Sininen kahvikuppi [Dir en grey][G][general]

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

Sininen kahvikuppi [Dir en grey][G][general]

ViestiKirjoittaja Sairas Enkeli » Ti Marras 03, 2009 12:45 pm

Title: Sininen kahvikuppi
Author: Sairas Enkeli
Genre: general/(miniangst)
Rating: G
Warnings: none
Disclaimer: En omista Kyoa, en tienaa rahaa enkä väitä tätä todeksi. Kursivoidut lauseet ovat lainauksia biiseistä. Ensimmäinen lainaus on Happoradion kappaleesta Olette kauniita, ja toinen Zen cafén kappaleesta Lohdutan sua.

A/N: Improsin tämän yhdeltä istumalta koulun koneella näin hyppytunnin ja korotetun lääkeannoksen kunniaksi. Tässä on pointti, se on vain hyvin kätketty. Enemmänkin tämä on sanapelaamista tämä teksti. Tajunnanvirtaa, ehkäpä. Suomalaisia pophelmiä ja tuo kirpeä sää ulkona tässä ainakin on.

Omistettu Kirainelle. <3

***

Se oli alkanut taas: vihmova tuuli, räntää aivasteleva taivas, hukuttava marraskuu.
Ja niin se kaikki oli tullut parvekkeelle, kiskomaan surullista alas sieltä. Kyo nakkeli tupakantumppeja alas kaiteen yli ja katseli, miten tuuli tarttui niihin ja heitteli mukanaan. Viima puri Kyon sormet punaisiksi ja hiukset harakanpesäksi.

Flunssainen asunto kaikui unettomuutta, ja nurkat murisivat kuin kuoppaan pudonneet sudet. Kyo oli jättänyt parvekkeensa lasioven selälleen, ja äkäinen marrasviima tuiversi suoraan sisään heittäen verhot selälleen.

Vaalea mies oli syvällä aatoksissaan, tuuli ympärillään, melankolia puuduttavana ja tuskissaan kärpistelevä sydän ainoana seuranaan. Hän kaipasi jonnekin, ehkäpä vehreyteen, ehkä sineen.
Kenties mustaan veteen, kirkkaaseen jokeen, jonka pinnalla oli ohut paperijää ja vesi niin kylmää, että se tuntui veitsen pistoilta.

Tai sitten ei. Hänen oli jo nyt kylmä, marraskuu nieli hänet sisäänsä. Kyo ei halunnut katsoa alas kaduille, joilla yksinäisyys ja stressi lauloivat loputonta oodiaan, vaan hän katsoi taivaalle, talojen kattojen yli ja ikkunoiden laseja. Hän ei tahtonut ajatella miten myrkylliseksi ilma oli syöpynyt, vaan hän ajatteli sitä uskomattoman puhdasta ja itkettävän kaunista sineä, joka kätkeytyi harmaan pilvipuuron alle.

Kyo oli niin syvällä ajatuksissaan, ettei huomannut ilmehtivänsä. Jos hän ei olisi ollut yksin, olisi joku kysynyt mille hän hymyilee.

Muistoille ja sille niin täydellisen puhtaalle masennukselle, että se oli melkeinpä nautinnollista.

Muistot pitivät Kyoa kasassa nyt. Sininen kahvikuppi ja takeltelevat sanat.
Epämääräinen häpeä, mutta seinien sisällä saavutettu onni ja rauha korvasivat sen. Kunpa vain...

Nouskaa ja nostakaa kätenne
te olette vahvoja noin

Nouskaa ja näyttäkää itsenne
te olette kauniita noin


Usko siihen, että se oli oikein piti Kyon kasassa ja kunnossa sillä polulla jolle oli astunut.
Ja vaikka se ei olisikaan oikein, niin onhan silti oikein olla väärässä. Kyo hymyili leveämmin ja hieroi sormenpäitään toisiinsa lämmitelläkseen. Hän oli varma, että tässä väittelyssä hän selviäisi voittajana, tässä hän ei voinut hävitä.
Hän oli oikeassa, kaikki muut väärässä. Tällä kertaa, hitto vie, tällä kertaa ne olivat väärässä.

Sininen kahvikuppi puolilleen, loraus maitoa ja kaksi sokeripalaa. Aina sama.
Paitsi silloin, kun rakas keskittyi kirjaansa niin, että unohti hakea sokerin.
Marraskuu oli juuri puhjennut loskakukkaan, kun heidän aamiaispöydässään oli myös kolmas vieras. Ahdistus, joka söi murojen sijaan onnea.
Siinä parvekkeella Kyo muisti, miten hänen masennuksen kujerrustaan oli kohdannut vain hiljaisuus, mutta kuinka hän uskoi syvästi saaneensa myös sanattomia viestejä, lupauksia. Niin oli pakko olla, ne oli myös kirjoitettu. Vaatteet lattialla, hammasharja kylpyhuoneessa, kaksi lasia, kaksi lautasta ja neuvottelu elokuvasta.
Lupauksia...

Lohdutan sua kun sielu tummuu ja sydän sanoo poks

~fin~
Viimeksi muokannut Sairas Enkeli päivämäärä Pe Marras 06, 2009 10:47 am, muokattu yhteensä 1 kerran
"So all this crazy stuff is actually natural, huh? That's so cool!"

~Luffy

Avatar
Sairas Enkeli
Teknikko
 
Viestit: 171
Liittynyt: Ma Marras 24, 2008 1:56 pm

Re: Sininen kahvikuppi [Dir en grey][G][general]

ViestiKirjoittaja SaseKo » Ti Marras 03, 2009 7:08 pm

Mulla ei taas kerran ole mitään hajua, miten aloittaa kommentti, kun aivot vaan käy tyhjää. Ne taisivat sanoa poks jo sillä samalla hetkellä, kun mä hokasin uutta tekstiä sulta. Oikeesti, on vaan niin hassua, että aina uudestaan ja uudestaan tekstis saa mut hämmästymään siitä, millä tavalla sanoja voi käyttää. Aina uudestaan ja uudestaan vain. :D

Ei varmasti ole yllätys, etten osaa laittaa sanoiksi tekstin hyvin kätkettyä pointtia. Kyllä minä onneksi jotain hajua sieltä löysin, vaikka yllättävän tyhmä lapsi olenkin. Mutta tosiaan, kuten sanoitkin, sanat ja niiden nerokkuus/nerokas asettelu olivat tässä pääroolissa, vaikka tosin tuo alun huomautuksesi siitä pointista sai mut ajattelemaan hieman pidemmälle ja nyt on tunne, että sain tästä enemmän irti, kun rupesin ajattelemaan. Ja mä löysin paljon ajatuksia.

Tuo kaikki kirjoittamasi kuulostaa hienolta, mutta hyvin moni muukin ihminen onnistuu luomaan hienolta kuulostavia lauseita - eipä siinä sen kummempaa, kuin nakata muutama mystinen, dramaattinen sana mielenkiintoiseen järjestykseen ja voilà, (teko)taiteellinen lausahdus on valmis. Sulla taas lauseiden takaa löytyy aina myös ideaa, se ei ole pelkkää höttöä, jonka hieno muotoilu saa lukijan haukkomaan henkeään. Se toki jo pelkästään niissä sanojen upeassa asettelussaan saa ne hengitysvaikeudet esiin, mutta siis, ennen kaikkea, sieltä löytyy myös asiaa. Ja se asia on hienoa, se on sellaista, että kun sitä rupeaa miettimään, sitä saa myös miettiä vaikka kuinka kauan. Ah, mitä mä nyt tässä taidokkaasti yritän selittää, on se, että sun tekstis ei vain kuulosta kauniilta, se on kaunista.

Ja taas kerran mä tyrmäännyin noiden hienojen ajatusten ja kauniiden, miettivien lauseiden lisäksi tosta kuvailusta - sehän suorastaan on tavaramerkkis. Ainutlaatuista, unohtumatonta ja vaikuttavaa, kaikki positiivisessa mielessä sanottuna, siitähän syntyykin jo aika hyvän käyntikortin ainekset? Taasen mä pääsin suoraan tuohon paikkaan, pakkasviiman purtavaksi. Kyon ajatuksetkin olivat niin aitoja, sellaisia, millaisia ajatukset ovat. Osittain pomppivia; asiat eivät etene aina johdonmukaisesti, ja osittain epäselviäkin. Silti tässä on kuitenkin (varsinkin tajunnanvirraksi) selkee juttu, joka kulkee sillain juuri sopivasti.

Noista lyriikkapätkistä tuolla, ne laittoivat mut ajattelemaan, että osaavat ne suomalaisetkin lauluntekijät joskus vääntää nättejä loruja. Lyriikat istuvat ehdottoman hyvin tuonne tekstiin, niitä ei ole kuin vain juuri sopivasti, ja viimeinen lause päättä kaiken tosi nätisti. Kuuntelin Lohdutan suania tekstiä lukiessani, ja miten nätisti se tunnelmaan istuikaan. Tunnelma tosiaan oli hyvin jännä. Se oli tietyllä tavalla neutraali, tai siis, tietyllä tavalla arkipäiväinen. Tai siis, tuntui, kuin Kyolle tämä olisi ollut vain hetki hänen elämästään, pieni pala eräästä tavallisesta, unettomasta yöstä. Mutta lukijalle tämä oli lähestulkoon maaginen, hyvin vahva kokemus, niin upeasti kirjoitettu arkipäiväinen hetki kuin mahdollista. Huh, selitinpä taas kerran erittäin ontuvasti, mutta siis, tarkoitin, että... hieno tunnelma. XD

Nuo kolme pistettä tuolla kahdessa kohtaa, miten mä rakastinkaan niitä. Niin harvoin mä törmään kolmeen pisteeseen, joista pitäisin (tänäänkin varsin pitkään jaksoin kaverilleni valittaa siitä, kuinka rumasti ja liikaa ihmiset niitä kolmea kiusankappaletta käyttävätkään - kyllä, omistan elämän!), ne aina tuntuvat failaavan. Mutta tuossa ne loivat tunnelmaa ja erityisesti istuivat siihen, niin siihen alkuperäiseenkin kuin siihen, mitä ne olemassaolollaan loivat, ja eivät tosiaan siis häirinneet mua. Niistä tuli osittain haikea, osittain toivova olo, kenties niissä oli pieni vivahde naiiviudestakin. Jotenkin, tuo "kunpa vain..." kuulostaa niin sydämellä sanotulta ja niin Kyolta, että ihan sydäntä särkee. Tuo "tällä kertaa, hitto vie"-kohta toi niin paljon lisää sellaista otetta Kyoon. Sellaista otetta, että musta tuntui entistä enemmän, että mä seilaan tosi syvällä sen henkilökohtaisissa ajatuksissa. Että olisin tosi lähellä Kyoa. Se hitto vie kai tuo vain sitä läheisyyttä roppakaupalla lisää. Niin pieni asia, mutta iso merkitys. :x

Eräs kohta, joka iski muhun niin kympillä, oli tuo kolmas vieras aamiaspöydässä, joka söikin murojen sijaan onnea. Tosi hienosti muotoiltu, hieman pehmeästi ja sillain... yksinkertaisesti, tai siis, lempeästi, mutta samalla pahaenteisesti. Mä en nyt löydä ihan oikeita sanoja, mutta siis yksinkertaisesti toi kohta oli tosi sykähdyttävä, kertakaikkiaan. Noista sanattomista lupauksista, niitä tuntuu aina olevan omassa elämässä, mutta ikinä ei tiedä, ovatko ne merkityksettömiä ja olemassa vain oman pään sisässä, vai ajatteleeko toinen samalla tavalla ja ne lupaukset ovat olemassa ihan oikeasti, molempien ajatuksissa. Loppu oli hellä, herkkä, sellainen, joka laittaa sydämen hieman pamppailemaan ja mielen toivomaan, että totta tosiaan Kyo olisi tällä kertaa oikeassa. Ja ettei ahdistus tunkisi rumaa nokkaansa aamiaspöytään liiaksi.

Nnhg, tässä kaikki, mitä musta irtosi tällä kertaa. Mä en jaarita nyt tämän enempää tai tämän turhempia (tämän turhemmaksi on kyllä vaikea enää päästä), sanon vain vielä, että pidin taas ja ihan pirusti. Niin, ja vielä viimeinen randomhuomio - räntää aivasteleva taivas on ehkä eräs uskomattomimmista ilmaisuista, mitä olen alkutalvesta koskaan kuullut käytettävän. Mutta siis, kiitos. :3 ♥

Avatar
SaseKo
Taustalaulaja
 
Viestit: 465
Liittynyt: La Helmi 07, 2009 11:24 am
Paikkakunta: Kuusamo

Re: Sininen kahvikuppi [Dir en grey][G][general]

ViestiKirjoittaja crucifysixx » Ti Marras 03, 2009 9:06 pm

Olin hieman pihalla mitä tässä nyt sitten haettiin takaa, mutta oikeastaan oli kiva jättää se aukko lukijan päätettäväksi (?)
Lisäksi hieman pelottaa aukaista ficcejä täältä nykysin kun tuntuu että joka toinen on homoilua ja taas joka toinen muulla tavalla epämiellyttävä.

Kuitenkin, ficci oli todella mukavaa kaunista luettavaa. Mahtaako sitten johtua siitä että itselläni on ollut angstipainotteinen päivä ja pääsin helposti samaistumaan tuohon tunteeseen.
En oikeastaan tiedä edes mitä pitäisi tässä kohtaa sanoa, koska ficissä ei kummemmin ainakaan ollut mitään moitittavaa omalta osaltani ja lisäksi olen todella huono antamaan mitään sisältöä pitävää kommenttia.

Mitä otsikkoon tulee niin olisin odottanut kai jotain huumorificciä mutta aukaistuani sivun niin mielenkiinto meinasi kyllä lopahtaa kun ei luvassa ollutkaan huumoria vaan pientä angstausta ja oletin heti ensimmäisenä tätä luokkaa "yhyyy shin ei tykkää musta !!!!1!" If you know what I mean? ;D Yeah, sitä homoiluun vihjailevaa tekstiä.

Kiitos kuitenkin tästä ficistä!
Kuva
bloglast.fm
socialriot -> crucifysixx

Avatar
crucifysixx
Roudari
 
Viestit: 96
Liittynyt: La Elo 23, 2008 8:36 am
Paikkakunta: Nakano

Re: Sininen kahvikuppi [Dir en grey][G][general]

ViestiKirjoittaja Ninjin » Pe Marras 06, 2009 5:21 am

Tää on niin suloinen jollain tapaa. Rakastan sitä, miten sun Kyosi on sellainen mies, mitä pitää huoltaa.
Usko siihen, että se oli oikein piti Kyon kasassa ja kunnossa sillä polulla jolle oli astunut.

Sun Kyosi menisi helposti rikki, ellei tietäisi mihin tukeutua.

Tän ficin tunnelma on ihanan märkä ja loskainen, kylmä. Mun tekee mieli mennä lätäkköön lätsyttelemään just nyt, paljain jaloin, mutta tuollapa on perhana lunta nyt viimein eikä yhtään lätäkköä missään.
Oon vieläkin sitä mieltä, että harakanpesä on yhdyssana.

Mun piti kysyä sulta, onko ton sinisen kahvikupin taustalla ne siniset kahvikupit, joista joit kahvia meillä? Mä mietin koko ajan vaan niitä kahvikuppeja, vaikka ne on oudonmallisia kahvikupeiksi.
Ne on sinisiä.

Jaksaa aina yllättää toi kohta, missä Kyo ajattelee vettä, miltä tuntuisi upota sen läpi, millaista se olisi - ja sitten yhtäkkiä "tai sitten ei, kylmä muutenkin".
Se on hemmetin hyvä hämäys, mä päädyn joka kerralla vaan ajattelemaan sitä kylmää, hyytävää vettä, loputonta pimeyttä, pohjatonta uppoamista...
... ja sitten toi seuraava kappale herättää tosi tylysti, ihan kuin joku ravistaisi hartiasta.
Enhän mä sitä tahtonutkaan.

Kuuntelen vieläkin itsemurhataiteita ja nautin melankoliastani, mun ensimmäinen kynttiläkin suli pois ja piti hakea uusi. Tän ficin Kyosta sai seuraa sille tunteelle. Tuntui hetken, kuin olisi ollut jonkun kanssa. Se oli koko ajan lasin takana mutta lähellä ja kuulin sen ajatukset sun tekstisi kautta, kuulin miten se ajatteli niin kuin minä.
Mulla on sellainen peitelty fiilis nyt, kiitos siitä.

<3
"I'm an angel, you ass. I don't have a soul to sell."

Avatar
Ninjin
Pääesiintyjä
 
Viestit: 763
Liittynyt: La Elo 16, 2008 1:57 pm
Paikkakunta: Hyvinkää

Re: Sininen kahvikuppi [Dir en grey][G][general]

ViestiKirjoittaja tycho » Su Tammi 12, 2014 5:15 pm

Tätä on kommentoitu viimeksi yli neljä vuotta sitten, ja uskon sun kasvaneen tästä kirjoittajana, mutta päätin silti kommentoida ja sytyttää tälle suitsukkeen.

Ninjinin kommentin viimeinen toteamus (ei sydän vaan se edellinen) kiteytti tän mun mielessä aika hyvin: tästä jää sellainen turvallisen peitelty fiilis, ja mielestäni miniangst on genrenä oikein hyvä. Turvallisesta ja peittelevästä jälkifiiliksestä huolimatta tää kuulostaa todella mun mielestä nimenomaan pitkäaikaiselta masennukselta.

Niin kuin alkutiedoissa jo jotenkin luvataan, tässä on nokkelaa sanaleikkiä. En ihan osannut päättää, onko sitä liikaa, vai toimiiko tämä juurikin kyseisen elementin toistuvuuden ja jatkuvuuden takia. Tyyli kuulosti paljolti samalta kuin omani tuohon aikaan (ja varmaan monen muunkin), enkä tiedä, onko se se ikä vai tuo aikakausi. (Tavallaan aika hienoa ajatella, että Lafilla on omat aikakaudet merkitsevine tunnuspiirteineen.) Jo ficin avauslause on hyvä ja vahva, vaikka tavallaan sana "aivasteleva" kuulostaa melko kornilta sääkuvauksessa. Se on kuitenkin hyvä yhdessä edellisen ja jälkimmäisen kanssa.

Pidän myös ilmauksesta "flunssainen asunto" (se miten tää tavallaan on tosi abstrakti, mut kuitenkin todella todellinen, kun joskus tiloista ja asunnoista aistii asukkaan flunssaisuuden/sairauden/masennuksen), Kyon ajatusleikki ja "väittely" itsensä kanssa, "loskakukkaan" puhjenneesta marraskuusta sekä tästä kohdasta kokonaisuudessaan:
Vaalea mies oli syvällä aatoksissaan, tuuli ympärillään, melankolia puuduttavana ja tuskissaan kärpistelevä sydän ainoana seuranaan. Hän kaipasi jonnekin, ehkäpä vehreyteen, ehkä sineen.
Kenties mustaan veteen, kirkkaaseen jokeen, jonka pinnalla oli ohut paperijää ja vesi niin kylmää, että se tuntui veitsen pistoilta.


Epäselväksi minulle jäi Kyon ja "rakkaan suhde": onko Kyo eronnut, käykö rakas huoltamassa häntä, vai onko rakas se pieni ihminen hänen itsensä sisällä, jota hän kaikesta masennuksestaan ja alakulostaan huolimatta rakastaa ja jonka kanssa hän väittelee. (Viimeisen hylkäsin kaksien hammasharjojen ja kauttausten myötä, koska musta on vaan kivempaa ja romanttisempaa ajatella parisuhdetta mielenterveysongelmien sijaan.) Pidän näistä kolmesta vaihtoehdosta kaikkein eniten kahdesta jälkimmäisestä, koska keskimmäinen on samaan aikaan lohdullinen ja lohduton - sillä tapaa kuin koko ficci mielestäni vähän on - ja viimeinen antaa sopivasti twistiä näin lyhyeen tekstiin. Erot ovat ikävän tavanomainen aihe kirjoittaa, mutta toisaalta, kaiken jälkeenhän tämäkin ficci on aika tavanomainen.
Niin tai näin, voinen epäselvyyksissäni kuvitella loppuun mitä tahansa.

Kaiken kaikkiaan, päivää rytmittävänä pikkulukemisena ja kuvauksena hetken läpileikkauksesta tää on oikein toimiva pätkä. Jos vielä käyt Lafissa, niin älä nyt ainakaan säikähdä, että nostin tän taas esiin :'''D Tää ei oo ikääntynyt yhtään, ja tapahtumien yksinkertaisuuden ja kerronnan korulauseleikittelyn yhdistelmä on hyvä.
It disappears without even being able to let out a word / Was it freedom that we won?
Feeling the body temperature of my dream and I pray / Everything gets twisted


Sade hakkaa tätä maata eikä lopeta
Se vain hakkaa maata

Avatar
tycho
Vuoden moderaattori
 
Viestit: 697
Liittynyt: Ma Elo 25, 2008 12:49 am
Paikkakunta: Vantaa


Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron