Dark hours [9GBO, oneshot, fluff]

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

Dark hours [9GBO, oneshot, fluff]

ViestiKirjoittaja Nightfall » Pe Joulu 21, 2012 1:36 pm

Title: Dark hours
Author: Nightfall
Beta: Luotan itseeni näin lyhyessä pätkässä.
Fandom: 9 GOATS BLACK OUT
Pairing:ryo /utA
Genre: fluffahtava tunnelmapalanen, AU
Rating: S
Chapters: oneshot
Disclaimer: Henkilöt kuuluvat itselleen, tarina minulle, enkä saa tästä yhtään mitään. Rahallisesti, siis.
Summary: Pimeys valui tasaisen kohinan säestämänä maahan asti.

A/N: Kirjoitin tämän pääasiassa viime kesän sateisina päivinä, kun tuntui ettei aurinkoa taida olla enää varmaan olemassakaan, ja haudoin tätä sitten näin pitkään ennen kuin sain aikaiseksi laittaa tämän julkaisukuntoon. Bändin miehet ovat ehkä päättäneet luopua leikistä, mutta yhtyeen hajoaminenhan ei minua ja ficci-tiedostojani pysäytä. Mwahah. Saatte siis luultavasti vastaisuudessakin nauttia ja/tai kärsiä 9GBO-raapustuksistani, vaikka kirjoitusvauhtini onkin nykyään melkein kaikkea muuta kuin päätähuimaavaa...
Niin, kaikenlaista palautetta saa toki antaa ^__^ Olkaapa hyvät.



Dark hours

utA's pov


Yöpöydän reunalle asetetun kellon mukaan olisi pitänyt olla jo aamu. Makuuhuoneen ikkunan takana näkyvän lyijynharmaan hämärän perusteella olisi kuitenkin voinut kuvitella, ettei aamu koittaisi enää koskaan, vaan yö vain jatkuisi iltaan asti, kunnes muuttuisi jälleen uudeksi yöksi.
Ohuinkaan auringonsäde ei päässyt paksun pilviverhon lävitse.
Huokaisin unisesti ulkona tiivistyvälle synkkyydelle, nojasin poskeni vatsasi lämpöä vasten ja suljin silmäni uudelleen. Tunsin kuinka hengityksesi verkkainen rytmi muuttui ja tiesin sinun olevan pian hereillä.
”Uta?” äännähdit pienen hetken kuluttua unisen käheästi, kuin kokeillen olinko jo valveilla ja valutit kätesi herättelevästi hiuksiani pitkin niskaani.
Olisin luultavasti tarvinnut enää vain pienen hetken hiljaisuutta, jotta olisin vaipunut takaisin uneen ja unohtanut samoin tein ulkona vallitsevan näennäisen päivänkoiton, mutta tuntiessani kämmenesi koskettavan tunnustelevasti päätäni annoin kyseisen vaihtoehdon haipua mielestäni.
”Hmh?” mumisin vaimeasti osoittaakseni olevani yrityksistä huolimatta hereillä, mutten jaksanut avata silmiäni aivan vielä. Haukottelevan syvä henkäys sai kehosi nousemaan ja laskemaan poskeni alla.
”Nouse ylös”, huomautit lyhyesti samalla kun sormesi haroivat laiskasti tietään sekaisten hiusteni lävitse.
”En jaksa”, mumisin unisesti ja tunsin, kuinka haukotus kiskoi leukojani.
”Minun pitää lähteä.”
Raotin aavistuksen toista silmääni ja katsahdin kelloa tarkistaen, ettei sinun pitänyt lähteä mihinkään vielä lähes tuntiin.
”Eihän”, kommentoin lyhyesti ja annoin silmäni sulkeutua uudelleen.
”Haluan kahvia. Aamiaista. Suihkuun”, luettelit karheasti mumisten mielitekojasi, jotka kaikki tosin edellyttivät sitä, että minä siirtyisin pois päältäsi.
”Minä haluan, että pysyt siinä”, tuhahdin uneliaasti vastaukseksi ja ojensin kylkeäsi vasten lepäävää kämmentäni laiskasti lähemmäs kainaloasi, tekemättä elettäkään edesauttaakseni sinua toiveidesi toteuttamisessa.
Puuskahdit vaimeasti, muttet kuitenkaan viitsinyt karistaa minua torkkumaan patjalle. Nähtävästi päätit armeliaasti, että sinunkin aamusi voisi alkaa viisi minuuttia myöhemmin ja annoit tietoisuutesi jäädä kellumaan unen ja valveen väliseen utuiseen olotilaan vielä hetkeksi. Peukalosi liukui verkkaisen silittelevästi niskaani vasten.

Vastustelevista ajatuksista huolimatta minuutit eivät lakanneet kulumasta, ja lopulta minäkin luovutin unien tavoittelun suhteen, raotin laiskasti silmiäni ja hieroin silmiäni sormenpäilläni.
Ulkona oli yhä pilvisen hämärää, ja sisällä vielä pimeämpää.
Huokaisin syvään erottaessani sateen vaimean helisevän äänen ulkoa kantautuvan liikenteen huminasta.
”Aurinko on varmaan sammunut”, mumisin synkeästi, kun en edelleenkään tavoittanut katseellani häivähdystäkään kaipaamastani taivaankappaleesta ja annoin silmäluomieni valua takaisin kiinni. ”Maailmanloppu koittaa siis ihan pian, joten turha enää nousta ylös”, lisäsin haukottelevasti, ojensin toisen käteni olkani yli ja nyin peittoa lähemmäs hartioitani. Sinun lämpösi ja minun lämpöni tekivät siitä miellyttävän tuntuisen.
Matala nauru kumpusi rintakehästäsi sanojeni voimasta.
”Sitä ennen minä kuitenkin haluan kahvia”, kommentoit toteamustani hymähtävästi ja haukottelit syvään kuin antaen periksi uudelle päivälle ja sen tuomille velvollisuuksille, ennen kuin kohottauduit ennustamastani maailmanlopusta ja fyysisestä painostuksestani huolimatta istumaan. Tuhahdin vastustelevasti liikahduksellesi, mutta hyväksyin kuitenkin, ettei luvassa ollut enää toista viisiminuuttista, kierähdin selälleni sängylle ja päästin sinut nousemaan.
”Imartelevaa tietää, että elämäsi viime hetkinä valitsisit kahvin minun sijastani”, huomautin nurisevaa äänensävyä tavoitellen ja jäin lojumaan patjalle kasvojani unisesti käsilläni hieroen.
”Voin huolia molemmat, jos vain ryömit ylös sieltä”, hymähdit huvittuneesti.
Suuntaasi luomani pitkä katse sai virneen nykimään suupielessäsi.
”… Mene kahvisi luokse”, totesin lyhyen hiljaisuuden jälkeen osoittaen tarvitsevani vielä hetken sängyn lämpöä, ennen kuin olisin valmis uuteen päivään. Sain vastaukseksi uuden naurahduksen.
Seurasin sivusilmällä kuinka astelit hämyisenä hahmona valottoman huoneen poikki, haroit hiuksiasi ja venyttelit käsiäsi, ennen kuin katosit oviaukosta seinän toiselle puolelle. Sinun yöeläimen luontoasi vallitseva synkkyys ei tuntunut vaivaavan.

Syvä, luovuttava huokaus liukui lopulta huuliltani ja kohottauduin istumaan. Tiesin että olisin kohta itse myöhässä, jos en pian nousisi ylös.
Työnsin vastahakoisesti peiton pois päältäni, kuulostelin keittiöstä kantautuvaa liikehdintääsi ja yritin olla ajattelematta miten epämiellyttävän viileältä huoneilma tuntui paljaita jalkojani vasten.
"Keitänkö sinullekin?" keittiöstä kantautuva äänesi tiedusteli.
"Jos viitsit", myönnyin haroen tokkuraisena hiuksiani pois silmiltäni, todeten etten selviäisi siitä aamusta ilman jotain piristävää ja vilkaisin oven suuntaan. Oviaukosta sisään kajastava valo kirveli silmiäni ja sai minut kääntymään jälleen ikkunaan päin.
Pimeys valui tasaisen kohinan säestämänä maahan asti. Pisarat maalasivat valuvia raitoja ikkunan pintaan.
Syvä huokaus liukui vaimeana suustani.
"Keitä todella vahvaa", lisäsin vielä pyytävästi, käänsin katseeni takaisin huoneen oven suuntaan ja kömmin syvään huokaisten ylös sängystä, ennen kuin maleksin jäljessäsi keittiöön ja jätin ikkunan takana värjyvän hämärän taakseni.


***

A/N2: Tällainen tunnelmapala siis tällä kertaa. Toivottavasti piditte, eikä teksti ollut liian itseään toistavaa (välillä epäilin etten ikinä saa Utaa nousemaan vällyistään...). Alun perin tarkoitukseni oli keksiä tälle suomenkielinen nimi, mutta... bläh. Mikään ei vain kuulostanut oikealta. Mutta nyt sentään keksin otsikon itse, enkä vain näpistänyt sitä suoraan jostain biisistä, joten jotain edistystä kuitenkin tapahtuu ;D
Mitähän vielä... Hyvää vuoden pimeintä (lyhintä ainakin) päivää kaikille? Ja joulua, uutta vuotta ja kaikkea muutakin mukavaa siinä samalla ^_^
On that day the stars
Sparkled more than anything
And I felt eternity

    1 tykkää.
Avatar
Nightfall
Teknikko
 
Viestit: 111
Liittynyt: To Elo 14, 2008 6:14 pm

Re: Dark hours [9GBO, oneshot, fluff]

ViestiKirjoittaja neo-giri » Ma Joulu 31, 2012 8:16 pm

Aww♥ Fluffia pitkästä aikaa! Tai ainakin tuntuu siltä... Monissa ficeissä kun on fluffin lisäksi jotain vähemmän söpöäkin, niin se mielikuva hattaroista ja yksisarvisista saattaa jäädä niiden muiden genrejen varjoon ei sillä, että tässäkään niitä olisi kirmaillut sentään ihan joka nurkan takana:'D :/ Mutta tämä raapustus oli lähes täyttä söpöilyä, mikä oli ihan piristävää, vaikka toiminnasta tykkäänkin:D

Mukava pieni kohtaus, tarvitseeko siitä muuta sanoa?♥ Ok, ehkei tarvitse, mutta koitanpa kuitenkin. Tykkäsin tästä tarinasta välittyvästä rennosta ja nimenomaan erittäin fluffimaisesta tunnelmasta:3 Tuli halu päästä iteki vielä joku nätti päivä jonkun kainaloon nukkumaan tai muuta vastaavaa:'D Muutenkin kirjoitustyylisi vaikuttaa tämän ja parin muun lukemani tekstisi perusteella tosi sopivalta tämän tyyppisiin teksteihin. Rauhallista ja tunnelmallista. Söpöilyn sekaan olit sekoittanut mielenkiintoisesti tuon pimeyden, minkä takia ficin nimikin sopii tarinaan kuin nenä päähän:D Yleensä pimeyttä käsitellään enemmänkin angstiteksteissä, mutta ei se seikka tehnyt tästä tekstistä mitenkään masentavaa. Kieliopillisesti jotain pilkkuhäikkää olin tekstissä huomaavinani, mutten juur mitään sen kummempaa. Iteki oon huono pilkutteluissa niin paha mun on sanoa + pilkkuvirheet nyt yleensäkään ei kesken lukukokemuksen ainakaan mulla pistä niin pahasti silmään kuin muut kirjoitusvirheet:'D Siinäkin mielessä teksti oli siis suht sujuvaa^^

”Aurinko on varmaan sammunut”

Tuo oli varmaankin lempikohtani koko ficissä! Ainakin se kiinnitti huomion ja sai hieman isommankin hymyn huulille kaikessa hupsuudessaan ja suloisuudessaan♥

9 GOATS BLACK OUT on mulle suhteellisen tuntematon bändi, mutta tämä teksti ok, tarkemmin ottaen ne alkutiedoissa olevat kuvat:'D saivat mieleen ajatuksen, että josko sitä heidänkin musaa vaiheeksi yrittäisi kuunnella:D Jatka siis ihmeessä tästä tai ihan mistä tahansa muustakin bändistä kirjoittelua ja jaa kirjoituksiasi tulevaisuudessakin tänne^^

Hieno ja suloinen lopetus tämän vuoden ficcienluvulleni - kiitos siis ja hyvää uutta vuotta~♥
Viimeksi muokannut neo-giri päivämäärä Ma Joulu 31, 2012 9:47 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
Gitchi Gitchi Goo !!

    1 tykkää.
Avatar
neo-giri
Taustalaulaja
 
Viestit: 346
Liittynyt: Ke Heinä 01, 2009 6:03 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Dark hours [9GBO, oneshot, fluff]

ViestiKirjoittaja Avalyn » Ma Joulu 31, 2012 9:10 pm

En ole ainakaan tietääkseni koskaan kuullut 9 GOATS BLACK OUTilta yhtäkään biisiä enkä muutenkaan tiedä bändistä yhtään mitään, mutta eipä se estänyt minua lukemasta tätä ficciä. ^^

Ihan ensiksi on sanottava, että tunnelmapalat ovat vaikeita kirjoitettavia. Mitä vähemmän ficissä tapahtuu ja mitä enemmän liikutaan pelkissä tuntemuksissa, ajatuksissa ja vaikutelmissa, sitä hankalampaa lukijan mielenkiinto on saada säilytettyä. Siihen nähden selviydyit ihan hyvin. Jaksoin ilman ylitsepääsemättömiä vaikeuksia lukea ficin loppuun saakka, vaikka ainoa jännitettävä asia oli oikeastaan se, saako Uta hilattua itsensä ylös sängystä vai ei. Jäin kuitenkin pohtimaan, että jokin koukku tai yllätys olisi voinut tehdä tälle ficille terää. Se, mikä lukijan perinteisesti vangitsee, on jännite, ja sitä tässä ficissä ei liiemmin ollut missään vaiheessa. Jos olisi ollut muutakin jännitettävää kuin Utan ylösnousuyrityksen onnistuminen, tämä olisi mielestäni ollut mielenkiintoisempaa luettavaa.

Joka tapauksessa lähes yömäisen pimeä sadepäivä oli onnistunut lähtökohta tunnelmapalaficille. Nimen ja ensimmäisten rivien perusteella olisin voinut luulla tätä angstiksi, ellen olisi lukenut alkutietoja ja bongannut sieltä fluffia. Mutta kuten alkutiedot lupasivat, ficin sisältö osoittautui olevan vallitsevan säätilan kanssa ristiriidassa, mikä oli kiinnostavaa. Olen yhä hieman hämmentynyt siitä, että luin fluff-ficciä, jonka nimi on "Dark hours", mutta eipä pieni hämmentyminen pahaa tee. :D Mukavaa, että olet löytänyt masentavasta säätilasta mahdollisuuden kirjoittaa jotakin näin leppoisaa ja arkisen onnellista. ^^

Olen oikeastaan hyvin tyytyväinen siihen, ettei fluff tarkoittanut tämän ficin tapauksessa mitään ällösöpöä hattararomantiikkaa, sillä se ei oikein mene yhteen ficcimakuni kanssa. Sen sijaan päädyit hahmottelemaan vakiintuneen parisuhteen tuomaa turvallisuutta ja pienten asioiden tuottamaa iloa. Tunnelma oli rauhallinen, lähes unelias, ja mukavan lämmin. Oikeastaan tämän olisi melkein voinut julkaista draamanakin, mutta genretys nyt on aina makuasia. Luulen, että alkutietojen ilmaisu "fluffahtava" kuvaa oikeastaan aika täydellistä tätä ficciä: tämä tarina liikkuu jossain draaman ja fluffin hämärässä rajamaastossa. Luultavasti vaikutelma johtuu ainakin osittain auringottomasta säätilasta, sillä jos ulkona olisi paistanut aurinko ja linnut olisivat sirkuttaneet, tämä olisi kaikella todennäköisyydellä tuntunut hattaraisemmalta.

Dialogi oli mukavan arkista ja kepeää. Se ei paljastanut mitään kovin merkittävää henkilöistä, sisältänyt valtavia paljastuksia tai muutenkaan vienyt juonta erityisesti eteenpäin, mutta se sopi hyvin yhteen muun tekstin kanssa. Olisi oikeastaan ollut aika kummallista, jos dialogissa olisi ollut suuri draama meneillään samaan aikaan, kun ficissä ei muuten tapahdu juuri mitään. Sitä paitsi pidin siitä, että dialogi oli niin konstailematonta ja aidontuntuista. Tällaista keskustelua kahden vakiintuneessa parisuhteessa elävän voi oikeasti kuvitella käyvän.

Tälle ficille ei kuitenkaan mielestäni olisi tehnyt pahaa keventää hieman lauserakenteita. Paikoitellen teksti tuntui aika raskaalta lukea pitkien ja monimutkaisten virkkeiden vuoksi. Erilaisia lauseenvastikkeita ja muita infinitiivimuotoja oli mielestäni käytössä tarpeettoman runsaasti, minkä vuoksi teksti ei oikein missään vaiheessa tuntunut kulkevan vaivattomasti eteenpäin. On kyllä totta, että pieni laahaavuus sopii yhteen uneliaan sisällön kanssa, mutta silti olisin toivonut hieman sujuvampaa etenemistä tekstin tasolla. Lisäksi puuttuvat pilkut vaikeuttivat lauserajojen hahmottamista, mikä teki virkkeistä entistäkin vaikeammin lähestyttäviä. Pikaisella uudelleen silmäilyllä silmiini osuivat mm. seuraavat kohdat:

”Uta?” äännähdit pienen hetken kuluttua unisen käheästi, kuin kokeillen olinko jo valveilla ja valutit kätesi herättelevästi hiuksiani pitkin niskaani.


Itse pilkuttaisin: "- - unisen käheästi(,) kuin kokeillen, olinko jo valveilla, ja valutit - -."

Olisin luultavasti tarvinnut enää vain pienen hetken hiljaisuutta, jotta olisin vaipunut takaisin uneen ja unohtanut samoin tein ulkona vallitsevan näennäisen päivänkoiton, mutta tuntiessani kämmenesi koskettavan tunnustelevasti päätäni annoin kyseisen vaihtoehdon haipua mielestäni.


Pilkut paikoillaan mutta muutoin vähän turhan monimutkainen virke. Tämän olisi mielestäni voinut hyvin jakaa kahdeksi virkkeeksi esimerkiksi mutta-sanan kohdalta (ja jättää tietenkin samalla mutta-sana pois).

Seurasin sivusilmällä kuinka astelit hämyisenä hahmona valottoman huoneen poikki, haroit hiuksiasi ja venyttelit käsiäsi, ennen kuin katosit oviaukosta seinän toiselle puolelle.


Kuinka-sana aloittaa kysyvän sivulauseen, joten sen eteen kuuluu pilkku.

Tiesin että olisin kohta itse myöhässä, jos en pian nousisi ylös.


Että-sanan eteen kuuluu pilkku.

"Jos viitsit", myönnyin haroen tokkuraisena hiuksiani pois silmiltäni, todeten etten selviäisi siitä aamusta ilman jotain piristävää ja vilkaisin oven suuntaan.


Kirjoittaisin: "Jos viitsit", myönnyin. Haroin tokkuraisena hiuksiani pois silmiltäni ja totesin, etten selviäisi (siitä) aamusta ilman jotain piristävää. Vilkaisin oven suuntaan.

Kielen tasolla minua häiritsivät hieman myös runsaat tavan adverbit (esim. mumisin unisesti, tuhahdin uneliaasti, kommentoit toteamustani hymähtävästi). Sinällään tuollaiset adverbit ovat ihan hyvä tapa tarkentaa, millaiseen sävyyn tai millä tavalla jokin asia sanotaan. Tässä ficissä niitä oli kuitenkin huomiota herättävän paljon ja myös sellaisissa kohdissa, joissa lukija kykeni ilmankin päättelemään, millä tavalla henkilö puhui. Esimerkiksi ficin viimeisen repliikin yhteydessä esiintyvä "pyytävästi" on mielestäni tarpeeton. ("Keitä todella vahvaa", lisäsin vielä pyytävästi.) Lisäksi eräät adverbit, kuten "hymähtävästi" ja "haukottelevasti", olivat hieman kummallisen kuuloisia. Tavan adverbeja olisikin mielestäni kannattanut vähän karsia tekstistä ja luottaa siihen, että lukija tajuaa vähemmälläkin, mihin sävyyn henkilöt puhuvat. Ja eihän aina ole edes tarpeen tietää ihan tarkkaan, miten jokin asia on sanottu. Kaunokirjallisuudessa kaiken ei tarvitse olla tieteellisen täsmällistä.

Kokonaisuutena tämä oli joka tapauksessa ihan mukavaa luettavaa. Tunnelma oli miellyttävän leppoisa ja henkilöiden välinen kemia luonnollisen tuntuista. Vaikka useimmat ficit sijoittuvat suhteen alkuun tai loppuun, joissa tapahtuu eniten, niin joskus on kiinnostavaa lukea myös keskivaiheesta, jolloin kaikki on hyvin. Arki voi olla yllättävän kiehtovaa, eikä tarinassa aina tarvitse olla elämää suurempaa draamaa meneillään.

Päädyin myös tykkäämään "Dark hours" -nimestä, joka on yksinkertaisuudestaan huolimatta sopiva. Usein yksinkertaisuus onkin tekotaiteellista monimutkaisuutta parempi valinta. Ja mitä loppupohdintoihisi tulee, niin minusta nimi olisi voinut toimia hyvin suomeksikin: "Hämärät/pimeät tunnit" ei kuulosta minun korviini ollenkaan pahalta. ^^

Hyvää uutta vuotta!
Jossain ollessaan on jostain poissa.

    1 tykkää.
Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Dark hours [9GBO, oneshot, fluff]

ViestiKirjoittaja sunny » Ti Touko 07, 2013 9:31 pm

Ficcisi nimi ja summary eivät suoraan sanoen kiljuneet fluffia, mikä olikin ensimmäinen asia, joka kiinnitti huomioni. Tietysti fluffia on monenlaista, mutta itse lähinnä välttelen tuota genreä, sillä ensimmäiset ajatukseni siitä ovat hattarahöttöä ja liiaksi söpöileviä aikuisia miehiä. Tässä en onnekseni kohdannut kumpaakaan, vaan onnistuit luomaan otsikkovalinnalla ja asetelmalla ihan mukavan kontrastin. Oli myös perin huomaavaista linkittää hahmojen naamat alkutietoihin, jotta meidän bändiä kuuntelemattomien ei itse tarvitse vaivautua Google Imagesiin asti :')

Ficcisi nimestä minulla ei ole paljoakaan sanottavaa; mielestäni se toimi hyvin tekstin kanssa, ja rikkoi vielä vähän enemmän minulle muodostunutta kuvaa siitä, mitä fluff on fanfictionin ihmeellisessä maailmassa. Sanoit A/N2:ssa, että olisit mieluusti lätkäissyt tälle suomenkielisen nimen. Yleensä olen sen kannalla, että suomenkielisiä otsikoita arvostetaan aivan liian vähän ja aina pakollakin tungetaan se englanti sinne vahvemman vaikutuksen luomiseksi (myönnän tekeväni tätä itsekin, heh), mutta itse asiassa tässä tapauksessa minulla ei ole moitittavaa ratkaisusi puolesta. Kuten jo totesin, nimi toimii ja sehän on se pääasia.

Onneksi luokittelit tämän "tunnelmapalaseksi", nimittäin tämähän oli kaikenkaikkiaan pelkkää tunnelman rakentamista. Juoni oli mitätön, hahmoistakaan en saanut sellaista kuvaa, että voisin alkaa heidän luonteenpiirteitään listaamaan (etenkään, kun en 9 Goats Black Outista tiedä nimen lisäksi hölkäsen pöläystä). Periaatteessa siis voisi tässä tekstissä seikkailla ketkä kaksi hahmoa tahansa (eikä toisen, tai kummankaan, tarvitsisi edes olla mies), mutta toisaalta saat propsit tuntemattomamman bändin käyttämisestä. Yleensä en pidä siitä, että hahmot jäävät persoonattomiksi ja nimet voi korvata vaikka Matilla ja Tepolla, mutta ainakin toit foorumille fandom-variaatiota, ja sehän on hyvä.

Dialogi oli myös melko turhaa. Turhalla en tarkoita sitä, että mikäli poistaisit sen, ei se vaikuttaisi teokseen millään tavalla -- tarkoitan sitä, että se jätti minut vähän kylmäksi. Vaikka keskustelu olikin realistinen keskustelu käytäväksi kahden vastaheränneen välillä, olisin toivonut vähän lisää syvyyttä siihen joko huumorilla tai vähän merkityksellisimmillä lauseilla. Ymmärsin kyllä, että kahvin keitto oli lopussa tärkeä elementti, kun Uta huomasi sään synkkyyden, mutta ehkä olisit voinut ottaa sen kaveriksi jotakin muuta vähän syvällisempää, jotta dialogi ei olisi ollut niin tasapaksua. Olisit ehkä voinut valottaa vähän lisää sitä, minne Ryon piti lähteä. Töihin? Matkalle? Bingoon? Kauanko hän olisi siellä? Tunnin, kaksi kuukautta? Tällaiset asiat olisivat tuoneet dialogiin lisää merkityksellisyyttä.

Tekstisi tähtihetket olivat siis mielestäni kerronnassa. Sinulla oli tosi hauskoja ilmaisuja pitkin ficciä, esimerkiksi

”En jaksa”, mumisin unisesti ja tunsin, kuinka haukotus kiskoi leukojani.


"Kiskoi leukojani" :'D Todella kekseliäästi ilmaistu. Olit selkeästi miettinyt vähän, mitä kirjoitit, ja siksi kerrontaa olikin niin mukava lukea. Ehkä vähän värikkäämmällä juonella hyvät sanavalintasi tulisivat vielä paremmin esiin. Joka tapauksessa, pääsin hyvin tunnelmaan mukaan, vaikka nyt ulkona onkin vielä lähestulkoon valoisaa (eläköön kesä!) ja kämpässäni kuuma kuin saunassa :D

Virheitä en juurikaan löytänyt muutamaa puuttuvaa pilkkua lukuunottamatta, mutta Avalyn tuossa ylempänä näytti haravoineen ne sieltä esiin. Omaa mieltäni jäi kaihertamaan

”Nouse ylös”, huomautit lyhyesti samalla kun sormesi haroivat laiskasti tietään sekaisten hiusteni lävitse.


sanavalintasi tässä. Itse korvaisin "huomautit" esimerkiksi sanalla käskit/pyysit/kehotit/sanoit/urahdit... 'Huomauttaa' tarkoittaa jonkun asian esiin/ilmi tuomista kuuntelijoille, se ei siis suinkaan ole sanoa-verbin synonyymi. (Muuten, eikö ennen "kun" sanaa tulisi pilkku myös? Saatan toki olla väärässä.)

Ficcisi oli juurikin sitä, mitä lupailit alkutiedoilla sen olevan, enkä ole pettynyt. Se oli mukava tunnelmapätkä, vaikka tiettyjä puutteita esiintyikin. Kiitos ja jatka kirjoittelua! :)
難道 是天意

    2 tykkää.
Avatar
sunny
Vuoden kommentoija
 
Viestit: 177
Liittynyt: Su Syys 05, 2010 6:14 pm


Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron