Iltasatu (Kisaki/Jui, fluff, oneshot)

Ficissä saa olla paritus riippumatta henkilöiden sukupuolesta, mutta fyysinen kontakti jää pieneen pussailuun ja halailuun. Alastomuus, seksi tai seksuaaliseksi koettu käyttäytyminen, huumausaineet, väkivalta tai huono kielenkäyttö eivät kuulu tämän ikärajan ficceihin kuin maininnan tasolla.

Iltasatu (Kisaki/Jui, fluff, oneshot)

ViestiKirjoittaja shy-rebel » La Maalis 21, 2009 3:31 pm

Otsikko: Iltasatu
Author: shy-rebel
Beta: Yuugi
Ikäraja: sallittu
Osat: oneshot
Genre: fluff
Fandom: Kisaki Project/Vidoll/Phantasmagoria
Pairing: Kisaki/Jui
Summary: "Kisaki, kertoisitko minulle tarinan?"
Disclaimer: En omista hahmoja, mutta tarinan kylläkin
A.N.
Yuugille suurkiitos betaamisesta! <3 Sun kertomista tiedoista Kisakista ja Vidollista on ollut todella paljon apua ;)

Ja itse ficistä: Pidän paljon Kisaki Projectista (kannattaa ainakin kokeilla, jos ei ole koskaan kuullutkaan) ja olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa Kisaki/Jui-parituksella ficin :D Keksin tämän tarinan sattumalta palatessani uuvuttavalta kauppareissulta. Illalla koneen ääreen ja tekstiä alkoi syntyä. Tässä sitten betattu lopputulos luettavaksi muillekin. Ja muuten ensimmäinen sallittu ficcini, btw.

Kyllä kiitos kommentteja, ne olisivat mahtavia :3



Iltasatu



Osakan värikkäässä metropolissa väki valmistautui kukin tahoillaan joko nukkumaan tai juhlimaan. Kevätilta oli jo pitkällä, katulamput syttyivät hitaasti valaisemaan kaupungin katuja öisille kulkijoille. Se oli aivan tavallinen ilta viikonloppuna.
Eräässä valkotiilisessä kerrostalossa elo soljui sinäkin iltana tavalliseen tapaansa. Ikkunoista joko loisti tai ei loistanut valoa ulkopuolisten nähtäväksi. Talon pihalla oli hiljainen leikkipuisto, sillä lapset olivat aikoja sitten menneet koteihinsa leikkimään. Teinejäkään ei näkynyt istumassa hiekkalaatikon reunalla vieri vieressä, koska illat olivat vielä kovin viileitä. Yksinäinen auto saattoi huristella ohitse takavalot kiiluen, mutta siinäpä se sitten olikin.

Yhdessä korkean kerrostalon asunnossa, jonka parvekkeelta näkyi hienot näkymät kaupunkiin, asui kaksi miestä. Pariskunnan melko tilavan asunnon omisti punatukkainen Kisaki, kiireinen bisnesmies, mutta jo useamman vuoden ajan siellä oli majaillut myös hänen vaaleatukkainen poikaystävänsä Jui. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa yhteisen tuttunsa Ramen kautta, ja päätyneet lopulta yhteen. Aivan aluksi Jui ei voinut sietää Kisakia ja keksi kaikenlaisia tekosyitä Ramelle, ettei hänen olisi pitänyt tavata tuota tuittupäistä bisnesmiestä. Mutta tässä oli tulos: vaalea nuorukainen asui yhdessä tuon tuittupään kanssa.
Ja sairasti.

Nuori Jui makasi heidän suuressa parivuoteessaan peittoihin kääriytyneenä ja niistäen nenäänsä säännöllisin väliajoin. Välillä ressukka yskähti tai tunsi olonsa kuumaksi tai kylmäksi. Yöpöydällä oleva vanha pöytälamppu valaisi huonetta hieman. Hyvä vain, sillä Jui ei olisikaan halunnut maata kirkkaamman lampun alla. Ikkunasta oli tullut valoa huoneeseen auringonlaskun aikaan, mutta tapahtumasta oli jo aikaa.
Kisaki kuunteli toisen köhimistä olohuoneeseen. Jui vaikutti edelleen voivan todella huonosti, vaikka kyse oli vain tavallisesta kevätflunssasta. Punatukkainen oli välillä hyvinkin huolissaan rakkaansa terveydentilasta. Levy-yhtiön raha-asioiden tarkistaminen katkesi aina, kun mies kuuli yskäisyn tai niiskaisun. Ehkä Kisaki oli vain hössöttäjä, mutta toinen oli hänelle tärkeä.

"Köh! Köhköh!" kuului makuuhuoneesta kuuluvalla äänellä. Heti perään Jui kuului niistävän taas tukkoista nenäänsä ja vaipuvan peittojen alle paremmin lepäämään. Paikoillaan pysynyt punatukka alkoi rapistella papereitaan yrittäen jälleen keskittyä Rikun määräämiin sopimusasioihin. Jos totta puhuttiin, Kisakia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko homma. Ja Rikukin tiesi sen vallan hyvin.
"Kisaki?" Jui huhuili yhtäkkiä.
"Niin?" Kisaki vastasi kuultuaan toisen äänen. Mies laski typerät paperit käsistään, nousi ylös sohvalta ja asteli makuuhuoneen avoimen oven luokse. Hän katsoi kysyvästi sängyssä makaavaa rakastettuaan, joka katsoi takaisin väsyneesti.
"Onko jokin hätänä?" vanhempi mies kysyi antamatta huolen kuulua äänestään.

"Ei", vaalea vastasi. "Ajattelin vain, että jos... haluaisit pitää minulle seuraa. Olet siellä olohuoneessa aivan yksin ja minä taasen täällä. Ihan kuin olisimme karanteenissa."
"Lääkärihän määräsi sinulle paljon lepoa ja käski minua olla suukottamasta sinua tartunnan takia."
"Mutta silti... Sinä olet niin paljon muualla..."
Kisaki arvasi heti, että toisella oli ikävä häntä. Nuorempi joutui olemaan yksin kotona päivästä toiseen vanhemman ollessa töissä ja illalla, raskaan työpäivän päätteeksi, Kisaki yleensä vain kaatui sänkyyn pitkin pituuttaan ja nukahti heti. Ei ihme, että Jui tunsi olonsa eristetyksi.

"Hyvä on", punatukka hymyili. Hän siirtyi istumaan sängyn reunalle ja silitteli vaaleamman hiuksia hellästi. Jui hymyili tyytyväisenä ja sulki silmänsä. Kisakin käsi kosketti toisen otsaa kevyesti.
"Sinulla ei taida olla enää paljoakaan kuumetta", vanhempi mutisi ohimennen. "Olet paranemaan päin."
"Vihdoinkin", toinen mumisi. Jui etsi Kisakin käden omaansa ja piti lujasti kiinni. "Olen ollut täällä yksinäni jo niin kauan..."
Punatukan olisi tehnyt mieli kumartua ja suukottaa rakastettunsa poskea lohduttavasti, mutta lääkärin kielto tuntui purevan mieheen liiankin hyvin. Niinpä mies tyytyi vain silittämään toisen poskea. Se tuntui riittävän Juillekin. Toipilas yllätti hänet kuitenkin samalla hetkellä kysymällä viattomasti:
"Kisaki... Kertoisitko minulle tarinan?"

Toinen katsoi kysyjää hämmästyneenä eikä sanonut hetkeen mitään, katsoi vain nuoremman kauniita ruskeita silmiä.
"Mitä? Eikö mies saa pyytää palvelusta?" Jui kysyi esittäen närkästynyttä.
"Saa, mutta harvoin aikuinen mies pyytää miesystäväänsä kertomaan tarinan. Hourailetkohan sinä vai pitäisikö tuota uskoa todeksi?" Kisaki töksäytti vastaukseksi.
"Älä nyt ota sitä noin vakavissasi."
"Tässä aikuisten maailmassa on monia asioita, joita en ota vakavasti."
"Pidätkö sinä minua kakarana, jos haluan kuulla tarinan?"
Jui oli sen verran virkeänä, että saattoi lukea toisen hämmennyksen rivien välistä. Hän oli tottunut siihen, että ulkoisesti kovaluontoinen Kisaki hämmentyi varsin helposti. Esimerkiksi yhteisen yön viettäminen tuntui olleen vanhemmalle hermostuttavampi kuin Juille.

"En tietenkään. Tämä vain tuli niin yllättäen, enkä minä nyt niinkään tiedä mitään tarinoita..." punatukkainen mutisi hämillään ja raaputti takaraivoaan.
"Osaat sinä kertoa tarinan", nuorempi vastasi kannustavasti. "Käy tähän pitkäksesi ja kerro, kun muistat jonkin tarinan. Saamme sentään olla kaksistaan eikä sinun tarvitse tehdä töitä..."
Kisaki virnisti toiselle. Jui tiesi vallan hyvin, ettei Kisaki pitänyt paperisodista. Levy-yhtiö vain sattui olemaan yksi suosituimmista ja arvostetuimmista, mutta Riku ei tahtonut palkata tuntematonta väkeä hoitamaan kaikkein tärkeimpiä asioita.
Vanhempi mies asettui kyljelleen potilaan viereen, jolloin vaalea käpertyi hänen viereensä. Jui olisi varmasti kehrännyt, jos olisi osannut, mutta tyytyi vain mumisemaan jotain tyytyväisenä. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Ulkoa kantautui auton loittoneva ääni, mutta se haipui yhtä nopeasti pois kuin oli tullutkin. Kisaki luuli nuoremman nukahtaneen viereensä, kun Jui viimein sanoi: "Joko?"

Toinen huokaisi vastaukseksi. Ei näyttävästi ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin toteuttaa toive.
"No, jospa kerron hieman toisenlaisen tarinan. Sellaisen oman sadun", Kisaki kiusoitteli toista vieläkin äskeisestä kakara-puheesta puhumalla hieman lapsellisesti.
"Ilkeää", Jui sanoi tajuttuaan toisen vinoilun. "Millaisen tarinan?"
Punatukkainen otti paremman asennon sängyllä. Hän asettui selälleen vuoteessa ja kaappasi toisen hellästi vierelleen. Vaaleampi katseli sotkeentuneen tukkansa takaa, kuinka Kisaki katsoi huoneen valkoista kattoa. Jui odotti kärsivällisesti ja hieman väsyneenäkin. Flunssa vei voimat kaikesta hellyydenosoituksista huolimatta.

"Olipa kerran suuri ja mahtava valtakunta, jota hallitsi nuori kuningas. Tällä oli kaikkea, mistä moni vain haaveili koko ikänsä: rahaa, mainetta ja kunniaa", Kisaki aloitti tarinansa. "Alamaiset pitivät hänestä, mutta silti kuningas tunsi olonsa yksinäiseksi. Aamuisin ja iltaisin hän vain tuijotteli huoneensa kattoa välttäen vilkaisemastakaan viereistä tyhjää paikkaa."
Vaaleampi kuunteli toista hiljaisena. Ruskeat silmät tarkkailivat Kisakin kasvoja. Näyttikö toinen kumman apealta vai väsymyskö teki tarkkailijalle tepposet?
"Kuninkaan neuvonantaja käski miestä etsimään itselleen puolison, jotta ruhtinas piristyisi", vanhempi jatkoi. "Hallitsija ei ollut kovinkaan innostunut ehdotuksesta, vaikka se olisi ollut hänen itsensä parhaaksi. Hän vain pelkäsi olevansa aina yhtä yksinäinen silloinkin. Ahdistuneena nuorukainen meni tapamaan hyvää haltijaa, hänen parhainta ystäväänsä."
Jui alkoi yskiä kuuluvasti. Hän siirtyi kauemmas vanhemman miehen luota ja yski. Laiha mies köhi keuhkojensa pohjalta, kunnes yskä laantui ja toipilas pystyi taas asettumaan mukavammin kertojan viereen.

"Hyvä haltija asui suuressa metsässä", Kisaki kertoili sormeillen samalla nuoremman vaaleita hiuksia. "Kuningas oli luullut tämän asuvan siellä aivan yksinään, mutta tuona loppukesäisenä päivänä hallitsija sai kokea yllätyksen. Hyvän haltijan seurassa oli nimittäin kaunis nuorukainen, haltijan hyvä ystävä. Kuningas katseli, kuinka aurinko leikitteli tuntemattoman nuorukaisen vaaleissa hiuksissa ja ruskeat silmät katselivat häntä takaisin uteliaana. Tämä oli kuin metsän kukkanen. Siitä hetkestä lähtien ruhtinas oli rakastunut. Oli kuin salama olisi iskenyt hänen sydämeensä. Hyvä haltija oli mielissään, kun hänen ystävänsä tutustuivat toisiinsa, mutta valitettavasti kuningas ei saanut vastakaikua kauniilta nuorukaiselta."
Potilas kääntyi ympäri ja etsi yöpöydältä käsiinsä uuden nenäliinan. Nuorempi mies niisti nenänsä jälleen kerran ja tiputti käytetyn paperiliinan mytättynä pienen pöydän vieressä olevaan roskakoriin.

Kisaki jatkoi taas tarinaansa häiriintymättä ollenkaan siitä, että Jui keskeytti hänet tuon tuosta:
"Ruhtinas yritti kaikkensa, mutta kaunis nuorukainen ei lämmennyt hänelle. Tämä ei suostunut tapaamaan häntä muutoin kuin hyvän haltijan kanssa, mikä oli kuninkaan mielestä harmillista. Mies oli nimittäin päättänyt saada vaaleaverikön omakseen keinolla millä hyvänsä. Hyvä haltijakin yritti parhaansa mukaan auttaa, mutta ruhtinas kieltäytyi käyttämästä kurjaa lemmenjuomaa vedoten tunteiden epäaitouteen. Vähitellen kuningas alkoi vaipua tappiomielialaan ja vetäytyi linnansa suojiin murehtimaan. Metsän nuorukainen huomasi, ettei kuningas enää tullut joka päivä metsään liehittelemään häntä ja sillä hetkellä hän tajusi, mistä olikaan kyse. Totta puhuen vaaleatukkainen mies oli tahtonut vain koetella kuningasta, jotta näkisi, pitivätkö toisen lemmenlupaukset paikkansa."
"Kiero mies", Jui hymähti huvittuneena. "Mitä sitten tapahtui?"

"Eräänä aamuna kuningas heräsi omassa vuoteessaan. Hän katsoi jälleen kattoon, jonka valkoinen maali vastasi tyhjyydellään takaisin. Nuori hallitsija siirsi katseensa katosta viereiselle paikalleen vuoteessa - ja siinä hänen vieressään nukkui hyvän haltijan vaaleatukkainen ystävä syvälle peittoon kääriytyneenä. Kuningas oli vallan yllättynyt näkemästään, että huudahti, jolloin toinen heräsi säpsähtäen. Ruskeat silmät katsoivat kysyvästi ruhtinasta. Se tosiaan oli metsän kaunis nuorukainen, jota hallitsija rakasti yli kaiken. Huolestunut nuorukainen arveli tehneensä väärin ja oli nousemaisillaan ylös vuoteesta, kun kuningas tarttui häntä kädestä ja veti hänet halaukseensa. Kruunupää vannoi rakastavansa toista enemmän kuin mitään muuta ja vain yllättyneensä suuresti nähtyään tämän nukkumassa vieressään."
Jui hymyili. Hän piti onnellisista tarinoista. Kisakin mielestä hänen tarinansa saavutti tässä vaiheessa pakollisen siirappisuutensa, hän itse kun piti hieman traagisemmista tarinoista, missä rakastavaiset eivät saaneet toisiaan lupauksista huolimatta. Tämä sadunomainen tarina olikin tarkoitettu yksinomaan Juille eikä hänelle.

"Menivätkö he naimisiin?" vaalea kysyi koskettaessaan samalla vanhemman miehen kauluspaidan nappeja.
"Kyllä vain. Kuningas vei nuorukaisen viimein vihille. Hyvä haltija sanoi tienneensä koko ajan, että niin kävisi lopulta ja neuvonantaja tyytyi vain hymistelemään tyytyväisenä herransa päätökselle. Ja niin kuningas ja tämän puoliso elivät onnellisina elämänsä loppuun asti halliten vuosi vuoden jälkeen viisaasti suurta valtakuntaansa. Edes pieni vilustuminen ei voinut heille mitään. Sen pituinen se", Kisaki päätti sadun. Aika tönkösti omasta mielestään, mutta toivon mukaan se oli ollut edes ihan hyvä juttu toisen mielestä.
Punatukka odotti kuulevansa tuomion tarinan lyhyydestä, mutta Jui pysyi hiljaa hetken aikaa. Vaaleampi takertui toiseen kiinni ja katseli tämän kanssa makuuhuoneen valkoista kattoa.

"Pitäisiköhän katto maalata?" Kisaki mutisi itsekseen. "Tuo väri on aika ikävä minun mielestäni..."
Mies vilkaisi yöpöydällä olevaa digitaalikelloa. Sen näyttämä punaisensa hehkuva luku oli 22:31. Kello oli jo aika paljon, mutta onneksi huomenna oli sunnuntai, jolloin saisi nukkua pitkään.
"Taidan tietää, keistä sinä kerroit tarinan", Jui sanoi viimein.
"Älä? Kenestä minä mahdoin puhua?" toinen vinoili. "Luulin keksineeni aivan ikioman tarinan."
"Se taisi perustua tositapahtumiin", vaalea vastasi hymyillen. Hän tiesi tasan tarkkaan, keistä sadunomainen tarina oli kehitelty.
"Voisitko hieman selventää? Muistini on vallan huono näin iltaisin.” Punatukka pyysi kääntäen päätään niin, että heidän kasvonsa olivat aivan liki toisiaan. Jui hymyili salaperäisesti.
"Katsotaan sitten aamulla", tämä vastasi haukotellen ja sulki silmänsä. Flunssan aiheuttama väsymys sai viimein kunnon otteen hänestä. "Hyvää yötä..."
Vaaleatukkainen nukahti lähes saman tien.

Hymy tarttui Kisakiin ja tämä katseli nukkuvaa, joka näytti suloiselta sairaanakin. Ilman Juita elämä olisi varmasti ollut todella ankeaa, kuten oli ollut ennen. Silloin, kun hän ei ollut vielä tavannut toista.
Vanhempi kumartui antamaan rakastetulleen hyvänyönsuukon. Hän suuteli toista kevyesti suulle. Viis siitä, että hän itsekin joutuisi nyt flunssan kouriin ja joutuisi olemaan rikollisen paljon poissa töistä, mutta ainakin mies saisi olla yhdessä Juin kanssa. Pikku flunssa ei haittaisi punatukkaa ollenkaan.
Ulkona oli jo aivan pimeää, kun viimeisessäkin asunnossa loistanut valo sammui ja yön takaama hiljaisuus valtasi korkean kerrostalon itselleen. Eräässä asunnossa ei kuulunut yhtään yskähdystä tuona keväisenä yönä.


~ The End ~
また夢で思い出す, ここから君だけ消え去り...

Galileo Galilei - Oh, Oh

Avatar
shy-rebel
Vuoden double
 
Viestit: 529
Liittynyt: Ma Syys 29, 2008 6:25 pm
Paikkakunta: far away from you

Re: Iltasatu (Kisaki/Jui, fluff, oneshot)

ViestiKirjoittaja Cheyenne » La Maalis 21, 2009 3:56 pm

Hoh, yritän nyt vääntää jotain pientä kommenttia, sen verran tykkäsin tästä.

Heti aluksi täytyy myöntää, ettei minulla ole periaatteessa mitään hajua siitä, keitä ficcisi hahmot ovat :D Olen kyllä nähnyt kuvia Kisakista ja lukenut jonkun jutun hänen levy-yhtiöstään tai jotain, mutta siihenpäs tietoni sitten loppuvatkin.

Tää ficci oli tosi kiva ja sulo, toinen on sairaana ja pyytää kertomaan tarinan :) Olet hyvä kirjoittamaan, kerrontasi on sujuvaa, tämän jaksoi hyvin lukea. Ja lisäpisteitä hyvästä kuvailusta! Tykkäsin muuten nimestä, iltasadut on kivoja xD Joo oonko vähän pentu.

"Kisaki... Kertoisitko minulle tarinan?"

Ihana :D ♥ Aikuinen haluaa kuulla tarinan!

Eräässä asunnossa ei kuulunut yhtään yskähdystä tuona keväisenä yönä.

Tykkäsin tästä lopusta. En tiedä mitä ihmeellistä tuossa nyt oli, mutta tykkäsin.


Joo-o, että sellainen kommentti XD Kiitos ficistä ♥
"Be true to yourself, it's all you got."
- Janis Joplin

avatar by xanjellykax @ photobucket

Avatar
Cheyenne
Teknikko
 
Viestit: 182
Liittynyt: Ma Maalis 02, 2009 6:42 pm
Paikkakunta: Roskakori

Re: Iltasatu (Kisaki/Jui, fluff, oneshot)

ViestiKirjoittaja shy-rebel » Ti Maalis 24, 2009 8:14 pm

Cheyenne:

Tsau!

Heti alkuun on sanottava btw-lause, että sun kommenttis on varmaan tähän mennes nopeimmin mulle tullut kommentti 8D Pakko vaa kertoo tälläinkin x)

Joo, asiaan:

Aww, ei se mitään, vaikket tiennytkää periaatteessa keistä ficci on : ) Pääasia, että kuitenkin luit siitä huolimatta, se riittää mulle ^^ Tiesithän Kisakin 8D Jui ja Rame taasen ovat Vidollin jäseniä ja Riku Phantasmagoriasta. Lafista löytyy hyvät esittelyt kaikista bändeistä, joten en selittele itse sen enempää.

Keksin tämän tarinan tosiaan ihan ykskaks. Koneen ääressä tää muotoutui vasta kunnolla mun mielessä, mut oon ite kans tyytyväinen tähän. Tällaisen fluff-tarinan halusinkin kirjoittaa xD
Ja mun mielestä olis iha okei, jos aikuinen haluaisi kuulla toiselta tarinan, millaisen vaan sitten, sadun tai dekkarin tms. :'D
Mukavaa, kun se loppukin oli tykätty. Itse en ollut siihen kauhean tyytyväinen... Enkä ehkä viel nytkään, mutta hyvä kuitenkin että joku muu pitää siitä <3

Hee, kiitos kehuista :) En osaa oikein muuta sanoa... taaskaan. Sori tää on mulla ainainen ongelma, etten osaa sanoa muuta kehuille >D Mutta arvostan ennen kaikkea kaikkia kehuja!
Ja ei, et ole pentu : D

Mutta, tässähän tämä lyhykäinen vastaukseni.
Suurkiitos kommentista! ♥
また夢で思い出す, ここから君だけ消え去り...

Galileo Galilei - Oh, Oh

Avatar
shy-rebel
Vuoden double
 
Viestit: 529
Liittynyt: Ma Syys 29, 2008 6:25 pm
Paikkakunta: far away from you

Re: Iltasatu (Kisaki/Jui, fluff, oneshot)

ViestiKirjoittaja Pinja-Chan » Ma Syys 30, 2013 9:11 pm

Heipsan~ ! ♪ ヽ(・ω・〃)

Etsiskelin tässä mukavaa lukemista raskaasta koeviikosta laskeutumiseen. (Ja myös ficciä, johon voisin väsätä kommentin, jotta pystyisin pitämään uudenvuoden lupaukseni kasassa) Tämä sopi näihin tarpeisiin paremmin kuin hyvin, koska fluff sopii tähän olotilaan paremmin kuin hyvin. Lisäksi, jos oikein muistan, mulle vähän aika sitten suositeltiin tätä ficciä iltalukemiseksi. Kyselin nimittäin lukemisen perään, koska oon aina vähän huono etsimään itselleni ja sain linkin tähän. Nyt on siis korkea aika tulla tekstin pariin uudelleen, tällä kertaa myös kommentin kera. ^^

Tosiaan, fluffin lisäksi paljon mielenkiintoa herätti tämä nimi. Se kuulosti jotenkin niin, suloiselta. Halusin tietää, mitä tämä teksti pitäisi sisällään, joten minun ei tarvinnut pitkään miettiä, klikkaanko tämän auki. Pian huomasinkin lukevani alkutietoja vähintäänkin yhtä innostuneesti, mitä olin tämän löytäessäni. Oli muuten tosi piristävää lukea ficciä näistä henkilöistä. En olekaan vähään aikaan lukenut ficciä, jossa seikkailee Jui ja Kisaki, enkä muista lukeneeni kovin montaa, jos yhtään, ficciä tällä parituksella. Pakko kyllä sanoa, että tykkäsin tästä kovasti.

Mä oon varmaan monesti kehunut sun kirjoitustyyliäsi, mutta en voi/halua olla mainitsematta sitä faktaa, että tätä oli tosi mielekästä lukea. Tää oli sellaista eteenpäinsoljuvaa ja vei mukanaan. Tarina itsessään oli todella suloinen ja awww:ituksilta ei voinut välttyä, mutta sehän on fluff -ficissä vain hyvä, eikös? Mä myös tavallaan hämmennyin siitä, et miten toi lämmin fiilis välitty tosi hyvin tänne. Mun huone on atam tosi jäätävä ja oon melkein koko ajan jäässä, mut nyt tuli sellainen ihana lämmin fiilis. Vähän samanlainen kun olisin just juonut kupin teetä tms. Kiitos siis myös tästä konkreettisesta hyödystä, jos näin voi sanoa! : D
Kerronnasta mun piti sanoa, et mä tykkäsin tosi paljon tosta, kun kuvasit Juita sanoilla "ressukka" ja Kisakin rakkaana. (Tällä siis tarkoitan esim. tota "Punatukkainen oli välillä hyvinkin huolissaan rakkaansa terveydentilasta")

Hahmot oli kans kivoja! Kisaki oli tollainen ihana "saatan näyttää kovaa ulkokuorta, mut oon oikeesti tosi sympaattinen ja välitän minulle läheisistä ihmisistä" tyyppi.
Jui taas oli tollainen vähän lapsenmielinen ja toki sympaattinen. Voin kyllä samaistua tohon oloon, kun makaa yksin vuoteessa, vaikka mulla se ei ihan samanlaista olekaan! :'3

Mun aivot lyö nyt taas niin tyhjää, että voisin laittaa tähän pari kohtaa, joista tykkäsin erityisesti.
shy-rebel kirjoitti:Ehkä Kisaki oli vain hössöttäjä, mutta toinen oli hänelle tärkeä.

Tää kohta oli jotenkin tosi ihana ja kuvasi hyvin sitä, kuinka Kisaki oikeasti välittää vaikkei ehdikkään kaikkea (haluamaansa) aikaa viettää Juin kanssa, töiden takia.

shy-rebel kirjoitti:"Kisaki... Kertoisitko minulle tarinan?"

Oi, voin vain kuvitella kummankin ilmeen tässä tilanteessa. Jui on kyllä niin ihana! ♥

Toi loppu itsessään oli myös todella mukava. Loppu on yleensä mulle tosi tärkeä ficcejä lukiessa, sillä se antaa usein on avaimena siihen, et millainen fiilis mulla on tekstin luettua. Mä en osaa oikein selittää tätä fiilistä, mikä päästä puskisi. : D Mut tavallaan tuli sellainen et olo alkaa tästä parantumaan. (Tai siis kun alussa Jui tyyliin yski keuhkot pihalle, mutta ainakin yön ajaksi yskiminen ja sairas olo helpottuu)

Olisikohan siinä ainakin suurin piirtein kaikki? Uskoisin ainakin näin. Kiitos paljon tästä(kin) lukukokemuksesta! ♥
Life is tough but try to be postive always i will do my best So you will do your best.

☆ LM.C 13.5.2012
☆ An Cafe 6.11.2012
☆ Plunklock 9.5.2013

    1 tykkää.
Avatar
Pinja-Chan
Vuoden Maya
 
Viestit: 265
Liittynyt: Ti Tammi 26, 2010 4:37 pm
Paikkakunta: Tampere


Paluu Sallittu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron