Saippuakuplia [Pataiji, S, oneshot]

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

Saippuakuplia [Pataiji, S, oneshot]

ViestiKirjoittaja SaseKo » La Touko 16, 2009 9:18 am

Title: Saippuakuplia
Author: SaseKo
Beta: En koe tarvitsevani
Fandom: X Japan
Pairing: Pata/Taiji
Rating: S
Song: Green Day - Wake me up when september ends (tää ei ole songfic, mutta kuunnelkaa tämä kipale taustalla :D)
Disclaimer: Taiji ja Pata omistavat toisensa tietenkin itse itsensä, lopussa oleva biisin pätkä on Green Dayn Wake me up when september endsistä.

Summary: Unelmat ovat kuin saippuakuplia.

A/N: Jotain kakkaa. Kun kuuntelin tuota Green Dayn biisiä tultuani lenkiltä ja puhaltelin saippuBublia, niin tämmönen raapale poksahti päähän. Taiji tässä miettii että kun ei koskaan pyytänyt anteeksi Patalta ja plaaplaaplaa :D Mutta. Lukekaa kuitenkin ja laittakaa kommenttikin ^^

---

Taijin Pov


Olen oikeasti pahoillani.

Tiedätkö, Pata, unelmat ovat kuin saippuakuplia. Ne ovat kauniita ja kimaltavia ja syntyvät niin helposti. Tarvitaan vain pieni henkäisy.

Niin meilläkin kävi. Olimme bänditovereita ja ystäviä, alussa se ei ollut sen kummempaa. Sitten, sinä hämyisenä syyskuun iltana maatessani kuumeisena sängynpohjalla, saippuakupla puhallettiin. Tulit luokseni ja koputit asuntoni ovea. Hoippuen tulin avaamaan, ja katsoit minua huolestuneena. Käskit minut sänkyyn ja vuorasit päälleni monen peiton kerroksen.

Kuumeeni nousi ja nousi, ja makasin hikoillen sängyssäni. Sinä istuit vieressäni ja valvoit houreista untani. Pysyit vierelläni ja pidit minusta huolta, kun kukaan muu ei edes tiennyt, että olin sairaana. Seuraavana aamuna herätessäni näin kasvosi. Se oli henkäys.

Kun saippuakupla on puhallettu, se leijailee tuulen mukana ja katoaa helposti ulottumattomiin. Silti, vaikka se vaikuttaisi mahdottomalta, sen haluaa saada kiinni.

Minä halusin tavoittaa unelmani. Halusin sinut. Yleensä en arkaile; se ei ole tavallista Taijia. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä merkitsin sinulle. En tiennyt, tapailitko jotakuta, en tiennyt, olinko sinulle muutakin kuin vain ystävä, ja ehkä juuri se pidätteli minua. Normaalisti minä pusken täyttä höyryä eteenpäin turhia murehtimatta, mutta tällä kertaa en uskaltanut tehdä muuta kuin nauttia yhteisistä hetkistämme. Keikoista, baari-illoista, harjoituksista. Elämästä ylipäänsä. Olin uskoakseni melko onnellinen.

Se ei kuitenkaan riittänyt, kaikki tai ei mitään. Minä halusin sinut kokonaan, halusin omistaa sinut. En ikinä ennen ollut rakastunut, varsinkaan mieheen, ja voit uskoa, että olin aivan hukassa. Halusin suudella ja koskettaa sinua, saada sinut nauttimaan ja ennen kaikkea rakastumaan minuun, mutten tiennyt lainkaan, miten voisin toteuttaa nuo unelmat.

Oli tavallinen baari-ilta, olimme vasta aloittelemassa juomiamme. Kello lähestyi yhtätoista, Yoshiki kun oli yrittänyt takoa uusimman laulunsa ”henkeä” meidän kömpelöihin otteisiimme ja pidätellyt meitä treenikämpällä luvattoman myöhään. Pitkällisen yrityksen jälkeen hän kuitenkin ymmärsi, että koulutusta olisi parasta jatkaa seuraavana päivänä, ja lopulta löysimme itsemme kantapaikastamme. Minä ja sinä olimme vetäytyneet baarin perälle vierekkäisille paikoille, kun muut yrittivät hurmata seksikästä tarjoilijatarta. Hörpit juomaasi, ja vilkaisin sinua syrjäsilmällä. Hitaasti nostin käteni poskellesi ja painoin huuleni vasten omiasi. Vihdoin tunsin puhdasta onnea.

Sinä iltana lähdimme baarista aikaisemmin kuin ennen. Muut olivat liian humalassa huomatakseen kahden bänditoverin puuttumista, ja lisäksi hide viihdytti koko baarin väkeä uskomattomilla taikatempuillaan. Me suuntasimme kämpilleni, ja sinä iltana rakastelumme oli todellakin rakastelua, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Sillä hetkellä sinä rakastit minua ja minä rakastin sinua.

Ehkä juuri se sai kaiken päättymään näin. Ehkä olen kusipää, sydämetön moukka, mutta en voi itselleni mitään. Saippuakupla on kaunis ja kimmeltäväpintainen, mutta kun sen saa kiinni, se katoaa. Vaikka se on niin houkutteleva ulkopäin, sisältä se on vain tyhjää.

Se ei todellakaan ole sinun vikasi, Pata, kaikki vika on minussa ja minun järjettömyydessäni. Kun sain unelmani kiinni, se ei enää ollutkaan haluamani.

Olit täydellinen. Rakastit minua enemmän kuin ketään muuta, ja seurassasi oli mukavaa, mutta se ei vain riittänyt minulle. Kun huomaa entisen unelmassa olevan tyhjää täynnä, etsii uusia täyttääkseen tyhjiön. Ja niin siinä sitten kävi. Riidat Yoshikin kanssa pahenivat, haaveeni olivat ottaneet väärän suunnan. Sinä et ymmärtänyt, mikset enää riittänyt minulle. Ja minä en ikinä kertonut.

Kun esiinnyimme viimeistä kertaa yhdessä, tuntui kuin välillämme ei olisi koskaan ollutkaan mitään. Aivan kuin olisin ollut joku sessiobasisti, jolle sanotaan kiitos ja hyvästi. Takahuoneessa ei halausta, ei kättelyä. Et edes katsonut minua silmiin.

Näiden kaikkien vuosien aikana en ole vieläkään kyennyt ottamaan sinuun yhteyttä ja pyytämään anteeksi kaikkea sitä, mitä sinulle olin tehnyt. Olen sanoinkuvaamattoman pahoillani, Pata. En olisi halunnut satuttaa sinua, mutta minun kohdallani unelmat osoittautuivat saippuakupliksi ja elämä pinnalliseksi.

Ja kuvitella, ettei saippuakupla kadonnutkaan kokonaan.

Here comes the rain again
Falling from the stars


---

Feedback: Kyllä kiitos! ♥
Viimeksi muokannut SaseKo päivämäärä Pe Marras 20, 2009 9:57 pm, muokattu yhteensä 4 kertaa

Avatar
SaseKo
Taustalaulaja
 
Viestit: 465
Liittynyt: La Helmi 07, 2009 11:24 am
Paikkakunta: Kuusamo

Re: Saippuakuplia [Pataiji, G, oneshot]

ViestiKirjoittaja junk-story » La Touko 16, 2009 2:54 pm

Sinä senkin... Körvelö~! mähän sanoin että alan kutsumaan sua tuolla nimellä. >D
Kuten varmaan muistat niin aloin itkemään jo koulussa kun kerroit mulle tän ficin idean (herkkä poika), joten tää iski muhun aika lujaa, Pataijn suuri ystävä kun olen. :''3

Siis kun... Ääää, oon kateellinen sun kirjoitustaidoille. *www*
Ja sinä vaan nurkuit ja nurkuit ja haukuit tätä ficciä, typerä lapsi~ >O

Kun saippuakupla on puhallettu, se leijailee tuulen mukana ja katoaa helposti ulottumattomiin. Silti, vaikka se vaikuttaisi mahdottomalta, sen haluaa saada kiinni.

;w; mä rakastan sun tyyliä.
Jotenkin taas mä elän sellasessa hattarapilvessä että kuvittelin taas hetken tämän olleen totta... XDD

Kun siis... Vau. Tykkään btw näistä sun vertauksista. Saippuakuplat ovat kuin unelmat... Omnomnom.

Kun huomaa entisen unelmassa olevan tyhjää täynnä, etsii uusia täyttääkseen tyhjiön. Ja niin siinä sitten kävi. Riidat Yoshikin kanssa pahenivat, haaveeni olivat ottaneet väärän suunnan. Sinä et ymmärtänyt, mikset enää riittänyt minulle. Ja minä en ikinä kertonut.

Kaunista.
Tässä myös toimii se, että sitä, miksi Taiji ei enää voinutkaan olla Patan kanssa, ei paljastettu sen enempää. Me likes~ ♥

Ja kuvitella, ettei saippuakupla kadonnutkaan kokonaan.

Tämä loi jotenkin lohduttava lause. Ettei Taiji kuitenkaan lakannut kokonaan rakastamasta Pataa.

Lopun lyriikkapätkä sopi tähän, ja kun sinä sen niin paljon siihen tahdoit laittaa... XD
Aaaa, kyllä sä tiedät että mä rakastan sun kirjoituksias, ja nyt odotan innolla sitä X-doramaa~ 8D *kuolakuola*
Kiitos rakas ihanasta lukukokemuksesta.
are you a poet, electrical junkie?

Avatar
junk-story
Teknikko
 
Viestit: 149
Liittynyt: Ma Elo 18, 2008 2:46 pm
Paikkakunta: Kuusamo

Re: Saippuakuplia [Pataiji, G, oneshot]

ViestiKirjoittaja Lemia » To Touko 28, 2009 9:04 pm

Oi, tämä oli kiva.

Luen yleensä ficcejä ihan sattumalta ja oudoista syistä. Niin kävi tämänkin kanssa. Tuo Pataiji näytti vain niin hauskalle, että oli pakko tulla katsomaan, mitä sen taakse kätkeytyy. Tällä(kään) kertaa en tuntenut henkilöitä, tiedän kyllä bändin (niin sivistymätön en ole! :--D), mutta muuten henkilöt olivat aika randomeita.

Pidin kuitenkin tekstistä, sillä tuo asia on niin totta - ainakin joidenkin kohdalla. Jotain halutaan niin paljon, mutta lopulta uusi lelu ei olekaan niin kiva, kuin sen uskoi olevan. Tässäkin Taiji varmasti oli kuvitellut Patasta vaikka mitä, ja sitten saatuaan hänet, ei Pata vastannutkaan kuvitelmia. Siksi Pata ei kelvannut, vaikka olikin täydellinen. Ehkä. Ihmisillä on kumma tapa haluta kaikkea, mitä ei voi saada.

Pidin myös tästä saippuakupla-teemasta! Oli hirmu mukavaa, että otsikko liittyi tekstiin, ja saippuakuplat liikkuivat tekstin taustalla koko ajan. Sait kuplista myös niin kivasti havainnollistettua Taijin pohtimia asioita. Kuinka Pata - ja Taijin tahto omistaa hänet - oli vain saippuakuplan kiiltävää pintaa. Mutta lopulta Pata ei ollutkaan Taijin haluama asia, vain saippuakuplan tyhjää sisältöä, mikä sitten ei olekaan ollenkaan niin kiva juttu. Oikeasti, tykkäsin paljon saippuakupla-vertauksista! Saippuakuplat ovat niin kauniita ja ehkä se toi oman pienen sävynsä tähän tekstiin.

Minusta myös tuntuu, että Taiji ei varsinaisesti katunut mitään tekemäänsä. Ainoastaan on pahoillaan, että satutti Pataa. Mutta ei kadu kuplan puhkeamista, hänen elämänsä sattuu vain olemaan pinnallista - vain saippuakuplia. Mutta tosi rokkarihan ei kadu mitään?
Tämä oli mukavan kepeää (ilta)luettavaa, vaikka aihe ei mikään maailman iloisin ollutkaan.

Kiitos tästä! ♥
Velaksi otettua mielenterveyttä.

Avatar
Lemia
Teknikko
 
Viestit: 152
Liittynyt: To Elo 14, 2008 5:35 pm
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Saippuakuplia [Pataiji, G, oneshot]

ViestiKirjoittaja SaseKo » Pe Touko 29, 2009 5:37 pm

Voi apua papua, kommentteja joihin pitäisi osata vastata! Ja vielä kaksi... Apua tää on uutta XDDD Mä en osaa pyydän jo heti alkuun anteeksi! :D

junk-story Voi että on se Pataiji tosiaan mukavaa. Toshikin jälkeen ehkä parasta :D Älä kuule turhia ole kateellinen, satutkos muistamaan millaista itse olet kirjoitellut? On muuten aika hyvä, jos jossain aivojen perukoilla luulee hetken, että luettu oli totta. Hyvä jos tuli sellanen reaktio! Hyvä että tajusit ton lopun 8D Mietin, että jääköhän se liian epäselväksi, mutta kirjoitinpa niin kuitenkin~ Mä tykkäsin niin sikana siitä fallin from the stars-jutusta, emmä tiedä! XD Saapi nähdä sen X-doraman kanssa, ensin täytyy kehittyä kirjoittajana... Kiitos ihan sikana kommentistasi, ja anteeksi myöhäinen vastaus, olin jo unohtanut XD Jaksat piristää aina ♥

Lemia Sydän hyppäsi kurkkuun, kun hokasin että tähän oli tullut vastaus. Hetken mietin, että ehkä tähän tulee poistoilmoitus liian kakan laadun takia XD Mutta ei, mä olin saanut mun ekan kommentin jos junk-storya ei lasketa mukaan (beta ja ystävä ja jne :D)! En yhtään riemastunut 8D Hieno juttu että täältä löytyy noin avarakatseista porukkaa! Mäkin harrastan samaa :D Fic olisi varmaan auennut vielä paremmin, jos henkilöt olisivat olleet tuttuja, mutta ihana kuulla että tämä toimi jotenkuten myös muussa tapauksessa. Juuri tuota uuden asian hohdon katoamista yritin hakea tässä ficissä, hyvä että se välittyi lukijalle. Jotenkin kumman syystä mulle heti poksahti saippuakuplien pintakiillosta Pataiji mieleen, ja se, miten Taiji ei kadu tekemisiään. Ne saippuakuplat tuovat tähän sellaista keveyttä. Vaikka tämä onkin ehkä hiukan haikea, silti aika kepeä (se on hyvä sana!). En halunnut tästä liian angstipangstia, vaan pikkuisen pätkän Taijin (kuvitelluista) fiiliksistä. Kiitos tajuttomasti kommentistasi! Oli aivan ihanaa saada noin hieno kommentti ♥

Kiitoksia molemmille vielä kerran ♥ Lukisin tosi mielelläni myös lisää kommentteja~ ♥

Avatar
SaseKo
Taustalaulaja
 
Viestit: 465
Liittynyt: La Helmi 07, 2009 11:24 am
Paikkakunta: Kuusamo

Re: Saippuakuplia [Pataiji, G, oneshot]

ViestiKirjoittaja Snakebite » Ti Syys 22, 2009 8:52 pm

Snakebite päätti tulla kommentoimaan taas. Ei mua kohta oikeasti haluta kommentoimaan mihinkään, kun tuun yleensä vaan kehumaan "mahtavaa!". XD
Ja mä haluan tietää, miksei tää ole saanut enempää kommentteja? Sillä täähän on ihana!

Osaat sä kyllä kirjottaa, niinkuin olenkin jo sanonut. Sun tekstit saa mut jotenkin aina iloseksi, vaikka olisi surullista tekstiä, mitä vaan, en mä tiedä! XD Oikeesti, mä olen sulle kateellinen! Itse olen yrittänyt kirjottaa, mut niistä ei oo tullut oikeesti yhtikäs mitään. Ei mitään. Pelkkää selittämistä, ja toistamista, joka rupee jo pikkuhiljaa ärsyttämään. Haha.
Taaskin. Kirjotat vaan niiiiiin hienosti ja mahtavaa tekstiä, että en valita yhtään. Toi on kyllä totta sillain, unelmat ovat kuin saippuakuplia. Ainakin joskus. Mitä mä selitän?

Mä olen alkanut nykyään tykätä oneshoteista, ennen ne ei kiinnostanut mua niin paljoa, jotenkin. Hassua, mutta nykyään haluan lukea oneshotteja aina vaan enemmän, janoan justiin tämmösiä, minkä lukemista ei vaan voi lopettaa. Tääkin jotenkin koukutti tossa alussa, joten jatkoin vaan.

Tää paritus. Sen kun huomasin, klikkasin äkkiä tähän. Pataiji, jännää, oli pakko lukasta mitä tää pitää sisällään. Enkä kyllä pettynyt, taaskaan. Toi oli kyllä ihana, Pata piti huolta Taijista. Kun luin sitä ni olin täällä ihan että "Voi aaw, Pata pitää huolta Taijistaaa..." ja heti kauheet kuvitelmat. Ehei, en toki sulanut ajatuksille.

Mm, kyllä, tälläkin kertaa tulin vaan kehumaan ja kehumaan. Mutta kun ei ole valittamista! Ei ole, sä olet kirjottanut niin mahtavaa tekstiä, niin hienolla tyylillä, ja virheittä, sekä kivalla parituksella, jees!
Mulla oli jotain sanottavaa, se pyöri mulla päässä koko ajan sen jälkeen, kun luin tän, enkä nyt muista sitä. Inhaa.

Mulla on taaskin kauhea kiire, mutta oli pakko tulla naputtelemaan sulle jonkinlainen kommentti. Ihan pakko. Tosin, kirjotan melkein aina kommenttini iltaisin, eikä sen takia ole ihme, että tulee kiire, hehe.
Mitä tähän nyt vielä lisäisi... Kohta josta pidin? Selvä.

Minä ja sinä olimme vetäytyneet baarin perälle vierekkäisille paikoille, kun muut yrittivät hurmata seksikästä tarjoilijatarta. Hörpit juomaasi, ja vilkaisin sinua syrjäsilmällä. Hitaasti nostin käteni poskellesi ja painoin huuleni vasten omiasi. Vihdoin tunsin puhdasta onnea.

Tuosta. En mä tiedä, tykästyn aina tämmösiin kohtiin, aina. Ainakin melkein aina. Joo.

Nyt kun olen saanut kirjoitettua sulle kommentin tähän, kiirehdin sinne suihkuun, ehh.
Kuten jo kerran sanoin, valittamista ei ole, joten tämä kommentti loppuu tähän. 8)
Kiitos tästäkin, kiitoskiitostoooodellapaljon.
Peeässä. Huono ja lyhyt kommentti taas, ää. Joo, nyt sinne suihkuun. XD




//Voi apua minkälaisen kommentin sulle kirjailin, nyt kun luin tän, aa. Eikä, noh en nyt jaksa muokata, toivottavasti ilahdutti edes jotenkin tämmönen turha kasa kirjaimia? XD
I'm your biggest fan, I'll follow you until you love me,
Papa-paparazzi
Baby, there's no other superstar, you know that I'll be,
Your papa-paparazzi.

Avatar
Snakebite
Bändäri
 
Viestit: 36
Liittynyt: Ti Syys 15, 2009 8:46 pm
Paikkakunta: Vantaa

Re: Saippuakuplia [Pataiji, G, oneshot]

ViestiKirjoittaja Avalyn » Ma Syys 28, 2009 12:12 am

Koska olet jättänyt minulle niin ihania kommentteja, niin ajattelin, että voisin vastapalvelukseksi pitkästä aikaa kommentoida jotakin tekstiäsi. Varoitan kuitenkin jo tässä vaiheessa, että tämä kommentti ei luultavasti tule olemaan mitenkään mieltäylentävä, sillä olen nyt kommentointitauon jäljiltä ihan ruosteessa. Kiitos vain, yo-kirjoitukset, kun en ole päässyt sen paremmin kirjoittamaan kuin kommentoimaan mitään moneen viikkoon...

Ihan ensiksi täytyy kertoa, että tämä on minusta paras sinulta tähän mennessä lukemani teksti. ^^ Niin siitä huolimatta, että Pataiji ei parituksena herätä minussa sen paremmin negatiivisia kuin positiivisia tunteita vaan on melko neutraali paritus. Tämä johtuu luultavasti siitä, etten ole kaikista lukemistani X Japan -ficeistä huolimatta muodostanut mitään kovin voimakasta suhdetta Pataan. Taijista sen sijaan tykkään melkoisesti, luultavasti siksi, että hän on niin voimakas luonne. Joissakin lukemissani ficeissä sanoisin häntä jopa suorastaan kusipääksi. :D Ja koska särmikkäistä tyypeistä on yleensä kutkuttavaa lukea, niin pidän Taijista lukemisesta. Siksi olikin hyvä valinta sinulta laittaa tämä kulkemaan Taijin PoV:lla. Jos tässä olisi ollut angstia Patan näkökulmasta, en luultavasti olisi syttynyt samalla tavalla. Mutta kuten sanottu, näkökulmavalinta oli onnistunut ja Taiji veti pisteet kotiin.

Onnistuneen PoV-valinnan lisäksi tässä ficissä on useampia muitakin tekijöitä, joiden perusteella uskallan tituleerata tätä tämänhetkiseksi suosikikseni sinulta, vaikka tahdonkin korostaa, etteivät muutkaan sinulta lukemani ficit ole todellakaan olleet huonoja. Hyvistäkin teksteistä jokin on kuitenkin yleensä ylitse muiden, ja minun kohdallani se teksti on tämä. Mutta niin, merkittävän syy ihailuuni tätä ficciä kohtaan on varmaankin se, että tämä tuntuu minusta hyvin tasapainoiselta. Vaikka tämä ei ole pitkä, tämä tuntuu hiotulta ja kokonaiselta. Ficissä ei ole turhaa tekstiä mutta toisaalta mitään olennaista ei myöskään jätetä sanomatta. Teksti tuntuu alusta loppuun asti hallitulta ja mietityltä, vaikka A/N:ssä väitit tämän vain poksahtaneen päähäsi. :D Jos niin tosiaan kävi, minun on pakko ilmaista hämmästykseni, sillä tämä ei vaikuta yhtään hetken mielijohteesta kirjoitetulta vaan siltä, että tähän on käytetty aikaa ja vaivaa.

Ficin aloitus oli ihastuttavan vahva. "Olen oikeasti pahoillani" tempasi heti mukaan tunnelmaan, ja minusta se on tuollaisena parempi, kuin jos siinä ei olisi ollut tuota oikeasti-sanaa. Okei, se on vain yksi sana, mutta se saa tuon aloituksen tuntumaan Taijin suuhun sopivalta. Siitä välittyy sellainen vaikutelma, että Taiji ei ole mitenkään kovin tottunut pyytelemään keneltäkään anteeksi, mikä sitten tekstin kuluessa osoittautuikin asian oikeaksi laidaksi. Basistiparka tuntuu olevan ihan aidosti pahoillaan siitä, ettei tullut pyytäneeksi anteeksi silloin, kun anteeksipyynnön aika olisi ollut. Ja kuitenkin minulla on tämän tekstin jälkeen jotenkin sellainen fiilis, ettei hän tule pyytämään anteeksi vastaisuudessakaan. Halua kyllä olisi, mutta silti se anteeksipyyntö taitaa jäädä esittämättä. Ehkä ylpeyden takia, ehkä sen vuoksi, että on kulunut liikaa aikaa. Joskus saattaa vain kerta kaikkiaan olla liian myöhäistä korjata virheitä. :<

Tuo suhteen toiselle osapuolelle puhuva minä-kertojaa oli oikein mallikas ratkaisu tavaksi kertoa Taijin ja Patan suhteesta. Erityisesti nostan hattua siitä, kuinka taijimaiselta koko teksti tuntui. Ficissä ei ollut mitään sellaista taidehöttöä, joka tuntuisi melko maanläheisen Taijin (ainakin itse näen hänet maanläheisenä...) suuhun sopimattomalta. Sen sijaan ficistä löytyi ihastuttavan koruttomia toteamuksia ja omien tekojen pohdintaa, joka oli samaan aikaan sekä kypsää että luontevaa. Ficci oli kokonaisuudessaan konstailematon, jos niin nyt voi sanoa tekstistä, ja se oli minusta upeaa. Yksinkertaisuuskin on taitolaji, jota pitäisi arvostaa ihan yhtä paljon kuin taiteellista kielellä kikkailua.

Koska mikään kommentti ei tunnetusti ole täydellinen ilman pientä kritiikkiä, niin esitän sen tässä vaiheessa. En nimittäin pitänyt noista laulun sanoista tuolla ihan lopussa, koska ne tuntuivat jotenkin niin irrallisilta ja ylimääräisiltä. Ficin viimeinen virke oli niin upea, että siihen olisi ollut minusta aivan täydellistä lopettaa. Toisaalta tämäkin on epäilemättä makuasia. Itse en vain yleensä syty ficin lopussa oleville sanoituksille, koska minusta teksti kaipaa sellaisia aniharvoin.

Ai niin, luulen myös bonganneeni yhden pikkuisen typon. Kyllä, pilkunviilaus on erittäin nautinnollista...

Kun huomaa entisen unelmassa olevan tyhjää täynnä, etsii uusia täyttääkseen tyhjiön.


Unelmansa?

Voisin muuten mainita, että tykästyin nimeen. Se on yksinkertainen ja koruton mutta kertoo samalla kaiken olennaisen, kuten tämä ficcikin. Nimen perusteella luulisi olevan luvassa kunnon fluffia, mutta tämän avattuaan saa yllättyä. Tulossa on kaikkea muuta kuin sokerista tekstiä, ja koska pidän siitä, ettei otsikko heti paljasta kaikkea vaan pakottaa lukemaan koko tarinan, ennen kuin suostuu aukeamaan, niin totta kai Saippuakuplia iskee. Sitä paitsi voisin mainita, että se on hieno vertauskuva unelmille. ^^

Hauska yksityiskohta tässä oli tuo seksikäs tarjoilijatar, jota muut äksäläiset yrittivät iskeä. Melkoisen järkyttävää, etteivät kaikki olleetkaan homoja. XD Tulee mieleen se, kun sanoit kommentissasi, että on hyvä, että mukana on vähän heteromeininkiäkin. Ja onhan se, koska välillä saattaa olla hyvä ravistella jrock-faneja siitä kuvitelmasta, että kaikki heidän idolinsa vehtaavat keskenään. Toisaalta en kyllä itse ole kovin innostunut lukemaan seksikohtausta, jossa vaikkapa Yoshiki ja tuo tarjoilijatar viettävät laatuaikaa makuuhuoneen puolella, sen verran homoseksiaddiktoitunut tällä hetkellä olen. :D Mutta niin kauan kuin tuo tarjoilijatar ei ui kenenkään äksäläisen housuihin, kaikki on hyvin.

Mutta vähän keskeisempään asiaan eli ficin aiheeseen. Minusta käsittelit sekä koskettavasti että kypsästi sitä, kuinka unelmat saattavat merkittää menetyksensä sitten, kun ne saavuttaa. Kaikilla meillä on omat saippuakuplamme, ja moni harmittelee sitä, ettei saa niitä koskaan kiinni. Harva kuitenkaan tulee miettineeksi, mitä siitä seuraisi, että saisi ne kaikki käsiinsä. Mitä sitä sitten enää jahtaisi, minkä takia eläisi? Sitä paitsi ne saippuakuplat saattavat olla kauniimpia kauempaa katsottuina kuin läheltä nähtyinä. Kun aurinko osuu saippuakuplaan, se sädehtii sateenkaarenväreissä, mutta oikeastihan se on vain saippuavettä. Joskus on parempi haaveilla kuin saada haluamansa, sen Taijikin tuntui tässä tajuavan.

Ja kuvitella, ettei saippuakupla kadonnutkaan kokonaan.


Oli ihan pakko lainata, koska tämä oli niin upea lopetusvirke. Yllätit minut oikein kunnolla kääntämällä vielä uuden puolen esiin aiheesta. Kun saippuakupla ei sitten loppuviimeksi kadonnutkaan, tulkitsen sen tarkoittavan, että Taiji ymmärsi vähän liian myöhään, että vaikka saippuakupla onkin saippuavettä, sitä ei siitä huolimatta tulisi heittää hukkaan. Unelmia tulisi arvostaa senkin jälkeen, kun ne on saavuttanut. Taustalla näkisin ajatuksen siitä, että ihminen ei osaa arvostaa sitä, mitä hänelle on, ei ennen kuin menettää sen. Ja sitten sitä onkin yleensä aika vaikeaa saada takaisin. Kenties ei kuitenkaan mahdotonta. Ehkä Taiji pitäisi sittenkin rohkaista mielensä ja käydä pyytämässä Patalta anteeksi. Ehkä saippuakupla olisikin mahdollista tavoittaa vielä toistamiseen...

Voisin jatkaa tämän saippuakupla-aiheen pohdiskelua vielä vaikka kuinka kauan, niin houkuttelevan filosofinen ficcisi on, mutta ehkä on parempi, että lopetan hiljalleen, ennen kuin liu'un täysin aiheen ulkopuolelle. Pakko kyllä vielä kerran ihastella sitä, kuinka paljon tärkeää asiaa olet saanut laitettua näin lyhyeen tekstiin. Mitä pitemmälle tätä kommenttia kirjoitin, sitä syvemmälle tämän ficin syvyyksiin upposin. Samalla tajusin myös koko ajan paremmin, kuinka mahtava teksti tämä oikein onkaan. Ehdottomasti minun mielestäni paras tähän mennessä sinulta lukemistani, toistettakoon se vielä kerran, ettei jää mitään epäilyksiä. Jatka samaan malliin! <3

P.S. Kiitos, kun sain tämän ficin parissa ottaa jälleen tuntumaa kommentointiin. Nyt on pahin kommentointiblock toivon mukaan takana. ^^
Jossain ollessaan on jostain poissa.

Avatar
Avalyn
Vuoden trouble
 
Viestit: 589
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 10:13 pm

Re: Saippuakuplia [Pataiji, G, oneshot]

ViestiKirjoittaja SaseKo » La Loka 03, 2009 12:16 pm

♥wwwwwwwwwwwwww♥

Snakebite Whiii, miten mä ilostuin, kun olit kommentoinut tällaiseen vanhempaan tekstiin. Oikeesti, olet hirmuisen ihana, kun olet kommentoinut niin ihanasti myös näihin vanhempiin, joissa on yleensä vähän vähemmän mielipiteitä. ;__; ♥

Wäw, ihana kuulla, että pidät mun teksteistä, ja että ne saa sut iloiseksi, vaikka vähän surkeita olisivatkin. :D Ja älä turhia ole kateellinen, mulla nimittäin on sellainen hytinä hyppysissä, että kyllä säkin osaat kirjottaa. :''D Ja aivan ihana kuulla, että teksti on kivaa ja ettei se failannut hirveästi. Ja unelmissa on kenties samaa kuin saippuakuplissa, voi se olla.

Mäkin tykkään oneshoteista, niissä koko tarina pitää laittaa yhteen tekstipätkään, ja sen onnistumisessa pitää olla tarkkanakin. Tosi ihana muuten kuulla, että tämä koukutti jotenkin tossa alussa ja sai sut jatkamaan lukemista!

Ja paritus, Pataiji kun osaa olla suloista~ Ihana kuulla, ettet joutunut pettymään, ja että se Patan huolehtimiskohtaus aiheutti awitteluja. :D Hei, nyt mäkin rupesin kuvittelemaan -- hups, nyt upposin ihan liikaa kuvitelmiin. Lolled. XD

Mutta, ei siinä todella mitään, vaikka tulitkin kehumaan, tai siis, hyvä se vain on, jos teksti ei vilise huonoja asioita. :DD Oikeasti, en mä voi mitään muuta kuin purista ja hyristä täällä onnessani, kun sanot niin hirmuisen ihanasti. Wääw, kiitos. ♥

Mä arvostan ihan hirveästi, että vaikka sulla olikin kiire, kerkesit naputella mulle kommentin! Se merkkas tosi paljon. Ja heheheh, mäkin aina kirjoitan kommentteja ja kaikkea iltaisin (paitsi nyt, nyt harrastan viikonloppudatausta :D), enkä osaa painua syömään/suihkuun/sänkyyn, kun vaan konetan. XD Mutta, ihana lainaus, tosi kiva kuulla, että pidit tuosta kohdasta. Lainaukset ovat kivoja~ :3

Voi vitsit kun mä tulin sun kommentista ihan tajuttoman iloiseksi, kiitos sinulle ihan todella paljon. ♥ Ja kommenttisi totisesti oli kaikkea muuta kuin huono ja lyhyt, kirjainkasasi (joka oli kaikkea muuta kuin turha) sai mut aika törkeän onnelliseksi. >D Kiitos vielä kerran (ja anteeksi tää superfail vastaus D<)! ♥

Avalyn Voi pyhä pimpertti. ♥ Arvaa, kuka kuoli onnesta ja ilosta ja kaikesta maailman hyvästä? Mä, kyllä vain. :D Oikeesti, kaikki maailman rakkautta ja onnea kuvaavat sanat tähän väliin. XD Tästä vastauksestakaan ei takuulla tule yhtään mitään, sillä mä lentelen liiaksi näissä pilvissäni, joten sanon heti tähän alkuun näin järkevästi, että sä todella löysit noi ulottuvuudet ja kaikki tuolta. Ja täytyy kyllä sanoa, että etpä pahemmin ruosteessa ollutkaan! XDD

Wääw, ihanaa, että joukusta löytyy jokin, joka nousee suosikiksi, jopa siitä huolimatta, ettei paritus ole se ihkupihkuraksupoksuin. Tosiaan, Patasta on oikeasti kirjoitettu niin vähän ja se aina on jäänyt sivummalle, joten siitä voi olla vaikeeta saada otetta (hihii, mä päätin nyt ottaa elämäntehtäväkseni kirjoittaa sellanen fic, jonka avulla sä rakastut Pataan, siinäpä haastetta kerrakseen! :D). Taiji puolestaan on temperamenttinen äijä, hyvinkin kusipää tilanteesta riippuen, ja äijästä onkin kirjoitettu kohtalaisen mukavasti, joten ei ole lainkaan ihme, että siitä on kiva lukea. Ja upeeta, että tää pov-valinta toimi ja Taiji sai vietyä pisteet kotiin.

Hihei, oikeasti, tosi siistiä että tyksit tästä. Tämä on vähän vanhempi kirjoittelu, ei paljoa mutta vähän. Itse asiassa, mä olen kirjoittanut näitä ficcejä vasta niin vähän aikaa, että vaikkei tämä mikään vuosia vanha teksti olekaan, tää on silti niitä vanhimpia. Keltanokka OY:sta päivää. XD Mutta, hienoa, että tää oli tasapainoinen, eikä sanonut liikaa eikä liian vähän. Ja kyllä, tämä vain poksahti oikeastaan päähän (randomtekstin kantamuoto, otaksun), ja se kirjoittautui näytölle yhdeltä istumalta, joten tosi siistiä, että tää tunnosti silti hallitulta ja mietityltä.

Ah, voi vitsi kun mä rakastan sua, koska sä oot löytänyt niin pieniäkin asioita tuolta tekstistä, joita mä ajattelin kirjoittaessani. Just sellaista vaikutelmaa, ettei Taiji ole kovin usein pyydellyt anteeksi eikä varsinkaan tuollaisia asioita, mä etsiskelin. Taiji on tosiaan pahoillaan, ja eipä välttämättä pysty koskaan pyytämäänkään, just itse asiassa noiden molempien seikkojen takia. Äijä on ihan pirun ylpeä, ja mun mieltä kutkuttaa hirmuisesti tuo, että miten aika saa asioita muuttumaan ja miten jotain, mikä joskus jätettiin tekemättä, voi olla korjaamaton virhe. Tai siis. Tajusit varmaan. :''D

Mä tykkään paljon minä-kertojasta. Varsinkin minä-kertojasta joka puhuu sinälle, ja se tuntui tähän luonnolliselta valinnalta. :D Ihanaa, että tää oli taijimainen teksti, mua pelottaa aina, että teksti menee oocksi. Taiji on maanläheinen persoona, ei mikään ylimääräinen höttöys sovi sille äijälle, joten huippua, että tää toimi sen suhteen. Ja yksinkertaisuuden suhteen oon niin samoilla linjoilla, kyllähän sitä on hauskaa välillä nauttia koristeellisestakin tekstistä, mutta mä itse koen miellyttävimmäksi sekä lukea että kirjoittaa yksinkertaisemmin. :D Nuo laulunsanat tuolla lopussa, oikeestaan ne on aika turhat, vaikka niiden sisällöstä mä tykkäänkin. :D Ja kiitoksia hirveästi tuon typon ilmiannosta, sen siitä saa kun ei jaksa betaa etsiä!

Whii, ihanaa, että pidit myös nimestä. Niin, fluffia se hieman lupailee, mutta hienoa silti, että vaikka sisältö olikin erilaista, se toimi (se nimi siis. Ahahahah mä käytän liian vaikeasti näitä pilkkuja XD). Huippua kanssa, että pidit vertauskuvasta, vaikka se vähän kömpelö tai karkea onkin. :D Ja kyllä, ehdoton shokkihan tuo muiden äksäläisten heterous onkin. Hehehe, mä aina tällä heteroudella etsin sitä realistisuutta, ja olen justiinsa samaa mieltä kanssasi tuosta, että kun se heterous on siinä maininnan tasolla, se toimii ja tuo uskottavuutta. Mut sit jos siitä tosiaan leivotaan se pääpointti, voi mullakin ruveta haukotuttamaan. :D

Mä usein vietän varsin hauskoja hetkisiä näinkin syvällisten asioiden kuin unelmista ajattelemisen parissa, ja oikeestaan, ehkä juttu voiskin olla näin. Mutta, just noin, kenties ne on nätimpiä kauempaa katsellessa. Kenties ne ei ookkaan kummempaa kuin saippuavettä. Kenties Taijin ajatukset osuivatkin oikeaan. :D Wääw, mulla on vaan pakko nyt toistaa itseäni, mutta on niin ihanaa lukea kommenttiasi ja huomata, että ne kaikenmoiset ajatukset, jotka piiloutuvat tollasen yksinkertaisen saippuakuplavertauksen taakse, oot sä löytänyt. Se vaan tuntuu siistiltä. :D

Mulla oli pakko lopettaa toi juttu noin, koska mä aina haluan, että on olemassa pikkuinen toivonpilkahdus, ainahan sellainen on olemassa. Ihminen useimmiten oikeasti tajuaa menettämänsä arvon vasta sitten, kun se tosiaan menettää. Sun kaikki pohdiskelus vaan osuvat oikeaan, haluan kiittää sua ihan hirmuna, kun jaksoit kirjoittaa ton kaiken, nyt tuli olo, että tästä saikin irti niitä tasoja, joita mä toivoin tästä irtoavan. Ja nyt just tulee taas tää pikkainen toivonpilkahdus, kenties se ei oikeasti ole mahdotonta. Jospa tarinamme voisi vielä saada onnellisen lopun ja niin pois päin (olen kieroutunut sekoitus pessimistiä ja optimistia). :D

Aaaaaaa ASDASDASD anteeksi ihan hirmuisesti, kun tää mun vastaukseni ei todella tee oikeutta sun kommentilles. Wääw, en mä osaa mitään muuta sanoa kuin että kiitos, kiitos ihan valtavan, mahdottoman, tajuttoman paljon. ♥ (+ satatuhatta sydäntä. XD)


Aaaaa, kiitos teille molemmille vielä kerran. Ihan tajuttoman paljon. ♥ Nyt mä voisin vielä esittää pikku toiveen, jos olet lukenut, nakkaa ihmeessä kommentilla! Arvostaisin hyvin paljon. ♥

Avatar
SaseKo
Taustalaulaja
 
Viestit: 465
Liittynyt: La Helmi 07, 2009 11:24 am
Paikkakunta: Kuusamo

Re: Saippuakuplia [Pataiji, G, oneshot]

ViestiKirjoittaja Enya » Su Loka 11, 2009 9:59 am

Näin syysloman kunniaksi päätin lopettaa kommentointitaukoni ja palata takaisin kommentoinnin pariin. Ja kerta ilmoittauduin jo vakiolukijaksi, niin kommentointi kuuluu (tämän ammatin etuihin?) asiaan.
Ja oikeasti, olen halunnut kommentoida tähän jo pitkän aikaa ja nyt kun kommentointitaukoni on ”virallisesti” loppunut, niin olen innoissani kommentoinnista. Ja täytyy myöntää, että kirjoitin tähän kommentin jo eilen, mutta kuinka kävikään? Netti heitti mut ulos ja sinne katosi se kommenttikin - kahdesti. Mutta kolmas kerta toden sanoo, vai mitä? Toivon todella, että muistan kaiken, minkä eilen nostin kadonneissa kommenteissani esille.

Tiedätkö mitä? Olen huomannut näitä sun ficejä lukiessani yhden aika ison eroavaisuuden noiden jatko-ficciesi ja näiden ”randomtekstejen” suhteen. Se suurin ero on kuvailu ja sanavalinnat. Aika monet kirjoittajat vaihtavat/muokkaavat kirjoitustyyliään kirjoittaessaan pidempiä ficcejä. Oneshoteissa kuvailuun ja sanavalintoihin kiinnitetään yleensä enemmän huomiota - tuon vuoksi lopputulos/yleisvaikutelma ficistä on usein erilainen. Musta oli aika jännä huomata, että sun kirjoituksissa näkyy tuo sama asia. Just a girlin kuvailu eroaa aikalailla näistä randomteksteistä: näissä ei ehkä ole niin paljon kerrontaa kuin tuossa mainitsemassani esimerkissä - mutta tunnelma sitäkin vahvempi. Ja se tunnelman vahvuus johtuu juuri noista sanavalinnoista ja vertauksista, joita tässäkin ficissä esiintyy. Niiden avulla sä olet luonut näistä ”koskettavampia” (voi jösses, kun en keksi parempaa sanaa). Sanavalinnat ovat usein herkempiä, Just a girlissä (käytän tuota nyt vertailemisessa, koska tyylit eroavat näissä suuresti) kuvailut ovat ”arkipäiväisempiä”. Tarkoitan tuolla sitä, että tuollaisessa arkipäiväisemmässä kerronnassa tuskin törmää tällaisiin saippuakupla-vertauksiin. Se kuuluu tällaiseen randomtekstikerrontaan ja hyvä niin - erilaisia kerrontatyylejä ei ole koskaan liikaa.

Tämä ficci vahvisti entistä enemmän mielipidettäni siinä, että Eksuista voi kenet tahansa parittaa kenelle tahansa. Aiot selvästikin havainnollistaa tuota ajatusta lafissa. Kunniaa siitä! Näitä tuntemattomampia parituksia lukee aina mielellään, kun tuo perinteinen Reituki on välillä mullekin vähän liikaa. Eksut. Ensin oli Pata/Yoshikia sitten Pata/Taijia. Mikä paritus seuraavaksi? Pata/Toshi vai Toshi/Taiji? hide/Taiji? (suosikki paritukseni kun on, niin arvaa vain kuka sulaisi näppikselle, jos joskus kirjoittaisit hide/Taijia?)

Vaikka paritukset muuttuvatkin, niin henkilöt tuntuvat omaavan samanlaisen persoonan kuin toisissa ficeissään. Pata oli Pata, mitä arvostan suuresti. Mun on vähän vaikea kuvitella Patasta jotain teinimäistä diivaa tai korstoa, joka kiroilee kuin turkkilainen. Oh my… tuosta ensimmäisestä vaihtoehdosta saisin niin pahat traumat, että olen todella kiitollinen, etten ole tuollaisiin ficceihin törmännyt. Mutta sen sijaan tuo jälkimäinen kuulostaa oikeastaan aika kivalta - Patasta pitäisi joskus kirjoittaa sellainen kunnon gangsta! :”D No, enpä tiedä, mutta ehkä fiktiivistä Pataa kiinnostaa imagonvaihdos?
Taiji oli myös todella ihana, ei mikään yllätys sinällään, sillä Taiji on vallan ihana persoona. Sain Taijista jopa sellaisen aavistuksen kakaramaisen vaikutelman: lapsi halusi kaupasta uuden leluauton, ja aikansa kinuttuaan sai haluamansa. Kotiin tultuaan poika kuitenkin hylkäsi uuden lelun nurkkaan. (Minä ja mun hienot vertailuni/esimerkkini xD) Musta oli kuitenkin hienoa huomata, kuinka Taiji tuntui kasvavan henkisesti. Aluksi Taiji ei uskaltanut kertoa tunteitaan, kunnes päätti hieman kömpelösti kertoa tunteensa Patalle baarissa. Sitten tuli ero, ja Taiji osoitti kypsyyttä, kun ei vierittänyt eroamista Patan syyksi, vaan myönsi eron tulleen hänen itsensä vuoksi. Lopussa Taiji ymmärsi tekemänsä virheen, kun ei uskaltanut pyytää anteeksi Patalta, vaikka olisi halunnut. Ainakin omasta mielestäni olen sitä mieltä, että suhde Pataa kasvatti Taijia. Vaikka suhde ei pakolla ollutkaan vuosia kestävä (saippuakuplathan eivät kestä pitkään), niin tuo kertoi siitä, kuinka paljon Pata merkitsi Taijille. Kuinka paljon Taiji Pataa rakasti - ei suhde olisi muuten auttanut Taijia kasvamaan noin nopeasti.

Taijin ja Patan suhteesta haluan sanoa sen verran, että musta oli hienoa, että rakkaus ei syttynytkään ensisilmäyksellä. Vuosien ystävyyden jälkeen syttyi aluksi pieni kynttilänliekki, joka syttyi myöhemmin suuremmaksi, kunnes lopulta kynttilä oli palanut loppuun ja sydänlanka jäi savuamaan ennen tukahtumistaan tai uudelleen syttymistään. Vertaamalla Patan ja Tajin suhdetta saippuakuplaan oli todella hieno ajatus. Se ei ainoastaan kertonut heidän suhteensa tarinan, vaan se myös heijasti Taijin luonnetta. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, että Taijin sisällä asuu pieni lapsi, niin tuo saippuakupla-vertaus oli osoitus siitä. Ja tuosta tämän ficin biisivalinnasta - se kuvaa täydellisesti tätä ficciä ja miesten välistä suhdetta. Mulla on aina ollut se vaikutelma tuosta biisistä, että tuon voi rinnastaa unelmiin, ja tämän ficin yhteydessä niin olikin. Taiji yritti lukea Pataa ja selvittää tunsiko Pata samoin kuin hän, Taiji huomasi rakkauden hiipuneen. Unelmat ovat kuin saippuakuplia, joskus ne tuntuvat kaukaisilta ja karkaavat ulottumattomiin tai särkyvät. Taijin unelmana oli saada Pata omakseen, ja tässä kohdassa lainaan Avalynia (minkäs teet, kun hän ehti sanomaan ensin sen, minkälaisen loppuvaikutelman itsekin sain). Tästä sai todellakin sellaisen kuvan, että Taiji ei osaa pyytää anteeksi, vaikka haluaisikin. Kertomalla, kuinka ikävät välit Taijilla ja Patalla oli silloin viimeisellä yhteisellä keikalla, välitit lukijoille, mitä Taiji kaipasi eniten ja kuinka hän olisi toivonut, että Pata ymmärtäisi hänen päätöksensä erota. Viimeinen lause antoi pienen toivon siitä, että ehkä saippuakuplan saisi takaisin ehjäksi. Mulle jäi ainakin vahva tunne siitä, että Taiji vielä pyytää Patalta anteeksi. Kiitos siitä, että jätit päätöksen avoimeksi, etkä kertonut suoraan kuinka oikeastaan kävi. En todellakaan haluaisi uskoa, että tässä kaikki oli ohitse.

Ja se, että kerroit tämän Taijin näkökulmasta - niin oli todellakin parempi tämän ficin kannalta. Tuolloin tuskin olisi mulle yhtä helposti avautunut se, mikä oli Taijin käyttäytymisen takana. Tuskin Taiji oli sitä Patalle kertonut, ja jos olisikin, niin Patan kertomana lopputulos olisi ollut erilainen. Ja se, että tässä kirjoitettiin minä-muodossa, antoi vain lisää tunnetta tekstiin ja auttoi sisäistämään Taijin ajatukset.

--ja lisäksi hide viihdytti koko baarin väkeä uskomattomilla taikatempuillaan.

Voi kyllä, en yhtään olisi halunnut olla paikalla katsomassa taikatemppuja! hide syrjäyttää vielä Criss Angelin (ainakin musiikissa, jos ei illuusioissa xD)

Älä todellakaan lopeta randomtekstejen kirjoittamista! Nämä ovat todella upeita ja toivon vielä näkeväni lisää tällaisia erilaisilla Eksu-parituksilla. (Painostusta taas vaihtelun vuoksi näin päin ;D)
Arigatou gozaimasu!
Don't be afraid now, don't be afraid

'Cause when the wind takes you, it takes me, too. When you change colors, I change mine, too
Try not to think and I will try, too. And when you let go, I will let go, too

Avatar
Enya
Teknikko
 
Viestit: 206
Liittynyt: Ti Kesä 16, 2009 8:58 pm
Paikkakunta: Turku

Re: Saippuakuplia [Pataiji, S, oneshot]

ViestiKirjoittaja SaseKo » Pe Loka 30, 2009 7:53 pm

Enya Näin tämän illan (...vastaus on viipynyt ihan sikana, anteeksi! ,__,) kunniaksi voisin ottaa tehtäväkseni taas kerran julistaa sen, että kuinka paljon mä sua rakastankaan. Oikeesti, aaa-a-aaa, oot niin superhyper-JÄTTI-ihana! ♥ Oon tosi iloinen, että satuit kommentointitaukosi jälkeen ottamaan tämän urakaksesi - siitä huolimatta, että ilkeä tietotekniikka kehtasi tuhota alkuperäisen kommenttisi versiot I & II. No, oon ihan varma, että kolmas kerta tosiaan toden sanoo, koska meinaan, kommenttias parempaa kommenttia ei vois kirjoittaakaan.

Toi on tosi siistiä kuulla! Koska oikeestaan, se olis tosi toimimatonta, jos kaiken kirjoittais samalla tyylillä, ja esimerkiks sellainen arkipäiväsempi tyylihän ei lois tarpeeksi tunnelmaa lyhyempään tekstiin. Pidemmässä tekstissä taas sellanen hirveen tunteellinen, hiottu teksti vois pitemmän päälle käydä jo korvista pursuavaksi, joten olen tosi iloinen, että homma menee näin päin näissä mun sotkuissa. Tää on oikeestaan aika selkee juttu, miks näin tapahtuu, mut tää on silti mielenkiintoinen. Hyvin pohdittava. :DD

HAA! HAA! HA HA HAA! KYLLÄ! ...Anteeksi, siis, joo, en seonnut, ilostuin vain. XD Kun mahtavaa, että tää mun käsitys saa lisää kannattajia, koska Äksäthän tunnetusti ovat tämä nussiva sekamelska, bändi, jossa kaikki vehtaavat toistensa kanssa vailla minkäänmoista rajaa. Vaikka tietyllä tavalla esim. Pata/Toshi on vain hyvin, hyvin, hyvin mahdoton ajatus, siksi, kun jätkät ei esim. lavallakaan ikinä harrasta mitään sellasta, ja toiseks, kun molemmat ovat niin rauhallisia ja sellasia kilttejä, mä aion kuitenkin loppukokeenani näiden erilaisten paritusten haasteessani kirjoittaa sitä. Kyllä. Mutta sitä odotellessa mä hoitelen noita muita, vähän helpompia, ja hide/Taijia (joka on muuten oikeasti ihan jumalainen ♥__♥) olen pikkaisen kirjoitellut, Tuhannen ja yhden yön tarinoista yksi raapale sillä parituksella löytyy, mä aion siitä kirjoittaa enemmän, isomman tarinan. Luvattu! :DDD

Henkilöiden luonteet tosiaan pysyvät samoina paritusten vaihteluista huolimatta, koska mulla on vaikeuksia yrittää muokata jätkien liveissä esille tullutta persoonaa OOCksi, oikeestaan, out of charatereista mä en liiemmälti tykkääkään. Toi eka vaihtoehto tosiaan olis kyllä aika... HUH HUH (mikä ihme caps-päivä mulla tänään on? XD), mut toisaalta, itse asiassa, sitähän vois olla aika makeeta testata! Kohtuuden rajoissa, todellisuuden puitteissa. Kuten myös tuota jälkimmäistä, silloin kun Patalla oli keesi ja tiukat nahkahousut, oli se ihan pesunkestävä hevari (no melkein, se keesi tuskin pesusta tykkäis), joten sillain Patan vois rajummaksi kuvitella. Mut se sotii taas vähän sen oikeeta luonnetta vastaa, mutta emmehän me voi tietää, millainen Pata siviilissä onkaan... Imagonvaihdos houkuttelee tosiaan hieman! Ja Taiji, Taiji, Taiji, se se vaan on aivan ihana ja on mahtavaa kuulla, että tykkäsit tästäkin Taijista. Ja tuo vertauskuvasi oli mahtava, tällaista tässä varmasti oli mukana! Ei sitä tajua, kuinka hyvin asiat ovatkaan, ennen kuin ne asiat menettää... :''D Mutta tosiaan, Taiji taisi kasvaa ja huomata sen viimeistään tässä tarinasssa itsekin. Suhteethan tunnetusti väkisinkin kasvattavat meitä ihmisiä ihmisinä, ja tässä kai oli jotain sellaista mukana. Voi että, kun mä oon onnellinen noista mielikuvista/ajatuksistas, joita syntyi tän tarinan kautta. Oon superiloinen, ettei sulle jäänyt vain oloa "joo, ne tykkäs toisistaan ja sit eivät enää. Loppu", vaan että wääw, sulle tosiaan syntyi paljon ajatuksia! ;--;

Oikeasti, aivan ihanaa, että tykkäsit tästä hitaamman päälle rakastumisesta. Tokihan sitä joskus rakkaus roimahtaa liekkiin ensinäkemältä, mutta musta myös ajatus hitaasta rakastumisesta on tosi herkullinen. Ja voi, miten kaunis vertaus tuo kynttilänliekki, todella kaunis. Oot ehdottoman oikeassa ton Taijin lapsellisuus-saippuakula-jutun kanssa tosiaan, joten oon vaan tosi iloinen, että pidit tästä asetelmasta. Biisin suhteen mäkin oon aina rinnastanut sen unelmiin ja sensellaiseen, hehee, ja tällä tavalla se tuli sitten toteutettua. Vitsit, kun mä oon niin hirmuisen iloinen, että sä sait tästä irti kaiken minkä mä toivoin, oikeasti, wäääw! Loppuvaikutelman esilletulemisesta oon kanssa supernyappy, se, ettei Avalyn ollut ainoa, joka sai vastaavan käsityksen, tarkoittaa varmasti sitä, että viesti oli kohtalaisen selkeästi saavutettavissa - ja se on jei! Whii, ihanaa, että se lopun avoimuus jätti toiveille ja kenties onnellisellekin tulevaisuudelle tilaa, ja hehee, oikeasti, nyt mulla rupesi kiehtomaan, että joskos sitä kirjoittaisi asioille lopun joko Patan näkökulmasta tai näin asioiden muututtua. Pyytäisiköhän tosiaan Taiji vielä anteeksi? Mitä tapahtuisi, jos pyytäisi? Antaisiko Pata anteeksi, olisiko tunteita vielä jäljellä - okei no siis, saapi nähdä, aika näyttää enemmän. XD

Mahtia, että tää Taijin näkökulma asian käsittelyyn oli se oikea! Patan povista tarina olisi muuttunut taas ihan omakseen, uudeksi tarinaksi (olisi muuten mielenkiintoista kirjoittaa asian toinenkin puoli! Täytyypä harkita :'''D), ja tosiaankin se minä-muoto tuokin ajatuksia lähemmäs. Ja jos hideä ja Criss Angelia verrataan, niin ei varmaan kahta kertaa tarvitsis ainakaan meiltä kahdelta kysyä, kumpi syrjäyttää kumman lähestulkoon (eikä mitään lähestulkoon, vaan täysin!) kaikessa. XD Anteeksi Criss, oot söpis ja ihanus ja c00l tyyppi, mut hide on sentään hide. ♥

Hehehee, todennäköisesti (valitettavasti?) randomit eivät ole aikeissa kadota pois mun työnkuvasta, sillä ne tuntuvat vain tunkevan itsensä mun sormien kautta näppäimille ja sitä kautta tänne julkaistavaksi. Erilaisia parituksia meillä on ehdottomasti siis vielä luvassa, joten tota, niitäpä odotellessa, arigatou gozaimasu sulle ihan hirmuisen paljon! ♥ ;-----; (Ja _taaskaan kerran tää mun vastaus on hirmuinen irvikuva siitä, millainen sulla pitäis saada - anteeksi, oon tosi pahoillani! D<)

Avatar
SaseKo
Taustalaulaja
 
Viestit: 465
Liittynyt: La Helmi 07, 2009 11:24 am
Paikkakunta: Kuusamo

Re: Saippuakuplia [Pataiji, S, oneshot]

ViestiKirjoittaja Mattie » La Marras 21, 2009 7:58 pm

Heheh, terve taas. 8D
Mun olis nyt tarkoitus alkaa nakkailemaan sua kommenteilla. Siis sillä tavalla, että en kommentoi mitään muuta ennen kuin oon saanut nää kaikki kommattua, mutta mä en sittenkään voi tehdä niin, kun mulla on kolmen muunkin ficit vielä kommentoimatta. 8( Mä nyt kuitenkin yritän tässä jonkun verran näitä kirjoittaa ja hoidan ne muut sitten, kun keksin jotain. XD Valitsin tän ekaksi, koska se oli sopivasti tossa sun ficcilistauksen kärjessä.

Tuota, tuota. Mä huomasin taas miten hienosti olet käyttänyt sanoja. Mä en voi olla kuin kateellinen sille, miten hienosti ja mahtavasti sä aina löydät ne oikeat sanat joka tilanteeseen ja kuvailuun. Saat aina aikaan niin täyttävän tunnelman, kun kerrot kaiken tietyllä tavalla, jossa ne sanat ovat tärkein kaikista. Jokaisessa sun ficissä on nimittäin ihan oma tunnelmansa. Toisessa on kaunis, toisessa katkera tai onnellinen. Tän tunnelma tuntui musta katuvalta, mutta myös hiukan onnelliselta. Katuvalta, koska Taiji vaikutti katuvan sitä, että satutti Pataa, mutta onnelliselta, kun hän ajatteli kaikkea sitä mitä sai kokea. Huomaa kyllä, että rakastat sanoja, kuten olet maininnutkin. 8D

Taijin PoV oli just oikea tähän ficciin. Yleensä Taiji nimittäin saattaa vaikuttaa oikealta kusipäältä, mutta tässä oli kerrottu myös, että Tajilta löytyy sydän ja hän osaa katua sitä mitä tekee. Jos olisit kirjoittanut Patan näkökulmasta angstia ja surua, olisi Taiji tässä ficissä menettänyt pisteensä. Silloin hänestä olisi tullut kusipää, mutta koska hän oli pahoillaan, ei tullut. Näkökulma on siis ihan oikein laitettu. 8D Tämän lisäksi tää ficci oli tosi hyvin kirjoitettu. Loppuun asti hiottu, eikä tekstissä kerrota mitään ylimääräistä tai turhaa, mutta mitään tärkeää ei ole kuitenkaan jätetty pois. Ainoastaan tuolla lopussa olevat laulun sanat olis voinut musta jättää pois. Viimeinen lause oli sen verran ihana, että olisi ollut kiva, jos ficci olisi jätetty siihen. Nuo sanat tuolla lopussa ovat jotenkin irtonaisia. Tosin jos olisit laittanut ne jonnekin väliin ne olisivat paistaneet vielä ikävämmin silmään.

Taijin ja Patan suhteesta ja rakkaudesta mä pidin paljon. Oli hienoa, että siitä ja sen edistymisestä oli kerrottu hitaasti. Ensin oltiin kavereita, sitten Taiji huomasi miten ihana Pata on ja oli epävarma kunnes lopulta uskaltautui tunnustamaan tunteensa hieman kompuroiden. Tosin tuo tapa jolla Taiji kertoi Patalle on hyvin taijimainen. Siitä mun onkin pakko antaa pisteet sulle, koska koko teksti oli hyvin taijimaista. Kaikki ajatukset vaikuttivat Taijin omilta eikä pelkästään sun kirjoittamalta tekstiltä. Vaikka olihan se tietysti sitäkin, mutta tää oli todella aito teksti. Sellainen joka voisi olla totta.

Ficin aloitus oli taas aivan mahtava. Heti siinä vaiheessa tulee tunne, että Taiji tosiaan on todella pahoillaan ja katuu. Toi aloitus oli tosi vahva ja hallittu. Se ei vaikuttanut sellaiselta, mikä laitetaan vain koska se on kiva vaan siinä tosiaan mennään heti asian keskipisteeseen. Siihen mistä ficissä on kirjoitettu/kerrottu. Eli kuten joissakin ficeissä, musta ei tuntunut kuin eka lause olisi laitettu sinne vain, koska se oli kirjoittajasta niin kiva. Tossa lauseessa oli sisältöä. Se oli kuitenkin myös jollain tavalla hieman surullinen, koska sen lopussa huomaa, että basistimme ei tajunnut pyytää anteeksi aikaisemmin, eikä uskalla tehdä sitä edelleenkään vaan se jää omiksi ajatuksiksi. Mutta siis jo alussa mä halusin lukea koko tekstin mahdollisimman tarkkaan. Jännästi sait mut heti ekan lauseen kanssa koukkuun. Tosin se on vain hyvä. Mitä nopeammin se tapahtuu, sitä parempi kirjoittaja, eikös? (Havaitsetko kenties pientä kehuskelua? XD)

Yksi asia tässä ficissä meni kuitenkin aika pahasti pieleen. Nimittäin Äksäläiset jotka iskevät seksikästä tarjoilijaa. Eivätkö ne olekaan homoja? XD No joo, ei ehkä ihan kuitenkaan, se oli hauska kohta. Oli vain pakko huomauttaa, että jos he yrittävät iskeä niitä tarjoilijoita niin Toshikia ei luultavasti ole, koska he ovatkin heteroita. (Pelottelen sua, pelkäätkö? Et, mä vastasin puolestasi. XD)

Kohta, jossa on Taijin vikasta keikasta oli kiva. Siinä on sellainen haikea tunnelma, jossa vaikuttaa siltä kuin Pata ja Taiji ei olisi koskaan eronneet sanallisesti. Kuin he olisivat vain jossain vaiheessa lopettaneet kaiken, mutta mistään ei ole puhuttu. Samalla myös ajattelin, että toi oli sellainen kohta jossa voisi luulla herrojen olevan vain riidoissa, koska Pata käyttäytyi tuolla tavalla. Ei puhu, ei katso, ei koske. :)

Loppu oli taas aivan mahtava. Viimeinen lause oli ihana. Mä ajattelin, että rakastaako Taiji vieläkin Pataa? Se oli jotenkin niin… hieno. En osaa selittää, mutta pidin kuitenkin taas aivan älyttömän paljon.

Melkein meinasin unohtaa. Ficin nimi. Se oli loistava. Saippuakuplat todella muistuttavat unelmia. Unelmat on kauniita ja ne on pakko saada. Mutta sitten, kun ne on saatu ei aina kelpaakaan. Saippuakuplat puhalletaan ja ne on kaunita, niitä halutaan katsella, mutta jossain vaiheessa ne hajoavat tai puhaltaja itse rikkoo ne. Se on jännää miten ihmiset aina haluavat jotakin, mutta sitten kun se on saatu halutaankin lisää. Taijia vois verrata johonkin pieneen poikaan, kuka haluaa lelun ja kun saa sen ja on kotona, pitää saada toinen. Tai huvipuistossa pitää päästä karuselliin, luvataan yksi kerta ja kun sieltä tullaan, pitää päästä uudestaan. (Mulla on hienot selitykset, tiedän. XD)

Ja noin, mulla ei ole enää mitään muuta sanottavaa kuin kiitos tästä ja toivottavasti kommentti kelpasi. Kohta niitä tulee toivottavasti lisää pari, jos nyt saan jotain kirjoitettua. ♥
I can't die, I can't live, I couldn't let you set me free.

Avatar
Mattie
Roudari
 
Viestit: 71
Liittynyt: Ma Heinä 27, 2009 12:55 pm
Paikkakunta: Vantaa

Re: Saippuakuplia [Pataiji, S, oneshot]

ViestiKirjoittaja SaseKo » La Joulu 05, 2009 8:42 pm

Mattie Aaaaaaa-a-a-a-aaaaaa, niin tajuttoman pitkä ja täydellinen ja ihana ja sulattava kommentti! Voi hyvä jumala oikeasti, nyt kyllä en voi mitään muuta tehdä kuin kiittää sua tuhannesti ja tuhannesti! Oikeasti, kiitos taas kerran niin hirveästi, sun kommentit on aina vain yksinkertaisesti puhdas rakkaus. ♥ :'D Oikeasti (voi ei, toistan tuota sanaa aina vain ihan liikaa XD), überihanaa, että päätit hyökätä tämän tarinan kimppuun ja kommentoida (plus kommenttisi kärsimyskukkaan oli myös niin ihana).

Ihanaa, että tämänkin tarinan sanat toimivat, ja että tunnelmaa oli - tää on ekoja ficcejä, joita mä kirjoitin, ja mä muokkaisin tässä nyt muutaman kohdan, jos saisin tän uudestaan kirjoittaa, joten huippua kuulla, että sanat siinä järjestyksessä, kuin missä nyt ovat, kelpaavat. Totta tosiaan, tän tunnelmassa mä etsinkin sellaista katuvaa, mutta hieman onnellista sävyä, koska Taiji tosiaan oli myös onnellinen siitä, mitä sai kokea, vaikka toki surua ja tuskaa oli mukana myös.

Taiji olisi muuten todellakin varmasti ollut oikean kusipään näköinen, jos tämän olisi kertonut Patan näkökulmasta. On se jännä, miten eri kertoja saa tarinan kuulostamaan aivan erilaiselta. Huippua kuulla, että tekstin sisältö oli hallinnassa, ettei sinne ollut mennyt ylimääräisiä hörhöilyjä, mutta että tarvittava oli kuitenkin kasassa. Hmm, ne laulun sanat voisi kyllä ottaa sieltä pois, koska ne ovat todella kuulostavat siellä turhilta. Mäpä käyn nappaamassa ne pois sieltä, etteivät ne enää häiritse muita! >:DD

Se, että pidit Taijin ja Patan systeemistä, on kertakaikkisen ihanaa kuulla! Koska, useinhan rakkaus lopulta syttyy ystävyydestä, pidemmän ajan päästä, ei aina ensi silmäyksellä roihahtaen. Mahtavaa, että Taiji ja itse teksti oli taijimainen, se on tärkeä osa tarinaa, se, että saa hahmon vangittua sanoihin. Se, että tekstissä on aito vivahde, juuri sellainen kuten sanoit, että se tuntuu henkilön, tässä tapauksessa Taijin, itsensä omilta ajatuksilta eikä vain kirjoittajan runoiluilta, on tosi hyvä juttu.

Hienoa, että aloitus iski ja toi ilmi heti asioita, sen Taijin katuvaisuuden. Ja tosiaan, se hyppäsi suoraan asiaan, ja mahtavaa, että siinä oli susta sisältöä, siinä oli tarkoituskin olla tiettyä vahvuutta. Ja niinpä, surullisuutta oli myös mukana, koska basistit tosiaan ovat tyhmiä eivätkä tajua pyytää kitaristi-rakkailtaan anteeksi ajoissa. Hihihii, huippua, että onnistuin koukuttamaan sut jo ekalla lauseella, ihan tajuttoman huippua! Ja vitsit, kun olen täällä aivan kehuista punaisena, ihan tosissaan, wäääh kiitos! :D

Ja hehehehe, niinpä, Äksäthän ovat niin homo bändi kuin ikinä voi olla. XDD No, ei mutta, laitetaan vähän reaalimaailmaa mukaan ja työnnetään bändiin tämän ficin yhteydessä vain kaksi homoa, niin saadaan vakuuttavuutta. Mutta niin, kyllä me kaikki tiedämme, että Toshiki on ja pysyy maailmankaikkeuden perusnormina, aina. :'D

Niin, ehkäpä Pata ja Taiji eivät ikinä edes lopettaneet kaikkea jonkin riidan päätteeksi, ehkä jätkät vain lakkasivat vain olemasta yhdessä. Aika jännä, ehkä juttu oli juuri noin! Ja aaa, voi vitsit, kun olen iloinen, että pidit lopusta! Se on oman mielikuvituksen päätettävissä, rakastaako Taiji sittenkin tosiaan yhä Pataa, se voi olla miten vain - unelma ei ehkä siis mennytkään rikki. Mutta, niin, ihanaa että pidit.

Hih, mahtavaa, että nimi pelitti, ja että saippuakuplat tosiaan muistuttavat mielestäsi unelmia. Koska tosiaan, ne ovat nättejä, ne haluaa saada kiinni, niiden katseleminen on mukavaa, mutta aina lopulta ne hajoavat, joko käsiin, kun ne tavoittaa, tai ne poksahtavat vain olemattomiin. Ehkä jossain tapauksissa ne liitävät niin korkealle ja lopulta näkymättömiin, ettei niitä voi enää saada kiinni. Ihminen on vain omituinen otus, mikään ei riitä! Ja selityksesi ovat hienoja, totisesti, sillä Taiji tosiaan halusi saada sen uuden lelunsa, mutta sen saatuaan se ei enää ollutkaan tarpeeksi.

Voi kyllä, se kelpasi, aivan hirveän hirmuna kelpasikin (kaameita fangirlkohtauksia mulla), tää mun vastaus taas sukkaa. Aina sukkaa, olen pahoillani. :< Kiitos sulle, että jaksoit naputella sen! ♥

Avatar
SaseKo
Taustalaulaja
 
Viestit: 465
Liittynyt: La Helmi 07, 2009 11:24 am
Paikkakunta: Kuusamo

Re: Saippuakuplia [Pataiji, S, oneshot]

ViestiKirjoittaja Pinja-Chan » Su Kesä 30, 2013 10:53 pm

Hei~! (^o^)/

Ekaks mun täytyy sanoa, että mun pää tuntuu nyt niin tyhjältä. Tai siis enemminkin, ajatuksia virtaa mutten saa niitä sanoiksi ja järkeviksi lauseiksi. Yritän kuitenkin parhaani ja toivottavasti tästä saa ainakin jotain irti.

Mä tosiaan löysin tieni tänne X-miitin ansiosta. Tehtiin siellä kommenttihaaste, joka tuli kyl hyvään aikaan, koska en ollutkaan hetkeen lukenut X -ficcejä. Selaillessani listaa, tää otsikko osui mukavasti silmään. Saippuakuplat on kivoja, joten klikkasin tän heti auki. Sen perusteella en tosin arvannut ollenkaan, minkälaisesta tarinasta onkaan kyse.

Tää oli tosi kaunis. Tykkäsin tosi paljon, miten sait niinkin pienen asian, kuin saippuakuplan, ympärille kehiteltyä tällaisen juonen. Kirjoitustyyli on tosi kiva ja teksti soljui mukavan vaivattomasti loppuun saakka. Tää ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se ajatuksia olisi herättänyt.
Tässä tykkäsin erityisesti siitä, että vaikka aihe onkin haikea, et vetänyt sitä mitenkään yli. Toki tässäkin oli sellaista haikeutta, ja teki mieli vaan rohkaista Taijia ottamaan puhelin kauniiseen käteen, mutta se ei ollut se ainoa asia, vaan jotenkin noi kaikki kauniit vertaukset jne. sai tämän tuntumaan lohduttavalta. (Unohdin sen sanan, mitä tässä piti käyttää. Way to go pina ja silleen~ ^^; )

Lukiessa tuli sellainen jännä fiilis, jota en osaa kuvailla. Tunne oli jotenkin sellainen... painava? En osaa kuvailla sitä muulla adjektiivilla. Tavallaan tuntui siltä, kun tekstin läpi kuvastuisi Taijin syyllisyydentunne. (Tai siis se tunne, kun haluaa pyytää anteeksi, muttei ole voinut sitä vielä tehdä) Tommoset pienet maininnat muun muassa hiden taikatempuista, nostatti hymyn huulille. :'3

Mä luulen, että tässä oli pretty much kaikki, mitä tällä hetkellä saan ajatuksistani irti koneen ruudulle. Kiitoksia tästä tekstistä, oli kyllä mukava lukunautinto tälleen kesäkuun loppuun~! o/
Life is tough but try to be postive always i will do my best So you will do your best.

☆ LM.C 13.5.2012
☆ An Cafe 6.11.2012
☆ Plunklock 9.5.2013

    1 tykkää.
Avatar
Pinja-Chan
Vuoden Maya
 
Viestit: 265
Liittynyt: Ti Tammi 26, 2010 4:37 pm
Paikkakunta: Tampere


Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron