdä sen pintapuolen, niin myös tässä, mutta tässä pintapuolta vahvempana olivat se, mitä täytyy tarkastella ja tulkita syvällisemmin ja tarkemmin, jotta löytäisi oikean yhteyden tekstiin.
Tämän tekstin tulkitseminen oli Muistilistan tapaan todellakin lähellä sydäntäni, sillä ajattelin tämän tekstin sekä Ryutaron ja jonkun tuntemattoman henkilön välisenä, mutta myös Ryutaron suhteesta itseensä. Ja etenkin noista tulkintatavoista jälkimmäinen on todella mielenkiintoinen. Kuinka monesti on julkaistu tekstejä, joissa pohditaan suhtautumista itseensä? Tietenkin tuo on mahdollista osana tekstinä jossain lauseiden välissä hyvin pienessä kohdassa, mutta tarkoitan nyt kokonaista tekstiä.

Lasi viittasi minulle tulkintatavasta riippumatta eräänlaiseen suojamuuriin sielun ja näkyvän ulkokuoren välillä. Jos ensin pureutuisin ensimmäiseen tulkintaan (Ryutaro ja tuntematon henkilö), tulkitsin tekstin niin, että tämä tuntematon henkilö ei uskalla näyttää todellista itseään. Ehkä toiset luulevat, että he näkevät ja tuntevat tuon anonyymina pysyttelevän henkilön. Ehkä hän vain pitää suojamuuriaan yllä, eikä olekaan näyttänyt todellista itseään. Ryutaro on kuitenkin huomannut, nähnyt, että tuo tuntematon henkilö esittääkin jotain toista kuin on. Kuinka Ryutaro on saanut selville nimettömänä pysyvän henkilön suojamuurista? Miksi hänellä edes on suojamuuri (jos sellaista edes on)? Voimmeko koskaan edes nähdä kaikkea toisesta ihmisestä tai edes itsestämme?
Kylmä lasi, kylmä ulkokuori. Miksi hän hymyili? Millä tavalla hän hymyili ”kuin peilikuvalleen”? Kriittisesti, pelokkaasti… Tulkitsin tuon katseen ehkä vähän molemmilla tavoilla. Miksi hän hymyili Ryutarolle? Ehkä hän huomasi sen, että Ryutaron on ymmärtänyt hänestä sen puolen, mitä toiset eivät ole nähneet ja ymmärtäneet.

Kohdan, jossa Ryutaro koskettaa ikkunalle ja hänen kosketuksensa jättää tahran, näin niin, että Ryutaro oli lähestynyt tuota henkilöä, ehkä ollut se ensimmäinen henkilö, joka on kysynyt ”onko kaikki kunnossa”. Tahra, ehkä se viittaa siihen, kuinka kysymys on vaikuttanut anonyymiin henkilöön. Kukaan toinen ei ole nähnyt suojamuurin taakse, ja sitten Ryutaro yllättäen näkee ”huijauksen”. Tuon kohdan voin tulkita myös sillä tavalla, että Ryutarolla on ollut suhde tuohon kyseiseen henkilöön, ja suhteen päättyessä muistot suhteen ajalta ovat jääneet tuntemattoman henkilön mieleen. Ehkä Ryutaro oli tehnyt jotain, mikä sitten aiheutti suhteen päättymisen - ehkä petti, mistä johtuen muistoihin ja anonyymiin henkilöön jäi ”likainen tahra” (Kysymys siitä, mikä itsessä on vialla ja mahdollisesti itseluottamuksen horjuminen yms.).

Mutta joo, siihen alkuperäiseen ideaan nyt kun satuin taas poikkeamaan ajatuksesta. Eli siis Ryutaro yrittää saada toista puhumaan ja avautumaan, mutta lopulta tuntee kuitenkin, ettei ole vielä valmis kuulemaan kaikkea ja suhde hänen ja tuon anonyymin henkilön välillä palaa entiseensä.

Toinen tulkinta puolestaan. Peilithän heijastavat, joten ehkä siitä syystä tulkitsin tämän myös sillä tavalla, että Ryutaro puhui itsestään. Tästä tulkinnasta en ala kirjoittaa samanlaista kilometritulkintaa kuin edellisestä, sillä tämän tulkinnan voi löytää helposti edellisen selitykseni pohjalta - tavallaan yhdistelin tätä tulkintaa edelliseen.

Meitä/Teitä/Heitä onkin siis kaksi.


Tämä kohta on aivan pakko mainita, sillä pohdin tuota todella pitkään enkä ole vieläkään onnistunut pääsemään yksimielisyyteen tuon kohdan tulkitsemisesta. Tuo viittaa tavallaan kumpaankin mainitsemistani tulkinnoista. Ihmisessä on tavallaan kaksi eri puolta: ulkoinen ja sisäinen, josta voimme näyttää sen verran kuin haluamme.

Harusaki Sentimental:
Tämä on ehkä hämmentävin raapale näistä neljästä. Tämä eroaa kirjoitustyyliltään edellisistä, ja sen vuoksi tämän tulkitseminenkin on erilaista - jollain tavalla helpompaa mutta myös vaikeampaa.

Suurimmaksi osaksi tulkitsin tätä tekstiä kertomuksena ihmissuhteesta, siitä ettei jokainen päivä ole helppoa, vaan välillä on myös riitelyä, kyyneliä ja murehtimista. Keväällä suhde kukoisti, kesällä kaikki on vielä kunnossa, mutta syksyllä suhde alkaa hiljalleen viilentyä ja talvella suhde on kulkenut tiensä päähän. Näen tekstin sisällön myös niin, että minäkertojan rakastettu (koska en tunne henkilöitä, niin en osaa tunnistaa tekstistä kumpi on minäkertoja) ei uskaltanut/halunnut näyttää/antaa kaikkea itsestään suhteeseen. Ja tuohon käsitykseen pääsin tuolla ”Autiomaata”-kohdalla.

Ja koska tämä teksti oli absurdi, niin kiinnitin erityisesti huomiota noihin muutamiin epäloogisiin kohtiin. Ne olivat todella hienoja, eivätkä olleet sellaisia, joihin törmää vähän väliä tekstien yhteydessä. Vaaleanvihreä raikkaus, tuohon kuvaukseen en muista kovin monesti törmänneeni.

Vaikka kyseessä olikin absurditarina, niin tämä ei ollut mielestäni siitä vaikeimmasta päästä kyseisessä genressä. Pidän tätä enemmänkin hienovaraisena kyseisen genren edustajana.

Näin lopuksi tästä tekstistä mainitsen vielä muutaman kohdan, jotka osuivat tekstistä erityisesti silmiini. Niistä ensimmäisenä mollisointu. En vain kyllästy siihen, kuinka musiikkiin liittyviä sanoja käytetään kuvailun yhteydessä. Etenkin ihmistä tai ihmissuhdetta kuvaillessa useat musiikkiin liittyvät sanat ovat hyviä kuvailun yhteydessä. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia kuten ihmiset itsekin, ja musiikkia voi tulkita monella eri tavalla ja siinä on monta eri tasoa: melodia, sanat jne. Joten pidin todella paljon siitä, kuinka mainitsit tekstissä mollisoinnun. Toinen mainitsemisen arvoinen kohta on se, kuinka minäkertoja rakkaastaan puhuessaan käyttää nimityksiä ”Rehelliseni” ja ”Kulta Rakas Rehellinen”. Nuo eivät ole mitään jokapäiväisiä kutsumanimiä, ja etenkin tuo on jollain tavalla epäilyttävä. Päättyikö suhde kenties rehellisyyden vuoksi? Tuohon kohtaan viittaa myös se, kuinka tekstin loppupuolella minäkertoja minäkertoja pyytää rakastaan valehtelemaan. Kolmanneksi mainitsen sen, kuinka minäkertoja kuvaili ja vertasi rakastaan kevääseen.

Viimeiseksi mainitsen yhden kohdan joka aiheutti ristiriitaisia tunteita, ”lätäköitä”. Jollain tapaa tuo kohta särähti tekstissä, enkä tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Alku ja jatko ovat hyvin kauniisti kuvailtu ja ”lätäkkö” ei jotenkin tunnu kuuluvan tuolle kohdalle tekstiä. Mutta kun aloin miettiä muita sanoja, jotka kuvaisivat kyseistä sanaa, niin huomasin, etteivät muutkaan synonyymit tuolle sanalle ole kovin ihmeellisiä. Ehkä tuo sana on synonyymeihinsä verrattuna parempi vaihtoehto, mutta se ei muuta mielipidettäni kyseisestä kohdasta. Ja nyt tämä selittely ja perustelu menetti pointtinsa, gomen! D: Ja mahdolliset pahoitteluni siitä, jos tässä kommentissa on epäselvyyksiä. Kysy toki, jos jäi joku kohta häiritsemään sekaisuudellaan, niin voin (ainakin yrittää) selitää paremmin.

Näin yleisesti ottaen sanon vain lyhyesti sen, että pidin kovasti lukemastani. Monitulkintaisuus on aina mieleeni ja kuten ehkä näet tässä kommentissa, niin mulle syntyi monia erilaisia ajatuksia näistä teksteistä. Olet taitava kirjoittaja, ja ehkä uskaltaisin jo tässä vaiheessa sanoa, että kuulut ehdottomasti suosikkikirjoittajiini.

Kiitos!
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

    1 tykkää.
Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ke Joulu 09, 2009 8:40 pm

Ihan alkuun paljon kiitoksia kommentistasi, Enya! Perään vielä pahoitteluni siitä, että vastaaminen on venynyt muutamalla päivällä. :(

Enya kirjoitti:Näin ennen kuin pureudun jokaiseen tekstiin yksittäin, niin haluan sanoa sen, että luin tämän lähinnä mielenkiinnosta. Olen huomannut, että sulla on todella hieno kirjoitustyyli ja tekstit ovat sen mukaisia - voidaan siis sanoa, että avasin tämän lähinnä kirjoittajan perusteella. Ja plussaa oli tietenkin bändi. En tosin ole vielä kerinnyt sen suuremmin tutustua puraan, mutta v-rock festivaalin jälkeen kiinnostus tätä bändiä kohtaan on kasvanut.
Ja otsikosta haluan sanoa sen, että se sopii hyvin tällaiseen JFanFic50-listaukseen. ”Keinotekoisuus” on monitulkintainen sana, ja se antaa enemmän mahdollisuuksia teksteihin, eikä rajoita aihetta tiettyyn aihepiiriin.

Olen imarreltu siitä, että nimeni ficin postaajana voi myös vetää puoleensa, ei vain karkottaa. :'D Puraa suosittelen kaikille todella lämpimästi - onhan se ollut omalla lempparilistallani jo neljä - viisi vuotta ihan tiiviisti. :> Topicin otsikosta sen verran, että se viittaa ihan suoraan bändin nimeen; muovinen puu on keinotekoista luonnollisuutta, ja sitä myös ficcini ovat olevinaan.

Kiitos tulkinnoistasi, lukijoiden tavat ymmärtää tekstejäni ovat aina yhtä mielenkiintoisia! Olit myös usein lukenut juurikin sen, mitä mielestäni ficciin olen kirjoittanut, kaipa se on onnittelun paikka meille molemmille. :D

Mulla oli varmastikin hyvin epäuskoinen ilme, kun viimein bongasin kohdan, jossa lainausmerkkejä on käytetty sillä tavalla, jota olen etsinyt teksteistä.

En tiedä, koska olemme vain ystäviä.
”Vain ystäviä.”
”Vain” ystäviä.
Vain ”ystäviä”.

Jes, en ole ainoa välimerkkimerkityksiä märehtivä! Ainakin toistaiseksi Lafin ficeissä näkyy melko vähän välimerkkien astettakaan luovempaa käyttöä, vaikka jo pelkästään pilkut ovat melkoisen mojova ase. Toivotaan kuitenkin, että näistäkin tulisi paremmin tiedostettu ilmaisutapa~

Väititpä mitä hyvänsä alkutiedoissa, niin uskallan väittää sulle yhdessä asiassa vastaan: mielestäni tuohon genreen ei todellakaan kuulu sanana ”tekotaide”, vaan taide.

Oon iloinen, jos ajattelet niin. Mulla on itselläni melkoinen taipumus itsekriittisyyteen/perfektionismiin, ja toisekseen rakastan itseironiaa, mikä saa mut nauramaan aika hyeenamaisesti ah, niin taiteellisille ficeilleni(kin). Hyvä kuitenkin tosiaan kuulla, että ainakin joillekin lukijoista tämä menee läpi taiteena.

Meitä/Teitä/Heitä onkin siis kaksi.


Tämä kohta on aivan pakko mainita, sillä pohdin tuota todella pitkään enkä ole vieläkään onnistunut pääsemään yksimielisyyteen tuon kohdan tulkitsemisesta. Tuo viittaa tavallaan kumpaankin mainitsemistani tulkinnoista.

Minulla on paha tapa tarkoittaa montaa asiaa yhtä aikaa. ;) Olet siis oikeassa, ja on olemassa vielä kolmaskin ulottuvuus.

Olet taitava kirjoittaja, ja ehkä uskaltaisin jo tässä vaiheessa sanoa, että kuulut ehdottomasti suosikkikirjoittajiini.

Kiitos!

Vau, kiitoksia itsellesi! Äänestän sua Vuoden kommentoijaksi seuraavassa Lafi-gaalassa, se on jo nyt päätetty. :P
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » To Maalis 03, 2011 11:36 am

Kiitos sullekin vastavierailusta ja kommentista, Amor! :D Hyvä, että sattumalta huomasin tän meidän Harusaki Sentimental -ficciyhtäläisyyden, niin päädyit lukemaan mun ficcejäni, hahaha. En oo kyllä julkaissut noin puoleen vuoteen mitään muiden kiireiden ja kaikkien keskeneräisten ficcien bittiavaruuteen kosahtamisen vuoksi, mutta oon ihan yhtä onnellinen, jos vanhoista ficeistä löytyy jotakin kiinnostavaa lueskeltavaa.

Musta ihmisten ei pitäis ottaa ollenkaan niin paljon paineita siitä, ymmärtääkö ne "oikein", mitä kirjoittaja on tarkoittanut. Ei sillä ole mitään väliä, ymmärtääkö tekstin niin kuin kirjoittaja on tarkoittanut tai niin kuin joku muu kunnianarvoisa lukija - mulle ainakin tärkeintä on, että mun teksteistä saadaan jotakin irti: esteettisiä elämyksiä, tunnekokemuksia. Ne voi tulkita monella tavalla, tai ne voi jättää tulkitsematta ja nauttia vain kielestä. Mulle on tärkeintä, että niitä luetaan, ja että niistä saadaan myös jotakin irti. Sä tulkitsit Harusakin vuodenaikakuvan samalla tavoin kuin mä tarkoitin; toisaalta vuodenajat voi vetää niinkin pitkälle kuin koko ihmiselämän kuvaukseksi tai niinkin suppeaksi kuin yhden hetken muutokseksi, joten se on ihan makuasia mun puolestani. Oli tämä sitten kertomus elämästä ja kuolemasta tai rakkaudesta ja erosta tai kosketuksesta ja sen loppumisesta, tässä on pohjimmiltaan kyse luopumisesta, samalla tavalla kuin sun Harusaki Sentimentalissasi. Niin mä tämän näen, mutta kuten sanoin, jokainen saa lukea näitä artsympia ficcejäni ihan omista lähtökohdistaan.

Myös Replayhin pätee sama, ja se on kieltämättä yks mun omistakin suosikeista mun tuotannossa. Oon soveltanut ficciä myös nyt myöhemmin; keväällä tulee ulos yksi levy, johon olen kirjoittanut Replayn pohjalta yhdet lyriikat - ja niissä onkin ihan eri viesti kuin mielestäni tässä alkuperäisessä. Oon siis saanut tästä itsekin paljon irti, lähinnä lukijoiden erilaisten tulkintojen kautta. Sun itsemurha- / päihdetulkinta oli uudenlainen, joten kiitos siitä! Kiinnostavaa ja ihan perusteltua tulkita noinkin~

Suuri kiitos siis kommentista, ja toivottavasti ehdit ja jaksat kommentoida mun muitakin Pura-ficcejäni, jos tuut lukeneeksi.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

    2 tykkää.
Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 03, 2013 9:22 pm

Alku

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Fandom: Plastic Tree
Ikäraja: G
Genre: gen, pohdiskelu
PoV: Akira



Alku on lopun kääntöpuoli, se seuraa väistämättä päättymisiä. Kehiä, kehiä, kierrämme jo ties kuinka monetta elämäämme, bändinäkin. Palamme loppuun, rumpali lähtee, nousemme tuhkasta, palamme loppuun, rumpali lähtee, nousemme tuhkasta...

Minussa ei ole yhtä ainutta samaa solua kuin silloin, kun ensimmäistä kertaa otin kitaran kaulasta kiinni, mutta olen toistanut sen liikkeen, sen otteen, sen tunteen, sen tavoitteen satoja ja tuhansia kertoja, ja siitä on tullut lähtemätön, solua tuhat kertaa pysyvämpi osa minua. Olen lainannut kymmeniä rooleja ja lähes yhtä monia identiteettejä, olen löytänyt ja hukannut itseni yhä uudestaan, mutta yksi pysyy: Minä olen soittaja. Sen tajusin - tai ehkä muistin entisestä elämästä - jo silloin, kun tunsin kitaran kaulan puun ja teräksiset kielet ensikertaa sormissani.

Se ei ollut mikään loistelias menestysalku, ei mitään elokuvan alkukohtausmateriaalia. En oikein osannut pidellä soitinta ja sain aikaan järjettömän rumia, epäharmonisia ääniä. Mutta olennaista onkin se, että se oli alku, ja olen myöhemmin palannut samaan pisteeseen niin, että siitä olisi voinut elokuvan alkukohtauksen vaikka tehdäkin. Soittaja Budokanin lavalla, hymy huulillaan, hikeä niskassa, maailman rakkain esine nyrkkinsä sisällä: puu, kielet.

Samaa voi sanoa tästä bändistäkin, kaiketi, ja meistä jokaisesta. Kaikkien täytyy aloittaa jotenkin ja jostakin. Harvoin kaikki loksahtaa kohdalleen aivan heti, mutta kyllä jossain syvällä on täytynyt olla valmis tieto ja luottamus: tätä varten minä olen, tätä minä olen, ja mitä lähempänä olen tässä onnistumista, sitä rehellisemmin olen juuri minä. Ja kun ensimmäistä kertaa nyökkäsin sen merkiksi, että olin valmis aloittamaan, Ryuutarou kääntyi mikrofoninsa puoleen ja kuulin olkani takaa Shinin laskevan meidät käyntiin, tiesin tekeväni sen vielä miljoona kertaa. Niin olen tehnyt.
Viimeksi muokannut Amber päivämäärä Ti Kesä 04, 2013 9:43 am, muokattu yhteensä 2 kertaa
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 03, 2013 9:24 pm

Ilo

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Fandom: Plastic Tree
Ikäraja: G
Genre: gen, onnellisuusfiilistely
PoV: Ryuutarou



Sinä aamuna avasin silmäni samoin kuin viimeksi lapsena: ihmetellen koko auringonkirkastamaa valtakuntaani, valoja ja varjoja makuuhuoneeni seinillä, pölyssä uineita ja hiljalleen nuupahtavia huonekasvejani. Ihmetellen hiljaisuutta, joka piti minua sylissään pehmeänä ja turvallisena, hiljaisuutta jossa linja-autojen ja ihmisten ja yli lentävien lentokoneiden äänet kelluivat kuin lämpimässä kylpyvedessä.

Nousin lopulta, laitoin sukat jalkaan ja avasin verhot molemmista huoneistani. Toisella puolella taloa oli leikkiviä lapsia, joilla oli selvästi jotakin hyvin jännittävää meneillään vielä niin pienessä ja suojatussa maailmassaan; toisella puolella vanha köyryselkäinen puutarhuri leikkasi pensaita. Ei kovin hyvin eikä varsinkaan nopeasti, mutta kauan. Sitkeästi. Sillä tavalla pysyi elossa.

Näin jälkeenpäin ajatellen hetki oli melko surrealistinen, ja toisaalta se oli niin mitäänsanomaton, että ihmettelen, miksi se päivä oli niin käänteentekevä. Otin auringon ja oikeastaan koko tuntemani maailman käteeni ja nielin sen kokonaisena, tuntien suussani sen makean maun ja nenässäni puhtaan elämäntuoksun. Kaikki näyttäytyi minulle uudessa valossa: Tutut kadunkulmat ja tupakkakaupan puiseva ja joskus epäkohtelias eukko. Ilma. Vesi. Taivas. Musiikki lakkasi olemasta vain ääntä ja muuttui väreiksi, liikkeiksi, muodoiksi, lähes käsinkosketeltaviksi esineiksi. Lauloin koko yön yksin studiossa, purin kaiken pahan, hyvän ja varsinkin sekavan rintalastani alta. Nukuin koko seuraavan päivän, heräsin illalla, menin katsomaan virtaavaa vettä. Kirjoitin taukoamatta aamuun asti. Kävin taas makaamaan aamuauringossa ja suljin silmäni. Oli niin helppo hengittää, niin kuin silloin kun maailma oli vielä pienen nyrkin kokoinen.
Viimeksi muokannut Amber päivämäärä Ti Kesä 04, 2013 9:46 am, muokattu yhteensä 1 kerran
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 03, 2013 9:28 pm

Suru

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Fandom: Plastic Tree
Ikäraja: G
Genre: angst
PoV / fokalisoija: Ryuutarou

Hän istui ikkunalaudalla ja tuijotti harmaata maisemaa lasittunein silmin. Mustat hiukset roikkuivat velttoina kasvoilla ja hartioilla saakka, koska hän oli antanut niiden venähtää levynteon aikana tavallista pidemmiksi.

Ikkunan takana puu puhdotteli lehtiään kadulle, luopui niistä ja kesästä yksi lehti kerrallaan.

Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin, kynnet painautuivat kämmeniin jättäen jälkeensä pieniä puolikuun muotoisia painaumia. Kalpeat laihat kädet, mustiksi maalatut kynnet. Hän veti pitkäksi venyttämäänsä paidanhihaa ranteen päältä, kokeili kynsiään ohueen ihoon tajuamatta lainkaan, mitä teki.

Puhelin värisi työpöytää vasten. Kadulla huusi ambulanssin sireeni. Hän hengitti pinnallisesti ja tuijotti kadun toiselle puolelle, missä vanha pariskunta pyyhki penkkiä nenäliinoillaan kuivaksi ennen kuin istuutui siihen vieretysten. Ryppyinen käsi silitti yhtä ryppyistä kämmenselkää.

Hän oli yhä yksin.

Naapurissa haukkui koira. Vesi alkoi valua ikkunaa pitkin, ja hänen hengityksensä teki lasiin sumuisen laikun.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 03, 2013 9:31 pm

Ahneus

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Fandom: Plastic Tree
Ikäraja: G
Genre: gen, bändielämä, pohdiskelu


"Sun pitää lopettaa toi."
"Mikä?"
"Kyllä sä tiedät."

Tadashi katsoi Akiraa tietokoneen näytön yli. Hänen silmiensä alla oli syvänharmaat varjot, ja hiukset sojottivat revittyinä ja nyhdettyinä sinne tänne.

"Työnteko? Mitäs te sitten teette?"
"No ei helvetissä, en mä siitä puhu. Mutta tää menee nyt yli, mee kotiin nukkumaan."

Tadashin suupielet kiristyivät ennen kuin kädet nousivat näppäimistöltä hieromaan väsyneitä kasvoja.

"Tää on kesken."
"Niin on, mutta sen voi tehdä loppuun huomenna. Siitä tulee parempi huomenna."

Tadashi tarttui taas hiireen, leikkasi raidan poikki siitä, mistä oli aikonutkin, ja liitti sen toiseen. Hiirikäsi tärisi lähes huomaamattomasti. Akira hymähti hermostuneena, kiersi pöydän ja tarttui Tadashia kiinni molemmista ranteista. Basisti sähähti kivusta ja ärsyyntymisestä.

"Kulta", Akira sanoi äänensävyllä, joka oli yhtä aikaa anteeksipyyntö, toru, lohdutus. Tadashi painoi päänsä Akiran kylkeä vasten. Akira laskeutui kyykkyyn, otti Tadashin kädet käsiinsä, tuijotti niitä puhuessaan.

"Sä ahnehdit. Älä suutu, mutta tää ei käy mulle enää. Mennään kotiin."
"En mä voi vielä."

Akira huokaisi turhautuneesti, nousi ylös, katsoi Tadashia hetken ja lähti. Ahnehtija jäi yksin pimeään huoneeseen, pelkän näytön sinisen valon varaan.
Viimeksi muokannut Amber päivämäärä Ti Kesä 04, 2013 9:50 am, muokattu yhteensä 1 kerran
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: J-FanFic50: Keinotekoisuus (Plastic Tree -oneshotteja)

ViestiKirjoittaja Amber » Ma Kesä 03, 2013 9:33 pm

Pelko

Kirjoittaja: Amber
Beta: En koe tarvitsevani.
Fandom: Plastic Tree
Ikäraja: G
Genre: gen, luopuminen, bändielämä
PoV: Buchi

Tänään minä lähden. On pakko. Tuijotan itseäni peilistä, silmästä silmään mietin vielä kerran viimeisiä vuosia, näitä viimeaikaisia tunteita - niin, minun on pakko. Joskus on revittävä itsensä irti sellaisestakin, mitä rakastaa. Sellaisestakin, mitä joskus halusi yli kaiken. Sellaisestakin, mikä joskus oli kaikki. Asiat ovat muuttuneet, ja se on muuttanut minua. En saa tästä enää samanlaista iloa kuin ennen, en enää tunne samaa ylpeyttä; saman hyödyn voin saada jostain muustakin, ehkä kevyemmällä omallatunnolla. Tätä on tehtävä täysin panoksin tai ei lainkaan. Se on julma totuus.

Saman minä sanon heille. Istumme studion kahvihuoneessa hiljaa, aurinko porottaa minua niskaan ja pöly kutittaa silmiä ja nenää. Tai luopumisen suru. On hiljaista, niin kovin hiljaista. Olen pudottanut pommin, ja nyt katselemme sen aiheuttamia tuhoja. Kuuntelemme toistemme kipeitä hengityksiä ja nielaisuja. Rintaani puristaa.

"Pitäiskö sun vielä miettii vaikka muutama viikko?"
Pudistan päätäni.
"Mä oon mukana sen ajan, kun tarvii, mut tää on jo päätetty asia. Jos voin auttaa teitä jatkaan, teen sen tietenkin. Mut mun on pakko jättää tää."

"Ei me jatketa", Ryuutarou sanoo hiljaisella, pienellä äänellä.
Tadashi nousee, kääntää selkänsä ja alkaa tiskata kahvikuppiaan sanaakaan sanomatta.

Seison jyrkänteen reunalla ja odotan tuulenvireen kasvavan puuskiksi, myrskyksi. En näe mitään.
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.

"I think that giving up is a harder road. Walk a road that wouldn’t leave you any regrets."
- Kaoru, Dir en grey

Avatar by Ninjin.

Avatar
Amber
Vuoden beta
 
Viestit: 1282
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 8:58 pm
Paikkakunta: Tampere

Seuraava

Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron