Vuosi (-06) jolla ei ole nimeä [Kyo/Ruki, S, 1/1, general]

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

Vuosi (-06) jolla ei ole nimeä [Kyo/Ruki, S, 1/1, general]

ViestiKirjoittaja Orkrist » Ma Huhti 26, 2010 4:55 pm

Nimi: Vuosi (-06) jolla ei ole nimeä
Kirjoittaja: Orkrist
Beta: en koe tarvitsevani
Tyylilaji: general, romance, sekameteli
Paritus: Kyo x Ruki (Dir en grey, Gazette)
Ikäraja: S
Varoitukset: tekotaiteellista paskaa?
Sanamäärä: 340
Oikeudet: vain idea & toteutus ovat omani. rela jelppasi otsikoinnissa.
Musiikkivinkki: Gazetten Nameless Liberty.Six Guns Tour Finale -live, erityisesti Nausea & Shudder sekä Barette.
Yhteenveto: Hetken tummahiuksinen mies miettii, tuoksuvatko Kyon tyynyliinat Takanorilta vielä silloinkin, kun tämä tulee kotiin Saksasta kolmen viikon kuluttua.
Alkusanat: Toukokuu 2006. Tää paritus on niin selkee että ootte sokeita jos ette tajua sitä. :---( No ei. Ficin nimessä yritettiin tuoda esiin sitä, että (näin fiktionaalisesti ajateltuna) vuosi nollakuus tuotti muutamiakin lauluja joilla ei vielä tossa vaiheessa ollut edes työnimiä. Ja tosiaan, no, Takanori = Ruki, Yutaka = Kai.
// edit 13.10.2013: nyt myös jatko-osalla.


Vuosi (-06) jolla ei ole nimeä


Kun Takanori ilmestyy oven taakse aurinkoa hiuksissaan ja ilman puhelinta, Yutaka tietää, että jotain on mennyt päin helvettiä.

”Mitä nyt?”

Nuorempi seisoo hartiat lysähtäneinä keittiön ikkunan ääressä ja tuijottaa tyhjää katua. Tuuli pyörittää muovikassia pitkin asfalttia ja valo koskee silmiä, eikä Takanori puhu ennen kuin pitkän, pitkän hiljaisuuden kuluttua.

”Mua paleltaa.”

Ääni värähtää ja Yutaka löytää itsensä toivomasta, ettei toinen ala itkeä. Mutta Takanori ei itke. Takanori ei ikinä itke. Vain palelee, vaikka ilmassa on jo aikaista hellettä.

”Onks Kyolle tapahtunut jotain?”

Mies kääntyy ikkunalta ja katsoo hämmentyneenä Yutakaa. Tuntuu siltä, kuin hän ei itsekään tietäisi, mitä sanoisi. Sitten katse palaa takaisin ulos.

”Se sekoaa.”

Ääni hirttää kiinni kurkkuun, kun Takanori toistaa, nyt käheästi, epätoivoisesti: ”Se sekoaa, se ei jaksa, ja mä en riitä hidastamaan sitä.”

Hän kääntyy uudelleen kohti ystäväänsä, katseessa on paniikkia, epävarmuutta. Vasta nyt Yutaka huomaa, ettei Takanorin hiuspilvi ole enää musta vaan jälleen vaalea, melkein valkoinen. Suruvärejä. Suunnitelmallisuuden ironiaa.

Vasta nyt Yutaka huomaa, miten pohjattoman väsyneeltä Takanori näyttää, eikä siihen väsymykseen varmasti ole syynä vain päättymäisillään oleva keikkaputki.

”Se ei enää vastaa mun puheluihin.”

Syynä eivät taida olla myöskään yölliset puhelinsoitot.

Vaaleahiuksinen mies räpeltää tuuletusikkunaa auki, haparoi taskusta tupakka-askia. Yutaka ojentaa hänelle tulitikkuvihon ennen kuin hän ehtii etsiä sytytintä. Takanori on laihtunut.

”Onneks finale on huomenna, mä tarviin tän pari viikkoa omassa rauhassa. Pyysin sitä keräämään mun tavarat johonkin laatikkoon. Mä haen ne sen luota, kun se lähtee Eurooppaan kuun lopussa. Lakaisen itteni sen elämästä kun se on poissa.”

Yutaka nyökkää. Hän ei voi tehdä juuri muuta kuin nyökätä ja odottaa, jos toinen haluaisi vielä sanoa jotakin. Tuulenvire pyyhkäisee ikkunasta ja tuo Yutakan nenään vaalennusaineen, partaveden ja tupakan tuoksua. Takanorin tuoksua.

Hetken tummahiuksinen mies miettii, tuoksuvatko Kyon tyynyliinat Takanorilta vielä silloinkin, kun tämä tulee kotiin Saksasta kolmen viikon kuluttua.

Hän miettii, kaduttaako Kyota.

”Mä laulan huomenna paremmin kuin mä olen ikinä laulanut.”

Yutaka ei epäile sitä.



Takanorin käsien muodostama perhonen haukkoo ilmaa, etsii pakotietä, muttei löydä. Spottivalo piirtää sormien ääriviivat pimeyteen.

Takanorin ääni tuntuu täyttävän koko areenan, ja Yutaka miettii, kuuleeko Kyo jossakin sen unensa lävitse.

--
Viimeksi muokannut Orkrist päivämäärä Su Loka 13, 2013 8:40 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
here's the truth - baby, here's the truth.

    1 tykkää.
Avatar
Orkrist
Pääesiintyjä
 
Viestit: 606
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 9:30 am

Re: Vuosi (-06) jolla ei ole nimeä [Kyo/Ruki, S, 1/1, general]

ViestiKirjoittaja mirugashi » Ke Touko 12, 2010 4:33 pm

Siis huh. Aivan mielettömän hieno teksti, onneksi vaivauduin ilmoittautumaan kommenttikamanjaan. (Josta puheenollen - anteeksi näin myöhäinen kommentointi. Luin tämän kyllä aikaa sitten, mut... En vaan keksinyt mitään järkevää sanottavaa [kommenttiblocki]. Mutta jos nyt irtoaisi.) *Köh* Ai miten niin karkasin aiheesta?

Niin. Aloitetaan siis otsikosta. Se on tosi persoonallinen, toimiva, mieleenpainuva. Jotenkin tuo nollakuus sulkeissa vaan toimii. Se on sellainen kiva, pieni välihuomio, voisin käyttää tuollaist itsekin (Oliko toi nyt kehu vai loukkaus?!) Kun tarkemmin ajattelee, toi otsake "vuosi jolla ei ole nimeä" ilman välihuomiota olisi hyvin kliseinen.

Nää sun hahmot on järjettömän hyviä! Aivan mielettömän hyvä ratkaisu, etteivät he puhu kirjakieltä, ei jotenkin sovi tällaiseen tekstiin. Oli myös muuten tosi mukavaa, kun et käyttänyt niitä taiteilijanimiä. Pääsit hyvin eroon niistä "Rukin" ja "Kain" aiheuttamista ennakko-odotuksista (esim. ruoanlaittotaito ja pantterikuvioiset lakanat).

Orkrist kirjoitti:”Mua paleltaa.”

Ääni värähtää ja Yutaka löytää itsensä toivomasta, ettei toinen ala itkeä. Mutta Takanori ei itke. Takanori ei ikinä itke. Vain palelee, vaikka ilmassa on jo aikaista hellettä.

Tajusin vasta tämän kohdan jälkeen, että kirjoititkin preesensissä o.O Ja olihan toinenkin syy quotata tämä kohta. Yks kauneimmista kohdista, ja pidin tästä aivan hirvittävän paljon.

Hmm. Mietin pitkään, olisiko tässä mitään parannetaavaa, mutta en löytänyt mitään tähdellistä. jatko-osa, kiitos!
Kiitos näin mahtavasta ficistä!

-mirugashi
The wise man says: "Just walk this way - to the dawn of the light. The wind will blow into your face - as the years pass you by..."

Avatar
mirugashi
Teknikko
 
Viestit: 105
Liittynyt: To Tammi 22, 2009 3:35 pm
Paikkakunta: Runokirjan välilehdet

Re: Vuosi (-06) jolla ei ole nimeä [Kyo/Ruki, S, 1/1, general]

ViestiKirjoittaja Orkrist » Pe Elo 06, 2010 3:12 pm

Amor: Tää ei ole todellakaan mikään helpoin teksti kommentoida, tiesin sen oikeastaan jo postatessani. :D Oon iloinen, että joku yritti silti! Mä en sinänsä allekirjoita sun mielikuvaa tosta 14-vuotiaiden ikuisesta rakkaudesta, koska periaatteessa mun mielikuvituksessa molemmat ovat koko ajan tienneet, ettei suhde välttämättä tule kestämään kovin kauan, mutta ovat silti halunneet yrittää. Nuoruus kuitenkin tunkee Rukista esiin ja osoittaa, että kaikesta huolimatta Kyon katoaminen sen elämästä on osunut kovempaa kuin periaatteessa pitäisi - Kyon ehkä on helpompaa päästää irti jollain tasolla. Ikäeroahan miehillä kun on sinänsä aika paljon, Kyo on tän sijoittumisaikaan 30 ja Ruki 24, ja ainakin mä koen, että kahdenkympin ja kolmenkympin välillä aikuistuu ja kasvaa vielä aika selvästi. Ruki vaikuttaa sinänsä hieman naiivilta, mutta kokemus on kasvattava.
Itse asiassa Kyostakin puhuttiin koko ajan oikealla nimellä, onhan se ollut herran virallinen nimi vuodesta nollakaks asti. Sitä paitsi veikkaisin että Kyrtsä ei oikein tykkäis, jos joku Kai nimittäis sitä Tooruksi, vaikka se olisikin edelleen virallinen nimi. :---D
Musta on sääli, ettei muiden tuoksut säily tyynyliinoissa kuin pari hassua päivää. Kiitos kommentista!

mirugashi: Mä painin pitkään juuri sen kanssa, että otsikko tuntui kovin kliseiseltä, ennen kuin rela ehdotti, että heittäisin väliin sen vuoden. Se on tavallaan hahmojen oma lisäys sinne, samalla tavalla kuin puhuessa saattais tulla. Mulle on nykyään yhä tärkeämpää se, että teen pesäeroa julkisuuspersoonien ja niiden takana olevien ihmisten välille, minkä vuoksi tykkään käyttää ns. läheisempiä ja intiimimpiä nimiä kuin taiteilijanimet. Myös mainitsemasi ennakko-odotukset ovat yksi syy siihen, miksi karsastan hieman lavanimiä nykyään omissa teksteissäni.
Mä kirjoitan hyvin harvoin preesensissä, mutta välillä on hyvin piristävää kokeilla jotain muuta kuin tavallisinta imperfektiä. Jatko-osa saattaa tulla tai olla tulematta. ;) Kiitos kommentistasi!
here's the truth - baby, here's the truth.

Avatar
Orkrist
Pääesiintyjä
 
Viestit: 606
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 9:30 am

Re: Vuosi (-06) jolla ei ole nimeä [Kyo/Ruki, S, 1/1, genera

ViestiKirjoittaja tycho » Ke Loka 23, 2013 8:53 am

Meinasin kommentoida vuotta 2007, mutta en oikein osannut jäsentää sitä ilman edellistä osaansa, eikä tuntunut luontevalta kommentoida näitä molempia samalla kertaa, kun kuitenkin erillisinä ovat julkaistu.

Jos nyt alkuun vähän fiilistelisin tätä paria, ja osin pohtisin tuota Amorin aikanaan ilmaan heittämää ajatusta naiiveista 14-vuotiaista. Musta nuoreen ja naiiviin käsitykseen kuuluu helposti sellainen kokonaisvaltaisuuteen (mm. ikuisuuden absoluuttinen ja ikuinen luonne) perustuva ehdottomuus, kun taas Ruki ja Kyo ovat keskenään pari, jonka oleminen on täynnä ehtoja. Siinä, miten he ovat yhdessä, miten eivät, näkevätkö sattumalta (molemmilla ehk on tapoja, joita toinen osaa ennakoida), miten ovat muille, miten ovat bändin - eli tavallaan perheen - kyljessä, sillä bändi menee kaiken muun edelle ja parisuhteita on bändin ehdoilla. (Sekin tavallaan melko naiivi ajatusmalli, tuollainen klassinen man on the road -rokkariklisee. Mutta se toimii tosielämässäkin, eikä vain teinien haaveissa, niin kuin ehkä ikuinen ja ehdoton rakkaus.)
Enkä ite näkis Kyon ja Rukin suhdetta niille itselleenkään mitenkään primäärinä. Taiteilijan ja kiertävän rokkarin elämä voi olla hirveän sirpaleista, ja on helpompaa, jos on hetkittäin jokin pala elämästä jossain päin maailmaa - toki myös kotimaan keikkailussa, mutta korostuneemmin kansainvälisellä linjalla. Tässä toki suhde on sellaisessa tilassa, että Ruki on vienyt tavaroitaan Kyon luokse ja ilmeisesti asustellut vanhemman miehen kämpillä, mutta silti näen parin ennemmin niin, ettei heidän välillään ole lupausta jäädä, vaan enemmänkin epävarma molemminpuolinen ajatus olla lähtemättä kokonaan. Ei lupausta jäädä, mutta hento lupaus olla jättämättä?

Tekstistä: otsikko on mulle visuaalisesti jotenkin kellastuneen sanomalehtipaperin näköinen, mutta musta tuntuu, että kaikkiin mun vuotta 2007 edeltäviin mielikuviin liittyy sellainen. Tai sitten sellainen kevyt vanhan tuoksu, vanha paperi ja kirjat tai hyvin pidetty vintti täynnä aarteita. Ilman lisäystä ('06) - joka muuten voisi tipahtaa väliin myös puhuessa, se on totta - otsikko vois olla mulle paljon irrallisempi ja ehkä tyhjempikin. Itselleni Diru-fanina aikakauden saaminen mukaan on tosi mukava lisä, ja mukaan päästyään se määrittää niin paljon, että siitä tulee tulkinnan kannalta todella tärkeä; mielikuva siitä, mitä Diru on tuolloin tehnyt, miten bändillä on mennyt, mitä on julkaistu, FVT ym., ja ihan sekin, miltä bändi on tuolloin näyttänyt. (Lisäks mun oma ensikosketus Diruun on todennäkösesti tapahtunut loppuvuodesta 2006, veikkaisin ASOMin teasereiden tulleen silloin.) Gazette ei sitten olekaan mulle niin tuttu bändi, mutta osaan ehkä visioida aikakaudelle joitain lookeja ja ehkä jopa albumeita. STACKED RUBBISH ei varmaan voi sijoittua ihan kauhean monen vuoden säteellä tuosta??

Musta on myös kiva, että tässä käsitellään Rukin ja Kyon suhdetta ilman että Kyo on kertaakaan paikalla koko tekstin aikana, ja sen sijaan saadaan enemmän kosketusta Gazetteen Kain kautta. (Mua melkein kiinnostaisi kirjoittaa vastaava Dirun näkökulmasta.) Eikä vain Kain läsnäolo, vaan se, että näkökulma on hänen. Näin rumpali ei jää ihan niin kulissiksi kahden muun draamalle, vaikka Rukille hän ei ole muutenkaan vain kulissi, vaan ystävä, jonka luokse tuollaisessa tilanteessa voi tulla.

Naiivia teinifiilistä voi välittää myös Rukin koruttoman karu ja vähäpuheinen tapa ilmaista asioita. Mulle se kuitenkin välittää enemmän sellasta väsyneen epätoivosta fiilistä, joka samaan aikaan vähän karttaa aihetta, mutta on kuitenkin liian väsynyt karttamaan kunnolla. Ja suora ilmaisu antaa asioille mittakaavaa. Kyosta ilmaisu "se sekoaa" ei kuulosta sellaiselta "kun faija skitsoo" -meiningiltä, vaan oikeasti aika epävakaalta ja sillä tapaa vaaralliselta. "Mä en riitä hidastamaan sitä" kuulostaa siltä, ettei kyse ole laahaavasta masennuksesta, vaan Kyo on syöksymässä vauhdilla sekoamiseensa - oli se sitten kaiken värittävä ahdistus tai stressi- ja adrenaliinitasoa korkealla pitävä työnarkomania. (Ja molemmat odottaa hetkeä, jolloin adrenaliini loppuu tai ahdistus lamauttaa.)

Yleisemmin. Sulla on samaan aikaan nokkela ja eleetön tapa rakentaa lauseita ja tunnelmaa, eikä sitä voi kuin ihastella. Niin kuin Amor myös aikanaan sanoi, sanat sopivat siihen missä ovat, ja tilalle on vaikea kuvitella mitään muuta.
Yksittäisiin suosikkeihin kuuluvat mm. se, miten Kailla on tulitikkuvihko eikä "sytkäriä", Takanori saapuu aurinkoa hiuksissaan ja ilman puhelinta, valo koskee silmiä (tän huomasin vasta viimesimmällä lukukerralla, ja jäin miettimään tän monitulkintaisuutta), vaalennusaineen tuoksu. Ja erityisesti tämä, joka mun mielestä sopisi melkein yhteenvedoksikin: "Lakaisen itteni sen elämästä kun se on poissa". Musta toi kuvaa hyvin tän parin päällimmäistä ristiriitaa; jätän sen ennen kuin se jättää mut vaikka se ei silloin enää olekaan täällä. Eikä edes ihan niin, en osaa itse tiivistää niin hyvin kuin tuossa on tiivistetty yhteen lauseeseen.

Tää on nyt just niin hyvä kommentti ko mitä pystyn aamupalalla jäsentelemättä suoltamaan suoraan tekstikenttään : D Toivottavasti hyvä tarkotus välittyy silti. Voi olla, että palaan vuoden 2007 pariin, voi olla, että aikomuksestani huolimatta unohdan.
It disappears without even being able to let out a word / Was it freedom that we won?
Feeling the body temperature of my dream and I pray / Everything gets twisted


Sade hakkaa tätä maata eikä lopeta
Se vain hakkaa maata

    3 tykkää.
Avatar
tycho
Vuoden moderaattori
 
Viestit: 697
Liittynyt: Ma Elo 25, 2008 12:49 am
Paikkakunta: Vantaa

Re: Vuosi (-06) jolla ei ole nimeä [Kyo/Ruki, S, 1/1, genera

ViestiKirjoittaja crucifysixx » Su Joulu 29, 2013 6:41 pm

Tämä oli kaunis kaikessa lyhkäisyydessään ja yksinkertaisuudessaan.

Viimeinen lause oli liiankin ihana ja kiinnyin siihen niin kuin tähänkin:

Mutta Takanori ei itke. Takanori ei ikinä itke.


Tälläinenkin asia tekee mut niin iloseks siitä ettei joku oikeasti itke, sillä välillä pistää ärsyttämään kun ficeissä miehet itkevät vähän liiankin herkästi vaikka aihetta ei juurikaan olisi.

Tykkäsin myös siitä miten käytit artisteista niiden oikeita nimiä etkä niiden taiteilija nimiä. Tuo vain todellisuuden tuntua sillä itse en usko että he siviilissä oikeasti puhuttelisivat toisiaan taiteilija nimillään.

Kiitos tästä!
Kuva
bloglast.fm
socialriot -> crucifysixx

    1 tykkää.
Avatar
crucifysixx
Roudari
 
Viestit: 96
Liittynyt: La Elo 23, 2008 8:36 am
Paikkakunta: Nakano


Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron