Vuodet (X Japan, G, Oneshot)

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

Vuodet (X Japan, G, Oneshot)

ViestiKirjoittaja Kuunkajo » La Heinä 13, 2013 5:15 pm

Title: Vuodet
Author: Kuunkajo
Beta: En koe tarvitsevani
Pairing: Yksipuolinen Heath/Taiji
Rating: G
Genre: Draama, Deathfic, Oneshot
Disclaimer: En omista X:n jäseniä, vaan he omistavat itse itsensä. En väitä minkään tämän suuntaisen koskaan tapahtuneen, kaikki on vain mielikuvitukseni tuotetta. En myöskään saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Heathin ajatuksia Taijista ennen ja jälkeen tämän kuoleman.
A/N: Taijin ja Heathin vuoden 2010 yhteisesiintymisen jälkeen olin innokas kirjoittamaan jotakin näistä kahdesta, mutta Taijin kuoleman jälkeen en ollut hetkeen halukas kirjoittamaan X:n basisteista mitään romanttisessa mielessä. En koskaan ajatellut kirjoittavani mitään tämän kaltaista, mutta koin tarvetta purkaa Taijin poismenon herättämiä ajatuksiani, joten päädyin kirjoittamaan tämän muutama kuukausi heinäkuun 2011 jälkeen. Ajatukseni tätä ficciä kohtaan ovat ristiriitaisia, joten palaute olisi enemmän kuin tervetullutta.

~*~

Yhdeksäntoista vuotta. Kaksi vuosikymmentä äänetöntä kaipuuta, lukemattomia lausumattomia, vain sydämen ymmärtämiä sanoja. Niistä neljä vietin kateuden ja pakkomielteen kahleissa, kunnioituksen aallokossa. Kolmetoista vuotta elin uinuvien muistojen lämmittävässä unohduksessa. Kahdeksastoista oli minulle tärkein, muistorikkain, sydäntälämmittävin. Ja viimeisin tuskalla, epäuskolla, kaipuulla täytetty. Yhdeksäntoista vuotta, joiden aikana opin tuntemaan sinut, joiden kuluessa ansaitsin kunnioituksesi ja joiden päätteeksi lopulta menetin sinut.

Kaikki alkoi jo yhdeksänkymmentäluvun alkupuoliskolla. Lähdettyäsi riitojen ja erimielisyyksien säestämänä - edes minä en tainnut koskaan saada tietää täyttä totuutta - minut valittiin tilallesi. Heti liittymiseni jälkeen sain kuulla ja lukea, etten ollut kelvollinen bändiin, etten ollut riittävän hyvä korvaamaan sinua. En syyttänyt tästä koskaan sinua, et ollut syyllinen kapeakatseisten ihmisten puheisiin, jotka vain todistivat näiden mustamaalaajien tietävän puhumistaan asioista olettamaansa vähemmän. X on aina ollut suurten muusikoiden bändi, sitä se tulee aina olemaan; minä olin tietenkin poikkeus, virhe, jota ei olisi saanut tehdä. Olin tietenkin varautunut kritiikkiin, siihen realiteettiin, etteivät kaikki hyväksyisi minua tilallesi. Siltikin sen voimakkuus yllätti minut täydellisesti: terävät sanat löivät maahan, saivat minut tuntemaan itseni merkityksettömäksi, tahraksi, taakaksi bändin nimessä. Asiaa ei parantanut muiden jäsenten suunnalta tapahtunut kiusoittelu, kuin hekään eivät olisi täysin hyväksyneet minua joukkoonsa, yhdeksi heistä. Jälkeenpäin tietenkin ymmärsin kyseen olleen koettelusta, mutta silloin tunnuin ottavan iskuja vastaan kaikkialta. Aika-ajoin minun teki mieleni vain luovuttaa, antaa paikka jollekulle toiselle, joka olisi bändin, sinun arvoisesi.

Päätin kuitenkin toimia päinvastoin. Koska minua alituiseen verrattiin sinuun, päätin hankkia joka ikisen saatavilla olevan tiedon sinusta, päätin oppia kaiken sinusta, oppia ymmärtämään, miksi olit oletetusti minua parempi, miten voisin nousta samaiseen asemaan kanssasi. Halusin osoittaa muille ja itselleni, että olin yhtä hyvä kuin sinäkin, parempikin, arvokas omana itsenäni, kunniakas osa bändiä. Niinpä etsin käsiini kaikki sinusta kertovat lehtileikkeet, jotka saatoin vain löytää, katsoin kerta toisensa jälkeen kaikki livevideot, joissa olit osallisena ja ennen kaikkea kyselin yhtyeen jäseniltä sinusta. Joka kerta sain nähdä, lukea, kuulla tai havaita jotakin uutta ja vähitellen opin tuntemaan sinut, miehen, jonka olin tavannut vain vilaukselta, läpikotaisin.

Kuin huomaamatta haluni tulla sinua paremmaksi jäi taka-alalle, kun löysin jotakin sitä arvokkaampaa: kunnioituksen. Viimein ymmärsin, ettei ansaitsemasi arvostus ollut syntynyt tyhjästä, vaan työllä ja taidolla, lahjakkuudella, jota niin kaipasin ja jota en niinä aikoina löytänyt itsestäni. Ja siinä kun kirjoittelut minusta vähä vähältä loppuivat tahi muuttuivat positiivisemmiksi, kasvoi mielenkiintoni sinua kohtaan aina vain. Mielenkiinto, jonka todellista luonnetta en ymmärtänyt ennen kuin se minulle suoraan osoitettiin. ”Sinulla on hänestä pakkomielle”, hide lopulta valisti minua. Olin aina yrittänyt pitää kiinnostukseni sinusta omana tietonani, mutta kuten usein käy, oli suurin salaisuuteni kaikkien tiedossa.

Vasta hiden sanat herättivät minut kohtaamaan todellisuuden, pakottivat minut katsomaan totuutta silmiin, myöntämään pakkomielteeni, jolle ei alun alkaenkaan ollut ollut hyväksyttävää perustetta, vain säälittävä, itsekäs halu olla muiden silmissä arvostettu. Minun olisi pitänyt ymmärtää, etten saisi kauttasi janoamaani kunnioitusta, vaan minun oli itse tehtävä työtä sen eteen, osoitettava teoillani arvokkuuteni, aivan niin kuin sinäkin olit tehnyt.

En siltikään saanut sinua pois mielestäni, vaikka olin tehnyt päätöksen kulkea menestyksen kivikkoista polkua omin avuin. Olit ehtinyt herättämään sisälläni tunteita, joita vain harva elollinen oli minussa aikaisemmin synnyttänyt. Enää kyse ei ollut vain kunnioituksesta, ihailusta, vaikka niin tahdoinkin itselleni uskotella. Kyseessä oli jotakin suurempaa, vahvempaa, sillä vain nimesi maininta sai minut valpastumaan, tieto siitä, etten välttämättä koskaan tapaisi sinua korvensi sydäntäni. Jossain vaiheessa taisin jopa elätellä naurettavia toiveita suhteesi, mutta vuosien kuluessa odotukseni hälvenivät vähä vähältä, mutta sydämeni ei koskaan lopullisesti luopunut sinusta. Sydämessäni olin oppinut tuntemaan tunteeni nimeltä, mutten koskaan antanut sen löytää mieleeni.

Kerran sain koottua itseni ja aikeeni muilta salaten kävin katsomassa sinua uuden bändisi riveissä. Paikoillani hievahtamatta seisten, varjoissa piileskellen seurasin soittoasi, katseeni vain sinuun suunnattuna. Soiton vaiettua painiskelin hetkisen ristiriitaisten, kahtaalle vetävien tuntemuksieni parissa, kunnes lopulta ympäri kääntyen kävelin pois. En koskaan lähestynyt sinua. Tällä yksinkertaisella eleellä sinetöin erävoiton pelkuruudelle, epävarmuudelle, mutta ennen kaikkea valheelle.

Odottamatta tapasin sinut jälleen, X Japanin jo hajottua, hiden hautajaisissa. Oli sanomattakin selvää, että olisin toivonut tilaisuuden tulleen missä tahansa muualla, paremmissa olosuhteissa. Hiden menetys oli suuri isku jokaiselle, tappio, josta ylipääseminen osoittautui vaikeaksi yhdelle jos toisellekin. Tuolloinkaan en ottanut kontaktia sinuun, en voi sanoa edes harkinneeni asiaa kyseisessä hetkessä. Ajankohta oli kaikin tavoin väärä, ajatuksemme muualla kuin itsekkäissä toiveissani ja haluissani. Vasta jälkikäteen ymmärsin tilaisuuteni menneen: sen, etten luultavasti enää koskaan tulisi tapaamaan sinua, eihän mikään yhdistänyt, sitonut meitä toisiimme. Toki X toimi linkkinä välillämme, mutta sekin oli vain nimellistä, mitään vaatimuksia toisiamme kohtaan asettamatta.

Tilaisuuden hukattuani saatoin katsoa vain eteenpäin. Vuodet kuluivat yksi kerrallaan meistä jokaisen jatkaessa elämäänsä omilla tahoillaan, X Japanin jäädessä osaksi mennyttä, siltikään unohdukseen jäämättä. Kannoimme muistoa bändistä minne ikinä menimmekin, halusimmepa sitä tai emme. Elämämme olisivat saattaneet jatkua näin, ellei kohtalo vaiko pelkkä sattuma olisi tarttunut peliin, lyönyt korttejaan pöytään päihittäen näin niin välirikon, välimatkan, mutta ennen kaikkea mahdottomuuden, laittaen jokaisen suunnitelmat uusiksi. X Japan löydettiin jälleen, ystävyydelle perustuva yhtye koottiin samalla voimalla lähes vuosikymmen viimeisen yhdessä soitetun säkeen jälkeen. Tämä on aina ollut osa X Japania: toimivat suhteet siinä missä tulehtuneet välitkin. Yhtä kaikki tämä aloitti uuden aikakauden, uusi luku kirjoitettiin bändin historiaan ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.

Sitten sain kuulla ehdotuksesta, että esiintyisit kanssamme. Kanssani. Kahdeksantoista vuotta oli kulunut siitä, kun viimeksi olit soittanut X Japanin riveissä, yhtä kauan kuin minä olin ollut osa bändiä. Ehdotuksen kuullessani en ensi alkuun osannut vastata mitään. En ollut koskaan varsinaisesti unohtanut sinua, mutta tuon hetken myötä kaikki menneet tunteet ja ajatukset löivät päälle. Siinä samassa muistin kaikki hukkaan heitetyt tilaisuudet, mahdollisuudet, joihin en ollut osannut, uskaltanut tarttua. Nyt olin viimein saanut tilaisuuteni vailla mahdollisuutta perääntyä. Ja tämä samanaikaisesti lohdutti ja kauhistutti minua; sillä alusta asti vastaukseni oli selvä, myöntävä.

En voi kieltää, ettenkö olisi ollut hermostunut. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi halunnut taikka että olisin viime hetkellä muuttanut mieleni. En ollut tehnyt päätöstäni muita myötäillen, vaan omasta tahdostani. Mutta kyse ei ollutkaan sinusta tai muiden mielipiteistä, ne eivät olleet ongelman ydin. Minä itse olin syyllinen tilanteeseeni. Ja tilaisuuden lähestyessä päivä päivältä epävarmuuteni kasvoi kasvamistaan. Sillä tämä äkkinäinen tietoisuus sinusta, tieto mahdollisuudesta viimein tavata sinut oli herättänyt sisälläni tunteet, joiden olin uskonut tukahtuneen jo aikoja sitten.

Viimein yhteisesiintymisemme ensimmäinen päivä koitti, liian hitaasti, aivan liian nopeasti. Tunsin itseni heikoksi, levottomaksi, unestaan heränneet tunteet mielessäni kuiskien. Pelkäsin niiden tuhoavan kaiken, kavaltavan minut, paljastavan todelliset tuntemukseni tyynen ulkokuoreni alta. Täten yritin keskittyä itse soittamiseen, haudata tuntemukset, joiden hetki muistuttaa olemassaolostaan oli ollut huonoin kaikista mahdollisista, mutta tämä vain entisestään ruokki epävarmuuttani.

Ennen lavalle nousua en pystynyt tapaamaan sinua, salaisuuksien paino sydämessäni olisi ollut tarpeeksi raskas kelle tahansa. Mutta kun lopulta kävelit lavalle yleisön eteen, kun astelit luokseni ja kättelit minua, kaikki epävarmuuteni hälveni sillä hetkellä. Miten olin saattanut pelätä kyseistä hetkeä? Kukaan ei tainnut ulospäin huomata, kuinka paljon tuo hetki, yksi vaivainen kosketus, merkitsi minulle. Minä yksin olin tietoinen tunteista, jotka herätit sisälläni, tunteista, joiden runsautta en kyennyt käsittelemään kerralla, lyhyessä vallitsevassa hetkessä. Osa löysi pilkkeeksi silmiini, hymyksi, jota en kyennyt peittelemään kasvoiltani. Soittaessamme tunsin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, tunnetta, jota en ollut uskonut löytäväni väliltämme. Mutta niin sen pitikin olla, siltä sen kuuluikin tuntua, luonnolliselta, olla osa yhtyettä, jolle sana mahdoton oli aina ollut vieras käsite. Siltikin oli selvää, että katseet oli suunnattu meitä kahta kohti.

Lehdet olivat jälleen alkaneet kirjoittelemaan, pahat kielet juorusivat esiintymisesi X Japanin riveissä olevan merkki siitä, että aikani bändissä oli lopussa, että sinä tulisit ja palaisit yhtyeeseen. Tietenkin me kaikki tiesimme, etteivät huhut pitäneet paikkansa emmekä täten antaneet minkäänlaista arvoa kyseisille kommenteille. Olin jo vakuuttanut kaikki siitä, että olin osa yhtyettä. Niin ainakin olin toivonut. Sillä esiintymisen ollessa ohi, illan kääntyessä seuraavaan päivään varmuuteni suli yltäni ja epävarmuuteni opastamana en vieläkään kyennyt kohtaamaan sinua. Sillä ymmärsin, että oli vielä eräs, jonka ajatuksista en ollut tietoinen. Sinä, sinun kunnioitustasi ja arvostustasi en ollut kyennyt saavuttamaan.

Olin luullut tuntevani sinut täysin, mutta siinä hetkessä ymmärsin olleeni täysin väärässä. Minä sinä pidit minua? Piditkö minua tasoisenasi, vertaisenasi? Vai edustinko minä sinulle aloittelijaa, korvaajaasi, piditkö sinäkin minua bändin suurimpana virheenä?

Seuravana päivänä kaikki toistui jälleen, samanlaisena, erilaisena, olisin saattanut vaikka tottua tunteeseen. Edellisenä päivänä olin ajatusteni kavaltamina häipynyt sinua kohtaamatta, mutta silloin tiesin, että halusin olla sinulle rehellinen, halusin ansaita kunnioituksesi, vaikka tunnustukseni voisi pyyhkäistä sen pois yhtä helposti. Enää en paennut, perääntynyt, olin valmis saamaan vastauksia, joiden palkaksi halusin olla vilpitön. Olin sen velkaa.

Toshin ansiosta saimme aikaa, mahdollisuuden puhua kahden, hänellä on aina ollut silmää tällaisille asioille. Epävarmuuteni oli poissa, saatoin olla ja puhua avoimesti, vaivattomasti, kuin olisin tuntenut sinut vuosia. Lopulta annoin suuni puhua sydämeni äänellä, oikeaa hetkeä sille ei koskaan tullut, yhdellä lauseella kerroin tuntemukseni sinua kohtaan. Ei sanojeni takana enää ollut yhtä suuria tunteita kuin vuosia sitten, mutta niiden rehellisyyttä ja todenperäisyyttä kukaan ei voinut mitätöidä.

Olettamukseni vastaisesti et poistunut paikalta, et nauranut saati osoittanut säälin tuntemuksia minua, sanojani kohtaan. Tietenkään en ollut ensimmäinen, jonka suusta kuulit kyseiset sanat, en välttämättä edes ensimmäinen mies, mutta tyyni suhtautumisesi hämmästytti minua yhtä kaikki. Saatoin kylläkin erottaa hymyntapaisen, nopean virneen huulillasi poltellessasi tupakkaasi, mutta mikään muu ei viitannut sanojeni hätkähdyttäneen sinua suuntaan tai toiseen. Pysyimme vaiti hyvän tovin, kunnes poljit savukkeen sammuksiin ja kävelit luokseni.

Kuinka toivonkaan, että muistaisin tuota seuranneen hetken paremmin, että olisin tarttunut siihen tiukemmin. Mutta vielä silloin en voinut aavistaa, vasta jälkikäteen ymmärsin, että minun olisi pitänyt säilöä hetki mieleeni perusteellisesti vielä kun siihen oli mahdollisuus. Mutta aikanaan kaikki valuu ajan hiekan mukana unohduksiin.

Siinä hetkessä, ottaessasi askeleita minua kohti, tunsin itseni typeräksi, hermostuneeksi, mutta samalla hämmentävän tyyneksi. Yllätyin, kun luokseni ehdittyäsi laskit kätesi olalleni, mutta levottomuus ei koskaan ulottanut otettaan sydämeeni. Tummien lasiesi takaa kohtasit katseeni, jonka taakse en olisi kyennyt piilottamaan tuntemuksistani yhtäkään. Kieleni tuntui raskaalta, mutta sillä kertaa minun vuoroni ei ollutkaan puhua, vaan kuunnella.

”Oli ilo esiintyä kanssasi. Soitetaan vielä joskus uudestaan yhdessä.”

Tämän sanottuasi annoit sormiesi eksyä vielä kerran päälaelleni, kunnes käännyit ja etsiydyit muiden seuraan. Itse seisoin vielä hetken paikoillani, sanojasi mielessäni pyöritellen. Vasta jälkikäteen todella ymmärsin, mitä olit halunnut sanoillasi osoittaa, en tuona iltana katsellessani loittonevan selkäsi perään. Vielä silloin en tiennyt, että se tulisi olemaan viimeinen kerta, kun näkisin sinut.

Seuraavana kesänä olit poissa. Uutisen kuultuani en saattanut uskoa sitä todeksi. Kyselin kaikki ystäväni, tuttavani läpi, mutta kaikilta sain saman vastauksen. Kukaan ei tiennyt enempää, kukaan ei kyennyt tukahduttamaan epäuskoa, kasvavaa tuskaa, joka kalvoi sisintäni. Lopulta ei ollut mitään, ketään, joka olisi kyennyt kieltämään totuuden, lopulta minun oli hyväksyttävä, että yksi musiikkitaivasta valaisseista tähdistä oli sammunut, kuollut mukanasi. Ja sen myötä jotain kuoli myös sydämessäni.

Sen heinäkuisen päivän muistan aina, sitä seuraavista en niinkään paljoa. Tunsin kalvavan tyhjyyden juurtuvan sisälleni, tuntui kuin maa olisi kadonnut jalkojeni alta ja olisin pudonnut, pudonnut, pudonnut loputtomasti, toivoen tuntevani maan jälleen allani, toivoen pudotuksen kestävän ikuisesti, jottei minun tarvitsisi tuntea sen iskusta aiheutuvaa tuskaa. Mutta todellisuutta ei voi paeta loputtomasti, lopulta se löysi minutkin. Itkinkö, en muista. En saattanut koskea soittimeeni, se tuntui liian väärältä menettämisesi jälkeen. Lopulta jouduin antamaan periksi, annoin sormieni löytää tutuille kielille, mutten löytänyt lohtua soittamieni sävelten joukosta. Samassa muistin sanasi, lupauksesi, jolle ei ollut takeita ja ymmärsin, ettei se saattaisi enää koskaan toteutua. Minulla ei ollut koskaan esteitä nähdä, tavata sinua, mutten koskaan osannut tarttua tilaisuuteen, se oli jo nähty. Olit jättänyt jälkeesi vain haalean muiston, josta yksin saatoin pitää kiinni ja toivoa, ettei se milloinkaan haihtuisi. Mutta kuinka toivoinkaan, että muistojen vanavedessä eivät olisi seuranneet tuska ja kaipuu, ikävä ja suru, niin voimakkaina tukahduttaen.

Ja nyt, elokuun iltana, esiinnyn ensimmäistä kertaa poismenosi jälkeen. Kukaan ei ole tainnut vielä toipua siitä, aikaa on kulunut hädin tuskin kuukausi. Yritän peittää tunteeni vakavuuden, välinpitämättömyyden alle, vaikka sisältä olen kaikkea muuta. Tiedän, että minun on katsottava eteenpäin, jatkettava elämääni tuskasta ja kivusta huolimatta. Minun on pakko jatkaa eteenpäin.

En koskaan luopunut toivosta, että soittaisit vielä kanssamme. Nyt kaikki on lopullisempaa, on selvää, että toiveeni oli kuin palavalle paperille kirjoitettuja sanoja, rannan hiekkaan piirrettyjä kirjaimia, jotka meren aallot huuhtoivat mukanaan. Näin ajattelin, näin luulin valheellisesti, mutta kuullessani Toshin lausuvan nimesi, yhtenä seitsemästä, ymmärrys valtaa sydämeni. Viimein ymmärrän, ettet ole lopullisesti poissa. Olet osa bändiä siinä missä hidekin, soitat kanssamme, valat minuun uskoa ja rohkeutta jatkaa ja jaksaa. Ehkä vielä jonain päivänä pystyn elämään asian kanssa, hyväksymään poismenosi. Mutta tiedän, että sydämessäni en tule koskaan unohtamaan sinua. Ja ajatuksen myötä annan hymyn löytää kasvoilleni.
Viimeksi muokannut Kuunkajo päivämäärä La Elo 31, 2013 9:48 pm, muokattu yhteensä 1 kerran

Avatar
Kuunkajo
Vuoden PG
 
Viestit: 48
Liittynyt: Su Joulu 30, 2012 4:34 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vuodet (X Japan, G, Oneshot)

ViestiKirjoittaja Avalyn » Pe Elo 30, 2013 10:08 pm

Miksi ihmeessä en ole kommentoinut tätä ficciä aikaisemmin, vaikka tämä sisältää yhden suosikkiparituksistani X Japanista? Hölmö minä, kun otan kiinnostavia ficcejä talteen kirjanmerkkeihin ja unohdan ne sitten sinne. -.-

Muistan lukeneeni joskus englanniksi ficin, jossa Heath pohtii tämän ficin tapaan monimutkaista suhdettaan Taijiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tässä ficissä tuo pohdinta on moninaisempaa ja uskottavampaa kuin siinä englanninkielisessä. Tässä ficissä lähdetään kateuden sävyttämästä uteliaisuudesta ja päädytään kunnioitukseen ja edelleen ihastumiseen ja hiljaiseen rakkauteen. Minusta se on kaunis ja uskottava kehityskaari, erityisesti kun muutos ei tapahdu hetkessä vaan vuosien kuluessa. Tietysti Heath olisi alussa voinut suhtautua Taijiin vihamielisemmin ja syyttävämminkin, tekihän juuri Taijin erinomaisuus hänen omasta sopeutumisestaan X Japanin riveihin niin vaikeaa, mutta kyllä minulle kelpaa tämä vähän kypsempi alkuasennekin, jossa Heath tahtoo mieluummin nousta Taijin tasolla ja mieluusti ylikin kuin vain sokeasti inhota häntä. Pidän joka tapauksessa siitä, että Heathin tunteet ja asennoituminen Taijia kohtaan muuttuvat kuin huomaamatta, kun hän tutustuu paremmin edeltäjäänsä.

Vaikka tämä ei olekaan maailmankaikkeuden ainoa ficci, jossa käsitellään Taijin ja Heathin keskinäistä suhdetta, koen aiheen hyvin mielenkiintoiseksi. Harva suhde on yhtä mielenkiintoinen kuin bändistä erotetun jäsenen ja hänen seuraajansa välinen. Kummallakin osapuolella on syynsä suhtautua toiseen nuivasti, mutta toisaalta kummallakin on myös mahdollisuus päästä omista kaunoistaan toista kohtaan yli ja oppia kunnioittamaan (ja ficcimaailmassa myös rakastamaan) toista. Juuri tuollaista lohdullista asenteenmuutosta tämä ficci kuvaa - eikä mielestäni vain Heathin osalta. Vaikka tarina kerrotaankin Heathin äänellä, itse ymmärsin Heathin ja Taijin välisestä kohtaamisesta, että myös Taiji oli muuttanut asennoitumistaan Heathiin ja osasi nähdä tämän paikkansa varastajan sijaan lahjakkaana muusikkokollegana.

Suosikkikohtani onkin itse asiassa se, jossa Heath ja Taiji juttelevat keikan jälkeen ja Heath tunnustaa tunteensa Taijia kohtaan. Yleensä tuollainen tunnustus johtaa ficcimaailmassa vastatunnustukseen ja vaaleanpunaisten sydänten täyttämään loppuratkaisuun, mutta ei tässä ficissä. Sen sijaan, että Taiji kertoisi tuntevansa samoin tai vaihtoehtoisesti kavahtaisi yllättävää tunnustusta, hän suhtautuu siihen tyynesti ja ymmärtäväisesti. Vaikka hän ei voi vastata Heathin tunteisiin, hän ei koe tarvetta loukata tätä tai pahoitella vastarakkauden puutetta vaan ilmaisee kunnioittavansa Heathiä ja tämän tunteita sekä tietysti Heathiä muusikkona. Taijin sanat ovat mielestäni paras mahdollinen vastaus Heathille - jopa parempi kuin vastarakkauden tunnustus. En nimittäin usko, että Heath halusi tunnustuksellaan niinkään saada vastarakkautta kuin keventää sydäntään. Sen tähden Taijin vastaus ei tuntunutkaan hylkäykseltä vaan myötätuntoiselta hyväksynnältä.

Koska Heath on päähenkilö, lienee syytä sanoa tässä vaiheessa jotain hänestä. Tämän ficin perusteella meillä vaikuttaa olevan varsin samanlainen kuva Heathistä. Hän on hyväsydäminen, ehkä vähän liiankin kiltti ihminen, joka antaa toisinaan liikaa painoarvoa sille, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän ei ole erityisen karismaattinen tai varma itsestään ja päätyy siksi usein tyytymään hiljaisuuteen ja huomaamattomuuteen. Hän tuntee syvästi mutta ei useinkaan uskalla ilmaista tunteitaan ääneen. Liian usein hän antaa tilaisuuden mennä ohitseen ja joutuu jälkikäteen katumaan sitä, ettei osannut tarttua siihen. Siitä surullinen esimerkki on tämä ficci, sillä kukapa tietää, mitä kaikkea Taijin ja Heathin välille olisi voinut kehittyä, jos Heath olisi uskaltanut ottaa Taijiin kontaktia aiemmin - tai edes sitten, kun oli tehnyt keikan jälkeisen tunnustuksensa ja saanut Taijilta ymmärtäväisen vastareaktion.

Ennen kuin ihan unohdan, voisin ottaa esiin bongaamani näppäilyvirheen.

Kyselin kaikki ystävänäni, tuttavani läpi, mutta kaikilta sain saman vastauksen.

Varmaankin ystäväni?

Miten kieleen muuten tulee, se on pääosin hyvää ja oikeinkirjoitus on kunnossa. Paikoin virkkeet ovat ehkä vähän turhan pitkiä ja polveilevia, mikä tekee lukemisesta ajoittain hieman raskasta. Panin myös merkille, että pidät selvästi ylläolevan lainauksen ystäväni, tuttavani -kohdan tapaisesta rinnakkaisten lauseenjäsenten yhdistämisestä pelkällä pilkulla, sillä vastaavaa tehokeinoa näkyi pitkin ficciä varsin runsaasti. Olisit ehkä voinut olla kyseisen tehokeinon kanssa hieman säästeliäämpi, koska silloin se olisi ollut vaikuttavampi. Nyt ehdin ficin mittaan vähän turtua ja jopa hiukan kyllästyä siihen, erityisesti kun tämä teksti ei ole ihan raapalemittainen.

Kerronnalliselta puolelta jäin miettimään sitä, että tämä ficci olisi voinut tehdä suuremman vaikutuksen, mikäli tarina olisi esitetty kohtauksina eikä kerrottu jälkikäteen Heathin muistelmina. Erityisesti suosikkikohtani, Heathin ja Taijin keskustelu keikan jälkeen, olisi varmasti ollut unohtamaton kohtaus, koska se oli näinkin kerrottuna niin vaikuttava. Kerrontaratkaisuista voi kuitenkin olla montaa mieltä, ja valitsemassasi on kieltämättä oma viehätyksensä. Näin kerrottuna tämä ficci on ikään kuin tribuutti Taijille ja hänen muistolleen, ja sellaisena mielestäni varsin onnistunut. Tässä ficissä, erityisesti lopussa, on sellaista haikeutta ja hiljaista kunnioitusta, jota ei niin kovin usein ficcimaailmassa näe. Tunnelman suhteen olet ehdottomasti onnistunut.

Kun nyt lopusta aloin puhua, niin voisin saman tien kertoa, että sen vähäeleisenä melankoliana ilmenevä kypsyys teki minuun vaikutuksen. Vaikka loppu on periaatteessa surullinen ja kaipauksen täyteinen, se on myös lohdullinen. Heath ymmärtää, että vaikka Taiji on poissa, tämä on samaan aikaan myös läsnä ja elossa olevien bänditovereidensa tukena ihan niin kuin hidekin. Vaikka lopussa siis jätetäänkin hyvästit, niin ne eivät ole lopulliset tai absoluuttiset hyvästit, mikä tuntuu lohduttavalta.

Kun lähdin lukemaan tätä, en oikein tiennyt, pidänkö valitsemastasi nimestä vai en. "Vuodet" kuulosti aika laimealta ja ympäripyöreältä nimeltä eikä herättänyt valtavaa mielenkiintoa itse tekstiä kohtaan. Nyt lukemisen ja kommentin rustaamisen jälkeen alan kuitenkin olla varovaisesti sitä mieltä, että se sopii tälle ficille. Tämä ficci kertoo nimenomaan lukuisista vuosista ja niiden aikana tapahtuvasta vähittäisestä muutoksesta. Lisäksi kirjoitustapa tai tunnelma eivät ole kovinkaan dramaattisia, joten olisi luultavasti hieman omituista, mikäli nimi olisi hyvin huomiota herättävä. Mielestäni on parempi, että nimi ja itse teksti ovat ikään kuin samasta maailmasta.

Eipä kai minulla muuta. ^^ Kiitos harvinaisesta X-parituksesta sekä tasokkaasta tekstistä!
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    1 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Vuodet (X Japan, G, Oneshot)

ViestiKirjoittaja gnrbu » La Elo 31, 2013 2:13 pm

Ristiriitaisia ovat tämän lukijankin tunteet. :s Heathin ja Taijin takia, siis, ei itse ficin. Ficci on upea. En muista, että olisin lukenut muita ficcejäsi, mutta tämän perusteella minun selvästi pitäisi.

Pidin heti ensimmäisen kappaleen yhteenvedosta. Ilman sitä olisin voinut miettiä pitkäänkin, missä järjestyksessä Heathin tunteet tulivat. Hänellä oli pakko olla niitä paljon. Pidin myös siitä, ettei ficci pelkästään märehtinyt menetyksen tuskassa, vaan selitti, mitä oli tapahtunut ja mitä merkitystä sillä oli. Se teki ficistä mukavan lukea.

Heathin tarina oli myös kiinnostava. Olisin mielelläni lukenut hänestä (Taijin kanssa tai ilman) enemmänkin.

Pidin myös siitä (sori, tämä kommentti on pelkkä lista asioista, joista pidin :D), ettei Heathin ja Taijin välillä ollut romanttista suhdetta. Rakkaus on toki kiva asia, mutta maailmassa on paljon muitakin kirjoittamisen arvoisia suhteita. Tässä ficissä pääsit kunnolla sisään ihailuun ja arvostukseen, eikä muuta enää tarvittu. Heathin menetys lopussa oli tarpeeksi suuri ja merkittävä näinkin.

    2 tykkää.
Avatar
gnrbu
Vuoden Kaoru
 
Viestit: 2497
Liittynyt: Ti Maalis 24, 2009 12:05 am

Re: Vuodet (X Japan, G, Oneshot)

ViestiKirjoittaja Kuunkajo » Ma Syys 02, 2013 6:45 pm

Avalyn: Heath/Taiji ei taida olla niitä suosituimpia parituksia, vaikka sillä todella on hirveästi potentiaalia. Itse muistan törmänneeni kyseiseen paritukseen vain pari kertaa aikaisemmin, mikä on sinällään harmi. Näistä kahdesta kun voisi kirjoittaa vaikka mitä.

Mukava kuulla, että pidit tavastani käsitellä Heathin ja Taijin suhdetta ^^ Olet oikeassa, ehkä näiden kahden suhde olisi voinut olla aluksi kirjoittamaani vihamielisempi. X Japanin historia on muutenkin niin täynnä draamaa, ettei vihan tunteita puolin ja toisin olisi vaikea uskoa. Heathilla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista osaa tai arpaa Taijin lähtöön joten en näe, että Heathilla olisi mitään kunnon syytä vihata Taijia. Kateuden ja riittämättömyyden tunteita Heathilla sen sijaan on varmasti ollut. Pitäisin myös melko surullisena, jos miehet olisivat yhä tunteneet kaunaa toisiaan kohtaan yhden kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneen asian takia.

Olen varma, että valtaosa ficcien lukijoista ja kirjoittajista arvostaa enemmän tarinoita, joissa esiintyy jotakin romanttista, mutta mielestäni se ei olisi sopinut tähän tarinaan. Ensiksi kyllä ajattelin kirjoittaa Taijin ja Heathin välille kehkeytyvän jotakin hyvin pientä, mutta lopulta halusin pitää tarinan mahdollisimman realistisena. Juuri tästä syystä Heath ei saanut tilaisuutta Taijin kanssa eikä Taiji näin ollen myöskään tuntenut romanttisia tunteita Heathia kohtaan. Uskon, että Taiji ehti kokea ja nähdä elämänsä aikana niin paljon kaikenlaista, ettei yksi rakkaudentunnustus tuntunut enää missään. Olkoonkin, että se tuli juuri Heathin suusta :D

Mitä Taijin sanoihin Heathille tulee, ne eivät ole täysin tuulesta temmattu. Jälkimmäinen lause on jotakin, mitä Taiji todella sanoi Heathille Yokohaman keikan jälkeen ja tästä syystä halusin ehdottomasti sisällyttää sen tarinaani.

Ettäkö samanlainen käsitys Heathista? Siitä ei ole kauaa, kun mietin erilaisia X Japanin jäseniin liitettyjä (ja heistä kirjoitettuja) stereotypioita ja Heathin kohdalle ehdittyäni huomasin, etten keksinyt hänestä yhtäkään. Joten ehkä Heath on juuri sellainen kuin sanoit: melko huomaamaton, ei niin helposti mieleenpainuva, rumasti sanottuna 'se uusi basisti'. Heath on luonteeltaan hillitympi kuin Taiji joten ei kai ole mikään ihme, että hän jää välillä edeltäjänsä varjoon. Pidän kyllä Heathista, ei sillä, mutta X:n jäsenistä käsitykseni hänestä taitaa olla kaikista vähäisin. Kuinka paljon kukaan oikeastaan tietää yhtään mitään Heathin elämästä? En sitten osaa sanoa, onko tämä hyvä vai huono asia ficcauksen kannalta.

Tiedän, että kirjoittamani virkkeet tuppaavat olemaan liiankin pitkiä ja monimutkaisia ja olen saanut kuulla siitä niin monta kertaa, että ehkä siitä voisi viimein alkaa ottaa opikseen. Yritän kyllä aina välillä jakaa virkkeitä useampaan lauseeseen tai muilla keinoilla lyhentää niitä, mutta omaan korvaani lyhyet lauseet kuulostavat hyvinkin usein hirveän tönköiltä. Huono tekosyy, tiedän. Ja mitä samankaltaisten sanojen toistoon tulee, allekirjoitan sen täysin. Lukiessani tätä läpi ensimmäistä kertaa kuukausiin sama asia ärsytti itseänikin, mutten sitten tiedä, miksen korjannut kyseisiä kohtia…

Kiva kuulla, että olen onnistunut tunnelman suhteen. Pelkäsin kyllä, että Taijin kuolemasta kertovassa kohdassa omat tunteeni ja ajatukseni paistaisivat liikaakin läpi eivätkä näin sopisi Heathin suuhun. Ehkä tätä todella voisi pitää jonkinlaisena tribuuttina Taijille sillä on selvää, ettei tätä olisi kirjoitettu, jos Taiji vielä eläisi.

Itsekään en ole tarinan nimen suurin ystävä. Päädyin vaihtamaan sen viime metreillä, enkä sitten tiedä onko se edellistä parempi. Tarinoiden nimeäminen tuntuu muutenkin olevan itselleni hirveän vaikeaa nykyään. Nimen kun pitäisi tiivistää tarinan sisältö, mutta olla siltikään paljastamatta liikaa.

Kiitos kattavasta kommentista!

gnrbu: En todellakaan tiedä mitä vastata, kun joku kehuu ficciäni upeaksi :'D Kai siitä pitäisi olla vain hyvin, hyvin kiitollinen, että joku ajattelee niin. Olen otettu, jos tämä jätti sellaisen vaikutuksen, että olet valmis lukemaan muitakin ficcejäni. Toivottavasti et vain tule pettymään, sillä mielestäni kaikki nyt julkaisemani ficit ovat keskenään hyvinkin erilaisia.

Kuten jo aiemmin sanoin, romanttinen suhde olisi vienyt tältä realistisen pohjan. Arvotan itsekin romanttiset ficit yksipuoleisia tunteita käsitteleviä ylemmäksi, mutta ehkä tätäkin ajattelutapaa voisi yrittää muuttaa. Ei tarinan loppuratkaisu olisi muuttunut mitenkään, vaikka Heath olisikin saanut tunteilleen vastakaikua.

Kiitos hyvin, hyvin positiivisesta kommentista :D

    1 tykkää.
Avatar
Kuunkajo
Vuoden PG
 
Viestit: 48
Liittynyt: Su Joulu 30, 2012 4:34 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Vuodet (X Japan, G, Oneshot)

ViestiKirjoittaja tikraw » Su Syys 22, 2013 4:47 pm

Moi! En muistaakseni ole lukenut sinulta yhtäkään ficciä, joten nyt viimeistään Vuoden PG-tittelin jälkeen oli jo korkea aika korjata asia. Tämä ficci sattui ekana silmään, joten tässä sitä ollaan :D

Ficci kertoo pitkän henkisen kamppailun ja kehitystarinan hyvin ja uskottavasti. Mukavaa oli, että tapahtumista saattoi ymmärtää monia puolia, sekä sen, miksi Heath tuntee ja toimii kuten tekee, että myös sen, miksi muut katsovat häntä välillä vähän kieroon. Repliikkien jättäminen minimiin toimi hyvin, ja olit tehnyt hyvää työtä myös tiivistämisessä - ainakin minulle jäi tunne, että tää tyyli sopi tähän mittaan juuri hyvin. Teksti kun oli todella tiivistä, jolloin pidemmässä ficissä se olisi käynyt ehkä liian raskaaksi.

Tunnelmia oli kuvailtu hyvin, mutta jostain syystä ne eivät kuitenkaan aivan tavoittaneet ja liikuttaneet minua niin paljon, kun tällaisella tarinalla olisi potentiaalia ollut. Mut se johtuu varmaan suurimmilta osin siitä, ettei X-tietouteni ja hahmojen tuntemukseni ole valtavaa: se yhdistettynä lyhyehköön tiiviiseen tarinaan jätti aavistuksen liian vähän tarttumapintaa. Mut nautin lukemisesta joka tapauksessa!

Pakko antaa kehuja myös jo muiden mainitsemasta realistisuudesta, ettei tarina kääntynyt molemminpuoliseen rakkauteen ja romanssiin. Yleensäkin tällaisista kunnioituksen, ihailun ja arvostuksen tunteista ficataan mun mielestä aivan liian vähän siihen nähden, mitä niitä maailmassa – ja varmasti erityisesti musiikkimaailmassa – on! Pisteet siitä.

Mut kaiken kaikkiaan oikein hyvin kirjoitettu tarina, johon uskoisin monen X-fanin rakastuvan. Myös vähemmän tietävänä ficci oli hyvä lukuelämys, eikä tähän loppuun voi muuta todeta, kuin että kyllä sä palkintosi ansaitsit :D
Just smile, it confuses people.

    2 tykkää.
Avatar
tikraw
Pääesiintyjä
 
Viestit: 1846
Liittynyt: Su Maalis 01, 2009 7:23 pm

Re: Vuodet (X Japan, G, Oneshot)

ViestiKirjoittaja Kuunkajo » Ti Syys 24, 2013 9:20 pm

tikraw: Hei ja hauska nähdä, että olet löytänyt ficcini pariin :D

On samalla hämmentävää ja hienoa, että olet löytänyt tästä henkistä kamppailua ja kaikkea muuta jännää :D Itse kun kirjoittaessani harvemmin mietin henkilöiden mahdollista kasvua tarinan aikana tai muutakaan sellaista. Mutta kai tässä todella jonkinlainen punainen lanka on ja olen hyvilläni, jos pidit tavastani käsitellä mainitsemiasi asioita ^^ Hyvä jos koit, ettei tarina ollut liian tiivis pituuteensa nähden, vaikkakin mielestäni yllättävää. Omasta mielestäni tämä kun on paikoin hyvinkin puuduttava ottaen huomioon, ettei tämä ole kuin nelisen sivua pitkä. Ehkä tämä johtuu osittain juuri repliikkien puutteesta.

Mukava kuulla, että nautit tarinan lukemisesta, vaikkei se säväyttänytkään täydellä voimalla. Ehkä tarinan täydeksi nauttimiseksi henkilöiden tuntemus todella voisi olla plussaa, en tiedä. Tällaisena X Japan-fanaatikkona kyseistä asiaa on hirveän vaikea alkaa arvioida. Kaiken lisäksi itselläni on huono tapa kirjoitella tarinoihini lukuisia pieniä faktoja ja yksityiskohtia, joita kukaan muu ei välttämättä tajua ja jättää sitten ne kaikki selittämättä. Taidan typerästi olettaa, että lukijat tietävät ilmankin, mistä puhun ^^' Tässäkin kohtaa itselläni taitaisi olla petrattavaa.

Realistisuuden pitäminen oli yksi tärkeimmistä tavoitteistani, joten on mukava kuulla, että lukijatkin ovat pistäneet sen merkille :D Kai ajatuksenani oli, että kaikki tässä kirjoitettu olisi ollut mahdollista tapahtua. Romanttiset suhteet todella taidetaan arvottaa kaikkia muunlaisia suhteita ylemmäksi, mikä on sinällään sääli. Myönnän itsekin odottavani ficcejä lukiessani päähenkilöiden välille kehittyvän jotakin ystävyyttä syvempää, mikä on sinällään typerää. Ei ystävyyssuhteiden pitäisi olla romanttisia millään tasolla huonompia tai tylsempiä.

Kiitos kommentista ja siitä, että uskot tämän olleen Vuoden PG-palkinnon arvoinen raapustus :'') Olen otettu.

    1 tykkää.
Avatar
Kuunkajo
Vuoden PG
 
Viestit: 48
Liittynyt: Su Joulu 30, 2012 4:34 pm
Paikkakunta: Turku


Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron