What a wonderful world [the GazettE, Aoi/Reita, Ruki/Uruha]

[Apricot]

Author: CinemaBunny, Apricot.
Beta: Apricot aloittelee betausuraansa. (8
Fandom: the Gazette
Pairing: Aoi/Reita, Ruki/Uruha. Ja surullisesti, Kai/eikukaan. D:
Genre: fluff, humor
Disclaimer: Ainoastaan juoni ja tarina ovat omamme, herrat omistavat itse itsensä, sillä emme ole saaneet heitä vielä omiksemme. (8<
Summary: "Kokonainen risteilyalus Gazetto-poikiemme käytössä."

A/N: Tämä fikki sai alkunsa koulussa kirjoitettavassa aineessa, jossa piti ottaa satunnainen aloitus ja kirjoittaa siitä. Tämä vain hieman venähti, ja on ensimmäinen fikkimme. Aluksi piti olla vain CinemaBunnyn, mutta teimme päätöksen tehdä tämä yhdessä. (8 Prologi on lyhyt, anteeksi. D: Jännittää laittaa tämä teidän luettavaksenne. D:


Prologi


"Omena putosi puusta Jaakopin päähän, Jaakop keksi jotain. Se 'jotain' oli painovoima", Aoi luki historian kirjastaan, joka oli unohtunut hänen reppuunsa.
"Mä mitään tällästä jaksa!" poika tuhahti paiskatessaan kirjaa seinään. Siitä koitui kovaääninen rysähdys, joka säikäytti vessassa meikkaavan Uruhan.
"Aoi! Älä ryskää!" Uruha huusi säikähtäneenä vessasta. "Melkein puhkaisin silmäni rajauskynälläni!" hän jatkoi.
"Sori", Aoi mutisi avatessaan vessan oven. Mustahiuksinen kitaristi aloitti hiustensa muovaamisen kokovartalopeilin edessä. "Näytät ihan ankalta", hän jatkoi naurahtaen ja samalla vilkaisten Uruhaa.
"KVAAK!" Uruha rääkäisi heti perään, ja molemmat pojat rupesivat nauramaan. He nauroivat kyyneleet silmissä, kunnes yhtäkkiä Uruha huomautti: "Aoi, rajauksesi valuvat pitkin poskia", ja jatkoi nauramistaan.
"Voi ei, ei taas! Olen korjannut ne jo ainakin kolme kertaa tänään!" Aoi parkaisi. Uruha jäi vaan tuijottamaan Aoita, aivan kuin Uruhan pienten aivojen toiminta olisi pysähtynyt kokonaan.
"... Mikä sinulle nyt tuli?" Aoi kysyi heilutellessaan kättään Uruhan silmien edessä, tuloksetta.
"En minä ainakaan jaksaisi tehdä rajauksia kolmea kertaa. Jos yksikin kerta on vaikeaa olla tökkäämättä itseään silmään", Uruha sai soperrettua. Aoi naurahti, ja oli tukehtua vastaan lentävään pölyhiukkasparveen.
"Koskakohan täälläkin on viimeksi siivottu..." Aoi sihahti ja siirtyi valitsemaan vaatteita. Aoi asui suurehkossa asunnossa kämppiksensä Uruhan kanssa eräässä Tokion pilvenpiirtäjän kattokerroksessa, jonka siivoaminen oli kiertueen jäljiltä jäänyt kokonaan tekemättä. Vaikka yleensäkin Aoi joutui siivoamaan, sillä Uruhan siisteys ei ollut parhaasta päästä.

Vaatteiden valinnasta ei ollut taaskaan tulla mitään, sillä hän ei löytänyt sen sumuisen tiistaipäivän meikkien kanssa mitään sopivaa.
"Aina tämä sama ongelma", Aoi murahti puoliääneen.
Lopulta hän onnistui löytämään toimivan asukokonaisuuden vapaapäivälle ja oli jo saanut harmaat collegehousut vedettyä jalkaan, kunnes yhtäkkiä...

Kuului koputus.

"Sisään!" Aoi huudahti yrittäessään etsiä paitaansa, jonka oli heittänyt komeassa kaaressa jonnekin siihen jättimäiseen vaatetäytteiseen huoneeseen säikähtäessään äkkinäistä koputusta.

Ovi avautui, ja sisään astui rättinaamainen Reita ja naurusta katkeamasillaan oleva vaaleahiuksinen vokalistimme, Ruki. He ilmeisesti olivat kuulleet Aoin ja Uruhan keskustelun. Kuinkakohan kauan he olivat ehtineet seistä oven takana?

Reitan astellessa Aoin huoneeseen, josta oli suora näköyhteys Aoin vaatehuoneelle jossa Aoi kurotteli puolialastomana etsimässä uutta paitaa luovutettuaan edellisen etsinnässä, oli Ruki jo ehtinyt juosta keittiöön tonkimaan kaappeja herkkujen toivossa.

Uruha astui ulos vessasta pelkkine boksereineen ja rääkäisi nähdessään Rukin tutkimassa keittiönsä kaappeja. Ruki käänsi katseensa ylävartalo paljaana seisovaan hunajahiuksiseen kitaristiin mussuttaen samalla jotain, mistä Uruha ei ottanut selvää mitä se oli. Hunajamelonia?

Olihan toki Uruha tottunut siihen, että bändin jäsenet ravasivat heidän luonaan. Reitalla ja Rukilla oli omistuksessaan hieno huoneistokin, mutta aina he vain tulivat Aoin ja Uruhan luo. Miksi? Kysymykseen vastauksen tietävät eivät koskaan olleet kertoneet, miksi tulivat jatkuvasti Uruhan mahtavaan kattokämppään. Tietystihän se oli upea. Ja osasyynä saattoi myös olla, että Aoi oli Uruhan ohella ehkä yksi huonoimmista ihmisistä liikkeelle lähdössä.

Tällä kertaa Reitalla ja Rukilla oli hyväkin syy tulla häiriköimään, sillä Kai oli vapaaviikon kunniaksi varannut Gazetelle yksityisristeilyn Hiroshimasta Shanghaihin.

Mitäköhän sielläkin ehtisi tapahtumaan. Kokonainen risteilyalus Gazetto-poikiemme käytössä.

---
A/N2: Kommentteja toivotaan! Risuja, ruusuja, rakentavaa, mikä vaan käy! Kannattaa myöskin ilmaista mielipiteensä, kannattaako tätä jatkaa. Suunnitelma on jo olemassa. <3
(edit virheitä, kaksi kertaa liian nopean lähetyksen takia. XD)

[neo-giri]

Aprikoosipaprika!!! apricotin uus lempinimi>8D & ... leffapupu!! Ensimmäinen ficcinne lafissa(?), miltä nyt tuntuu? *tunkee mikin nokkanne eteen*
No pelleilyt sikseen ja jotain 'järkevääkin' voisin tähän kirjoittaa.

Vaikka oli aika lyhykäinen niin vaikutti ihan mukavalta. Ja kirjotusvirheetkin olette saaneet minun mielestäni aika hyvin tuolta kitkettyä pois.
Kun katsoin tuota otsikkoa niin tuli sellainen "yesh!"-fiilis. Nää paritukset nimittäin<3 Hiukan vähemmän on näillä parituksilla tullut luettua gaze-ficcejä kun niitä ei yksinkertaisesti ole niin paljoa kuin esim reitukia tai aoi/urua. Mut yhyy, tässäkin Kai jää yksin:'< Ei voi mitään, toivottavasti se löytää itselleen naisen/miehen sitten ficin jälkeen.

Hiukan tässä kyllä ihmetytti jo näin alussa toi Aoi. Kun se oli se joka valitti niistä meikkien leviämisestä ja... no ei se jotenkin sovi sille.
Mutta Uruha oli ihana kun se päästi sen kvaakin x3 Ja jo noi ensimmäiset lauseet sai hiukan repeemään.
Omnom... Mä tiedän miks Reita ja Ruki käy aina Uruhalla ja Aoilla! Tai no mulla on epäilykseni. Ja melko vahvat sellaiset onkin. ja kuitenkin päin pusikkoa<3
Aoi ja Uruha ilman paitaa yey<3 Olis näkemisen arvoista.

Koska lyhyt osa niin myös lyhyt kommentti. Tuun sitten kommentoimaan joskus toistekin;) Jatkoa odotellessa~

[Yoshi]

Gazette, pelkästään gazette, laivalla? Koko laiva niiden käytössä? Mielenkiintoista. :'D

Repesin heti ensimmäisen puheenvuoron luettuani, hyvä aloitus. Kirjotan tätä nyt hieman kiireellä, kun sisko valittaa, että tahtoo nukkumaan, mutta mähän lupasin Apricotille et kommaan tätä. Kuvailua vois olla silleen pikkuriikkisen enemmän, mutta kyllä sitä mielestäni oli tässäkin jo ihan tarpeeksi. Mut kuitenki pikkuriikkisen enemmän. (Joo, mua on välillä hankala ymmärtää.) Gazetten poikien persoonat ja luonteet olivat osuneet kohdalleen, tai ainakin musta tuntuu siltä. Virheitä... ööö. En tainnut kauheasti katsella niitä, luin vaan läpi otettuani ensin betausvaihteen pois päältä. x'D Yhteisficeistä tulee yleensä aika.. mielenkiintoisia, odotan innolla jatkoa.

Sitten loppuun pari lainausta tuolta noin.

"Omena putosi puusta Jaakopin päähän, Jaakop keksi jotain. Se 'jotain' oli painovoima", Aoi luki historian kirjastaan, joka oli unohtunut hänen reppuunsa.
"Mä mitään tällästä jaksa!" poika tuhahti paiskatessaan kirjaa seinään. Siitä koitui kovaääninen rysähdys, joka säikäytti vessassa meikkaavan Uruhan.
"Aoi! Älä ryskää!" Uruha huusi säikähtäneenä vessasta. "Melkein puhkaisin silmäni rajauskynälläni!" hän jatkoi.
"Sori", Aoi mutisi avatessaan vessan oven. Mustahiuksinen kitaristi aloitti hiustensa muovaamisen kokovartalopeilin edessä. "Näytät ihan ankalta", hän jatkoi naurahtaen ja samalla vilkaisten Uruhaa.
"KVAAK!" Uruha rääkäisi heti perään, ja molemmat pojat rupesivat nauramaan. He nauroivat kyyneleet silmissä, kunnes yhtäkkiä Uruha huomautti "Aoi, rajauksesi valuvat pitkin poskia", ja jatkoi nauramistaan.
"Voi ei, ei taas! Olen korjannut ne jo ainakin kolme kertaa tänään!" Aoi parkaisi. Uruha jäi vaan tuijottamaan Aoita, aivan kuin Uruhan pienten aivojen toiminta olisi pysähtynyt kokonaan.

Eli siis tuo alku. Vallan mahtava ja saa mielestäni lukijat jatkamaan eteenpäin. Ei ala mitenkään tylsästi, vaan alkaa hauskasti ja mielenkiintoisesti.

Tällä kertaa Reitalla ja Rukilla oli hyväkin syy tulla häiriköimään, sillä Kai oli vapaaviikon kunniaksi varannut Gazetelle yksityisristeilyn Hiroshimasta Shanghaihin.

Mitäköhän sielläkin ehtisi tapahtumaan. Kokonainen risteilyalus Gazetto-poikiemme käytössä.

Koska olin laiska enkä jaksanut lukea alkutietoja (mitään sellasia kuulu lukea, turhaa spoilausta. xD ) niin koin pienen "Wtf!? ÖwÖ Woot? ÖwÖ Hoh." -elämyksen, eli sekosin. Oikeasti. Vallan mainio idea. Odotan kauhuissani ja innoissani mitä siellä oikein tapahtuu, mutta nyt täytyy mennä tekemään vielä läksyt ja sitten nukkumaan.

Ja mä kommentoin sitten siihen ekaankin osaan kyllä. Luultavasti vähän paremminkin. Ottakaa tiikerikakkua, leivoin ite *ojentaa ja syö samalla itsekkin*

[Apricot]

Ooh, kiitos molemmat Yoshi ja Piyoko_ noinkin kattavista kommenteista! ^w^ Arvostan suuresti sitä faktaa, että tulitte ylipäänsä kommentoimaan noinkin lyhyttä prologia noinkin pitkillä kommenteilla, kaverit varmaan kyllä saavat hermoromahduksen takiani, sillä hehkutan koulussa kokoajan. XD
tästä vastakommentista on ilmeisesti tulossa todella quotetäytteinen..

ensinnäkin, ensimmäinen kommentoija ensiksi. (siis anteeks? o--O)
Piyoko_:

Aprikoosipaprika!!! apricotin uus lempinimi>8D & ... leffapupu!! Ensimmäinen ficcinne lafissa(?), miltä nyt tuntuu? *tunkee mikin nokkanne eteen*

Aprikoosipaprika, awws. :3 Ihana lempinimi, leffapupu (XD), näin btw. Ensimmäinen fikkimme lafissa, kyllä, ellet ole sattumoisin nähnyt muita fikkejä meinasin kirjoittaa dikkejä meidän nimillämme varustettuina. Aika epätodennäköistä kuitenkin. XD

Nää paritukset nimittäin<3 Hiukan vähemmän on näillä parituksilla tullut luettua gaze-ficcejä kun niitä ei yksinkertaisesti ole niin paljoa kuin esim reitukia tai aoi/urua. Mut yhyy, tässäkin Kai jää yksin:'<

Itsekkin pidän näistä parituksista. :3 Paritukset ovat luultavasti pääsyy, miksi tulin itse tähän projektiin mukaan kirjoittamaan koko fikkiä ollenkaan. Uruha/Rukista on muutamia humoristisia kohtauksia tulossa! Katotaan vielä tota Kain tilannetta myöhemmin.. (8< Ehkä keksimme jotain kivaa sille, ehkä emme. Tuskin se kuitenkaan iiihan yksin jää. onhan sillä ainakin seuraavassa luvussa esittäytyvä .. oho, lopetan paljastamisen tähän..

Hiukan tässä kyllä ihmetytti jo näin alussa toi Aoi.

Tiedän, Aoi on aika ooc varmaankin koko fikin ajan. .. tai sitten ei. En ole itsekkään nähnyt vielä raakaversioita (monta osaa eteempäin) luvuista. XD *pöllii kaverinsa kännykän, lunttaa eteempäin* ooh! njehnjeh, tästä tulee mielenkiintoisia reaktioita.. >:)

Aoi ja Uruha ilman paitaa yey<3 Olis näkemisen arvoista.

Aivan, aivan oikeassa olet kanaseni. <3 Piyokohan on kana? Toivokaamme näin.. Vielä Uru-chan boksereillaan rääkäisemässä "KVAAK" ois aika mahtava kokemus. XDD

Now for the mahtava-Yoshin kommenttiin! oon muuten kade tosta sun avastas, se on upee. D:

Repesin heti ensimmäisen puheenvuoron luettuani, hyvä aloitus. -- Kuvailua vois olla silleen pikkuriikkisen enemmän, mutta kyllä sitä mielestäni oli tässäkin jo ihan tarpeeksi. Mut kuitenki pikkuriikkisen enemmän.

Oi anteeksi, tarttetko jesaria? Huvittavaa, kun tuo aloitus on tosiaan ihan satunnaisella vedetty kirjaimellisesti hatusta. XDD
Ja, ymmärsin oikein hyvin pointtisi tuossa kuvailu-kohdassa. :3 En tosiaan vielä ole mikään kovinkaan hyvä kirjoittamaan kuvailuja. kyllä mä vielä opin!

Huvittavaa, toinen sanoo Aoin olevan hieman ooc, toisen mielestä sopii normaalin luonteeseen. X3 Luultavasti luonne tulee kulkemaan jossain tuossa kultaisella keskitiellä, sillä se on tapa, jolla CB on kuvaillut ne tuohon fikin 'runkoonsa' johon minä sitten lisäsin ne 'lehdet' (=yksityiskohdat, muutamia tapahtumia, kuvailua..) Mahtava tapa kuvata kirjoitustyönjakoa, ne~?

"Wtf!? ÖwÖ Woot? ÖwÖ Hoh." -elämyksen, eli sekosin. Oikeasti. Vallan mainio idea. Odotan kauhuissani ja innoissani mitä siellä oikein tapahtuu --

Jes! Toivoittu reaktio saavutettu. :3 Ja kannattaa odottaa kauhuissaan innoissaan mitä tulee tapahtumaan. (8<

Mistä arvasitkin, että tiikerikakku on lempikakkuni? :33 Tuun ja pöllin sen kakun ja syön sen ja ja.. Kiitti. :3 Ja ihan teidän iloksi tiikerikakun innoittamana koitan saada vielä yhden osan tulemaan, ennenkuin menen Thaimaahan!

[Apricot]

A/N Tässä se on, ykkösluku viimeinkin! Megakiitokset betoilleni (tarvitsen kolme. :--D mutten käyttänyt kaikkia, omg. D:) Tästä tuli kohtalaisen lyhyt, mutta prologia (onneksi!) pidempi. Jaarittelut sikseen, lukemaan! >

----

1. luku

Oli kiireinen aamu, sillä risteilylle lähtöön oli aikaa vain muutama tunti. Aurinko kyllä paistoi kirkkaalta taivaalta kauniisti, mutta se ei paljoa auttanut poistamaan vaaleahiuksisen vokalistimme stressiä viime hetken pakkaamisesta.
"Ruki?" Reita vinkaisi haukotuksensa lomasta venyttäen viimeistä vokaalia. "Olisi aika lähteä, herra perfektionisti, jolla jokaisen vaatteen täytyy olla viimeisen päälle viikattuna matkalaukussakin", hän jatkoi.
"Pää kiinni", Ruki tuhahti ja jatkoi laukkujensa pakkaamista. Todellisuudessa hän etsi erästä tunnearvon kannalta tärkeää asiaa, josta Reita ei tiennyt mitään. Vielä. Hän siis etsi pientä Piyoko-nimistä kirkkaankeltaista kana-ankkaa, jonka oli joskus yhtyeen alkuaikoina saanut Uruhalta, joka oli vielä tänäkin päivänä täysin ankkahullu henkilö.
"Perkele, missä Piyokoni on?!" ärähti Ruki aivan yhtäkkiä, säikäyttäen samalla Reitan, joka oli unisena vaan nojaillut ovenkarmiin.
"Mitä, mikä Piyoko?" Reita sanoi yhtäkkiä kiinnostuneena Rukin äkillisestä reaktiosta, sillä juuri nyt Ruki tuijotti valkoista, tahratonta seinää, muistuttaen naamastaan lähinnä poliisiauton punaista sireeniä.
"Piyoko... Lahja... Uruhalta...", olivat ainoat sanat, joista Reita sai selvää Rukin sönkötyksen jäljiltä.
Jostain syystä Reita repesi yhtäkkiä hirveään naurukohtaukseen. Syystä Ruki ei saanut selvää, eikä myöskään välittänyt, sillä kuuli ovikellon soivan.

Ovikello soi kerran. Uudestaan. Vielä kerran, tällä kertaa vaativasti.

Yhtäkkiä Ruki heräsi transsin omaisesta tilastaan. Tajusi, että ovella on joku. Ja se joku luultavammin olisi Aoi ja... Uruha. Rukin sisällä jokin läikähti hänen ajatellessaan viimeisenä mainittua nimeä. Siispä vokalistimme juoksi pää kolmantena jalkana avaamaan ovea. Reita jäi taka-alalle naureskelemaan itsekseen.

"Postipalvelusta päivää, soitin ovikelloa, sillä tämä ei mahtunut postilaatikostanne", sanoi oven takana seissyt postimies pitäen kädessään suurehkoa pahvilaatikkoa.
"Ai. Kenelle se on?" Ruki sanoi, pettymys helposti kuultaen hänen äänestään.
"Jollekin nimeltä Matsumoto Takanori...", postimies mumisi samalla etsiessään nimeä paketista.
"Se olen minä", Ruki vastasi ojentaen samalla käsiään pakettia kohti. Jospa vaikka paketti sisältäsi jotain Uruhalta? Toivossa oli hyvä elää.
"Tarvitsen teiltä vielä kuittauksen tähän", postimies sanoi työntäessään jonkin sortin lehtiötä Rukia kohti. "Vain varmistuksen vuoksi", hän jatkoi vinkaten leikkisästi silmää. Ruki järkyttyi, ja huomasi Reitan. Jossain vaiheessa Reita oli ehtinyt oven suulle roikuskelemaan ja kuuntelemaan postimiehen ja Rukin keskustelua.
Vain hieman postimiehen lähdön jälkeen Reita ja Ruki istuivat sinertävällä verhotun keittiönsä pienen pyöreän pöydän ympärillä. Ruki piti edelleen pakettia vaan käsissään, eikä viitsinyt avata sitä Reitan nähden. Ruki halusi itse tietää ensimmäisenä, mitä laatikko sisälsi.
"Aiotko avata sen nyt, vai jatkaa millintarkkaa pakkaamistasi?" Reita kysyi, yrittäen kuulostaa vilpittömältä.
"Avaan sen, kunhan ensin itse raahaat perseesi jonnekin muualle", Ruki sanoi ärsyyntyneellä äänensävyllä. "Ja ennen kuin ehdit kysyä, kyllä, sinun lähellä olosi häiritsee tällä hetkellä erityisen paljon", hän jatkoi lauseensa loppuun, jolloin toinen naurahti.
"Tällä hetkelläkö vain? Luulin, että olen mielestäsi kuin turha seinävaate", Reita sanoi mairea hymy huomattavissa hänen äänestään. Hän oli oikein sarkastisella päällä tänään, joten Ruki ei ihmetellyt sarkastista toteamusta.
"Olet vain liian pitkä", Ruki tuhahti vastaukseksi ja alkoi repiä paketin lukuisia teippejä irti. Lukuiset kymmenet teipit olivat selvä merkki jonkun bändiläisen tai epätoivoisen fanin paketoimasta luultavasti jostain turhasta härpäkkeestä, jota Ruki tuskin tulisi tarvitsemaan.

Kun vihdoin muutaman kymmenen minuutin jälkeen monen kirosanan ja raivokohtauksen jälkeen paketti oli auki, yllätys oli pahinta luokkaa.

"O-onhan tämä tullut väärään osoitteeseen?" Ruki sanoi epäröiden katsoessaan paketista ulos tullutta pientä pinkkiä miniläppäriä, jonka kansi oli koristeltu sydämin. Reita - jo tuttuun tulleeseen tapaan - räjähti nauramaan niin, että koko asunto raikui. Ruki jatkoi Reitan naurusta huolimatta paketin tonkimista, josko siinä olisi jotain lappusta, osoitetta, jotain, joka yhdistäisi paketin lähettäjään. Hän sattuikin löytämään pienen punaisen lapun, jossa luki suttuisella käsialalla: "Käynnistä tietokone."
"Ei sitten yhtään järkevämpää ohjetta keksinyt", Ruki vinkaisi. Ajatus koskemisestakaan tuohon pinkkiin hirvitykseen kammotti häntä. Reita kuitenkin vielä hihitteli taustalla jotain epäselviä sanoja, joista Ruki ei ikäväkseen saanut selvää.

Rukia kiinnosti, mitä tuo kammottava pinkki tietokone sisälsi. Kaiken tämän sekamelskan aikana Ruki-parka oli kokonaan unohtanut risteilyn ja saikin pian äkäisen tekstiviestin bändin rumpalilta. Nyt kun Ruki alkoi kovalla kiireellä pakkaamaan, hän vain heitteli tavarat matkalaukkuunsa saaden Reitan vain tuijottamaan Rukia suu ammollaan. Äsken niin tarkka, nyt niin välinpitämätön.

***

Pihaan kaarsi valkomustaraidallinen limusiini, jonka renkaiden vanteet olivat vaaleanpunaiset ja kiillotettu peilipinnaksi.

Reita käveli Rukin ikkunalle ja kurkkasi ulos, sitten sanoen: "Ruki? Limusiini tuli jo, oletko valmis?"
Ruki napsautti valkoisen leopardikuviollisen matkalaukkunsa kiinni nyökäten nopeasti ja lähti sitten eteiseen. Ruki oli juuri avaamassa ovea, kun siitä kuului kovaääninen koputus, joka sai pienikokoisen miehen hyppäämään melkein kattoon. Reita purskahti nauruun nähdessään toisen reaktion ja pisti hihitellen kenkiään jalkaansa. Ruki avasi oven ja sieltä hyppäsi erittäin innostunut Uruha hänen kimppuunsa nostaen vokalistin kevyesti ilmaan.
"Ruki-chan! Vauhtia, mennään mennään mennään!" Uruha kiljui venyttäen nimen viimeistä verbiä fanityttömäisesti ja raahasi toisen ulos asunnosta. Rukin sekava 'apuamitänyttapahtuuäääk'-ilme oli todella näkemisen arvoinen ja sai taas kerran nenärätin omaavan miehen nauramaan.
"Herra Nenärätillä mahtaa olla hauskaa, kun olet nauranut koko aamun ajan lähes taukoamatta", Ruki sanoi samalla pyöräyttäen silmiään ja jatkoi, "Eikö sinun pitäisi olla hoputtamassa minua tuolle alhaalla olevalle limusiinille?"
"Aivan, mulla on edelleen kamala kiire sinne, ala tulla Herra Pätkä!" Reita iski takaisin ja lähti limusiinin takapenkille, jossa Aoi odotti. Uruhankin olisi pitänyt olla siellä, mutta ehei, hänellä oli ollut kova kiire "Rakkaan Rukinsa luo".

Pian limusiinilla tulleet pääsivät terminaalin suurille lasisille oville, jossa Kai heitä jo odotti jalallaan maata naputtaen.
"Kylläpä teillä kesti!" Kai marisi juuri saapuneille.
"... Ja ensimmäiset sanat, mitä sanot meille viikon tekstiviestimaratonin jälkeen, ovat sättiviä", Aoi tuhahti paheksuen.
"No hupsis", Kai sanoi muka-pahoillaan.
"Ennen kuin tämäkin riita jatkuu pidemmälle, niin ehdottaisin laivaan siirtymistä", Ruki sanoi vilkaisten tummahiuksisia merkitsevästi.
"Okei", sanoivat molemmat yhtaikaa.
"Karkkipussivelka!" Aoi rääkäisi ja tökkäisi Kaita.
"Epäreilua!" Kai aloitti marinansa taas.
"Itse olit niin hidas", Aoi sanoi omahyväisesti. Kai oli jo avaamassa suutaan sanoakseen jotain, kunnes Ruki rykäisi. Kinastelevat hiljenivät ja lähtivät kävelemään kohti risteilyalustaan. Laivaan kuitenkin oli pitkähkö matka, sillä terminaali oli iso. Muutama pikkukina ehdittiin matkalla käydä Aoin ja Rukin välillä muiden jutellessa normaalisti keskenään.

Reitalla oli hyvä tunne tästä risteilystä, sillä hän uskoi siitä tulevan ikimuistoinen.

[Crystal]

Löysin tämän äsken sattumalta ja ajattelin lukea ja samalla kommentoida, kun minulla on tässä aikaa... 8) (Ooh, te kirjoittajat olette hyvinkääläisiä! Se oli yksi pieni syy, miksi halusin lukea tämän. :D)

Onnistuitte hämäämään minut otsikon avulla, koska ajattelin tämän juonen olevan erilainen, ennen kuin luin tämän kokonaan. En ole varma itsekään, mitä ajattelin aluksi tämän juoneksi... Eikun ai niin, ajattelin kahden ensimmäisen rivin perusteella tämän olevan kouluficci, koska Aoi luki kirjaa, joka kertoi painovoimasta (fysiikankirja tuli mieleen), mutta risteily oli minulle yllätys. Kai on aika hyvin onnistunut varaamaan laivan pelkästään neljälle the Gazetten jäsenelle (maksoi takuulla aika paljon xD). Mielenkiintoinen mielikuva pälkähti juuri mieleen: Viking Linen kokoinen risteilyalus poikien käytössä, hmm, mitäköhän siitä tosiaan tulisi...? :'D Toivoisin yllättäviä juonenkäänteitä heidän ollessaan laivalla. En ole koskaan ennen lukenut ficciä, missä miljöönä olisi risteilyalus.
Paritukset on mielestäni hyviä, koska tosin melkein luin ensin, että parituksina olisivat Ruki/Reita ja Uruha/Aoi, silloin olisi varmaan mielenkiintoni laantunut. :)

Lukiessani kiinnitin huomiota kieliasuun ja huomasin sieltä muutaman virheen, jotka voisin laittaa tähän (virheet olen alleviivannut lainauksissa):

Aoi naurahti, ja oli tukehtua vastaan lentävään pölyhiukkasparveen.

Pilkkua ei pidä laittaa tähän, koska tässä virkkeessä päälauseissa on yhteinen toistamaton lauseenjäsen (tässä tapauksessa Aoi) ja näitä päälauseita yhdistää konjuktio (tässä konjuktiona on "ja"). Tällaisia virheitä huomasin muistaakseni pari tämän ficin aikana.

"Sisään!" Aoi huudahti yrittäessään etsiä paitaansa, jonka oli heittänyt komeassa kaaressa jonnekkin siihen --

Alleviivattu sana kirjoitetaan "jonnekin", vaikka se lausutaan kahdella k:lla.

"Ruki?", Reita vinkaisi haukotuksensa lomasta venyttäen viimeistä vokaalia.

Kun repliikki loppuu kysymys- tai huutomerkkiin, lainausmerkin jälkeen ei pidä laittaa pilkkua silloin, kun lainauksen perässä on päälause (eli "Reita vinkaisi --").

"... Ja ensimmäiset sanat mitä sanot meille viikon tekstiviestimaratonin jälkeen ovat sättiviä." Aoi tuhahti paheksuen.

Koska repliikin jälkeen on päälause, pistettä ei laiteta lainausmerkkien sisälle, vaan se otetaan pois, ja tilalle laitetaan pilkku lainausmerkin jälkeen. Lisäksi laittaisin repliikin sisällä olevien alleviivattujen sanojen väliin pilkut, sillä lause tässä tapauksessa olisi mielestäni selittävä lisäys Kain ensimmäisille sanoille.

He nauroivat kyyneleet silmissä, kunnes yhtäkkiä Uruha huomautti "Aoi, rajauksesi valuvat pitkin poskia", ja jatkoi nauramistaan.

Kaksoispiste laitetaan huomautti-sanan jälkeen.
Enempää en yhdeltä lukukerralta löytänyt kirjoitusvirheitä. Mutta suosittelisin tarkistamaan ficin kieliasun vielä kerran.

Minua vähän häiritsi jäsenien vähän liian kulutetut ominaisuudet, kuten esim. Uruha yhdstettynä kumiankkaan. Olisi mukavaa, jos ette käyttäisi tällaisia niin paljoa seuraavissa osissa, vaan keksisitte jotain omaperäistä.
Rukin saama pinkki läppäri nauratti minua hiukan, sillä hänelle on vaikea kuvitella sellaista. Taidan ehkä arvata, kuka antoi sen hänelle, mutta odotan kuitenkin hiljaisena sen paljastumista. :D Reitan jatkuvaa nauramista oli hauska lukea. Joka tapauksessa, odotan mielenkiinnolla seuraavia osia. 8)

[Apricot]

Ooh, kiitos kommentista Crystal!

Ensin näistä kirjoitusvirheistä, nämä 'blabla, ja blabla'- pilkkuvirheet ovat minulle aika usien tapahtuvia. Opin kyllä vielä kontrolloimaan niitä! Wait 'till you see. Ja ensi luvun betoja on ainakin viisi ! Ei pitäisi olla kielioppivirheitä. (8

Movin' on, tarkotuksena ei ollut tuoda mieleen koulufikkiä, mutta minkäs teet kummallisella jonkun muun kirjoittamalla aloituksella. :---D Ja kyllä, matka tulee varmaankin maksamaan aivan järkyttävän paljon, Kai-parka. Onneksi he ovat aika kuuluisa bändi, rahan ei pitäisi olla kovin suuri este. Odotat yllättäviä juonenkäänteitä? Yritämme saada aikaisiksi! Kuten jo varmaan aiemmassa kommentissani sanoin, paritukset olivat yksi suurimmista syistä, miksi aloin kirjoittaa tätä. (8

Uruhan ankkamaisuudelle on muitakin ideoita. Uh, tulipa mukava inspis näin yhtäkkiä! (((8

.. ehkä opin vielä kommentoimaan. Joskus.