An cafe -Turkoosi vesi-

[HamtaroHam]

Otsikko: Turkoosi vesi
Kirjoittaja: HamtaroHam
Beta: En koe tarvitsevani
Paritus: Bou x Kanon, Miku x Teruki
Tyyliluokitus: Fluff, humor
Osat: 5
Ikäraja: Ei ikärajaa
Sisältökuvaus: An cafen jäsenet päättävät lähteä viettämään kylpylälomaa yhdessä. Porealtaat, uima-altaat, saunat ja privaattipukuhuoneet kutsuvat neljää miestä, jotka ottavat lomastaan kaiken irti. Kuitenkin jo hotelliin saapuessa herää ensimmäinen kysymys: kuka nukkuu kenenkin kanssa, kun heillä on käytössään kaksi kahden hengen huonetta? Jotakin ystävyyttä suurempaa kehitellään tuon kaiken turkoosin veden keskellä.
A/N: Toinen koskaan kirjoittamani fanfiction, joka ilmestyi heti ensimmäisen ficcini jälkeen, eli ennen joulua vuonna 2006. Idea on melko tavallinen ja juoni etenee nopeasti, toteutus on melko alkeellisella tasolla yhä. Olen korjannut tästä kielioppivirheet, mutta itse tarina on sama kuin alkuperäinenkin oli. Nuo paritukset eivät kyllä henkilökohtaisesti enää iske lainkaan, nämä kaksi ensimmäistä ficciäni olivat selvästi parituksiltaan kokeiluja, joiden jälkeen vasta löysin sen sopivan. :D
(Huom! typerä yksityiskohta, tämä fic alkaa melkein täysin samalla lauseella kuin -Kielletyt tunteet- fic :D Se on tahattomasti tehty virhe, tajusin sen, kun aloin lukea tätä uudestaan läpi.)

Julkaisen tähän aina yhden osan kerrallaan, sitä mukaa, kun saan muokattua valmiiksi.

Olkaa hyvät!


1. luku

"Olen niin iloinen! Meillä on pitkästä aikaa kunnon loma!" Bou huudahti innoissaan. Hän hyppeli ilmaan tasajalkaa ja hymyili jokaiselle vastaantulijalle iloisesti. Miku, Kanon ja Teruki naureskelivat ja pyörittelivät silmiään kävellessään innostuneen Boun vanavedessä kohti suurta kylpylärakennusta. Ilma oli lämmin ja ihanan kesäinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
"Bou, rauhoitu vähän. Sinä nolaat meidät!" Kanon mutisi. Hän oli peittänyt kasvonsa huivilla ja silmänsä aurinkolaseilla. Kanon ei pitänyt julkisuudesta ihan yhtä paljon kuin muut bändin jäsenet.
"Kanon, älä ole ilonpilaaja! Bou on oikeassa, kiva vaan, kun on loma. Ota jo tuo naurettava huivi pois naamaltasi! Ikään kuin kukaan ei tunnistaisi sinua, jos liikut meidän kanssamme!" Teruki sanoi naureskellen. Hän nyki mustaa huivia pois basistin kasvoilta, joka kuitenkin piti siitä tiukasti kiinni.
"Niin juuri! Vai luuletko ihmisten vain kuiskivan keskenään: 'Katsokaa, tuolla on An cafe! Heidän seurassaan on joku tuntematon tyyppi! Mutta olen täysin varma siitä, että se ei ole ainakaan Kanon!'" Miku pelleili ja nauroi päälle.
Basisti otti lannistuneena huivin pois kasvoiltaan, taitteli sen ja laittoi taskuunsa.
"Voi Kanon... Olet niin siisti ja järjestelmällinen! Jopa huivin sinä taittelit niin kauniisti!" Miku kiusasi naurunkyynelet silmissään ja joutui pian juoksemaan karkuun Kanonia, joka huitaisi häntä leikkisästi kädellään.

"Loma... Ihana sää! Miksi me valitsimme kylpyläloman? Olisimme mieluummin lähteneet rannalle!" Teruki huokaisi Boulle, kun Kanon lähti juosten Mikun perään.
"Minä pidän uima-altaista ihan yhtä paljon kuin rannoistakin. Uima-altaasta käsin on helpompi katsella ihmisiä, jotka käyskentelevät sen reunalla", Bou sanoi. Hän katsoi kohti aurinkoa iloisena ja hänen huulilleen nousi haaveileva hymy.
"Kuten esimerkiksi... Kanonia?" Teruki vihjaili ilkikurisesti.
"Niin... Mitä?" Bou hätkähti ja katsahti Terukia silmät suurina.
"Se oli vitsi! Tajuatko? Vitsi vain..."
Bou vilkaisi Terukia vielä kerran, eikä pojan tietäväinen hymy saanut häntä uskomaan tämän sanaa. Juuri silloin Miku juoksi suoraan päin Terukia niin, että molemmat pojista kaatuivat maahan päällekkäin.
Kanon ilmestyi kohta Boun vierelle nauraen vatsaansa pidellen.
"Voi Miku! Sinä se sitten et ole lainkaan siisti ja järjestelmällinen", Kanon nauroi vedet silmissä. Bou alkoi kikattaa ja vilkaisi Kanonia. Pojan mustat hiukset kiilsivät auringonvalon osuessa niihin. Hänen paksu kajaalikerroksensa sopi niin hyvin pojan tyyliin, että sen olisi voinut luulla olevan osa Kanonia. Bou hymyili ja käänsi katseensa maassa makaaviin poikiin.

"Auttakaa nyt joku meidät ylös, älkääkä vain seiskö siinä!" Teruki huusi Mikun alta. Miku nauraa käkätti kuorossa Kanonin kanssa, joka ei selvästikään kyennyt auttamaan toisia. Niinpä Bou päätti vetää Mikun ja Terukin ylös maasta.
Bou otti Terukia kädestä kiinni ja veti kaikin voimin tätä ylös.
"Eikö sinun, Miku, kannattaisi tulla ensin pois Terukin päältä, jotta tämä pienin ja viattomin saa nostettua hänet ylös?" Kanon sanoi taputtaen Bouta päälaelle, naurava hymy yhä huulilaan.
"Ou, juu..." Miku mutisi ja kampesi itsensä ylös maasta. Teruki nousi heti perässä ja pyyhki pölyä vaatteistaan.
Bou lähti jälleen tanssahdellen kohti kylpylän hienoja ulko-ovia. Muut kolme kävelivät perässä keskenään naureskellen ja vitsaillen.

He astuivat nelistään sisään kaksoisovista ja suuntasivat suoraan tiskille. Aulan seinät olivat vaalean kullan väriset, lattia oli valkoista marmoria, kaikki koriste-esineet olivat väriltään kultaa tai valkoista. Pääasiassa koko sisustus oli valkoisen ja kultaisen sekotusta.
"Täälläpä on kirkasta, vähän kuin sairaalassa olisi", Kanon tuhahti nojaten tiskiin. "Saan varmaan päänsäryn..."
Bou katsoi Kanonia huolestuneena.
"Sattuuko sinua päähän?" Bou kysyi tullen basistin viereen.
"Eeh... Ei, mutta tämän kirkkauden takia voisi vaikka alkaa sattua", Kanon mutisi punastuen. Kitaristi hymyili Kanonille ja vilkaisi Terukia.
Rumpali hymyili vihjailevasti, nyökkäili päällään kohti Kanonia ja virnisti jälleen Boulle. Vaaleahiuksinen tuhahti kovaäänisesti ja loi Terukiin katseen, jolla yritti viestittää tämän olevan tyhmä ja lapsellinen. Vanhempi vain kohautti olkiaan. Silti hän jatkoi vitsailuaan vilkuillen koko ajan joko Kanonia tai Bouta.
"Lopeta", kitaristi kuiskasi punastuen. Teruki kiusasi häntä tahallaan, Boulle Kanon oli vain ystävä. Oli aina ollut...

"Me haluaisimme huoneen neljälle, kiitos", Miku sanoi pienikokoiselle naiselle tiskin takana.
"Selvä", nainen sanoi. Hän kumartui katsomaan tietokoneen ruutua. Samalla hän vilkuili koko ajan neljää miestä, jotka nojailivat tiskiin.
"Kuulutteko te siihen bändiin?" nainen kysyi innoissaan suoristaen selkänsä. Nainen oli melko nuori ja pirteän näköinen, hänen virkapukuunsa kiinnitetyssä nimikyltissä luki nimi Sonoko Takande.
"Jep. Mitenkäs se huone…?" Miku kysyi malttamattomana. Teruki oli alkanut rummuttaa tiskiä sormillaan, Bou katseli kynsiään ja Kanon vilkuili kyllästyneenä ympärilleen.
"Aivan. Meillä ei ole valitettavasti yhtäkään huonetta vapaana."
"Mitä?! Ei yhtäkään huonetta vapaana?" Miku kauhistui.
"Neljälle ihmiselle siis. Mutta neljännessä kerroksessa, huoneet 1001 ja 1002 ovat vapaina. Molemmat ovat kahden hengen huoneita", nainen sanoi ojentaen kahta avainta.
"Eikö teillä ole ollenkaan sitä korttisysteemiä?" Miku kysyi katsoen avainta epäilevästi.
"Korttisysteemiä?"
"Äh, antaa olla..." Miku mutisi ja lähti kohti hissejä. Muut bändin jäsenet seurasivat perässä hissiin ja neljänteen kerrokseen.
"Mikä tuo korttijuttu oikein oli?" Kanon kysyi vokalistilta.
"Äh, minä vaan aina hukkaan avaimet jonnekin", Miku mutisi.

Hissin ovet avautuivat ja pojat lähtivät etsimään huoneitaan.
"999, 1000, 1001 ja 1002! Minä löysin!" Teruki huudahti innoissaan ja hoputti avaimia hallussaan pitävää Mikua avaamaan oven.
"Viedään aluksi kaikki tavarat yhteen huoneeseen. Myöhemmin sitten päätetään, kuka nukkuu kenenkin kanssa, jooko?" Kanon ehdotti, kun vokalisti käänsi avainta lukossa.
"Kuulostaa hyvältä. Hei, tämäpäs on hieno huone!" Miku sanoi avattuaan oven.
"Voitko mennä pois oven edestä, jotta mekin pääsisimme näkemään sen…?" Kanon ehdotti, kuulostaen hieman kyllästyneeltä.
"Hmm... Enpä taida mennä. Sori pojat, tämä huone on kyllä tosi kiva, mutta en halua antaa teidän nähdä sitä, sillä –", Miku vitsaili, kunnes Teruki työnsi hänet pois ovensuusta. Vokalisti kaatui lattialle vatsalleen ja jäi makaamaan siihen muiden mennessä sisälle.

"Jep, tämä tosiaan on kiva. Mutta... tuota..." Miku kuuli Kanonin puhuvan kauempana. Hän nousi ylös lattialta ja juoksi muiden luo. Hotellihuoneen seinät olivat vaaleanruskeat ja lattia oli valkoinen. Huoneessa oli televisio, pöytä, parisänky, iso taulu, kattolamppu... Kaikki tarpeellinen.
"Mitä nyt?" hän kysyi.
"Tuota... Täällä on vain yksi sänky", Kanon sanoi.
"No mitä sitten? Minä nukun tässä!" Miku huudahti ja pomppasi sängylle. Hän makasi sängyllä jalat ja kädet levällään vieden mahdollisimman paljon tilaa.
"Onpas iso, tilava ja mukava sänky", Miku venytteli hymyillen.
"Miku, sinä et voi nukkua siinä yksin. Muuten me kaikki kolme muuta joutuisimme nukkumaan kolmistaan samassa sängyssä", Bou totesi.
"Niinpä", Terukikin sanoi Kanonin nyökytellessä vieressä.
"Ai niin", Miku naurahti ja nousi sängyltä.
"Päätetään nukkumapareista myöhemmin. Mennään nyt uimaan! Haluan porekylpyyn", Bou hihkaisi ja alkoi kaivaa matkalaukustaan pyyhettä sekä uimahousuja. Muut pojat innoistuivat ideasta myös, niinpä kaikki alkoivat etsiä tavaroitaan. Lopulta he poistuivat huoneesta 1001 ja lähtivät hisseille.

"Kävisimmekö nopeasti katsomassa, onko huone 1002 samanlainen kuin tuo äskeinen?" Teruki ehdotti hissin kilahtaessa ja sen ovien auetessa.
"Mitä turhia. Se on ihan varmasti samanlainen kuin huone 1001:kin", Kanon sanoi ja astui hissiin muut pojat perässään.
Kun hissin ovet aukesivat ensimmäisessä kerroksessa, he huomasivat edessään joukon teinityttöjä lehtiöt käsissään.
"He tulivat!"
"An cafe!"
"Olette ihania! Haluan nimikirjoitukset!"
"Miku, haluan suudella sinua!"
"Voi ei..." Miku kuiskasi suupielestään vieressään seisovalle Terukille. Bou näytti hymyilevän iloisesti niin monelle kuin kykeni, Kanon yritti entistä enemmän kätkeytyä aurinkolasiensa ja huivinsa taakse.
"Voitte saada nimmarit, mutta ette nyt, on muuta tekemistä", Miku sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä. Hän kyllä piti faneista, mutta eikö edes lomalla saanut olla rauhassa?

Miku käveli tyynen rauhallisesti muut jäsenet perässään kohti tiskin takana seisoskelevaa Sonoko Takandea.
"Eikö työvuoro loppunut vielä?" Miku heitti kysymyksen avatakseen vähän keskustelua. Hän vilkaisi hermostuneena fanilaumaa hissien luona.
"Ei ihan vielä. Voinko auttaa teitä jotenkin?" Sonoko kysyi.
"Juu, miten uima-altaille pääsee?" Miku kysyi mahdollisimman nopeasti. Bou vilkutteli faneille iloisena, kun taas Kanon laittoi hupun päähänsä.
"Hupsu Kanon, he tietävät jo, että se olet sinä", Bou naurahti hymyillen. Hän veti hupun pois Kanonin päästä ja pojan mustat hiukset nousivat edestä vähän pystyyn.
Bou kikatti. Basisti alkoi heti vetää hiuksiaan takaisin alas littanaan. Hupun hän jätti kuitenkin rauhaan.

Sonoko antoi Mikulle ohjeet ja neljä miestä livahtivat mahdollisimman nopeasti kohti privaattipukuhuonetta.
"Hyvin tehty Miku! Kokonainen pukuhuone vain meille!" Teruki sanoi innoissaan.
Miku hymyili ja katseli ympärilleen. Oli puisia, pitkiä penkkejä, pöytä ja sen ympärillä neljä tuolia, iso poreamme, yksi ovi saunaan, yksi yleisiin kylpylän tiloihin ja yksi omaan uima-allashuoneeseen.
"Kiva hotelli", Bou sanoi ihaillen.
"Jep", Miku sanoi. Hän istui yhdelle penkeistä ja huokaisi syvään. Nyt he voisivat vain olla rauhassa niin pitkään kuin haluaisivat.

A/N2: Toivottavasti pidätte ja haluatte lukea lisää! ^^ <3

[Kyugi]

Kylläpäs tykkäsin.

Kanon x Bou ja Miku x Teruki ovat parituksia, joista pidän aidosti. Kanon x Miku ja Bou x Teruki joita sinun ficeissäsi tavallisesti näkee, eivät itse asiassa iske minuun lainkaan X'D No niistä viis, ficcisi ovat silti hyviä. Tämä alkaa jotenkin kiinnostavasti, varsinkin kun itsekin olen kirjoittanut samantapaisia juttuja. Lisäksi hotelleissa yöpyminen on kivaa X'D Vaikka väität, että tämä on jotenkin alkeellisesti toteutettu, minusta kirjoitusasu on mainio. Jatkoa kehiin vain~


Olin eka!

[sirrrex]

Heeei tääpä vaikuttaa kiinnostavalta! En ookkaan tätä ennen lukenu.
Olin ensin vähä omg, ku huomasin mitä parituksia oot tässä käyttäny, en oo ikinä tykänny MikuxTerukista enkä varsinkaan KanonxBousta. :''D Katotaan millasta tulee sitten ku tää jatkuu vähä pitemmälle! Lupaavalta tää alku ainakin vaikutti.
Aika tavallinen tää aihe kyllä oli, mutta on sitä ennenkin saatu usein käytetyistä aiheistakin tosi upeita ficcejä, niin innolla tästä odotan jatkoa kans. (: Odotukset ovat korkealla!

Aika ovelaa, että Teruki aavistelee jo nyt jotain Bousta ja Kanonista. :'') Awwasin jo ihan täysillä Mikulle ja sen touhuille.
Tän hehkeemmin en nyt osaa sanoo, mutta innolla odotan jatkoa.

[Cheen]

Voi sinä senkin ihana HamtaroHam! *wwwwww* Pelkästään se, että olet joskus kirjoittanut yhden Miku/Boun olisi riittänyt minulle todistamaan, että olet ihana, mutta että vielä Bou/Kanonkin! ^wwwww^ Rakastannnn tätä paritusta ehkä jopa enemmän kuin Miku/Bouta 8D Kuten Kyugi edellä totesi, kirjoitat useimmiten Teruki/Bouta, mikä mielestäni on taas ehkä... ei niin hyvä paritus 8< itse henkilökohtaisesti en siitä pidä, mutta Kanon/Bou, ah! <3

Tämä vaikutti edellisten sanoin varsin lupaavalta. Jo pelkästään paritukset lupailivat hyvää ficciä, mutta voi, tuo osapa se vasta hyvää enteilikin! Miku on tosi aww säätäjä, tuollainen ihan ihme hösäle. Rakastuin siihen jo nyt! XD

Pidin tästä oikein kovasti ja odotan kovin innolla jatkoa! Virheitä muuten bongasin, niistä nyt kopsailen tähän pari jotka sattuivat olemaan jopa melkein peräkkäisissä lauseissa...

"Kanon, älä ole ilonpilaaja! Bou on oikeassa, kiva vaan kun on loma. Ota jo tuo naurettava huivi pois naamaltasi! Ikäänkuin kukaan ei tunnistaisi sinua, jos liikut meidän kanssamme!"

Vaan/kun väliin pilkku ja ikään kuin erikseen 8)

Näinnn. Muuta sanottavaa minulla ei tästä oikeastaan olekaan. Kiitos kovasti ja jatkoa toivon! 8)

[HamtaroHam]

Kyugi: Oikeesti?! Sun mielestä Miku x Teruki, Bou x Kanon on upea paritus, mutta et tykkää yhtään Miku x Kanon, Bou x Terukista?! :D Ensimmäinen ihminen, joka sanoo mulle noin, vähän kivaa, että löytyy monenlaisia! Sitten toivottavasti tykkäät tästä ficistä! ^^ Ihanaa kun joku tykkää tästä parituksesta! :D
Kiva kuulla, että kirjoitusasu on hyvä. Äsken vielä harkitsin tämän poistamista täältä, mutta taidanpa nyt antaa olla... x)

sirrrex: Vaikuttaa kiinnostavalta? No hyvä! Et oo ennen lukenu? Sekin on hyvä! Uusia lukijoita tällekin. Apua, saatte tietää miten typeriä tarinoita mä joskus kirjotin...... xD Mut halusin nää silti tänne, joten turha mun on valittaa.
Nonnniiiiin, joku mun kanssa samaa mieltä parituksista, mut mulla toisin päin, Bou x Kanon menettelee, mut inhoon Miku x Terukia x''D Älä turhaan aseta odotuksia kauheen korkeelle....... petyt aika nopee xD
Hoho, Miku on huumorimiehiä 8)
Kiitos kommentista! <3

Cheen: Apua, tästä maailmasta löytyy näemmä hämmästyttävän paljon ihmisiä, jotka tykkäävät tämän ficin parituksista! Itse en voi oikein sanoa pitäväni niistä :D Joka tapauksessa, kiva jos tykkäät!
Miku on rakastettava persoona <3
Korjasin virheet! Myös tähän lafissa olevaan versioon, jotta saatte lukea näitä yhtä virheettöminä kuin minäkin. :3 Kiitos kun ilmoitit niistä!
Jatkoa saat, kiitos kommentista! <3

jammy Tätäpä ei vanhassa lafissa ollukaan :D
Kiva kuulla, että tykkäät lukea mun ficcejä! ^^ Tuollaisten kuuleminen innostaa aina kirjoittamaan uusia ficcejä.
Ei pahat paritukset? Okkkaayy, kiva jos tykkäät!
Kiitos kommentista! <3

wataridori: Jos oot kuullu tästä joltakulta, niin se joku on sitten pyörinyt FinFanFunissa joskus pari vuotta sitten, tai vaihtoehtoisesti lukenut tämän alun An cafe foorumilta (josta en oo kaiketi vieläkään muistanu poistaa näitä kahta ensimmäistä ficciäni x''D)
Kiitos tikkarista ja kiitos kommentista! Kiva kuulla, että haluat lukea lisää! :)

sakuk: Bou x Kanon lovers....? Okei!
Muita ficcejäni ei tällä foorumilla vielä oikein olekaan, joten niiden seuraamiselta varmaan kerkeät 8)
Tykkään ite kans tän ficin nimestä! Kiva kuulla, että sinäkin tykkääääät~ <3
Luit -Tyttö parhaalla hymyllä- ficin? No, kiva että kerroit tykänneesi!
Kiitos kommentista!

Nagata: Sinähän kommentoit useassa paikassa, kiva vaan :D
Kiva että tykkäsit alusta! Panostin siihen silloin joskus aikanaan kun tämän kirjoitin.
Tykkäsit ilmeisesti muistakin kohdista, olen iloinen! ^^ Lisää jatko tulee tässä~

WaraiOni: Kiva kuulla, että tykkäät ficeistäni :D <3
Jepppp, kuule, niin oudoksun minäkin tuota paritusta xD Meinaan koko ajan tätä korjaillessani vaihtaa sen, mutta en sitten tee sitä......
Jatkan toki, kiitos kommentista!

A/N: Juuuu, tässähän tämä toinen osa sitten tulee. Jos näette virheitä, niin ilmoittakaa ihmeessä! <3
Olkaa hyvät!


2. luku

Bou laittoi hiuksensa ponihännälle ja otti laukustaan meikinpoistoaineen sekä pumpulia. Hän meni peilin eteen poistamaan meikkejään.
"Miksi sinä meikkaat, Bou?" Teruki kysyi.
"Enkö muka saisi? Meikkaattehan te muutkin", kitaristi sanoi vedellen pumpulityynyllä vetoja luomiensa yli.
"Niin, mutta sinä meikkaat aina niin huolellisesti, tarkasti ja jotenkin näyttävästi", Teruki jatkoi.
"Ehkä haluan tehdä ulkonäölläni vaikutuksen johonkuhun, enkä siksi halua meikkini olevan sotkuinen", Bou sanoi, tarkoittaen juttunsa lähinnä vitsiksi. Hän vilkaisi pumpulia, joka oli värjäytynyt mustaksi. Hän haki laukustaan uuden pumpulin ja käveli takaisin peilin eteen. Hän huomasi sivusilmällä Kanonin vilkaisevan häntä nopeasti.
Kitaristi tunsi punastuvansa pienesti. Hän alkoi äkkiä puhdistaa meikkejä toisesta silmästään.
"Kehen sinä yrittäisit vaikutusta tehdä?" Teruki sanoi, alkaen vilkuilla Kanonia taas se ärsyttävän vihjaileva ilme kasvoillaan.
Bou ei viitsinyt sanoa mitään. Hän sai meikit poistettua ja heitti pumpulit roskakoriin. Hän katsoi muita poikia, joista kaikki olivat jo saaneet vaatteensa vaihdettua.
"Te voitte mennä, minä tulen ihan kohta", hän sanoi, alkaen vaihtaa vaatteitaan. Muut kolme lähtivät suihkuun, mutta Bou saavutti heidät nopeasti ja pääsi suihkuun samaan aikaan heidän kanssaan.

~

"Minä menen ainakin poreammeeseen", Teruki sanoi pian, lähtien kohti ammetta. Hän katsoi sen pintaa, jossa ei näkynyt yhtäkään kuplaa.
Miku ilmestyi hänen viereensä ja painoi nappia poreammeen reunalla. Kuplat kohosivat pintaan ammeesta kuuluvan hurinan saattelemina.
"Poreamme on parempi, jos siinä on poreet", Miku sanoi ja hymyili.
"Kiitos. En olisi varmaankaan osannut itse käyttää tätä", Teruki sanoi ja nosti jalkansa ammeen korkean reunan yli. Hän istahti ammeeseen ja sulki silmänsä.
Mikulla oli lyhyemmät jalat kuin Terukilla, eikä hän ylettänyt astumaan reunan yli. Niinpä hän otti vauhtia ja hyppäsi veteen, loiskauttaen samalla paljon vettä lattialle ammeen ympärille.
"Miku! Lopeta!" Bou huusi suihkusta. Vettä oli lentänyt hänenkin päälleen.
"Mitä? Sinähän olit jo märkä", Miku tuhahti ja kääntyi kohti Terukia. "Kiva kun on loma, eikö vain?"
Hän painoi päänsä veden alle silmät suljettuina. Vesi oli lämmintä ja poreet kutittelivat hänen kylkiään pinnan alla. Miku tunsi yllättäen Terukin polven vasenta kylkeään vasten ja säpsähti. Hän nielaisi vahingossa vettä ja nosti äkkiä päänsä takaisin pinnalle, yskien kovasti.
"Miku? Oletko kunnossa?" Teruki kysyi, taputellen nuorempaa selkään tämän yskiessä vettä ulos keuhkoistaan.
"Juu, taisin vain... pelästyä ja nielaista siinä samalla hieman vettä väärään kurkkuun", Miku mutisi. Hän vilkaisi Terukia, joka oli kääntynyt katsomaan veden pintaan nousevia kuplia. Tämän kasvot olivat niin rauhalliset ja lempeät.
"On, minusta on ihanaa, että on loma", Teruki vastasi nuoremman kysymykseen ja katsoi vokalistia silmiin. Mikulle tuli outo olo ja hän sukelsi pinnan alle uudestaan, puristaen silmänsä taas kiinni. Hän avasi ne vedessä ja näki ympärillään vain kuplia.

Jonkin aikaa pojat istuivat ammeessa, kunnes Miku sai tarpeekseen.
"Menen saunaan. Poreet saavat riittää", hän sanoi ja nousi seisomaan ammeen pohjalle. Terukin noustessa ylös hänen kätensä kosketti Mikun kättä kevyesti.
"Eh?" Miku huudahti, säpsähtäen samalla niin kovasti, että liukastui ja kaatui taaksepäin, vajoten jälleen kerran veden alle.
Hän nousi nopeasti istumaan päätään pidellen.
"Miku? Sattuiko?" Teruki hätkähti ja auttoi vokalistin pystyyn.
"Ei. Minä menen nyt sinne saunaan", Miku sanoi ja kompuroi ammeen reunan yli lattialle nopeasti.

~

Teruki katsoi pojan kulkua hetken poreammeesta, kunnes lähti tämän perässä saunaan.
Kun rumpali astui sisään saunan läpinäkyvästä ovesta, Miku jo jutteli kovaan ääneen Kanonin kanssa vitsiä väännellen. Hän hymyili, pojalle ei siis ollut käynyt mitään sen kummempaa.
Teruki istui Boun viereen ja heitti vettä kiukaalle.
"Missäs te olitte koko ajan?" Teruki kysyi Boulta ja Kanonilta.
"Minä kävin uimassa yleisellä puolella, juttelin muutaman fanin kanssa ja saunoin vähän", Bou sanoi hymyillen pirteänä, niin kuin aina.
"Minä jäin tänne. Olin suihkussa ja saunassa. Melkein menin uimaankin", basisti kertoi.
"Kanon pelkää vettä", Bou sanoi selittävällä äänensävyllä.
"Enkä pelkää! En vain pidä kylmästä vedestä", Kanon sanoi silmät ymmyrkäisinä.
"Tiedän, tiedän...” vaaleahiuksinen sanoi ja soi toiselle suloisimman hymynsä.
"Meillä on tänään vielä mietittävää, pitää valita huoneet, joissa yövymme ja paikka johon menemme syömään", Teruki sanoi tähän väliin ja muut nyökyttelivät.
"Minä ehdotan, että tilaisimme vaikka pitsaa. Olen ollut koko ajan kotona, missä olen saanut itsetehtyä ruokaa. Nyt pitsa kuulostaa taivaasta tulleelta herkulta", Miku sanoi ääneen oman ehdotuksensa.
"Minunkin tekee mieli pitsaa", Teruki sanoi.
Kanon ja Bou nyökyttelivät myös. Joukon vanhin nousi ylös ja sanoi menevänsä suihkuun, kitaristi lähti parhaan ystävänsä perään, jättäen Kanonin ja Mikun kahdestaan saunaan.

~

Bou seurasi sivusta, kuinka Teruki meni erään suihkun alle. Hän seurasi perässä ja käänsi viereisen suihkun päälle.
"Miksi sinä kiusoittelet minua Kanonista koko ajan?" hän kysyi Terukilta kuiskaten, vaikkei uskonutkaan heidän keskustelunsa kuuluvan saunaan suihkun melun yli.
"Äh, Bou älä viitsi! Näen lävitsesi, sinä olet umpirakastunut häneen", Teruki sanoi naurahtaen.
"Mistä sinä niin päättelet?" vaaleahiuksinen kysyi, näytellen väliinpitämätöntä.
"Bou", Teruki sanoi äänellä, joka viestitti, ettei toisen kannattanut edes yrittää.
"No hyvä on! Pidän hänestä ehkä ihan vähän. Mutta et saa kertoa sitä kenellekään", Bou kuiskasi ja katsoi Terukia vakavissaan silmiin.
"En tietenkään kerro. Sehän on vain kiva jos teistä tulee pari. Minusta tuntuu, että Kanonkin pitää sinusta", vanhempi sanoi hymyillen.
Kitaristin kasvoille levisi onnellinen hymy ja hän alkoi pestä hiuksiaan.

~

"Kuule, Kanon..." Miku sanoi heidän jäätyään kahdestaan saunaan basistin kanssa.
"Niin?" Kanon kysyi. Hän katsahti ystävänsä kasvoja ja hämmästyi, sillä Miku vaikutti mietteliäältä ja hieman vaivaantuneelta, mikä ei ollut ollenkaan tämän tapaista.
"Milloin sinä olit viimeksi ihastunut johonkuhun?" Miku kysyi. Hän puhui hitaasti ja kuulosti harkitsevansa sanojaan kauan. Hän ei katsonut ystäväänsä silmiin, vaan tuijotteli polviaan.
"Ei siitä ole kauaa... Kuinka niin?" Kanon sanoi, yrittäen välttää keskustelua siitä, kuka oli ollut ihastuksen kohteena. Sama ihastus nimittäin vaivasi poikaa joka sekunti tälläkin hetkellä.
"Miten sinä kuvailisit sitä tunnetta? Hävettää myöntää, mutta seurustelin itse viimeksi lukiossa", Miku naurahti.

Kanon käänsi katseensa saunan kattoon ja mietti hetken vastaustaan.
"Ihastuksen seurassa tulee jännittyneeksi. Sitä yrittää olla mahdollisimman hauska ja kohtelias, mutta silti oma itsensä. Koko ajan on hieman iloisempi kuin tavallisesti, mutta myös poissaolevampi, koska miettii, pitääkö hän sinusta. Riittääkö?" Kanon sanoi, hämmästyen puhuttuaan niin paljon. Yleensä hän jäi vähäsanaiseksi.
Hän kääntyi katsomaan Mikua, jonka vaaleanruskeat hiukset olivat valuneet vähän silmille. Vokalisti piirteli etusormellaan koukeroita polviinsa.
"Jep, se riittää hyvin", Miku mutisi yhä hieman mietteliäänä. Hän nousi ylös ja heilautti hiuksensa pois silmiensä edestä.
"Menen suihkuun ja lähden sitten varmaan takaisin hotellihuoneeseen. Tuletko mukaan?" hän kysyi ja avasi saunan oven.
"Joo, tulen minä", Kanon sanoi ja lähti hänkin suihkuun.
Teruki ja Bou olivat jo lähteneet, ja Kanon ja Mikukin suoriutuivat nopeasti valmiiksi.

~

"Miksi sinä oikeastaan pidät Kanonista?" Teruki kysyi pomppivalta Boulta.
"En minä tiedä. En osaa selittää. Voi, kunpa he tulisivat jo", kitaristi hihitteli, pomppien sängyllä jännittyneen oloisena.
Siinä samassa ovi avautui ja Miku astui huoneeseen Kanon perässään.
"No niin, eiköhän sitten valita yöpymishuoneet ja tilata pitsat nyt, kun tekin tulitte", Teruki sanoi nousten ylös tuolilta, jolla oli istunut.
"Minä voin tilata pitsat", Miku tarjoutui. "Mitä pitsaa kukin haluaa?"
"Minä haluan pepperonin", Teruki sanoi.
"Minä en jaksa kokonaista pitsaa, haluaako joku jakaa kanssani?" Bou kysyi ja katsoi Mikua ja Kanonia.
"Minäkään en jaksa kokonaista", basisti sanoi hetken kuluttua.
"Jaatko sitten kanssani yhden?" Bou kysyi. Kanon nyökkäsi ja Miku soitti pitseeriaan.

Mikun laitettua luurin takaisin paikalleen Teruki kääntyi katsomaan kavereitaan.
"Onko kellään mitään toiveita yökaverista?" hän kysyi.
"Juu, voisin pyytää sen hotellivirkailija Sonokon..." Miku virnisteli. Kanon ja Teruki nauroivat, Bou pyöritteli silmiään.
"Eli kenelläkään ei ole. Arvommeko me, vai sanooko joku vain kaksi nimeä ja he sitten nukkuvat yhdessä?" Bou kysyi ja tarttui yöpöydällä olleeseen hiusharjaan. Hän alkoi harjata vaaleita hiuksiaan ja kurkottui samalla katsomaan iteään peilistä.
"Bou ja Kanon."
Kolmet kasvot kääntyivät katsomaan Terukia.
"Mitä te tuijotatte? Bouhan käski sanoa kaksi nimeä, ja minä sanoin", rumpali puolusteli kohauttaen olkiaan.
"No, eiköhän se ole sitten sillä selvä", Miku sanoi ja meni laittamaan kenkiään jalkaan. "Menen hakemaan pitsoja, pelatkaa te vaikka pokeria sillä aikaa."

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua Miku palasi hotellihuoneeseen kolme pitsapakettia käsissään.
"Kuka voitti pokerissa?" hän kysyi huomattuaan kavereidensa istuvan pienen pöydän ympärillä kortit pöydällä hujan hajan.
"Me rakensimme korttitaloa, emmekä pelanneet ollenkaan", Bou kertoi hymyillen.
"Pitsat ovat joka tapauksessa nyt tässä. Myyjä pitseriassa halusi minun allekirjoitukseni yhteen kuittiin, kun maksoin näitä. Kun hän tajusi, kuka olin, hän pyysi minua kirjoittamaan nimeni toisellekin paperille", Miku sanoi naurahtaen.
"Nimikirjoitusten kirjoittaminen on kivaa", Bou hihkaisi avaten pitsalaatikon.
"Rasittavaapas, kaiken lisäksi ihmiset haluavat aina ottaa kuvia", Kanon sanoi otettuaan yhden pitsanpalan.
"Sinähän pidät kuvauksista", Bou hämmästeli.
"Niin, mutta se on eri asia. Jos joku ottaa fanikuvan, en saa nähdä sitä. Saatan näyttää vaikka kuinka kamalalta", Kanon sanoi.
"Älä huoli, ei sinusta saa huonoja kuvia", Bou sanoi, syöden pitsaansa iloisena. Hän vilkaisi Kanonia, joka katsoi häntä silmiin samaan aikaan.
Basisti käänsi katseensa pois ja alkoi syödä pitsaansa.
"Ehkä Teruki on oikeassa", Bou mietti ja vilkaisi joukon vanhinta. Rumpali iski hänelle silmää ja häntä alkoi hymyilyttää taas.

[muffinssi]

Ooh, toinen koskaan kirjoittamasi fic... edelleen hauska lukea vanhempiakin tarinoitasi. Tämä on tavallaan uutta, koska en ole ennen nähnyt tätä missään, mutta oikeasti on kuitenkin vanhempaa.

Paritukset yllättivät kovasti, olen jotenkin tottunut siihen, että Miku sopii Kanonille ja Bou Terukille (se on kyllä enimmäkseen sinun syytäsi, mitäs olet kirjoittanut niin ihania tarinoita niillä parituksilla... ensimmäiset an cafe -ficit, jotka luin, olivat muuten sinun tekemiäsi). Mutta nyt mennään näillä parituksilla ja hyvähän se on kai olla vaihtelua välillä.

Tässä oli vähän sellaista hassua "kohellusta", sellaista en ole huomannut muissa ficeissäsi. Siksi se ehkä tuntui oudolta. Tämä on kuitenkin hyvin hauska ja suloinen... antikut sopivat aika hyvin tuonne turkoosiin uima-allasympäristöön :D. Teruki on hassu, mutta hän antaa Boulle rohkeutta... ja hotellihuoneet on kätevä tapa saada parit samaan tilaan kahdestaan.

Odotan mielenkiinnolla tulevia tapahtumia, sinut tuntien luvassa on vielä hyviä lukuhetkiä ^__^, kiitos ♥

[HamtaroHam]

wataridori: Kiva jos tykkäät juonesta ja haluat lukea lisää! ^^ Kiitos kommentista! <3

Kyugi: Sinä olit yksi vaikuttavista tekijöistä, joka sai minut päättämään, etten sittenkään poista tätä ficciä täältä, kyllä!
Ei mulle vaa oo kukaan ennen sanonu, ettei tykkäis K x M, B x T parituksista :''D
Hyvä kuulla, että kuvailu sujui, sitä on mun ficeissä yleensä niin vähän. <3
Kiitos kommentista!

WaraiOni: Kiva kuulla, että tykkäsit! ^^ Kiitos kommentista! <3

muffinssi: Tavallaan uutta, mutta tavallaan vanhaa :D Ymmärrän ton hyvin!
Nii, mäki noista parituksista ajattelin sitte lopuks, että vaihtelu virkistää.
Kiitos, että kommentoit! <3

jammy: No hyvä jos tykkäsit, Miku on luonnostaan rakastettava säätäjä ;) Kiitos kommentista! <3


A/N: Toivon, että pidätte tästä osasta, itse pidän siitä ihan ok paljon ^^ Kommentoikaa ihmeessä~



3. luku

Kun pojat olivat ahtaneet itsensä täyteen pitsaa, he päättivät, että olisi aika mennä nukkumaan.
"Minua väsyttää ihan kamalasti", lattialla istuva Bou mumisi silmiään hieroen. Hän vetäisi nopeasti kädet silmiltään ja katsoi Terukia pelästyneenä.
"Ei kai meikkini levinnyt?!" kitaristi parkaisi lattialta Terukille, joka alkoi nauraa.
"Taidat olla todella väsynyt. Eihän sinulle edes ole enää meikkiä! Kanon, vie Bou nukkumaan ja pidä hänestä huolta, jooko?" vanhin nauroi ja sammutti päällä olleen television.

Kanon nyökkäsi ja nousi lattialta. Hän meni eteiseen, otti märät uimavarusteensa – jotka olivat olleet kuivumassa kylpyhuoneessa – mukaansa ja laittoi kengät jalkaan.
"Hyvää yötä", hän toivotti ja avasi oven lähteäkseen.
"Kanon, etköhän sinä nyt unohtanut jotain?" Miku muistutti sängyltä, jonka päällä oli istunut jo pidemmän aikaa.
"Ai niin... No, Bou. Mennään... nukkumaan. Tule", Kanon sanoi epävarmana. Hän takelteli sanoja hitaasti ulos suustaan, hän oli epätavallisen jännittyneen oloinen. Mustahiuksinen vilkaisi nopeasti väsynyttä Bouta, joka haukotteli makeasti noustessaan lattialta. Kitaristi ei jaksanut laittaa kenkiään jalkaan, vaan otti ne samaan käteen uimavarusteidensa kanssa.
"Hyvää yötä", Boukin sanoi vilkuttaen, kun he Kanonin kanssa astuivat yhdessä huoneen 1001 ovesta ulos.

Heti oven sulkeuduttua Miku ja Teruki kääntyivät katsomaan toisiaan, molempien kasvoilta loisti tietäväinen ilme.
"Noiden kahden välillä on niin selvästi jotain, että voisin vaikka syödä nämä sukat jaloistani, jos olen väärässä. Kanon on ainakin ihan Boun pauloissa ja kyllä Bounkin käyttäytymisestä huomaa ihastumisen piirteitä", Miku kertasi naurahtaen.
"Niinpä. Siksi minä nämä huoneparit valitsinkin. Voin vain kuvitella, kuinka iloisia ja jännittyneitä he ovat päästessään toistensa viereen nukkumaan..." Teruki sanoi silmää iskien. Miku naurahti ja suunnisti vessaan harjaamaan hampaita. Rumpali pesi hampaansa nuoremman jälkeen ja meni sängylle istumaan. Hän otti paidan pois päältään ja veti housut jalastaan, minkä jälkeen hän meni peiton alle ja sammutti valon viereiseltä yöpöydältä.
Miku meni istumaan toiselle puolelle sänkyä ja vähensi hänkin vaatetustaan. Saatuaan päälivaatteensa pois yltään, hänkin tuli peiton alle ja kääntyi katsomaan Terukia.
"Eikö meillä tosiaankaan ole kuin tämä yksi peitto?" Miku kysyi ja katsoi peittoa hieman epäileväisenä. Hän sammutti valon omalta yöpöydältään ja kääntyi katsomaan taas Terukia.
"Ei ole. Mietipä kuinka mukavaa se on Boulle ja Kanonille... Tämä sänkykään kun ei ole niin kauhean leveä", Teruki sanoi naurahtaen ja sulki silmänsä.
"Niinpä..." Miku mietti. Hänen katseensa siirtyi vikaisemaan miestä vierellään, tämän paljasta ylävartaloa, tummia hiuksia, pehmeitä huulia...
Mikun olisi halunnut lopettaa aivotoimintansa kokonaan, jos se olisi ollut mahdollista. Hän ei tajunnut omia ajatuksiaan enää ollenkaan! Ei ollut tajunnut poreammeessa käynnin jälkeen. Miksi hän katseli Terukia kiinnostuneena, eikä niin kuin ystävänä?
"Ei tässä mitään, hänhän on vain bändimme rumpali, vain ystävä", Miku vakuutteli itselleen. Silti hän jännittyi hieman vilkaistessaan vanhempaa uudestaan.
"Hyvää yötä", Teruki mutisi puoliunessa.
"Hyvää yötä", Miku vastasi vaimeasti, mietteliäänä ja hämmentyneenä.

~

Kanon avasi avaimella huoneen 1002 oven. Hän otti kengät jalastaan ja asetti ne siististi naulakon viereen.
Samassa hän muisti Mikun kiusoittelun siististä ja järjestelmällisestä. Kanon vilkaisi nopeasti vaaleahiuksista kitaristia, joka astui juuri silloin haukotellen sisään huoneeseen.
Pitikö Bou siisteistä ja järjestelmällisistä, vaiko kenties sotkuisista ihmisistä?
Kanon potkaisi kenkiänsä niin, että ne eivät enää olleet vierekkäin.
Hän jätti kenkänsä ja asteli Boun jäljessä peremmälle heidän huoneeseensa.

Kanon melkein törmäsi kitaristiin, joka seisoi keskellä huonetta silmiään hieroskellen hammasharja toisessa kädessään.
Bou näytti niin suloiselta, hänen pitkät, vaaleat hiuksensa laskeutuivat suorina hänen selkäänsä pitkin. Hän muistutti vähän 5-vuotiasta pikkutyttöä, joka oli juuri menossa nukkumaan.
Kanon ei voinut estää hellää hymyä kohoamasta huulilleen, eikä hän saanut silmiään irti suloisesta näystä edessään.
"Menen pesemään hampaat, sitten nukkumaan", Bou ilmoitti ja meni vessaan. Kanon räpäytti silmiään ja vilkaisi toisen perässä sulkeutuvaa ovea.
Hän käänsi selkänsä sille ja veti paidan päältään, mutta jätti housut vielä toistaiseksi ylleen. Kun Bou tuli vessasta, tällä oli päällään alushousut ja iso valkoinen t-paita.

Kanon meni vuorollaan vessaan, ripusti molempien uimavarusteet kuivumaan ja pesi hampaansa ja kasvonsa. Juuri ennen kuin hän astui vessasta ulos, hän otti housunsa jalastaan.
Bou veti juuri päiväpeittoa pois sängyn päältä. Hän taitteli sen ja heitti maahan sängyn päätyyn. Sitten hän nosti peittoa ja meni sen alle makaamaan. Kitaristi ei vilkaissutkaan Kanonia, jonka mieliala laski tästä syystä hieman.
Mustahiuksinen pani merkille, että sängyssä oli vain yksi peitto, jonka alla tuo maailman suloisin ilmestys oli juuri nyt.
Kanon kiersi sängyn toiselle puolelle ja meni hänkin peiton alle.
Bou oli sammuttanut valon yöpöydältään ja sulkenut silmänsä. Hän nukkui kuitenkin kasvot käännettyinä Kanoniin päin.

Basisti vain makasi siinä, mahdollisimman kaukana Bousta, jottei herättäisi turhia mietteitä tämän suloisen pään sisällä. Kanon oli jännittynyt, eikä häntä väsyttänyt lainkaan. Vaikka hän yritti olla mahdollisimman kaukana kitaristista, heidän välillään oli silti vain parikymmentä senttiä ilmaa.
"Tänään oli kiva päivä. Huomenna haluan mennä uudestaan uimaan", Bou mutisi silmät suljettuina. Kanon nyökkäsi, vaikka tiesi, ettei toinen nähnyt tuota pientä elettä. Hän katseli tämän suloisia piirteitä, ihaili noita kasvoja, ylisti niitä mielessään…
"Kanon?" Bou sanoi kysyvästi ja avasi silmänsä. Kanon käänsi katseensa nopeasti pois Bousta, peläten jääneensä kiinni tuijottelusta.
"Niin?" hän kysyi ja uskaltautui katsomaan vaaleahiusista silmiin. Tämä ei näyttänyt enää ollenkaan väsyneeltä, itseasiassa hän näytti hämmästyttävän pirteältä. Bou kohottautui istumaan. Hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen, eikä huulten välistä tullut sanaakaan.
"Lupaathan tulla huomenna uimaan yleiselle puolelle kanssani?" hän kysyi kuitenkin pian. Kanon huomasi, ettei Bou ollut meinannut ehdottaa tätä aikaisemmin, vaan oli ollut aikeissa sanoa jotakin muuta. Hän päätti kuitenkin olla kommentoimatta asiaa.
"Hyvä on", hän lupasi ja hymyili. Bou vastasi Kanonille pirteällä hymyllä ja painoi päänsä takaisin tyynyyn.
"Hyvää yötä", kitaristi sanoi ja käänsi selkänsä mustahiuksiselle.
"Hyvää yötä", Kanon sanoi hiljaa.

Mistään ei kuulunut ääntäkään, ulkona oli pimeää, mutta kuu ja katuvalot heijastivat kellertävän valon hotellihuoneen ikkunasta sisään.
Kanon vain makasi sängyllä katsellen Boun selkää ja takaraivoa, kunnes hän yllättäen huomasi, että välimatka heidän välissään oli lyhentynyt selvästi. Enää rako heidän välillään oli korkeintaan viiden sentin levyinen.
Hän jännittyi tajuttuaan, kuinka lähellä Bou oli. Vaaleahiuksisen hengitys oli tasainen ja rauhallinen. Hän näytti nukkuvan.
Kanonin teki mieli mennä vielä lähemmäs Bouta, tuntea tämän iho omaansa vasten, halata poikaa. Hän hivuttautui hiljalleen lähemmäs. Hän oli enää muutaman millin päässä Boun selästä.
Kanon siirsi oikean kätensä ylemmäs sängyllä ja kohotti vasemman. Hän pujotti toisen kätensä varovasti Boun niskan takaa pojan ympäri ja toisen vatsan yli niin, että hän halasi kitaristia.
Kanon rentoutti kätensä ja muunkin vartalonsa. Hän tunsi Boun vartalon omaansa vasten, tunsi kuinka tämä hengitti sisään ja ulos. Hän painoi kasvonsa nukkuvan Boun hiuksiin ja nukahti siihen, vaaleahiuksinen hellässä syleilyssään.

Kanon ei tietenkään voinut tietää, että hänen käsiensä välissä makasi täysin hereillä oleva poika, onnellisempana kuin koskaan ennen.

~

Aamulla aurinko paistoi sisään kylpylähotellin ikkunoista, saaden vaaleanruskeat seinät hohtamaan.
Bou heräsi tuntien Kanonin kädet vieläkin ympärillään. Hän muisti, kuinka oli edellisenä iltana koittanut nukahtaa, mutta kuinka olikin yllättäen tuntenut basistin halaavan häntä. Bou olisi halunnut nauttia läheisuudentunteesta vähän pidempään, mutta oli nukahtanut. Niinpä hän päätti nyt vain olla paikallaan, jottei Kanon heräisi ja vetäisi käsiään pois.
Kuitenkin aivan liian pian Bou tunsi, kuinka mustahiuksinen liikehti hänen selkänsä takana, säpsähti ja veti kätensä nopeasti kauemmas.
Hän näytteli vastaherännyttä ja kohottautui istumaan.
"Huomenta", Bou toivotti, pystymättä peittämään onnellisuuttaan. Hän katsoi väsynyttä Kanonia silmiin ja hänen kasvoilleen levisi aurinkoinen hymy.
"Huomenta", basisti vastasi ja hymyili hänkin.

Bou nousi ylös ja alkoi pakata kuivumassa olleita uimahousujaan ja pyyhettään pieneen laukkuun.
"Pakkaan sinunkin tavarasi. Mennään herättämään Miku ja Teruki, mennään syömään aamupalaa", hän sanoi, otti Kanonin uimahousut sekä pyyhkeen ja tunki ne laukkuun omien tavaroidensa sekaan.
Mustahiuksinen nousi venytellen ylös samalla, kun Bou kiiruhti vessaan vaatekasa mukanaan ja vaihtoi vaatteensa. Hän hoputti hymyillen väsynyttä basistia ja ryntäsi itse eteiseen kauhealla kiireellä. Bou oli ikionnellinen, Kanon melko varmasti piti hänestä yhtä paljon kuin hän itse piti Kanonista!
Hän näki mustahiuksisen kenkien olevan viskottuna minne mihinkin. Bou asetti ne siististi vierekkäin naulakon viereen juuri kun Kanon tuli hänen luokseen.
Kanon vilkaisi kenkiään ennen kuin laittoi ne jalkoihinsa, hymyili hieman ja astui ovesta ulos Bou perässään. He kiirehtivät viereiselle ovelle ja kitaristi kaivoi taskustaan huoneen 1001 avaimen.

Kun he astuivat sisään, he eivät kuulleet minkäänlaisia ääniä.
He ottivat kengät jalastaan ja hiipivät Terukin ja Mikun luo. Pojat nukkuivat vierekkäin, melkein yhtä kiinni toisissaan kuin Bou ja Kanon olivat nukkuneet.
"Hei, herätys", Kanon sanoi kovaan ääneen. Miku räpytti silmiään, avasi ne, huomasi makaavansa puoliksi Terukin päällä, kiljaisi, ponkaisi nopeasti ylös sängystä ja jäi katsomaan Bouta ja Kanonia hyvin säikähtäneen näköisenä.
"Mitä te täällä teette?!" vokalisti parkaisi. Bou ei voinut olla nauramatta katsoessaan Mikua. Pojan ymmyrkäiset, pelästyneet silmät, nukkumisen jäljiltä pystyssä sojottavat hiukset ja muuten vain Miku seisoskelemassa sängyn vieressä pelkät bokserit jalassaan tuon näköisenä oli kieltämättä melko hupaisa näky.
"Tulimme herättämään teidät. Mikä sinulla oikein on? Ihan kuin olisit juuri jäänyt kiinni jostain vähän vakavammastakin kuin vain nukkumisesta", Kanon hämmästeli kulmat kurtussa.
"Äh, ei tässä mitään. Pelästyin vain vähän. Teruki, herää", Miku sanoi ja heitti sängyllä olleen tyynyn päin rumpalin kasvoja.
Teruki kampesi itsensä väsyneenä istumaan ja katsoi ystäviään.
"Mitä te täällä teette?" hänkin kysyi Boulta ja Kanonilta.
"Äkkiä nyt, mennään syömään! Minulla on kauhea nälkä!" Bou huudahti ja mutristi suutaan.

Syötyään hotellin antoisan aamiaisen hyvillä mielin, pojat päättivät mennä taas uimaan.
"Kylpylälomallahan sitä tässä ollaan", Miku totesi ja heitti uimahousunsa laukkuunsa heidän pakatessaan tavaroitaan uimareissua varten.
Pojat menivät jälleen aulaan ja huomasivat Sonoko Takanden olevan jälleen työvuorossa.
"Terve. Saisimmeko avaimet sinne privaattipuolelle taas?" Miku kysyi Sonokolta.
"Toki. Olkaa hyvät", nainen sanoi ja ojensi avaimet vokalistin ojennettuun käteen.

"Haluatteko tavata faneja? Tässä kävi nimittäin kaksi tyttöä kyselemässä teistä ja pyysivät sanomaan teille, että he ovat kahviossa", Sonoko kysyi hymyillen.
Kaikki An cafen jäsenet katsoivat toisiaan.
"No, miten on kaverit? Mennäänkö piristämään parin tytön päivää?" Miku ehdotti innoissaan. Hän oli paljon paremmalla tuulella kuin aamulla, hän oli saanut oman Miku-henkisyytensä takaisin.
"Mennään!" Bou ja Teruki hymyilivät, Kanon kohautti olkiaan.
Kaikki neljä suunnistivat kahvioon ja näkivät erinäisissä pöydissä kolmen aikuisen seassa kaksi nuorta tyttöä kahdestaan saman pöydän ääressä.
Miku suuntasi muut jäsenet perässään pöydän luo ja istui vapaalle tuolille pöydän vieressä.
"Huomenta!" Miku sanoi ja hymyili tytöille. Tytöt henkäisivät tajuttuaan, kuka oli istunut heidän viereensä.
Bou veti itselleen tuolin viereisestä pöydästä ja istui hänkin tyttöjen viereen.
Kanonin ja Terukinkin liityttyä seuraan, tytöt toivottivat kaikille neljälle kohteliaasti huomenta.
"Oletteko tekin lomailemassa?" Miku kysyi.
"Olemme", toinen tytöistä uskaltautui sanomaan. He olivat suunnilleen 15-vuotiaita ja ujon oloisia.
"Mitäs olette tehneet?" Bou kysyi ja pyöritteli hiuksiaan sormiensa välissä.
"Lähinnä uineet", toinen tytöistä sanoi nyt vähän rohkeammin.
Tytöt vastailivat poikien esittämiin kysymyksiin ja kyselivät itse heiltä kaikenlaista. Lopuksi Bou kuitenkin ilmoitti, että heidän olisi mentävä, mutta tytöt voisivat saada nimikirjoitukset muistoksi.
Tytöt jäivät iloisina kahvilaan, kun Bou, Kanon, Miku ja Teruki lähtivät kohti yksityistä pukuhuonettaan.

"Tuollainen on ihan kivaa, vain jutella fanien kanssa. Mutta iso fanilauma on vähän rasittava", Kanon myönsi ja otti kengät jalastaan. Miku ja Teruki vaihtoivat vaatteitaan jo kovalla kiireellä.
Bou kääntyi selin basistiin ja otti paitansa ja hameensa pois. Hän vilkaisi olkansa yli Kanonia, joka juuri silloin veti alushousunsa pois.
Bou ei voinut olla katsomatta, hän oli liian utelias.
Mustahiuksinen vaihtoi kuitenkin nopeasti uimahousut jalkaansa ja Boukin vaihtoi omansa.
Pojat menivät suihkuun ja siitä sitten kuka mihinkin.

Teruki meni jälleen poreammeeseen istuskelemaan.
"Minulle jäi tuosta huonoja muistoja, sain kuhmun päähäni", Miku mutisi ja katsoi epäröiden poreammetta. Teruki istui yksin ammeessa, pyöritellen sormillaan pyörteitä veteen. Hän ei kohottanut katsettaan tai vastannut nuoremmalle mitenkään.
"Taidan mennä yksityiselle uima-altaalle", Miku mietti ja lähti kävelemään varovasti märkää lattiaa pitkin, ettei liukastuisi.
"Sinullahan tulee ihan tylsää siellä, minä tulen mukaan", Teruki sanoi vilkaistuaan nopeasti Kanonia ja Bouta tajuttuaan, että nämähän jäisivät kahdestaan.
Teruki ja Miku livahtivat nopeasti uima-altaalle ja rumpali sukelsi veteen pää edellä.
"Kauhean kylmää!" hän huudahti vedestä ja alkoi polsia paikoillaan.
"Eikä ole, sinä vain ehdit jo tottua siihen poreammeessa olleeseen veteen", Miku sanoi pompattuaan hänkin altaaseen.
Vokalisti huomasi pian taas katselevansa Terukia. Vanhemman uidessa uimaportaille ja noustessa niitä pitkin altaan reunalle, Miku seurasi tätä koko ajan.
Pian Teruki hyppäsi jälleen altaaseen hienossa kaaressa, eikä nuoremman katse herpaantunut hetkeksikään.
"Voi niitä pieniä, ihastuneita toisiinsa. Kyllä he sen kohta myöntävät, pitää kysyä Boulta, mitä viime yönä tapahtui", Teruki naureskeli.
Miku vain nyökkäsi nopeasti ja sukelsi pois Terukin luota. Pojan lähellä oleminen sai hänen sisällään aikaan oudon tunteen.

~

Kanon oli jo aukaisemassa saunaan vievää ovea, kun kuuli takaansa Boun äänen.
"Kanon? Muistatko, mitä lupasit illalla?" kitaristi kysyi. Mustahiuksinen kääntyi hitaasti katsomaan Bouta, joka hymyili niin kiltisti.
"Äh... Yleiselle puolelleko?" Kanon kysyi ja katsoi varpaitaan. Hän ei olisi halunnut. Hänen ei tehnyt mieli uida vedessä, jossa olivat uineet sadat muut ihmiset, varsinkin kun se vesi olisi niin kylmää...
"Niin", Bou sanoi iloisena.
Kanon värähti, kun vaaleahiuksisen käsi tarttui hänen käteensä ja veti hänet yleiselle puolelle johtavasta ovesta sisään.

Kova hälinä saavutti poikien korvat. Pienten lasten korkeaa pälpätystä, miesten ja naisten keskustelua ja nuorten naurua. Veden loiskahduksia ja plätsähdyksiä, hurinaa ja kolinaa.
"Uimahalli", Bou sanoi hymyillen. Hän veti syvään henkeen kloorinhajuista ilmaa ja alkoi nauraa. "Hyvä on, ei tämä ihan noin taivaallista ole."
Kitaristi veti Kanonin mukanaan uima-altaan reunalle ja koko ajan mustahiuksinen tunsi olonsa hyvin onnelliseksi voidessaan kävellä niin monien nähden toisen kanssa käsi kädessä.

Bou istui altaan reunalle ja pudottautui veteen.
Hän kääntyi katsomaan Kanonia, joka katseli häntä ylhäältä.
"Tiedätkö, en pidä yleisistä uimapaikoista. Miten olisi, jos menisimme privaattialtaalle?" Kanon ehdotti toiveikkaana.
"Mennään vaan. Mutta ensin uit pari vetoa tällä", Bou vaati.
"Hyvä on..." Kanon sanoi hiljaa ja laski jalkansa ensimmäiselle uimaportaalle. "Kauhean kylmää!"
"Eikä ole! Tule nyt tänne, höpsö", Bou sanoi ja naurahti. “Jalka takaisin veteen.”
Kanon astui uudestaan ylimmälle portaalle. Sitten seuraavalle. Sitten kolmannelle. Jokaisella askelmalla hän valitti kylmästä vedestä.
"Hyvä on, en enää sano tätä kylmäksi", Kanon lupasi Boun mutristaessa kyllästyneenä suutaan, ja astui neljännelle portaalle. Hänen kasvoistaan näki, että vesi oli hänen mielestään epämiellyttävää.
"Kanon, se on vain vettä", Bou sanoi pehmeästi ja tarttui toista kädestä kiinni, vetäen pojan kokonaan veteen.

Kuului syvä molskahdus, kun Kanon tippui altaaseen. Veden pinnan alta nousi pian kaksi hahmoa, vaalea- ja mustahiuksinen, jotka molemmat nauroivat.
"Ei tämä olekaan ihan niin kylmää", Kanon sanoi ja heilutteli jalkojaan vedessä. Bou nyökkäsi hymyillen ja hengitti syvään.
"Minä niin pidän uimahalleista. Ihan erilaista kuin rannalla", Bou sanoi ja katsoi veden pintaa. Kanon ei voinut taaskaan olla ajattelematta, että hänen edessään oli maailman suloisin henkilö.
"Kivaa, kun on turkoosia vettä", Bou sanoi ja hymyili Kanonille iloisesti.

[muffinssi]

Tiedätkö, sinun An cafe -ficcisi tekevät minut aina niin iloiseksi! Minulla oli jo aikaisemmin tänään hyvin hauskaa An cafen parissa, silitin nimittäin vaatteita ja kuuntelin samalla sitä :D. Mutta voi miten ihanaa tätä oli lukea, henkilöt ovat niin ihania ja teksti sujuvaa ja hauskaa<3

Arvasin, että Bou oli hereillä! Ja voin niin hyvin kuvitella vasta heränneen Mikun pomppaamassa ylös sängystä ja Kanonin valittamassa, että vesi on kylmää. Sellainen tuntuu sopivan juuri nimenomaan Kanonille ^-^. Tämä etenee ihan mukavaa tahtia, tässä ei mennyt aikaa siihen, että henkilöt tutustuvat toisiinsa, kuten Tyttö parhaalla hymyllä -ficissä.

Kiitos jälleen kerran HamtaroHam<3

[HamtaroHam]

wataridori: Kivaa, että tykkäät tästä! Saat jatkoa, kiitos, että tulit kommentoimaan! <3

muffinssi: Oon ilonen siitä, että tuut iloseks mun ficeistä ^^ Se on tavallaan näiden tarkoituskin! Saada ihmiset tuntemaan iloa + muita tunteita ficistä riippuen. Kivaa, että eläydytte näihin! <3
Ole hyvä, muffinssi! <3

raitanauha: Kiva kuulla, että tykkäät ficeistäni~
An cafe syömässä pitsaa, sillon Escapism PV:n aikoihinhan niist oli niit photoshoot-kuvia, joissa ne söi pitsaa!! :D
Kiva että tykkäät tästä, kiitos kommentista! <3


A/N: Tässä neljäs osa~ Tapahtumatäytteisiä lukuja, tää fic etenee ihan liian nopeesti! x'D Noh, mutta tää on vanha :D Toivottavasti tykkäätte! <3


4. luku

Kanon oli hetken hiljaa. Sitten hänen huulilleen alkoi hiljalleen kohota epäuskoinen hymy.
"Bou, kai sinä kuitenkin oikeasti tiedät, ettei tämä vesi ole turkoosia?" Kanon kysyi vaaleahiuksiselta, joka yhä tuijotteli veden pintaa onnellisena.
"Mitä?" Bou kysyi ja kääntyi katsomaan Kanonia.
"Niin, siis... mikään vesihän ei oikeasti ole turkoosia", basisti toisti ja katsoi toista hymyillen hellästi.
Bou vilkaisi vettä ja katsoi sitten Kanonia.
"Tietenkin tiedän. Se vain näyttää turkoosilta, tiedän", Bou sanoi, kauhaisi vettä kädellään ja heitti sitä Kanonin päälle.
Mustahiuksinen alkoi nauraa ja heitti hänkin vettä Bouta kohti. Kitaristi sukelsi ja nousi ylös kieltä näyttäen. Siinä samassa Kanon kauhaisi vettä uudestaan ja Bou saikin sitä kasvoilleen suuren määrän.

Pojat leikkivät hetken vesisotaa, kunnes laskivat kätensä ja jäivät vain katsomaan toisiaan silmiin.
Bou punastui ja käänsi katseensa pois. Katsekontakti Kanonin kanssa sai hänet muistamaan viimeyön ja heidän läheisyytensä. Hän halusi basistin lähelle uudestaan, niin lähelle, että tämä voisi taas kietoa kätensä Boun ympärille, silittää hänen hiuksiaan, suudella häntä...
Bou katsoi Kanonia, joka oli nostanut itsensä istumaan altaan reunalle. Mustahiuksinen katseli uimahallissa käyskenteleviä ihmisiä, eikä katsonut Bouta ollenkaan.
Kitaristi oli jo melko varma siitä, että Kanonilla oli tunteita häntä kohtaan, ellei poika sitten ollut halannut häntä unissaan.
"Halannut unissaan?"
Boun harkitessa tätä vaihtoehtoa, se alkoi vaikuttaa paljon todellisemmalta kuin se, että Kanon olisi ihastunut häneen. Toinenhan käyttäyi nytkin ihan samalla lailla kuin aina ennenkin, vaikka Bousta näki varmasti tuhansien kilometrien päähän, että hän oli onnellisempi kuin pitkiin aikoihin.
Eikä Bou edes tiennyt pitikö Kanon pojista, tai oliko hän ylipäätänsä ollenkaan kiinnostunut samaa sukupuolta edustavista.
Vaaleahiuksinen huokaisi syvään ja tunsi onnentunteensa haihtuvan.
Kanon nousi seisomaan ja katsoi Bouta.
"Miten on, menemmekö saunaan? Minulla on kylmä", hän kysyi ja otti muutaman askeleen kohti yksityistiloja.
"Juu, mennään vaan", Bou sanoi hitaasti, nousi altaan reunalle ja käveli Kanonin perässä pää painuksissa takaisin suihkutiloihin.

~

Miku istui suihkun alla lämpimän veden laskeutuessa hänen päälleen. Teruki oli mennyt saunaan ja Miku oli päättänyt miettiä asioita hetkisen ihan rauhassa.
Hän istui silmät tiukasti suljettuina ja kuunteli vettä ympärillään.
Kun Miku ajatteli Terukia, hän tunnisti itsessään kaikki ne ihastumisen piirteet, jotka Kanon oli hänelle kuvaillut.
Vokalisti huokaisi syvään. Ei tällaiselle tainnut mitään mahtaa. Hän ei vain tiennyt, tunsiko Teruki mitään muuta kuin ystävyyttä häntä kohtaan.
Miku huokaisi uudestan juuri silloin, kun ovi kävi ja Kanon astui Boun kanssa sisään suihkuhuoneeseen.

Hän nousi ylös ja riensi Kanonin luo. Hänen oli saatava puhua basistille ja hän tiesi, että Kanonkin halusi kertoa omista tunteistaan jollekulle.
Niinpä Miku tarttui toista kädestä kiinni ja veti Kanonin takaisin yleiselle puolelle.
"Meidän täytyy jutella", hän kuiskasi ja vei mustahiuksisen vähän syrjemmälle.
Kanon ei näyttänyt tajuavan mikä Mikuun oli iskenyt ja oli nähtävästi päättänyt vain seistä paikoillaan sanomatta mitään.
"No?" Miku sanoi odottavasti. Kanon näytti entistä hämmästyneemmältä, eikä vieläkään sanonut mitään.
"Hyvä on, minä kerron ensin", hän sanoi, kun basisti ei tuntunut millään tajuavan. He katsoivat toisiaan pitkään silmiin ja hän keräsi rohkeutta sanoa ääneen tuon epävarman salaisuuden sisältään.
"Minusta tuntuu, että pidän miehistä", Miku päästi suustaan itsevarmana. Hän katsoi Kanonia, joka näytti pelästyvän hieman.
"Eeh, kuule Miku, en halua että alat jaella minulle rakkaudentunnustuksia, olen pahoillani..." Kanon takelteli hieman säikkynä.
"Äh, en minä sinua tarkoittanut! Vaan... Terukia", Miku jatkoi nyt hieman ujommin. Hän jopa tunsi kevyen punan kohoavan poskilleen, kun niitä alkoi kuumottaa.
Kanon näytti valaistuksen kokeneelta, muttei näyttänyt taaskaan osaavan sanoa mitään. Niinpä hän vain nyökkäsi.
"Tajusitko sanaakaan siitä, mitä minä juuri sanoin sinulle?" Miku kysyi hieman närkästyneenä.
"Juu, tajusinhan minä", Kanon sanoi hiljaa.
"Mikset sitten sano mitään?! Luuletko että minusta on jotenkin tosi kivaa seistä tässä ja hokea sinulle: olen homo, olen homo ja pidän Terukista?!" Miku huudahti. Heidän ohitseen juuri kävellyt vanhus nopeutti hieman kävelytahtiaan, kiiruhtaen heidän ohitseen vanhuksille melkein vaarallista vauhtia.
"Koska... en keksi mitään sanottavaa", Kanon mutisi hieman huvittuneen oloisena.
"Ai. No minäpä keksin sanottavaa sinunkin puolestasi: sinäkin olet homo, ja pidät Bousta", Miku tokaisi hieman epäkohteliaammin kuin hänen oli alunperin tarkoitus.

Kanon punastui voimakkaasti ja kohdisti katseensa maahan.
"Vähän arka paikka..." basisti mutisi tuijotellen varpaitaan.
"No, samassa tilanteessa me olemme molemmat. Ainut ero on se, että Bou pitää sinusta, mutta Teruki ei pidä minusta", Miku totesi ristien kätensä rinnalleen.
"Oletko oikeasti sitä mieltä?" Kanon kysyi kohottaen päänsä hämmästyneenä. Poika oli vieläkin hieman vaaleanpunainen, mutta nyt enemminkin innostuneen näköinen.
"Jep, Teruki ei ole käyttäytynyt erilailla kuin muita ystäviään kohtaan -"
"Ei, tarkoitin Bouta."
"Mitä Bousta?" Miku kysyi hieman turhautuneena siitä, että Kanon oli keskeyttänyt hänet.
"Että oletko oikeasti sitä mieltä, että hän pitää minusta?" Kanon kysyi vakavana.
"Hmph! No olen! Sen huomaisi sokea laamakin", Miku tuhahti.
"Bou sanoi tänään uimahallin vettä turkoosiksi. Se oli niin suloista..." Kanon kertoi ja hänen kasvoilleen ilmestyi typerän unelmoiva ilme.
Miku huokaisi, muttei voinut samalla olla olematta iloinen parhaan ystävänsä puolesta.

~

Bou huokaisi avatessaan saunan oven. Ehkä Kanon pitikin Mikusta. Tämä oli hauska ja he viihtyivät paljon kahdestaan...
Bou istui Terukin viereen ja painoi otsansa rumpalin olkapäätä vasten.
"Mikä on, Bou?" Teruki kysyi myötätuntoisesti ja kohotti nuoremman päätä ylemmäs niin, että tämän oli pakko katsoa häntä suoraan silmiin.
"Kanon vihaa minua", Bou mutisi ja käänsi katseensa alas.
"No ei varmasti vihaa", Teruki sanoi, silittäen kitaristin poskea hellästi.

Bou kertoi Terukille kaiken viimeyöstä ja siitä, mitä oli keksinyt uima-altaalla. Tarinan loputtua rumpali alkoi nauraa. Bou hämmästyi tästä kovasti.
"Olet niin hassu! Tuo kaikki vain todistaa lisää sitä, että Kanon pitää sinusta! Eikä hän varmasti nukkunut halatessaan sinua. Kanon pitää varmasti sinusta, vaikka oletkin poika. Voit kysyä vaikka Mikulta", Teruki sai sanottua nauruntyrskähdyksiensä lomasta.
Boun kasvoille kohosi hitaasti hymy. Sitten hän naurahti nopeasti, oli jälleen yhtä iloinen kuin aamullakin ja halasi Terukia kiitollisena.
"Hassu pikku-Bou", Teruki sanoi, kun vaaleahiuksinen meni suihkuun ja siitä pukeutumaan. Teruki lähti pojan perään.

~

Kanon ja Miku tulivat yhdessä takaisin huoneeseen 1001 ja tapasivat siellä odottavat Terukin ja Boun.
"Terve", Miku huikkasi ja hyppäsi istumaan sängylle Terukin viereen.
"Minne menemme syömään? Minulla on kauhea nälkä", rumpali kysyi.
"Menisimmekö kiertelemään kaupunkia, jos vaikka löytäisimme jonkin kivan ravintolan?" Bou ehdotti.
"Kuulostaa hyvältä", Miku sanoi ja nousi seisomaan.
"Otetaanko uimavarusteet mukaan ja mennään rannalle ruokailun jälkeen?" Teruki ehdotti ja nousi hänkin ylös.
Kanon voihkaisi. Bou naurahti innoissaan ja Miku nyökkäili.
"Eli rannalle?" Teruki varmisti vielä Kanonilta.
"No mennään sitten", basisti suostui olkiaan kohauttaen. Hän vilkaisi Bouta, joka hymyili onnellisena ja juoksi pukemaan kenkiä jalkaansa.
Muut pojat tulivat perässä ja lähtivät sitten kaikki yhdessä hissillä alas ja ulos hotellista.

Bou hyppeli koko matkan muiden edellä, hän vaikutti entistä iloisemmalta kuin yleensä oli.
"Miten sinulla riittää energiaa?" Kanon kysyi Boulta hymyillen.
Kitaristin teki mieli vastata Kanonille todenmukaisesti ja kertoa, että muisti tämän halanneen häntä yöllä ja Terukin veikkailut siitä, että Kanon piti hänestä. Mutta Bou vain katsoi Kanonia, sanoi: "Olen ansiostasi taas hieman energisempi", ja pomppi paikoillaan odotellen hieman jäljessä käveleviä Terukia ja Mikua.

Pojat pääsivät keskustaan ja etsivät ravintolaa, jossa syödä lounasta.
"Oikeastaanhan tämä on yhdistetty lounas ja illallinen, kellohan on jo neljä", Miku sanoi vilkaistuaan aikaa rannekellostaan.
"Onko kello jo niin paljon?" Teruki pelästyi.
"Ei taideta keretä rannalle", Kanon totesi hieman liian onnellisena voidakseen väittää muille olevansa pettynyt.
"No, katsotaan nyt", Bou sanoi, vaikkei vakuuttanut itseäänkään.

"Hei! Syödäänkö täällä?" Miku ehdotti ja osoitti meksikolaista ravintolaa edessään.
"No, kokeillaan sitä", muut myöntyivät ja he astuivat kaikki yhdessä himmeästi valaistuun punaseinäiseen huoneeseen. Monta pientä pöytää, joiden ääressä istui monia ihmisiä.
Pojat istuivat neljälle henkilölle tarkoitettuun pöytään ja jäivät odottelemaan tarjoilijaa.
"Luulin tätä meksikolaiseksi ruokapaikaksi, mutta tämä vaikuttaa enemmänkin joltain tunnelmakahvilalta", Kanon tuhahti. Miku naurahti, hänen mielestään oli ilmeisesti hauskaa, kun basisti oli turhautunut.
"Hei", kuului pian ääni heidän päidensä yläpuolelta. Pojat kääntyivät katsomaan ja tajusivat puhujan olevan tarjoilija.
"Mitä juotavaa saisi olla?" tarjoilija kysyi ja ojensi ruokalistoja. Pojat ottivat listat ja katsoivat nopeasti juomaluettelon läpi.
"Otan siideriä", Miku sanoi ja siirtyi etsiskelemään itselleen sopivaa ateriaa.
"Otan vettä", Kanon sanoi ja katsoi hänkin sitten ruokia.
"Minulle myös vettä", Bou sanoi ja katsoi Terukia, joka tutki vielä juomalistaa.
"Otan sakea", Teruki sanoi hymyillen leveästi. Tarjoilija nyökkäsi ja lähti keittiöön. Teruki katsoi Bouta, jonka kasvoilla oli hieman moittiva ilme.
"Mitä? En minä aio juoda paljoa!" Teruki vakuutteli ja kääntyi katsomaan ruokalistaa.

~

Kun pojat poistuivat ravintolasta, Teruki oli sen verran humalassa, että kaikki tuntui hauskalta.
"Hahaa! Miltäs maistui maissimössö ja jauheliha?" Teruki kysyi muilta. Miku nauroi Terukin kanssa, mutta Bou ja Kanon eivät vaivautuneet edes vastaamaan.
"Kuulitteko te kaksi? Oliko hyvää ruokaa? En halua mennä rannalle enää", Teruki sanoi ja tuijotti suoraan eteensä tyhjällä katseella hetken aikaa.
"Ei muista mitään..." Bou tuhahti ja työnsi Terukin käden pois hartialtaan.
"Mennäänkö huvipuistoon?" Kanon ehdotti, kun he kävelivät yhden sellaisen ohi. Kello oli jo kuusi, vähän yli ja pojat olivat päättäneet olla menemättä rannalle. He menisivät huomenna.
"Eiköhän huvipuistoon meneminen ole hieman turhaa tällä hetkellä. Joillain näyttää nimittäin olevan vähän liian hauskaa ilman mitään puistojakin", Bou tuhahti. Hän mulkaisi Terukia pahasti.
Rumpali ei viitsinyt välittää, hänellä oli hauskaa ja se riitti.
"Pyh ja pah, me menemme nyt kyllä varmasti hupipuistoon!" hän huudahti ja lähti kohti puiston portteja.
"Hahhaha! Hupipuisto!" Miku nauroi. Hänkään ei ollut säästellyt niiden siiderilasiensa kanssa, vaan oli tilannut niitä pari ja muutaman lisää.
Bou pyöräytti silmiään ja lähti Mikun ja Terukin perään.
"Älä ota heitä turhan vakavasti Bou. Kyllä Teruki ja Miku ovat molemmat tottuneet juomaan alkoholia, he osaavat pitää huolta itsestään", Kanon lohdutti. Hän taputti Bouta hellästi päälaelle ja jäi kävelemään tämän vierellä. Bou piristyi hieman ja nyökkäsi sitten.

"Me menemme nyt kyllä jonnekin Terukin kanssa kahdestaan. Te kaksi menette jonnekin yhdessä", Miku sanoi Boulle ja Kanonille, lähtien kohti vuoristorataa. Jokapuolella poikien ympärillä kuului musiikkia ja ihmisten puhetta. Askelia ja laitteiden kolinaa, ihmisten kiljuntaa.
"Nähdäänkö tässä samassa paikassa puolen tunnin päästä?" Teruki ehdotti ja lähti Mikun perään jäämättä odottamaan vastausta.
Bou istui vieressään olevalle penkille ja huokaisi.
"En millään jaksaisi jäädä tähän puoleksi tunniksi istuskelemaan. Mennäänkö jonnekin?" hän ehdotti ja nousi heti ylös.
"Mennäänkö vaikka maailmanpyörään?" Kanon ehdotti hieman vaisusti. Bou myöntyi, saisihan hän tällä tyylillä olla hetken Kanonin kanssa aivan kahdestaan.

He menivät jonon päähän ja seisoskelivat siinä odottaen pääsyä maailmanpyörään.
"Onko sinulla ollut kiva loma?" Kanon kysyi Boulta.
"On ollut kivaa..." Bou vastasi. Hän tunsi punastuvansa. Hän huomasi ajattelevansa jälleen itseään Kanonin käsien välissä, heidän huuliaan toistensa huulia vasten...
"Niin minullakin", Kanon sanoi ja hymyili.
He pääsivät eteenpäin jonossa ja ostivat pääsylipun maailmanpyörään pienen portin edessä seisovalta mieheltä.
"Olkaa hyvät", mies sanoi ja päästi heidät portin läpi.
Kanon antoi Boun istua ensin ja istui sitten itse tämän viereen. Hän istui aivan Boun kyljessä kiinni ja kiinnostui käsistään yhtäkkiä kovasti.
Bou tunsi kuinka maailmanpyörä nytkähti liikkeelle.

~

Miku tiesi, ettei hän ollut kovin kännissä. Vähän vain humalassa. Silti hänellä oli tuplasti rohkeampi olo kuin yleensä. Miku katsoi Terukia vieressään ja hän humalasta huolimatta jännittyi.
Miku kirosi mielessään. Miksei hän saanut tunteitaan kuriin?
"Bou on ihan hassu. Hän luulee Kanonin vihaavan häntä", Teruki selitti hieman epäselvästi.
"Luulee Kanonin vihaavan ketä?" Miku kysyi hitaasti.
"Bouta", Teruki vastasi, kun he istuivat vuoristoradan etuvaunun penkille.
"Eikä vihaa. Kanonhan pitää Bousta", Miku sanoi hölmistyneenä. Teruki hymyili vinosti ja hyräili itsekseen jotakin.
“Niin, niinhän hän pitää”, rumpali naureskeli.
"Hän jopa myönsi sen minulle tänään, kun kerroin hänelle olevani ho-" Miku selitti, kunnes sai selväksi itselleen, mitä oli aikeissa sanoa.
"Kerroit Kanonille olevasi mitä?" Teruki kysyi kun vaunu lähti liikkeelle.
"Kun kerroin hänelle olevani... humalassa", Miku kakelteli. Hän käänsi katseensa pois Terukista ja kääntyi katsomaan vuoristorataa. Nyt hän toivoi, ettei oksentaisi.

Vuoristoradan vaunu laski hurjaa vauhtia kovan kolinan saattelemana pitkän laskun alas.
"Vai niin", Teruki sanoi ja nosti kätensä ilmaan. Hän huusi innoissaan, kun vaunu laski jälleen pitkän matkaa. Hänen pitkähköt hiuksensa heiluivat tuulessa ja hän näytti hyvin iloiselta.
"Varo! Putoat vielä!" Miku sanoi ja veti Terukin kädet takaisin alas.
"Älä höpötä, tämä on kivaa", rumpali sanoi ja nosti nyt vuorostaan Mikun kädet ylös.
"Wohoo!" Miku huusi Terukin kanssa ja molemmat alkoivat nauraa.

~

Bou tunsi koko ajan Kanonin käsivarren omaansa vasten. Hän tunsi Kanonin kyljen omaa kylkeään vasten. Hän tunsi, kun Kanon nojautui katsomaan alas nähdäkseen 'koko Japanin', kuten oli sanonut.
"Tiedätkö, Bou... minä..." Kanon sanoi yllättäen. Hän oli kääntynyt katsomaan Bouta silmiin ja melkein jo tarttui tätä kädestäkin kiinni.
Kitaristi huomasi, kuinka Kanon vilkuili heidän käsiään vuoronperään, mutta päätti näemmä olla tarttumatta hänen omaansa kaiken sen miettimisen jälkeen.
Niinpä Bou päätti pelastaa tilanteen. Hän paloi halusta saada tietää, mitä Kanon meinasi sanoa.
Hän otti hellästi kiinni basistin käsistä ja vastasi pojan katseeseen.
"Niin?" Bou kysyi irrottamatta katsettaan mustahiuksisen silmistä tai otetta tämän käsistä.
Kanon vaikutti hermostuvan hieman. Bou tunsi pojan käsien alkavan hiota hänen käsiään vasten.
"Minä... minä... Haluan sanoa, että..." Kanon mietti. Maailmanpyörä liikkui hitaasti eteenpäin ja he olivat nyt sen korkeimmalla kohdalla.
"Jatka vain", Bou sanoi. Hän tunsi olonsa hieman typeräksi, mutta pelkäsi basistin tuntevan itsensä vielä typerämmäksi.
"Minä, tuota..." Kanon sanoi. Hänen katseensa alkoi harhailla vähän kaikkialle, eikä pysynyt enää vaaleahiuksisen silmissä.
Bou päästi kätensä irti Kanonin käsistä ja nojautui katsomaan maahan vaunun reunan yli. Hän huokaisi syvään. Hän olisi niin toivonut, että Kanon olisi uskaltanut sanoa hänelle ne kolme sanaa.

~

Miku ja Teruki nousivat vaunusta ja lähtivät kävelemään ympäriinsä.
"Mennäänkö ostamaan jäätelöä?" Miku ehdotti nähdessään jäätelökioskin edessään. Moni jonotti kioskin edessä rahat kourissaan.
"Mennään vaan. Emme syöneet ravintolassa mitään jälkiruokaa. En muistanut edes ehdottaa sitä", Teruki naurahti ja he astuivat nuoremman kanssa jonon jatkoksi.
“Täällä on omituisia makuja…” Miku mutisi tutkaillessaan tarjontaa.
"Hei. Otan yhden omenajäätelön", Teruki tilasi, kun oli heidän vuoronsa.
"Ja minä yhden sitruunan", Miku sanoi myyjälle, joka ojensi pian kaksi tötteröä pojille.
"Kiitos... minä maksan", rumpali sanoi ja ojensi myyjälle rahat. Hän otti jäätelöt myyjän kädestä ja antoi sitruunajäätelön Mikulle.
"Kiitos", vokalisti sanoi ja söi omaansa hymyillen. Teruki hymyili pojalle takaisin.

Miku maistoi omaa jäätelöään ja lähti kävelemään eteenpäin.
"Miltä maistuu?" Teruki kysyi heidän kävellessään ympäriinsä etsien samalla jotain mielenkiintoista laitetta, jota kokeilla seuraavaksi.
"Haluatko maistaa?" Miku kysyi ja ojensi jäätelöään vanhemmalle. Teruki nuolaisi sitä ja antoi sen sitten takaisin Mikulle.
"Hyvää. Haluatko maistaa tätä?" hän kysyi ja osoitti omaa jäätelöään.
"Ei kiitos", Miku kieltäytyi hymyillen. Hän katsahti jäätelöpalloaan. Hän näki kohdan, josta Teruki oli nuolaissut. Hän nuolaisi samasta kohtaa ja tunsi punastuvansa hieman. Hän tunsi olonsa typeräksi ja lapselliseksi.
Syötyään jäätelöt pojat kävivät vielä muutamassa laitteessa ja menivät sitten hieman etuajassa odottamaan Bouta ja Kanonia kohtauspaikalleen.

~

Maailmanpyörä saapui alas ja Kanonin ja Boun piti nousta kyydistä.
"Me menemme vielä toisen kierroksen", Kanon sanoi ujon päättäväisenä, eikä noussut vaunusta vielä. Bou ei tiennyt, oliko Kanon tarkoittanut puheensa itselleen, hänelle, vaiko kenties lipunmyyjälle, mutta ei vaivannut sillä päätään turhan kauaa.
"Bou... Haluan vain ja ainoastaan sanoa, että..." Kanon aloitti arasti jälleen, muttei vieläkään saanut sanottua asiaansa. Hän alkoi olla jo hieman punainen ja neuvottoman oloinen.
Bou oli valmis odottamaan Kanonin sanomista vaikka maailman loppuun saakka. Hänellä oli älyttömän jännittynyt olo ja hän katsoi Kanonia syvälle silmiin, odottaen...
Basisti avasi jälleen suunsa sanoakseen jotain, mutta yhtäkkiä hän siirsikin harhailleen katseensa vaaleahiuksisen silmiin.
Kanon siirsi kätensä Boun poskille ja veti tämän kasvot lähemmäs omiaan.
Bousta tuntui, ettei hän ollut ollut yhtä jännittynyt kertaakaan koko elämänsä aikana. Hän näki mustahiuksisen silmien lähenevän koko ajan. Heidän huulensa olivat aivan lähellä toisiaan...

Kanonin huulet koskettivat Boun omia kevyesti. Hän vetäytyi nopeasti hieman taaksepäin, mutta palasi heti takaisin Boun luo ja suuteli häntä tällä kertaa kunnolla.
Enää kitaristi ei tarvinnut selitystä tai sanoja. Kanon välitti kaiken, mitä oli halunnut sanoa tämän suudelman kautta ja Bou halusi vastata näihin tunteisiin.
Niinpä Bou vastasi Kanonin suudelmaan ja kietoi kätensä tämän niskan taakse.
"Vihdoinkin", hän ajatteli onnellisena. Hänen huulensa kaartuivat hymyyn ja hän painautui lähemmäs basistia.
Kanon lopetti suudelman jonkin ajan kuluttua, muttei irrottanut katsettaan Boun silmistä.
"Minä pidän sinusta", Kanon sanoi punastuen hennosti.
Bou halasi toista lujaa ja kuiskasi tämän korvaan: "Minäkin pidän sinusta"
He suutelivat uudestaan, eivätkä päästäneet irti toisistaan ennen kuin vasta alhaalla, noustessaan maailmanpyörästä.

[muffinssi]

Minusta tässä osassa olit jotenkin erityisen hyvin onnistunut Boun ja Kanonin osalta... tarkoitan nyt sitä, miten Kanon ei uskalla sanoa niitä tiettyjä sanoja maailmanpyörässä ja miten hän unelmoi Bousta silloin kuin jutteli Mikun kanssa. Se vain tuntuu niin aidolta... ja sopivalta Kanonille. Boulle taas sopii se, että hän yhtäkkiä keksii, ettei Kanon välitä hänestä, mutta piristyy sitten taas silmänräpäyksessä :D. Nämä kaksi tuntuvat olevan hiukan tärkeämpiä henkilöitä tässä tarinassa... tai ainakin minusta tuntuu, eikä se minua ainakaan haittaa. Vaikka pidänkin Mikusta ja Terukista kovasti (en siis yhdessä, vaan ihan erikseen :D), niin Bou ja Kanon ovat kuitenkin suosikkejani An cafesta<3. Kiitoksia tästä luvusta<3

[HamtaroHam]

jammy:

oikeesti, miten sää osaat kirjottaa näin SÖPÖÄ tekstiä ? :D

Thiihiihi, kiitos!! <3 En tiedä vastausta..... :3
Bwaaaa, jos löydät tuon kirjoitusvirheen, niin ilmoita toki! ^^
Mua itteenikin häiritsee, ettei oo enää sama avatar! Mutta kun tänne oli kauheet rajotukset siitä avatarin koosta, ni melkee kaikki oli liian suuria, nii nyt sitte laitoin tuon Boun. Sekin on musta kiva ^^
Kiitos kommentista! <3

Kyugi: Terukihan on varsinainen kännikala, juoppo kuin mikä 8)
Mikun ja Terukin kohtaussss..... On tulossa!
Kiitos kommentista! :D

muffinssi: Hyvä jos oli onnistunut Boun ja Kanonin osalta, heistähän osa suurimmaksi osaksi kertoikin! Hyvä myös, jos hahmot vaikuttavat aidoilta. :)
Kiitos kommentista!

WaraiOni: Kiva jos tykkäät, kiitos kehuista + kommentista! <3

A/N: Tässä sitten osa nro 5, tykkään tästä melko paljon ^^


5. luku

"Kanon ja Bou ovat jo kymmenen minuuttia myöhässä", Miku tuhahti. Hänellä oli paha olo ja häntä pyörrytti hieman. "Tästä lähtien olen vähän varovaisempi, jos olen juonut ja menen heti sen jälkeen huvipuistoon..."
Hän kokeili otsaansa. Se ei tuntunut lämpimältä, eikä hän tuntenut oloaan muutenkaan kipeksi, väsyneeksi vain.
"Niinpä. Kyllä he kohta tulevat", Teruki vakuutteli ja katseli ohitse käveleviään ihmisiä. Miku kiinnitti erityisesti huomiota tyyliin, jolla Teruki katsoi ohitse käveleviä naisia. Hän ei kuitenkaan havainnut mitään eroa Terukin tavassa katsoa naisia tai miehiä.
Viiden minuutin kuluttua Bou ja Kanon saapuivat heidän sopimalleen tapaamispaikalle hymyillen onnellisina.
"Te olette vartin myöhässä! Ja mikä teidät nyt noin iloisiksi saa?" Miku kysyi hieman tuohtuneena odotettuaan niin kauan.
"Eikö muka saa olla iloinen?" Bou kysyi ja Kanon vain kohautti olkiaan. Teruki suuntasi ensimmäisenä askeleensa kohti huvipuiston portteja.

Hotellin aulassa oli kamala vilinä, monet olivat varaamassa huoneita, jotkut halusivat pois hotellista, jotkut olivat menossa uimaan ja jotkut olivat matkalla hissiin tai portaikkoon.
Miku asteli tuuppien ihmisjoukon läpi, hän oli hyvin väsynyt ja hänellä oli hieman voimaton olo sen takia.
"Sori, sori, sori... Oi, anteeksi”, Miku sanoi astuttuaan ihmisten varpaille tai tönittyään heitä ilkeästi pois tieltä.
"Miku, mikä sinulla on?" Teruki kysyi siirtyen kävelemään Mikun vierellä. Vokalisti huomasi jännittyvänsä jälleen. Kun Teruki asetti kätensä hänen olkapäälleen, Miku meinasi jo alkaa huutaa, että lopettaisi hänen kiusaamisensa, mutta sai hillittyä itsensä.
"Enää en kyllä ikinä juo", Miku ajatteli hermostuneena ja vilkaisi Terukia, joka katsoi häntä hieman huolestuneena.
"Mitä sinä höpötät? Eihän tämä alkoholista johdu!" hän mietti vielä itsekseen. He astuivat hissiin hiljaisina ja Miku löi tahallaan päätään hissin seinään.
"Hei, lopeta! Satutat itsesi!" Teruki huudahti ja veti nuoremman pois seinän vierestä. Terukin kädet ympärillään Mikua alkoi väsyttää ja hän halusi vain nukahtaa siihen. Juuri silloin hissi kilahti ja sen ovet avautuivat.
Rumpali talutteli väsynyttä Mikua huoneeseen 1001, jonka ovella he hyvästelivät Kanonin ja Boun.
"Hyvää yötä", vokalisti sanoi potkittuaan kengät jalastaan ja mentyään makaamaan sängylle kaikki vaatteet päällä.
"Et ole pikkulapsi. En voi ottaa puolestasi vaatteitasi pois tai pestä hampaitasi. Kai sinä sen verran jaksat tehdä ennen kuin menet nukkumaan?" Teruki sanoi ja meni vessaan.
Miku huokaisi syvään ja alkoi vetää vaatteita yltään.
"Olen niin väsynyt..."

~

Teruki tuli ulos vessasta ja näki sängyllä makaavan puolipukeisen Mikun. Pojan silmät olivat kiinni ja tämä hengitti rauhallisesti.
Teruki hiipi lähemmäs ja huomasi toisen olevan unessa. Häntä alkoi naurattaa. Mikä Mikun oli saanut noin väsyneeksi? Parka oli ollut hermotautisen oloinen hotellille lähdöstä alkaen ja Terukista oli vain parempi, että tämä oli päässyt nukkumaan.
Vanhempi siirsi vokalistin toiselle puolelle sänkyä niin, että tämä sai tyynyn päänsä alle. Miku mutisi unissaan jotain epämääräistä ja raapi korvaansa.
Teruki meni itse peiton alle ja sammutti valot.

Vähään aikaan ei kuulunut mitään muuta kuin Mikun tasainen hengitys, kunnes Teruki tunsi yllättäen nuoremman kädet ympärillään. Hän kääntyi hitaasti katsomaan Mikua kulmat koholla. Poikien kasvot olivat aivan lähellä toisiaan, vokalistin suu oli hieman raollaan ja hän nukkui yhä. Teruki käänsi kasvonsa poispäin Mikusta ja katsoi tämän käsiä, jotka olivat kietoutuneet hänen paidattoman yläruumiinsa ympärille.
Hän sulki silmänsä ja nukahti, hän ei viitsinyt herättää toista.

~

Bou riisuutui ja meni makaamaan peiton alle. Kanon tuli melkein heti perässä ja katsoi vaaleahiuksista silmiin.
"Eeh... Hyvää yötä?" hän sanoi hiljaisella äänellä. Hän ei oikein tiennyt mitä sanoa, he olivat Bon kanssa suudelleet kahdesti ja makasivat nyt vierekkäin samassa sängyssä.
"Hyvää yötä", Bou sanoi ja suuteli Kanonia. Kitaristi ei kuitenkaan sulkenut silmiään, vaan katseli yhä mustahiuksista häikäilemättömän avoimesti. Kanon oli iloinen siitä, että Bou oli vähän rohkeampi kuin hän. Boun tiedettiin pitävän pojista, hän oli niin tottunut siihen ajatukseen jo itsekin. Kanon ei ollut, eikä tulisi varmaan vielä vähään aikaan tajuamaan sitä, että myös hän itse piti pojista...
"Mikä sinua mietityttää?" Bou kysyi ja silitti Kanonin poskea.
"Ei mikään sen kummempi. Miten me etenemme? Miten me kerromme Terukille ja Mikulle?" basisti kysyi, koittaen vaihtaa puheenaihetta.
"No, eivätköhän hekin huomaa sen sitten aikanaan. Mikusta tuli mieleen, että hän taitaa pitää Terukista", vaaleahiuksinen sanoi yllättäen.
"Mitä?!" Kanon hätkähti ja katsoi kitaristia silmät ymmyrkäisinä. Miten Bou sen tiesi?
"No, kun... Hän on niin kireän oloinen Terukin seurassa ja hän nyt vain vaikuttaa siltä. Söpöä", Bou sanoi ja hymyili Kanonille jälleen.
"Vai söpöä? Outoa minusta", Kanon mutisi. Miksi Boun piti heti alkaa kutsua Mikua söpöksi? Kanonille hän ei ollut vielä sanonut yhtään mitään.
“Minäkin pidän sinusta.”
Paitsi tietenkin sen tärkeimmän.

"Hmph, miten niin outoa? Pidänhän minäkin sinusta, onko se mielestäsi outoa?" Bou hämmästeli.
"En minä tarkoittanut sitä että on outoa olla... homo..." Kanon mutisi.
"En minäkään", Bou sanoi ja katsoi Kanonia nyt hieman kummastuneena. Basisti vältteli vaaleahiuksisen katsetta tuijotellen sängyn lakanoita mitään-näkemättömin silmin.
"Häiritseekö se sinua?" Bou kysyi ja tuli ihan Kanonin viereen.
"Mikä?" Kanon kysyi.
"Että pidät pojista?" Bou sanoi kiertelemättä. Basisti ei vieläkään viitsinyt katsoa toista silmiin, eikä hän keksinyt mitään sanottavaa.
"Älä huoli, sinä olet maailman ihanin poika juuri sellaisena kuin olet", Bou sanoi ja suuteli Kanonia huulille. “Hyvää yötä.”
"Hyvää yötä", Kanonkin sanoi ja sulki silmänsä hieman punaisena, mutta silti astetta iloisempana.

~

"Nyt rannalle!" Bou huudahti ja töni Kanonia olkapäähän. Basisti avasi vaivalloisesti silmänsä ja katsoi iloisesti hymyilevää kitaristia silmät sirrillä.
"Mitä?" hän mutisi unisena.
Bou oli jo täysissä pukeissa, pakattu laukku roikkui hänen olallaan.
"Uimaan! Rannalle! Muistatko?" vaaleahiuksinen höpötti innoissaan ja alkoi vetää Kanonia ylös sängystä.
"Mmh, hei Bou… Minua väsyttää", Kanon mutisi ja pudisteli päätään.
"Mutta kun meidän täytyy mennä herättämään vielä Miku ja Terukikin!" Bou sanoi ja mutristi suutaan pienten lasten tapaan.
"Hyvä on, hyvä on... Odota vähän", Kanon sanoi haukotellen ja pukeutui kitaristin hoputtaessa vieressä.

He suuntasivat kulkunsa huoneeseen 1001 täysin samalla lailla kuin edellisenä päivänä. Bou avasi oven ja he kiiruhtivat peremmälle, katsomaan olivatko heidän toverinsa jo hereillä.
Kanonin silmät laajentuivat ja Bou katsoi Kanonia ilmeellä 'mitäs-minä-sanoin'.

Miku nukkui vatsallaan Terukin päällä, kädet ja jalat kierrettyinä tämän ympärille. Poikien posket olivat takertuneet yhteen ja molemmat nukkuivat hymy huulillaan.
"Hei kuule Miku, herää..." Kanon mutisi nopeasti, hän ei halunnut katsoa tätä näkyä edessään enää yhtään pidempään.
Miku kohotti hitaasti päänsä ja katsoi Terukia. Hän kiljaisi tällä kertaa kaksi kertaa yhtä lujaa kuin eilen, herättäen siinä samalla Terukinkin. Rumpali tajusi Mikun makaavan hajareisin hänen päällään ja kiljaisi hänkin.
Vokalisti kierähti pois Terukin päältä ja tippui peitto mukanaan lattialle. Vanhempi jäi istumaan pelkät alushousut jalassaan sängylle erittäin pelästyneen näköisenä.
"Voisitteko te vaikka koputtaa?!" hän huudahti vihaisena ja kaappasi sängyn vierestä vaattensa pukien ne nopeasti päälleen. Peiton ja Mikun sekainen mytty ei liikahtanutkaan, mutta kun Bou meni ja veti peiton pois vokalistin naaman edestä, poika hohti tulipunaisena.
"Koputtaminen voisi olla hyvä juttu, säästyisimme näiltä yllätyksiltä..." Kanon mutisi nolona. Hän ei katsonut ketään silmiin, vilkaisi vain kysyvästi Mikua.
"Miltä helvetin yllätyksiltä? Mitään ei ole tapahtunut! Me vain nukuimme!" vokalisti huudahti punastuen vielä lisää, jos se nyt enää oli edes mahdollista.
"Miksi olet niin punainen?" Bou kysyi tietäväiseen ja kiusoittelevaan sävyyn.
"Koska arvaan teidän saaneen juuri aika hassun kuvan siitä, miten minä ja Teruki vietimme viime yötä!" Miku huusi. Hän tuijotti häpeän puna kasvoillaan Bouta, joka virnisteli kiusoitellen.
"Minkälaisen kuvan sinä uskot meidän saaneen?" Bou kysyi purren huultaan, jottei alkaisi nauraa. Mikullakaan ei ollut mitään muuta kuin alushousut jalassaan.
"No että –"
"Eiköhän tuo jo riitä, Bou..." Teruki sanoi ja alkoi pedata sänkyä. Hän ei näyttänyt ollenkaan punaiselta tai hämmästyneeltä, mutta Mikua hän ei vilkaissutkaan.
"Luulisi nyt, että sinuakin hävettäisi edes vähän. Mehän juuri yllätimme teidät", Bou sanoi ja vilkaisi Kanonia melkein voitonriemuisena.
"Ette te mitään yllättäneet. Varokaa vain, asennan videokameran teidän sänkynne yläpuolelle ja katson sitten videolta kaiken tekemänne. Hui, en halua edes ajatella..." Teruki sanoi ja iski silmää Kanonille kiusoittelevan tietäväisenä. Kanon näytti pelästyneeltä, mutta Bou meni basistin luo ja antoi tälle suudelman suoraan huulille.
"Älä sitten ajattele", Bou sanoi ja näytti Terukille kieltä kiusoitellen yhä. Miku näytti siltä, kuin joku olisi juuri lyönyt häntä puupalikalla päähän, vaikka olikin vielä ihan punainen.

"No niin. Nyt kerrotte miksi te alunperinkin tulitte herättämään meitä", Miku sanoi alkujärkytyksestä toivuttuaan ja selvitti kurkkuaan.
"Meidän piti mennä rannalle! Ettekö te muista? Minulla on eväät ja kaikki, enää teidän tavaranne puuttuvat", Bou sanoi jättäen Mikun ja Terukin yhteisestä yöstä puhumisen sikseen.
Miku ja Teruki pukivat uimahousunsa vaatteittensa alle ja lähtivät sitten Boun ja Kanonin kanssa pois hotellihuoneesta.
"Syömmekö me sitten aamiaista rannalla?" Miku kysyi katsoen kaipaavan näköisenä aamiaistarjoilua.
"Jep", Bou sanoi ja astui ulos hotellin ovista. He suuntasivat rannalle kitaristin johdolla. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi ja hän oli iloinen.
"Uskotko Terukin ja Mikun oikeasti tehneen jotain?" Kanon kuiskasi Boulle hieman epävarmasti, vilkaisten takanaan kävelevää Mikua hieman oudosti.
"En. Jos he oikeasti olisivat jotain tehneet, niin Terukiakin olisi nolottanut", Bou sanoi ja hymyili Kanonille nauraen.
"No hyvä", basisti huokaisi helpottuneena. Muuten hän ei olisi enää ikinä kehdannut katsoa Miku tai Terukia silmiin.

"Vau! Merivettä!" Miku huudahti nostaen kätensä ilmaan ja ottaen kenkänsä pois jalasta. Hän lähti juoksemaan paljain jaloin kohti vettä.
"Ai, ai! Kuumaa hiekkaa!" hän parkaisi ja alkoi hypellä hullunkurisesti ylös ja alas muiden nauraessa hänen takanaan.
Bou levitti neljä pyyhettä hiekalle ja istuutui yhdelle niistä.
Kanon istui Boun viereen, hänen viereensä istui Miku ja Mikun viereen Teruki.
"Tadaa, voileipiä ja hedelmiä!" Bou sanoi vetäen kylmälaukusta esiin ruokia sylin täydeltä. Miku nappasi ylimmän voileivän ja haukkasi siitä ison palasen.
"Ihanaa, ruokaa", Miku mutisi suu täynnä.
Bou hymyili ja tarjosi Terukille ja Kanonillekin.
Hetken aikaa he vain istuivat siinä syöden leipää.

~

Miku vilkaisi Terukia. Poika söi vielä ja katseli vedessä hyppiviä ihmisiä. Miku tunsi taas punan kohoavan kasvoilleen, kun hän ajatteli tämänaamuisia tapahtumia. Bou oli kiero, mutta hän oli suloinen. Ei kuitenkaan yhtä suloinen kuin Teruki...
Vanhin sai syötyä leipänsä ja nojasi sitten vain taaksepäin katsellen yhä veteen.
Miku katsoi Terukia ja nousi pyyhkeensä päältä.
"Teruki, haluan sanoa sinulle yhden jutun", Miku sanoi ja lähti kävelemään kauemmas rantaviivasta ja ihmistungoksesta. Hän huomasi Kanonin katsovan häntä hämmästyneen tietäväisenä ja kumartuvan sitten poikaystävänsä puoleen juttelemaan.

Miku varmisti taakseen vilkaisemalla, että Teruki tosiaan tuli hänen perässään ja suuntasi sitten kulkunsa kohti uimavalvojan puusta tehtyä koppia. Koppi oli maalattu keltaiseksi, mutta maali oli tummunut ja halkeillut niin, että monesta kohtaa näkyi alkuperäistä tummaa puuta.
"Valitsinpas todella romanttisen paikan..." Miku manasi mielessään, mutta kiersi kuitenkin kopin taakse ja odotti, että Teruki tulisi hänen luokseen. Terukin ilmestyessä kulman takaa, Miku tunsi vatsassaan muljahtavan. Ei hän uskaltaisi sanoa sitä!
Teruki nojasi puiseen koppiin ja risti kätensä rinnalleen. Hän katsoi nuorempaa hieman odottavaisen oloisena.
Miku veti syvään henkeä ja astui askeleen lähemmäs rumpalia. Heidän välilleen jäi kuitenkin melkein kahden metrin kaistale hiekkaa.

Kopin taakse ei tullut aurinkoa ja kylmä hiekka tuntui Mikusta inhottavalta hänen jalkojensa alla. Varjossa ei muutenkaan ollut mukavaa, mutta muita paikkoja ei ollut. Hän ei halunnut kenenkään muun kuulevan tätä.
Lopulta Miku kohotti katseensa ja katsoi Terukia silmiin.
"Pidän sinusta", hän sanoi ja hymyili, koittaen keventää jännittyneisyyttä sisällään. Teruki näytti täysin neutraalilta, kuin ei olisi ymmärtänyt mitä Miku oli juuri sanonut.
"Pidän sinusta enemmän kuin ystävänä..." Miku lisäsi ja katsoi Terukia yhä silmiin. Hän manasi itseään mielessään, hän ei halunnut kuulla toisen vastausta...
"Minä tiedän sen", Teruki totesi ja hymyili Mikulle. Hän nojasi yhä valvojankopin ulkoseinään kädet ristittyinä rinnalleen. Hän vain katsoi vokalistia rennosti hymyillen.
"Mi- mistä sinä sen tiedät?" Miku änkytti. Hän ei ollut odottanut ihan tällaista vastausta.
"Olet vähän läpinäkyvä, tiesitkös sitä?" Teruki sanoi hymyillen. Hän irrottautui seinästä ja käveli Mikun luo. Hetken aikaa hän vain katsoi poikaa silmiin, kunnes kumartui alemmas ja suuteli nuorempaa.
Miku vastasi Terukin suudelmaan, joka loppui hänen mielestään aivan liian pian, kun tämä jo vetäytyi kauemmas.
"Mennään uimaan", rumpali sanoi ja kiersi uimavalvojan kopin varjosta aurinkoon hymyillen iloisesti. Valo heijastui hänen hiuksistaan, kun hän juoksi Miku perässään veteen.

Valo sai roiskuvat vesipisarat välkkymään ja näyttämään turkooseilta.
"Turkoosia vettä", Miku kuiskasi muistaessaan Kanonin kertoman jutun Bousta. Hän vilkaisi rannalle ja näki Boun ja Kanonin suutelevan rantahiekalla.
Miku hymyili ja juoksi Terukin perään onnellisena, veden kimallellessa hänen ympärillään.

A/N2: Toivottavasti piditte ficistä, tämä oli viimeinen osa! ^^ Kommentoikaa ihmeessä~
Kiitos!

[Nagata]

Anteeksi etten kommentoinut aikaisemmin tai noihin aikaisempiin osiin. Sori, sori, sori...

Mutta awwww.. <3__<3 En mä voi muuta sanoa ku, että nää sun kirjotukset on ihania. Ja mä rakastan niitä. Ja oli mikä paritus tahansa niin aina kelpaa ja niistä tulee tosi ihania ficcejä. <33 Mutta nyt itse asiaan... Ainaki yritän

2.luku
Ne menee uimaan!

"Kanon pelkää vettä", Bou sanoi selittävällä äänensävyllä.
"Enkä pelkää! En vain pidä kylmästä vedestä", Kanon sanoi silmät ymmyrkäisinä.

ihana puolustus.

"Ei siitä ole kauaa... Kuinka niin?" Kanon sanoi, yrittäen välttää keskustelua siitä, kuka oli ollut ihastuksen kohteena. Sama ihastus nimittäin vaivasi poikaa joka sekunti tälläkin hetkellä.
"Miten sinä kuvailisit sitä tunnetta? Hävettää myöntää, mutta seurustelin itse viimeksi lukiossa", Miku naurahti.

Menin vähä sekasin mutta ei semitään. Mä en voinu ku vaan hymyillä ton Mikun repliikin aikana.

"Pitsat ovat joka tapauksessa nyt tässä. Myyjä pitseriassa halusi minun allekirjoitukseni yhteen kuittiin, kun maksoin näitä. Kun hän tajusi, kuka olin, hän pyysi minua kirjoittamaan nimeni toisellekin paperille", Miku sanoi naurahtaen.

No tottakai! Mä jos olisin jossain kaupassa tai jossain nii ainaki pyytäisin XDD

"Ehkä Teruki on oikeassa", Bou mietti ja vilkaisi joukon vanhinta

ainahan se on.

3.luku
Aivan ihana

Kun pojat olivat ahtaneet itsensä täyteen pitsaa, he päättivät, että olisi aika mennä nukkumaan.
"Minua väsyttää ihan kamalasti", lattialla istuva Bou mumisi silmiään hieroen. Hän vetäisi nopeasti kädet silmiltään ja katsoi Terukia pelästyneenä.
"Ei kai meikkini levinnyt?!" kitaristi parkaisi lattialta Terukille, joka alkoi nauraa.
"Taidat olla todella väsynyt. Eihän sinulle edes ole enää meikkiä! Kanon, vie Bou nukkumaan ja pidä hänestä huolta, jooko?" vanhin nauroi ja sammutti päällä olleen television.

Kanon nyökkäsi ja nousi lattialta. Hän meni eteiseen, otti märät uimavarusteensa – jotka olivat olleet kuivumassa kylpyhuoneessa – mukaansa ja laittoi kengät jalkaan.
"Hyvää yötä", hän toivotti ja avasi oven lähteäkseen.
"Kanon, etköhän sinä nyt unohtanut jotain?" Miku muistutti sängyltä, jonka päällä oli istunut jo pidemmän aikaa.
"Ai niin... No, Bou. Mennään... nukkumaan. Tule", Kanon sanoi epävarmana. Hän takelteli sanoja hitaasti ulos suustaan, hän oli epätavallisen jännittyneen oloinen. Mustahiuksinen vilkaisi nopeasti väsynyttä Bouta, joka haukotteli makeasti noustessaan lattialta. Kitaristi ei jaksanut laittaa kenkiään jalkaan, vaan otti ne samaan käteen uimavarusteidensa kanssa.
"Hyvää yötä", Boukin sanoi vilkuttaen, kun he Kanonin kanssa astuivat yhdessä huoneen 1001 ovesta ulos.

Eka kauhee hätä ettei vaan meikit levinny vaikkei niitä ollukkaa. XD Sitte Kanon pääsee Boun huoltajaks. Mahtaa olla kivaa... Sitte se meinaa vielä unohtaa huollettavansa. Voivoi...

Kanonin teki mieli mennä vielä lähemmäs Bouta, tuntea tämän iho omaansa vasten, halata poikaa. Hän hivuttautui hiljalleen lähemmäs. Hän oli enää muutaman millin päässä Boun selästä.
Kanon siirsi oikean kätensä ylemmäs sängyllä ja kohotti vasemman. Hän pujotti toisen kätensä varovasti Boun niskan takaa pojan ympäri ja toisen vatsan yli niin, että hän halasi kitaristia.
Kanon rentoutti kätensä ja muunkin vartalonsa. Hän tunsi Boun vartalon omaansa vasten, tunsi kuinka tämä hengitti sisään ja ulos. Hän painoi kasvonsa nukkuvan Boun hiuksiin ja nukahti siihen, vaaleahiuksinen hellässä syleilyssään.

Kanon ei tietenkään voinut tietää, että hänen käsiensä välissä makasi täysin hereillä oleva poika, onnellisempana kuin koskaan ennen.

awwww mikä kohta. Aivan ihana.10 pistettä ja papukaija-merkki.^^

"Hei, herätys", Kanon sanoi kovaan ääneen. Miku räpytti silmiään, avasi ne, huomasi makaavansa puoliksi Terukin päällä, kiljaisi, ponkaisi nopeasti ylös sängystä ja jäi katsomaan Bouta ja Kanonia hyvin säikähtäneen näköisenä.

Ihana kohta tääki. XDD

"No, miten on kaverit? Mennäänkö piristämään parin tytön päivää?" Miku ehdotti innoissaan. Hän oli paljon paremmalla tuulella kuin aamulla, hän oli saanut oman Miku-henkisyytensä takaisin.
"Mennään!" Bou ja Teruki hymyilivät, Kanon kohautti olkiaan.
Kaikki neljä suunnistivat kahvioon ja näkivät erinäisissä pöydissä kolmen aikuisen seassa kaksi nuorta tyttöä kahdestaan saman pöydän ääressä.
Miku suuntasi muut jäsenet perässään pöydän luo ja istui vapaalle tuolille pöydän vieressä.
"Huomenta!" Miku sanoi ja hymyili tytöille. Tytöt henkäisivät tajuttuaan, kuka oli istunut heidän viereensä.
Bou veti itselleen tuolin viereisestä pöydästä ja istui hänkin tyttöjen viereen.
Kanonin ja Terukinkin liityttyä seuraan, tytöt toivottivat kaikille neljälle kohteliaasti huomenta.
"Oletteko tekin lomailemassa?" Miku kysyi.
"Olemme", toinen tytöistä uskaltautui sanomaan. He olivat suunnilleen 15-vuotiaita ja ujon oloisia.
"Mitäs olette tehneet?" Bou kysyi ja pyöritteli hiuksiaan sormiensa välissä.
"Lähinnä uineet", toinen tytöistä sanoi nyt vähän rohkeammin.
Tytöt vastailivat poikien esittämiin kysymyksiin ja kyselivät itse heiltä kaikenlaista. Lopuksi Bou kuitenkin ilmoitti, että heidän olisi mentävä, mutta tytöt voisivat saada nimikirjoitukset muistoksi.
Tytöt jäivät iloisina kahvilaan, kun Bou, Kanon, Miku ja Teruki lähtivät kohti yksityistä pukuhuonettaan.

kyllä kelpais mullekki vaan istua siinä ja jutella niitten kanssa. <3

"Kivaa, kun on turkoosia vettä", Bou sanoi ja hymyili Kanonille iloisesti.

Turkoosia vettä. ihanaa

4.luku

Hän nousi ylös ja riensi Kanonin luo. Hänen oli saatava puhua basistille ja hän tiesi, että Kanonkin halusi kertoa omista tunteistaan jollekulle.
Niinpä Miku tarttui toista kädestä kiinni ja veti Kanonin takaisin yleiselle puolelle.
"Meidän täytyy jutella", hän kuiskasi ja vei mustahiuksisen vähän syrjemmälle.
Kanon ei näyttänyt tajuavan mikä Mikuun oli iskenyt ja oli nähtävästi päättänyt vain seistä paikoillaan sanomatta mitään.
"No?" Miku sanoi odottavasti. Kanon näytti entistä hämmästyneemmältä, eikä vieläkään sanonut mitään.
"Hyvä on, minä kerron ensin", hän sanoi, kun basisti ei tuntunut millään tajuavan. He katsoivat toisiaan pitkään silmiin ja hän keräsi rohkeutta sanoa ääneen tuon epävarman salaisuuden sisältään.
"Minusta tuntuu, että pidän miehistä", Miku päästi suustaan itsevarmana. Hän katsoi Kanonia, joka näytti pelästyvän hieman.
"Eeh, kuule Miku, en halua että alat jaella minulle rakkaudentunnustuksia, olen pahoillani..." Kanon takelteli hieman säikkynä.
"Äh, en minä sinua tarkoittanut! Vaan... Terukia", Miku jatkoi nyt hieman ujommin. Hän jopa tunsi kevyen punan kohoavan poskilleen, kun niitä alkoi kuumottaa.
Kanon näytti valaistuksen kokeneelta, muttei näyttänyt taaskaan osaavan sanoa mitään. Niinpä hän vain nyökkäsi.
"Tajusitko sanaakaan siitä, mitä minä juuri sanoin sinulle?" Miku kysyi hieman närkästyneenä.
"Juu, tajusinhan minä", Kanon sanoi hiljaa.
"Mikset sitten sano mitään?! Luuletko että minusta on jotenkin tosi kivaa seistä tässä ja hokea sinulle: olen homo, olen homo ja pidän Terukista?!" Miku huudahti. Heidän ohitseen juuri kävellyt vanhus nopeutti hieman kävelytahtiaan, kiiruhtaen heidän ohitseen vanhuksille melkein vaarallista vauhtia.
"Koska... en keksi mitään sanottavaa", Kanon mutisi hieman huvittuneen oloisena.
"Ai. No minäpä keksin sanottavaa sinunkin puolestasi: sinäkin olet homo, ja pidät Bousta", Miku tokaisi hieman epäkohteliaammin kuin hänen oli alunperin tarkoitus

Mä arvasin, että se kertoo sen Kanonille joka taas kässää sen väärin. XDD no tottakai Miku sen Kanonille kertoo, ettäKanonki tietää, että se ite tykkää Bousta.

Vuoristoradan vaunu laski hurjaa vauhtia kovan kolinan saattelemana pitkän laskun alas.
"Vai niin", Teruki sanoi ja nosti kätensä ilmaan. Hän huusi innoissaan, kun vaunu laski jälleen pitkän matkaa. Hänen pitkähköt hiuksensa heiluivat tuulessa ja hän näytti hyvin iloiselta.
"Varo! Putoat vielä!" Miku sanoi ja veti Terukin kädet takaisin alas.
"Älä höpötä, tämä on kivaa", rumpali sanoi ja nosti nyt vuorostaan Mikun kädet ylös.
"Wohoo!" Miku huusi Terukin kanssa ja molemmat alkoivat nauraa.

awww Miku pelkää vuoristorataa. Söpöä

"Niin?" Bou kysyi irrottamatta katsettaan mustahiuksisen silmistä tai otetta tämän käsistä.
Kanon vaikutti hermostuvan hieman. Bou tunsi pojan käsien alkavan hiota hänen käsiään vasten.
"Minä... minä... Haluan sanoa, että..." Kanon mietti. Maailmanpyörä liikkui hitaasti eteenpäin ja he olivat nyt sen korkeimmalla kohdalla.
"Jatka vain", Bou sanoi. Hän tunsi olonsa hieman typeräksi, mutta pelkäsi basistin tuntevan itsensä vielä typerämmäksi.
"Minä, tuota..." Kanon sanoi. Hänen katseensa alkoi harhailla vähän kaikkialle, eikä pysynyt enää vaaleahiuksisen silmissä.
Bou päästi kätensä irti Kanonin käsistä ja nojautui katsomaan maahan vaunun reunan yli. Hän huokaisi syvään. Hän olisi niin toivonut, että Kanon olisi uskaltanut sanoa hänelle ne kolme sanaa.

yhyy Kanon ei sanonu sitä... ;(

"Bou... Haluan vain ja ainoastaan sanoa, että..." Kanon aloitti arasti jälleen, muttei vieläkään saanut sanottua asiaansa.

Sano se, sano se...

Kanon välitti kaiken, mitä oli halunnut sanoa tämän suudelman kautta ja Bou halusi vastata näihin tunteisiin.
Niinpä Bou vastasi Kanonin suudelmaan ja kietoi kätensä tämän niskan taakse.
"Vihdoinkin", hän ajatteli onnellisena. Hänen huulensa kaartuivat hymyyn ja hän painautui lähemmäs basistia.
Kanon lopetti suudelman jonkin ajan kuluttua, muttei irrottanut katsettaan Boun silmistä.
"Minä pidän sinusta", Kanon sanoi punastuen hennosti.

Se sano sen, se sano sen! Aww ensin suudellaan sitten kerrotaan. Sulosta... Ja maailmanpyörässä... Romanttista. <3_<3
Ja sitte ku se loppu siihen nii oli silleen "EI! Ei voi! Pitääkö mun odottaa?" Mut sitte ei tarvinnukkaa. ^^ niin paljo

5.luku
Kaikista ihanin osa. <3333____<3333

Miku nukkui vatsallaan Terukin päällä, kädet ja jalat kierrettyinä tämän ympärille. Poikien posket olivat takertuneet yhteen ja molemmat nukkuivat hymy huulillaan.
"Hei kuule Miku, herää..." Kanon mutisi nopeasti, hän ei halunnut katsoa tätä näkyä edessään enää yhtään pidempään.
Miku kohotti hitaasti päänsä ja katsoi Terukia. Hän kiljaisi tällä kertaa kaksi kertaa yhtä lujaa kuin eilen, herättäen siinä samalla Terukinkin. Rumpali tajusi Mikun makaavan hajareisin hänen päällään ja kiljaisi hänkin.
Vokalisti kierähti pois Terukin päältä ja tippui peitto mukanaan lattialle. Vanhempi jäi istumaan pelkät alushousut jalassaan sängylle erittäin pelästyneen näköisenä.

No aww. Mä vaan nauroin.

Siinä sitte ku Miku tunnusti nii olin silleen miten Teruki on tolleen niin rento ja näin... Ja sitte ku Teruki suuteli Mikua <3__<3 ...joku niin ihana kohta.

Kiitos tästä ihanasta ficistä. Kiitos <3

[muffinssi]

Tässä oli sitten viimeinen osa... ja onnellinen loppu :D. Voi, Kanon-pieni oli vielä vähän hämmentynyt...

"Älä huoli, sinä olet maailman ihanin poika juuri sellaisena kuin olet", Bou sanoi ja suuteli Kanonia huulille.

...mutta Bou puhuu viisaasti. Hyvä Bou! Miku sai jälleen mukavan aamuherätyksen :D. Mutta se oli minusta vähän hassua, että Miku siellä rannalla ihan vain yhtäkkiä päätti kertoa Terukille tunteistaan, kun hän oli kuitenkin ollut aika hermostunut aikaisemmissa luvuissa, tai jotain. Tuo Miku/Teruki -kohtaus oli niin pieni verrattuna Boun ja Kanonin juttuihin. Mutta tajuan kyllä, ettei viiteen osaan mahdu kovin paljon, varsinkin, kun tässä kerrottiin Bousta ja Kanonista enemmän. Jos nyt jostain pitää miinusta sanoa, niin siitä, mutta se ei paljoa paina, kun tässä on niin paljon plussaa... hieno tarina tämä on, älä edes muuta kuvittelekaan :D. Kiitos, olet ihana<3

[jammy]

oho, tähänki nviimeinen osa :o toisaaalta on aina kiva lukea viimeinen osa, mutta toisaalta taas ei, koska sittenhän tietää että fic on loppunut eikä tule mitään uutta enää. :/

Mutta asiaaaaan. Rakentavia en tunnetusti yleensä jakele, muyya tyyytyväinen olin tähänkin osaan ^^ kiva lopetus, tykkäsin kun tunteet selvisivät vasta ihan lopussa, tykkään lukea tuollaisista ihastumisen vaiheista ja kaikestä söpöilystä ja salailusta. :'D

bou ja kanon on tässä sellainen aiwan awwwwww fluffhömppähömppäpari :333 Tykkään kun bou on sellainen söpö mut ei kuitenkaan ujo, ja kanon sit sellainen ihana ujosteleva :))

Miku ja teruki, no, ei sitten niin fluff-pari (EI TARKOITA ETTÄ OLISI HUONO !!!!! just hyvä. :DDD) :'D Rakastan Mikua kun se on tommoinen sählä ja teruki sit tommone hey cool man 8D

"Vau! Merivettä!" Miku huudahti nostaen kätensä ilmaan ja ottaen kenkänsä pois jalasta. Hän lähti juoksemaan paljain jaloin kohti vettä.
"Ai, ai! Kuumaa hiekkaa!" hän parkaisi ja alkoi hypellä hullunkurisesti ylös ja alas muiden nauraessa hänen takanaan.

hahahahahaha :''DDDDDDD

Rakastan näitä sun luomia henkilöitä. Ne on ihania. Kiitos. ! <3


// Niin, koitin etsiä sitä kirjoitusvirhettä, mutta en enää löytänyt. D: mutta löysin pari kohtaa jotka häiritsivät hieman:

"Nähdäänkö tässä samassa paikassa puolentunnin päästä?" ...
...
..."En millään jaksaisi jäädä tähän puoleksitunniksi istuskelemaan. Mennäänkö jonnekin?"

Itse laittaisin mieluummin: "Nähdäänkö tässä samassa paikassa puolen tunnin päästä?"

ja

"En millään jaksaisi jäädä tähän puoleksi tunniksi istuskelemaan. Mennäänkö jonnekin?"

En ole siis varma, mutta musta vaan tuntuu että puoli tuntia kirjoitetaan erikseen. : D

sekä:

Saatuaan päälivaatteensa pois yltään, hänkin tuli peiton alle ja kääntyi katsomaan Terukia

Itse käytän sanaa päälysvaatteet, mutta varmaan päälivaatteetkin on ihan oikein. se vain vähän häiritsi. :D

[HamtaroHam]

nagata: Kiva kuulla, että tykkäsit kaikista osista + muutenkin kokonaisuudessaan tästä ficistä! Ole hyvä :D Kiitos kommentista!

muffinssi: Tuo, että Miku kertoikin sitten niin yllättäen Terukille, niin kyllä, se on munkin mielestä outoa... Se on tässä ficissä kaikkein epäaidointa :D KOLMESSA PÄIVÄSSÄ tajusi tykkäävänsä ja sitten kertoi heti. Mutta ei se mitään, this is a fanfiction :D
Kiva kuulla, että tykkäsit, kiitos kommentista! <3

jammy: Kiva lopetus? No sepä hyvä!
Bousta ja Kanonista halusinkin semmosen fluffy couplen~ Onnistuin siis! hyvä sekin! ^^ Mikusta ja Terukista halusinkin toisilleen vastakohdat. :D
Mietin tuota puolituntia juttua, korjaan sen! ^^ Päälivaatteet jätän päälivaatteiksi :D
Kiitos kommentista! <3

[Kyugi]

Oi, lopetus oli ihana <3

Bou ja Kanon ovat ihana fluffykasapari, aww. Rakastan.
Miku ja Teruki. Niiden kohtaus oli ihana, et pettänyt minua et!! *hali*

Bou oli kiero

Tuo oli.. mahtava XD

Ja kokonaisuudessaan koko fic oli loistava ja hyvä ja lopetus juuri sopiva, se sopi tähän kuin nyrkki silmään [ja nyt nyrkki saa jälleen kerran sopia sinne silmään]. Mikun tykkäämisjuttu tosiaan oli hieman epäaito, mutta antaa olla. Miku ja Teruki ovat ihana pari ja sopivat niin täydellisesti toisilleen ettäh. Joo.

Onpas taas huono komma.

[HamtaroHam]

Kyugi: Kivaa, että tykkäsit tästä! Oon ilonen siitä, että lopetus oli mielestäsi onnistunut! <3
Kiitos kommentista!

[Sakkaku]

Tykkäsin tästä kovasti! Siitä kertonee jo se, että luin koko ficin kerralla ^^ Koko tarinan läpi tuntu olevan sellanen rento ja öö öö mukava tunnelma. Ystävyyttä! Ja muutakin xD Asetelmahan on aika tavanomainen, mutta toteutus on se joka tekee tästä niin hyvän ja mielenkiintoisen. Tavallaan unohtaa lukevansa ja pystyy hyvin kuvittelemaan tapahtumat :D
Oli myös kiva, kun tässä oli faneja!

Muutama quote ^__^(vikasta luvusta siis)

Hän kokeili otsaansa. Se ei tuntunut lämpimältä, eikä hän tuntenut oloaan muutenkaan kipeksi, väsyneeksi vain.

Kipeäksi, kaiketi.

"Vau! Merivettä!" Miku huudahti nostaen kätensä ilmaan ja ottaen kenkänsä pois jalasta. Hän lähti juoksemaan paljain jaloin kohti vettä.
"Ai, ai! Kuumaa hiekkaa!" hän parkaisi ja alkoi hypellä hullunkurisesti ylös ja alas muiden nauraessa hänen takanaan.

Mikumiku <3 Pystyn hyvin kuvittelemaan tuon! 8D

Ja oli myös söpöä, miten Bou oli tehny eväitä muille...
Kiitos! <3

[Painappuru]

Ihana tarina! <3 Tällanen ytimekäs ja ei-niin-kilometripitkä n__n Mä vaan niin rakastan sun tapaas kirjottaa, ja vaikka sanot että etenee nopeesti, nii ei oo sellasta "moi-tavattiin-mä tykkään susta-halihalipusipusi awws" toisin kun eräillä mähän EN siis puhu itestäni, ennn...

Kanon ja Bou... Kyllä, se on kiva pari, mutta mä olen vannoutunut Bou-Teruki fani :D Mut ihana silti, ensisuudelma siellä korkeella, Japanin valot vaa säihkyy joka puolella... Romanttista :'3 Koko se noiden suhde oli sellanen, että mä luen ja kyyneleet ryöppyää silmistä ja kuola valuu suupielestä ja melkei korvistakin. Toki olen seinähullu umpiromantikko, ja ylpeä siitä.

Miku... Mä niin hajosin sille! Nukkuu aina miten sattuun Terukin päällä ja kittaa umpijurrit parilla siiderillä ja ei herravarjele, mä vaan käkätän X'''D Ja sit Teruki tykkää siitä, eikä kukaa huomannu sitä 0.0 On varmaa maailman ainut ihminen joka ei oo läpinäkyvä ku ikkunalasi, ku ihastumisista puhutaan.

Ja toi lopetus oli söpö. Kyllä, paikka oli mitä romanttisin, mutta paikalla mitään väliä, kun se mitä siellä tapahtuu, on ylisöpöä <3

Anteeksi kommentin sekavuus ja 10+ laatu, mutta huomioikaa kellonaika xD ja seli seli mun oli vaa pakko tulla kommentoimaan vielä ennen kun rupeen tekee huomisen läksyjä. Mutta siis anteeksi, ja kiitos :D *ojentaa ison pyöreän piparin*

[mutasota]

tykkäsin, mutta muut ficcisi on ollut parempia.

ensinnäkin tuo paritus, en tykkää, mutta kivaa vaihtelua.
tapahtumat etenivät ehkä vähähn liian nopeaa.
Jotenkin ei tapahtunut mitään, kun muut ficcisi joita olen lukenut, kaikki on ollut tosi positiivisia yllätyksiä, niin tää jätti hieman vajaaksi. mutta tää taitaa olla aika vanha fic?

sitten hyvää.
ensinnäkin tykkäsin tosta lopusta.
Idea oli tosikiva, ja onneksi tuota mikuterukia paritusta ei ollut ton enepää. tykkään edelleen toosi paljon tyylistäs kirjottaa ja kuvailla.
Aina kun luen sun fiejä, niin saan selvän kuvan millatteessa paikassa ne on, suoraan omasta elämästä.

Mutta joo ei kai sitte muuta XD