Vuosi (-07) jonka nimesin [KyoxRuki, 1/1, general]

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

Vuosi (-07) jonka nimesin [KyoxRuki, 1/1, general]

ViestiKirjoittaja Orkrist » Su Loka 13, 2013 8:39 pm

Nimi: Vuosi (-07) jonka nimesin
Kirjoittaja: Orkrist
Beta: tycho lukaisi läpi ennen julkaisua.
Tyylilaji: general, romance, sekameteli
Paritus: Kyo x Ruki (Dir en grey, Gazette)
Ikäraja: S
Varoitukset: hieno puhekieli, hermanni.
Sanamäärä: 408
Oikeudet: vain idea & toteutus ovat omani. tycho jelppasi otsikoinnissa.
Musiikkivinkki: Gazette - Chizuru, Dir en grey - THE PLEDGE.
Yhteenveto: Hän katsoo, ja häntä kaduttaa. Häntä kaduttaa aivan helvetisti.
Alkusanat: Helmikuu 2007. Tää on jatko-osa kolme ja puoli vuotta vanhalle ficilleni Vuosi (-06) jolla ei ole nimeä. Alun perin kirjoitin tän melkein saman tien julkaistuani edellisen, mutta teksti jäi roikkumaan WIP-kansiooni, kunnes Gazetten keikka ja tychon kanssa eilen harrastettu nostalgiafiilistely Kyo x Rukista sai mut viimeistelemään ja julkaisemaan tän. Ficcinä ei parhaimmistoa, mutta ehkä se edellinen pala tarvitsee tän toimiakseen niin kuin pohjimmiltaan halusin.


Vuosi (-07) jonka nimesin


Kun valkoinen valo osuu oikeasta kulmasta, Kyo huomaa, että Takanorin hiukset ovat punertavat.

Hän on seissyt salin seinustalla jo ainakin tunnin, ehkä puolitoista, norkoillut takahuoneen oven lähistöllä tietämättä tarkalleen, mitä hän täällä tekee. Yleisö on yhtä vellovaa massaa, ja hän vetäytyy lähemmäs seinää pitääkseen itsensä erossa siitä; varmistaakseen, ettei lähde tahtomattaan sen mukana.

Bändi on kehittynyt siitä, kun hän viimeksi kävi katsomassa heitä. Takanorin äänessä on enemmän syvyyttä kuin vielä vuosi sitten.

Nuoremman miehen katse viistää yleisöä (juuri tuo samainen katse on Kyolle melkein liiankin tuttu), ennen kuin pysähtyy häneen ensimmäistä kertaa koko iltana, jähmettyy. Takanori tunnistaa hänet ja pakenee, siirtää katseensa muualle liian nopeasti ollakseen tahaton.

Kyo ei ylläty, kun bändin poistuttua lavalta kiertuehenkilökunnan paitaan pukeutunut mies taputtaa häntä olkapäälle. He katoavat takahuoneen suljetun oven taakse ennen kuin valot syttyvät saliin.


”Mitä sä haluat?”

Takanorin ääni on käheä, rasittunut ja juuri ja juuri kuultavissa. Meikki on tuhraantunut ja miehen lihakset tärisevät väsymyksestä, kun hän nojaa alaselkäänsä seinään ja tukee kämmeniään reisiinsä.

”Nähdä, miten sä voit.”

Piilolinssien peittämät silmät vilkaisevat Kyota epäuskoisesti hikisten punaruskeiden suortuvien takaa. Ei enää rastoja, ennen kaikkea ei puhdasta vaaleaa tai mustaa. Suruvärien aika on mennyt, tai ne on vain peitetty, uskoteltu pois. Kyo ei tiedä kumpaan uskoisi.

”Nyt sä oot nähnyt ja voit lähteä menemään.”

Kyo ei vastaa. Hän katsoo Takanoria, joka vapisee silmät kiinni. Hän katsoo, ja häntä kaduttaa. Häntä kaduttaa aivan helvetisti.

Lopulta odotettu sana putoaa toisen huulilta: ”Miksi?”

Vaaleahiuksinen mies on hetken hiljaa.

”Sä palaat vähän väliä mun uniin laulamaan.”

Takanori katsoo ylös, räpäyttää muutaman kerran. ”Mitä?”

”Mä haluan sun äänen pois mun päästä. Siks mä tulin kuuntelemaan sitä.”

Hetken hiljaisuuden jälkeen Takanori nauraa särkyneesti ja Kyo tajuaa, miten ikävä hänellä on ollut sitä. Häntä. Heitä.

”Kadutko sä koskaan?”

Kyo toivoo, ettei toisella olisi piilolinssejä silmissään. Vaaleansininen katse saa hänen olonsa epämukavaksi, mutta sitäkin enemmän hän haluaisi nähdä sen taakse; nähdä yhden niistä harvoista, jotka ovat kävelleet (kävelevät edelleen) hänen kuorensa läpi kuin riisipaperisen sermin. Hän nyökkää.

”Esimerkiksi nyt.”

”Meitä, vai sitä ettei meitä enää ole?”

”Arvaa.”

Takanori nauraa uudelleen. Naurussa on poikamainen sävy; ääni on hetken kirkas kunnes särkyy jälleen. Sitten toinen suoristautuu, ottaa muutaman askeleen lähemmäs ja hymyilee hieman, ja Kyo suutelee häntä.

”Tää ei tule toistumaan”, Takanori sanoo suudelmien välissä. Hän ei halua joutua kierteeseen uudelleen. ”Vain tää yks ainoa kerta.”

Kyo nyökkää jälleen. Heistä kumpikaan ei halua, ja silti (tai juuri siksi) hän painaa kätensä Takanorin terävinä nousevien lonkkaluiden päälle ja vetää tämän lähemmäs, lähemmäs, lähemmäs.

**
here's the truth - baby, here's the truth.

    7 tykkää.
Avatar
Orkrist
Pääesiintyjä
 
Viestit: 606
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 9:30 am

Re: Vuosi (-07) jonka nimesin [KyoxRuki, 1/1, general]

ViestiKirjoittaja tikraw » To Loka 24, 2013 2:55 pm

Luin nyt molemmat, enkä kyllä yhtään tiedä mitä ja miten osaan näistä sanoa, mut yritän kuitenkin jotain saada aikaan!

En tiedä miksi sun tekstejä on usein niin kamalan haastavaa kommentoida :D Ehkä se on se tietynlainen eleettömyys, mitä niissä on, et asiat vaan tuntuu menevän omalla painollaan ja tulee fiilis et no niin näinhän nää asiat on ja näin tän tarinan kuuluu mennä. Se on vähän tyhjentävä fiilis, silleen hyvällä tavalla. Kun kaikki on maailmassa oikein ja paikoillaan niin mitä sanottavaa siinä sitten enää on? Apua.

Tää toi ainakin mulle just sellasen onnelisen lopun, mistä yks päivä puhuttiin. Ei sellanen hattara!onnellisuus (vaikka niitäkin pitää toisinaan lukea), vaan sellanen omalla tavallaan karu mutta kuitenkin riittävissä määrin onnellinen. Tän voi tietysti lukea jonkinlaisena yhteenpaluuna, mut itse tulkitsin ja löysin sen epämääräisen onnen ihan vaan Kyon ja Ruki kohtaamisesta. Siitä, miten näinkin lyhyestä dialogista välitty alkuun tosi jännittynyt ja vähän vaivaantunut fiilis, mut loppua kohden tunnelma sit raukesi ja vapautui. Tuntui, et tää oli molemmille jonkilainen closure.

Ääää en osaa enää sanoa mitään. No esim. tykkäsin? Paljon? Kyoki on parasta maailmassa (edelleen, miksei siitä kirjoteta enemmän? >:( ) ja sun kirjotustyyli vielä sopii siihen niin hyvin etten ehkä kestä. Se eleettömyys (säälittävää toistaa itseään näin lyhyessä kommentissa), jonkinlainen... karuus (? en keksi parempaa sanaa), maanläheisyys yms.

Lopetan ehkä meidän molempien tuskan tähän ja toteen vielä että iso kiitos! Ja toivottavasti saadaan pian lukea taas lisää :D
Just smile, it confuses people.

    3 tykkää.
Avatar
tikraw
Pääesiintyjä
 
Viestit: 1846
Liittynyt: Su Maalis 01, 2009 7:23 pm

Re: Vuosi (-07) jonka nimesin [KyoxRuki, 1/1, general]

ViestiKirjoittaja Orkrist » Su Joulu 29, 2013 12:24 am

Ajattelin tsempata ja joskus vastata kommentteihin, jotka roikkuu mun ficcien ketjuissa. :D Laiskuus on perisyntini.
On pakko sanoa, että jos ite lukisin omia ficcejäni ulkopuolisena, en kyllä osaisi kommentoida niitä. Lähinnä just siksi, kun mun kirjoitustyyli on muokkaantunut niin eleettömäksi ja... no, etäiseksi, tavallaan. Tarkoittaen sitä, että hahmoja ei turhaan sympatisoida, ja tunteetkin käsitellään aika kliinisesti. Oonkohan vaan kyynistynyt. :| Lueskelin joku aika sitten vanhoja (keskeneräisiä) ficcejä ja erinäköisiä luonnoksia, joista en ole koskaan muokannut mitään julkaisukelpoista, ja ihmettelin sitä, miten kuvailevaa mun teksti on joskus ollut. Jos kirjoittaisin ne nyt, niistä karsiutuisi varmaan kolmasosa pois kaikkien korulauseiden mukana. Kirjoitustyylistä on tullut niin matter-of-fact-meininkiä verrattuna siihen, kun olin alle kakskymppinen, että ymmärrän hyvin, miks sitä on vaikea kommentoida. :D

Tää ja se edellinen ficci kuuluvat sen verran tasapainottavasti yhteen, etten tiedä miksen ole aiemmin editoinut tätä julkaisukuntoon - varsinkin, kun tää on tosiaan seissyt sen kolme ja puoli vuotta odottamassa tyhjän panttina. Koska tää pieni tarina/ihmiskohtalo/mikä ikinä onkaan ei musta vaan toimi ilman toista puoliskoaan. Ilman edellistä ficciä ei kukaan tietäisi mikä on ajanut tähän tilanteeseen; ilman tätä ei kukaan tietäisi, mikä oli Kyon kanta kaikkeen. Closurea mä nimenomaan tällä hain, koska tiedän, miten turhauttavaa on jäädä ilman sellaista - ehkä tän avulla sekä Kyo että Ruki pystyy vihdoin ja viimein käsittelemään koko niiden jutun asiana, joka oli ja joka meni, ja kulkemaan eteenpäin.

Kiitos ahkerasta kommentoinnista ja jatkuvasta ficcihelppauksesta! Tässä ei varmaan ollut mitään järkeä, oon juonut liikaa kuoharia. :|
here's the truth - baby, here's the truth.

    3 tykkää.
Avatar
Orkrist
Pääesiintyjä
 
Viestit: 606
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 9:30 am


Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron